Päähän pistänyttä

Tämä eräskin T. Soini harjoittaa kreikkalaistyylistä politiikkaa. Loistava retoriikka yhdistyy helposti käsitettäviin asioihin; yhteys totuuteen ja todellisuuteen ei ole estämässä ilmaisun sujuvuutta.

Myös kokeneet kansanedustajat ja lehtien kolumnistit kiistelevät Saksan ja Ranskan pankkien antamista luultavasti tyhjänpäiväisistä ”sitoumuksista” osallistua kriisin hallintaan. On puhuttu myös sopimuksista.

Kukaan ei ole kuitenkaan kertonut minulle, miltä näyttäisi sellainen sopimus, jolla vaikkapa saksalainen pankki voisi sitoutua osallistumaan Kreikan finanssikriisiin kattamiseen ainakin siltä osin kuin sen arvellaan olevan sijoittajien aikaansaama.

Suomessa ja muissa tuntemissani maissa sellaiset sitoumukset on pankkilainsäädännössä kielletty. Osa kriisinhoitoa on rakentaa entistä pitävämpi järjestelmä estämään kummallisia sitoumuksia, joita etenkin investointipankit ovat harrastaneet etenkin Yhdysvalloissa.

Eräässä energiayhtiö Enroniin liittyvässä operaatiossa oli hiukan ylii 3 000 erilaista oikeudellisesti sitovaa tointa ja yli 10 000 sivua sopimuksia. Parhaitten yliopistojen etevimmät laskentatoimen professorit eivät saaneet niistä selvää ja epäilivät, ettei niitä ymmärtänyt liioin J. Skilling, joka istuu parhaillaan 24 vuoden tuomiota asiasta (joka on vielä vireillä korkeimmassa oikeudessa). Tuollaisia sopimuksia oli tuhansia.

Toisin kuin osakeyhtiöissä pankilla on tavoitellessaan mahdollisimman suurta voittoa oikeudellinen velvollisuus huolehtia vakavaraisuudestaan ja maksukyvystään. Olen kirjoittanut jatkuvasti voiton tavoittelun aatetta vastaan ja tarjonnut tilalle yrityksen jatkuvuuden turvaamista.

Kerran (7.11.2006) kirjoitin otsikolla ”Mikael Lilius ei pääse taivaaseen”. Sävyäni pidettiin sopimattomana, mitä se olikin. Nyt tosin ystäväni Markku Kuisma on omasta puolestaa ryhtynyt puhumaan rosvoparoneista, ja olen edelleen sitä mieltä, että sananvalinta on onnistunut, vaikka ei mairittele kohteitaan.

Tämä tulkinta on mahdoton todistaa: ortodoksinen kirkko ja reaalisosialismi yhdessä esiintyi samanaikaisesti kuin kasvava korruptio ja mm. Neuvostoliitossa kirkko ja valtio löysivät tarvittaessa toisensa etsimättä, kuten nyt Venäjällä. – Moniko luulee, että Putinin näkyvä kirkollisuus johtuisi henkilökohtaisesta hurskaudesta?

Ortodoksinen kirkko ilman reaalisosialismia näyttää olevan tappava yhdistelmä.

Kreikan perustuslain 3. artiklan mukaan

1. The prevailing religion in Greece is that of the Eastern Orthodox Church of Christ. The Orthodox Church of Greece, acknowledging our Lord Jesus Christ as its head, is inseparably united in doctrine with the Great Church of Christ in Constantinople and with every other Church of Christ of the same doctrine, observing unwaveringly, as they do, the holy apostolic and synodal canons and sacred traditions…
2. The ecclesiastical regime existing in certain districts of the State shall not be deemed contrary to the provisions of the preceding paragraph.
3. The text of the Holy Scripture shall be maintained unaltered. Official translation of the text into any other form of language, without prior sanction by the Autocephalous Church of Greece and the Great Church of Christ in Constantinople, is prohibited.

Myös kreikkalaiset tutkijat joutuvat viittaamaan kirkon rooliin keskeisenä uudistusten vastustajana ja perinteen ylläpitäjänä. Televisiostakin tuttu kreikkalainen ylpeys (filotimo) on nykyisin ruotsalaisen Kallifatidesin mukaan myös ”kyky joustaa turhan suoraviivaisista rehellisyyskäsityksistä” – etenkin jos näin meneteltäessä uhrina on ”ulkomaalainen”, kansaa petkuttava poliitikko tai EU.

Tiettävästi kirkon siunausta tällaiseen ei edes tarvita. Se on itsestään selvää. Vahvan ja yhtenäisyyttä korostavan kirkon lisäksi taustalla ovat tietysti entisen isäntävaltion osmannien korruptioon perustunut valtio ja Bysantin perintö.