Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
25. toukokuuta 2010
Suku
Täytyy kirjoittaa kun en muistanut sanoa lauantaina ääneen, että englannin kielestä puuttuu erikoisesti ero perhe – suku. Kun suomennos oli aikoinaan jo menossa painoon, huomasin vasta, etteihän se mitenkään ole ”Moskatin perhe”, vaan ”Moskatin suku”.
Erilaisia hää- ja muita juhlia ilmenee kesäaikaan. Autoilu on tuhonnut alkoholismin. Takavuosina tiet olivat huonompia ja autot kehnompia, joten jäätiin yöksi. Niinpä autojen takaluukut paukahtelivat ja sukulaiset päihtyivät salaperäisellä tavalla, vaikka missään ei ollut näkyvillä yhtään pulloa.
Sukumme vanhin päätti jättää jämmäkät väliin vedoten puuttuvaan jalkaansa, joka on jouduttu amputoimaan kuolion takia. Eräisiin ihan lähellä pidettäviin häihin hän on uhannut kumminkin tulevansa, heinäkuussa.
Kuten valokuvasta näkee, pidän itseäni suvun vt. päämiehenä vain sillä verukkeella, että olen sekä isän että äidin puolelta noin 49:stä serkustani vanhin.
Sukupolvilaskenta, parenteelit ja sen sellainen muuttuivat historiaksi 1960-luvulla, kun uusi perintökaari rajoitti perintöoikeutta. Aikaisemmin juristilta vaadittiin jopa lainhuudatusasioissa ja etenkin Itä-Suomessa sukututkijan taitoja. Itä-Suomessa harrastettiin kiinteistöjen lainhuudattamista yhä merkillisemmin murto-osin.
Kun menin tässä hiljan apulaiseksi ja notaariksi Espoon tuomiokuntaan, laamanni Helminen mainitsi heti ensimmäisinä päivinä, että Albergan (Leppävaaran) kartanon saanto on sitten notorinen. Räpyttelin silmiäni sen verran hämmästyneen näköinen, että prinsipaalini armahti minut – tuomioistuimen eri selvityksittä oikeaksi katsomaa kiinteistön saantoa ei voi olla olemasa – että hän selitti asian minulle. Vanha af Heurlin oli ollut niin julmettu sosialisti, että oli ennen 1919 uskonnonvapauslakia jättänyt käyttämättä lapsensa kasteella, ja kun siviilirekisteriä ei vielä ollut, kirkonkirjaan oli merkitty ”kirjoissamme kastamattomia lapsia”. Kartanosta oli jo 1960-luvulla erotettu lohkomalla, halkomalla ja pakkolunastamalla ainakin 6 000 tonttia, ja kaikkien maarekisterimerkinnöissä tai tontinmittauksissa oli siis sama virhe, jonka viisas tuomari oli oikaissut – ellei sitä ollut tehnyt jo hänen edeltäjänsä. Lukijoista oppineimmille selitän vielä, että ellei ole kauppakirjaa, testamenttia tai perinnönjakokirjaa, kuulutuslainhuutoakaan ei voitu silloin sovelletun lainhuudatuslain mukaan antaa.
Hyvin vanha ajatus oli aatelissuku – porvarisperhe. Kuitenkin myös riittävän rikkailla talollisilla saattoi olla suku. Porvareita ja kaikenkarvaisia työläisiä sikisi joka mättäälle, mutta erikseen olivat suvut, joihin oikein kuuluttiin. Tavallisen ihmisen kuolinpesä oli ruotsiksi dödsbo mutta varakkaan jäämistöstä muodostui sterbhus.
Kirjoitin tämän kirjoituksen muistiinpanoksi itselleni: poikkeaako Ruotsin yhteiskunnan rakenne tässäkin Suomesta? Siellä on aatelissukuja ja sitten muuten vain todella hienoja sukuja, mutta ei kai näillä Svenssoneilla Andersoneilla ole sukua lainkaan?
Meillä Virtasilla ja Korhosilla on valtava ero. Eräät sukunimet (Virtanen) ovat erittäin usein otettuja nimiä, koska Länsi-Suomen peltomailla ajateltiin vanhastaan, ettei tavallinen ihminen mitään sukunimeä tarvitse. Ellei oma ja isännimi riittänyt, käytettiin talon nimeä, joka sitten vaihtui, jos asianomainen muutti. Äidinisälläni ja hänen kahdella veljellään on eri sukunimet. Yksi veljeksistä oli viinimpää väkeä – räätäli – joten hän oli Stenhäll, joka taisi olla Tyrvään emäseurakunnassa räätälille sopivana pidetty nimi. Aika usein limperit ja lumperit ovat käsityöläisnimiä.
Itä-Suomessa sukunimiä (Korhonen) käytettiin, ja lähinnä maantieteellisistä syistä ne ovat hyvinkin vanhaa perua, ja suvut ovat usein suunnattoman suuria. Erilaisia Kemppisiä kehutaan vilistelleen herroja piiloon jo 1400-luvun lopun verokirjoissa, ja nämä kaikkien tuntemat itäiset suursuvut (tyyppiä Kinnunen, Miettinen) esiintyvät 1600-luvun alun kuuluisassa hopeaveroluettelossa. Joskus nimen takana on vaikeasti tunnistettava etunimi. Erään tulkinnan mukaan Pelkoset ovat saaneet sukunimen jonkun Pelagioksen mukaan, eli jäljet johtavat Novgorodiin.
Mutta ilmeisesti suku – sellainen joka vielä tällä hetkellä kokoontuu häihin ja hautajaisiin, on katoava eli abstraktiseksi muuttuva ilmiö. Samaan aikaan sukututkimus ja sukuseurat saavat yhä suurempaa suosiota. Outoa. Ihmiset eivät tiedä serkkujensa nimiä mutta istuvat pää hartaudesta järähdellen sukuseuran kesäkokouksessa.
http://www.transhumanism.org/resources/Haldanebioposs.htm
VastaaPoistaTuossa J. B. S. Haldanen vuonna 1963 pitämässä puheessa spekuloidaan tulevaisuuden sukukokouksilla.
Puheen perässä teksti jatkuu, somasti kuvaten seurannutta asia-keskustelua. Asialla ainakin seuraavat 10 valkoihoista miestä, kaikki keskenään sukua toisilleen (aatamin ja eevan kautta).
http://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Medawar
http://en.wikipedia.org/wiki/Joshua_Lederberg
http://en.wikipedia.org/wiki/Aldous_Huxley
http://en.wikipedia.org/wiki/Alex_Comfort
http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_Crick
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacob_Bronowski
http://en.wikipedia.org/wiki/Mahlon_Hoagland
http://en.wikipedia.org/wiki/Albert_Szent-Gy%C3%B6rgyi
http://en.wikipedia.org/wiki/Russell_Brain,_1st_Baron_Brain
http://en.wikipedia.org/wiki/Hilary_Koprowski
VIINIMPAA VAKEA!
VastaaPoistaJukka laskee leikkia! Hyva niin!
Jukan mainitsema Stenhallin suku oli ollut raataleita jo ennen sanottujen kolmen veljeksen syntymaa. (Katso vaikka HisKi tietokanta, Karkku).
Tama Nurmi haara syntyi kun sanottu veli asettui asumaan Karkun Karppalan Lielahden kylan Nurmen torppaa. Stenhallin nimi on saattanut olla hankala kaytella tai josko halusivat suomalisen sukunimen? Torpan nimesta tuli taman haaran sukunimi, joka on sailynyt tahan paivaan saakka.
Jos suvun nimi ei olisi Stenhall niin se olisi sitten Pistol. Ehkapa jotenkin epamukavaa olisi olla Pitol. Juttu menee aina 1500 luvulle pitkin Kokemaenjoen rantoja Kiikan-Tyrvaan-Karkun-Suoniemen ja Keikyan mailla eli nykyisessa Sastamalassa. Alkujaan Oskuran talosta Kiikasta yksi poika lahti vuokraviljelijaksi Ekaisten Luukalaan Tyrvaalle. Vuokraviljely ei tainnut lyoda leiville kovin pitkaan, joten seuraavasti loytyy leivanhaussa ollut rakuuna [Ruotsin] kuninkaan armeijan leivista, ja saa nimen Pistol [armeijan huutonimi kaiketi]. Pistolin jalkelaiset vaihtavat nimensa Stenhalliksi; lieneeko papin keksima vai ammattikuntalaitoksen peruja? Ammatiksi on tullut sanottu raatalin ammatti.
Kun nama Jukan mainitsemat kolme veljesta astuvat kuvaan, tama Nurmen torppaan muuttava veli lienee saanut jostain rakentajan geeneja
vai tuleeko ne vasta perheen aidilta? Joka tapauksessa Nurmet ovat olleet kovia eli visuja rakentajia.
Jukan blogeista loytyy useampia juttuja tasta; mm. Martti Nurmi otti hyvin vaativan Aetsan voimalaitoksen pohjamuotin urakan. Nurmen suku on paljolti rakentajia ja yrittajia.
Taman suvun tarinassa vv. 1500-2010 nakyy hyvin, miten eri ammatit elattavat ja kuihtuvat. Alussa oli maanviljelys leivan lahteena, sitten sotilaan ammatin kautta kasityolaiseksi. Maanviljelys ei enaa 1800 luvullakaan pystynyt elattamaan kaikkia jalkelaisia. Kasityolaisammatit olivat leivan lahteena 1700-1900 luvuilla. Koskahan nama teollisen Suomen ammatit joudutaan hylkaamaan ja missa jarjestyksessa?
Samaa "viinimpaa vakea" se on taten Jukkakin!
terveiset
Turo Stenhall
'englannin kielestä puuttuu erikoisesti ero perhe – suku'
VastaaPoistaKäytetään ainakin nimityksiä 'nuclear family' ja 'extended family'. Joista edellinen sitten väännetään nykysuomalaiseksi merkityksettömäksi fraasiksi 'ydinperhe'.
Talon nimeä Oulujoen tienoilta minäkin kannan. Talo perustettiin aika myöhään - 1775 - joten ei sukukaan kovin laaja ole. Samannimisiä ei ole kuin vähän toistasataa, eivätkä kaikki edes samaa sukua. Siellä se talo seisoo yhä, mutta ei ole enää meidän suvun omistuksessa - vaan samannimisen myöhemmän suvun. Ottivat siis saman nimen talon mukaan, kuten maan tapa silloin oli, siis pohjanmaan.
VastaaPoistaMonessa Sotkamon ja Sonkajärven Korhosten sukuseurassa kootaan parhaillaan tiedonpalasia sieltä ja täältä mitä saksalaiset upseerit heidän takametsissä mahtoivat puuhata jatkosodan aikoihin?
VastaaPoistaSinne asumattomien korpien keskelle oli porilainen sahuri Kause perustanut 1938 parikin sahalaitosta joihin rahat antoi Risto Ryti suoraan Suomen Pankista. Välirauhan aikaan sahat myytiin Nivalan sahayhtiölle jonka takaa pilkotti itsensä Kyösti Kallion käsi.
Pitäisiko tulla Turkuun kulttuurihistorian luennolle kuulemaan selitys sakemannien mukanaoloon? Ei kai niitä lopullisen ratkaisun työleirejä sentään ollut keskellä Suomea?
Aihe koskee minua vanhempieni omaishoitajana ja lahjakirjalla saadun omaisuuden hoitajana. Äidin kuoltua jäi dödsbo ja isän jälkeen sterbhus. Perinnönjakoon 2000-luvulla tuli maantapamuutos. Edunsaajina ovat kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina. Isästäni tuli kuoltuansa miljonääri, ja minusta miljonääri-isän perijä. Mitä sanotaan profeetoista omalla maalla (yli sata vuotta suvun hallussa). En osallistu edes hautausmaaseuraan. Minusta tuli radioateljeen bisnesenkeli. Sijoitin tietoni, taitoni ja tunteeni oikeaan kohteeseen. Isä vei hoidonhinnan hautaan ja perinnön verotusarvo vain kasvaa. Sukupolvenvaihdosta ei tunneta tämän päivän Suomessa.
VastaaPoistaSerkkuja pidetään usein ihmisinä, jotka luulevat itsestään vaikka mitä, vaikka ovat vain tätä samaa sukua.
VastaaPoistaSitä mukaa kun suvustaan oppii lisää, saa puolestaan aihetta luulla omasta itsestään vaikka mitä, koska on jo alunperinkin samaa sukua.
Mittaamme ihmisiä eri tavalla vaikka mitta olisi sama.
Ad Rienzi et alii: - olen ennenkin julistanut kannattavani nepotismia eli suvun suosimista varsinkin lakimiesviroissa. Sukulaisilla nimittäin on valmiiksi erittäin huono eli siis aivan oikea mielipide toisistaan. Ei tule pettymyksiä.
VastaaPoista"Sekku" (cousine) on edelleen ranskassa ja oli sieltä ruotsiin lainautuneena puhuttelusana myös ei-sukulaiselle (vrt. "veli") ja lisäksi nimitys naishenkilölle, jota talutettiin hotellihuoneeseen pitkään katsovan respan ohi. Serkkujen oli poistuttava matkustajahuoneista ennen klo 22:ta.
Italian kielessä lienee sama, famiglia on sekä perhe että suku. Ainakin Sopranos-sarjassa cousin oli arvokas mutta yleinen puhuttelunimi, ja aivan eri asia kuin gumar.
VastaaPoistaNaituani Ranskaan koin hämmentävänä sen, miten suureen perheeseen (tai "perheeseen") tulinkaan osalliseksi tai ainakin jäseneksi. Yhtäkkiä minulla oli setiä, tätejä ja serkkuja, jotka ottivat minut mukaan kuvioihinsa aivan kuin olisi verisiteitä. Aika rasittavaa. Onneksi Suomessa sentään suhtaudutaan suurella varauksella kaikkiin naimalla saatuihin.
VastaaPoistaVeri on vettä sakeampaa, mutta serkkuihin se tunnesidos ei enää taida ulottua. Sen on lainsäätäjäkin pannut viisaasti merkille: serkut eivät peri. Tädit ja sedät tuntuvatkin paljon läheisemmiltä kuin heidän jälkeläisensä, ainakin minusta. Saattaa tietysti riippua suvusta, mutta olisiko yleisemminkin näin.
VastaaPoista-osku
Suku on pahin.
VastaaPoista"Höröltä", siis af Heurlinilta kävivät mm. demarit pyytelemässä vaaliavustuksia. Yleensä onnistui.
VastaaPoistaSukutunteista seesteisin on usein isovanhempien ja lastenlasten suhde. Serkukset joutuvat jakamaan tätä auvoa, siitä tulee mustia sukkia ja silmiä, eikä serkuskateutta ole lieventämässä se intiimi kasvukumppanuus, joka yleensä nujertaa sisaruskateuden.
VastaaPoistaSOTKAMO SONKAJARVI
VastaaPoistaMistahan niita saksmannin upseereita naille takamaille tuli, vai oliko niita siella alkuunkaan? Jotain tiedon murusia kirjoittajalla on, joten jonkun odotusarvon perassa juostaan. Mikahan se on.
Saksalaisia yksikoita ei kaiketi ollut nailla main?
Oma sukunimeni on kotivävyn perua, mutta ei sen puoleisia sukulaisia oikein sukulaisiksi lasketa, vaikka nimi saatiin, maattoman väkeä.
VastaaPoistaMitä serkkuihin tulee niin sellainen oortininki on, että jos on serkun lapsi tai lapsenlapsi, ja oven taakse tulee niin seurueineen saa ruuan ja suojan. Viimeksi oli koskaan näkemätön omainen kotimiehenä muutaman päivän, kun minä vaimoineni olin matkoilla.