Arvelen ettei sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin ole syytä enää kajota, kun keinoja ei oikein ole. Viisikymmentä vuotta on pisin oikeusjärjestyksen tuntema määräaika. Sen kuluttua loppuun raukeaa jopa henkilötietojen salassapito (luettuna henkilön kuolemasta).
Joku on sanonut – kukaties tuo hyvä ihminen, professori Virolainen – että oikeudenkäynti jätti kansallisen vamman. Näitä raunioittavia kokemuksia on muitakin. Kansalaissotaa, Talvisotaa ja jatkosodan rauhaa on sanottu sellaisiksi. 1500-luvulla Suomen herroja hirtettiin oikein urakalla.
Toinen hyvä ihminen, blogin kommentoija, meni suoraan asian ytimeen opastamalla minua, että talvisota kirjoitetaan Pienellä alkukirjaimella. Mielenkiintoista. Ehkä kommentoija voisi auttaa minua jatkossakin, kun tarvitsen vääriä neuvoja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on esittänyt verkossa (”Iso vai pieni alkukirjain”) nykykäytännön peruslinjat.
Virolainen ehdottaa filunkia – lavennetaan korkeimman oikeuden toimivaltaa muina miehinä. Tuomioistuimen ja eduskunnan toimivallan rajan muuttaminen on paljon isompi asia kuin presidentin toimivalta, joka näyttää jo menneen juntturaan. Sanoin jo toissa päivänä, että entä ellei KKO purakaan. Sepä olisi tilanne. Sotasyyllisyyslaissa on tuo ”rauhan estäminen”, joka viitannee maaliskuuhun 1944.
Suomessa oli 1990-luvun alkuun asti epäselvää, saako tuomioistuin olla soveltamatta lakia, jonka se arvioi perustuslain vastaiseksi. Nykyisin saa ja kuuluukin. Tunnen asiasta vain yhden vanhan prejudikaatin, ja siinäkin oli kysymys asetuksesta, ei laista. Perustuslain tulkinta on Suomessa erittäin vaikea kysymys. Eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoo, että sen lausunnoilla on ratkaiseva merkitys. Näin lienee.
Ihmeteltäväksi jää vain oikeusteoriassa kosketeltu kysymys, voiko perustuslain perustuslainmukaisuutta tutkia. Onko perustuslakivaliokunta sidottu omiin aikaisempiin lausuntoihinsa? Miten perustuslakia muutetaan, kun kysymys on perusoikeuksista? Siitä on yksimielisyys, että eduskunta ei voi säätää lakia, jonka mukaan poliisin on tapettava tavattaessa kaikki ne mieshenkilöt, joiden etunimi alkaa j-kirjaimella. Eduskunta ei voi säätää lakia, jonka mukaan espoolaisia kielletään muuttamasta Kirkkonummelle. (Tämä perustuslakikysymys on ollut hiljan esillä kysymyksenä laitoshoidokkien kotipaikan muuttamisesta.)
Ajatukseni, josta en ole varma, seuraa jatkossa. Sotasyylllisyysoikeus lienee tuominnut Rytin ja ne muut asiasta annetun lain (laki sotaan syyllisten rankaisemisesta) mukaisesti. Ongelma oli lain oikeusperiaatteiden vastaisuus; Virolainen on poiminut blogiinsa sujuvasti oikeusministeriön selvityksessä esitetyt tuomiovirheet, joita on paljon.
Jacob Södermanin ja kumppanien kannattaisi selvittää, voisiko eduskunta säätää lain, jolla laki sotaan syyllisten rankaisemisesta kumottaisiin julistaen samalla mitättömiksi tuon määräaikaisen lain nojalla tehdyt toimet. Toinen vaihtoehto olisi perustuslakivaliokunnan lausuma. Kolmas vaihtoehto olisi armahduslaki perusteluin.
Laki olisi ehkä ongelmattomin. Sitä valitettavasti käytettiin 1918 ja sitten 1944. Lailla määrättiin, että eräistä sinänsä rangaistavista teoista ei saa nostaa syytettä. 1944 ihmisiä päästettiin kuritushuoneesta ja heille palautettiin vaalikelpoisuuden edellyttämä kansalaisluottamus. Perustuslain mukaan armahduksesta päättää yksittäistapauksessa presidentti, mutta muutoin siitä on päätettävä lailla.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynti ei ole mielenkiintoinen oikeudellisen tutkimuksen kohde. Olen lukenut tuomion lisäksi jutun asianajajien, kuten Hj. Procopén ja Heikki Boreniuksen kirjelmät, joissa on jo esitetty kaikki olennainen.
Mielenkiintoinen väitöskirjan aihe olisi räikeästi oikeusperiaatteiden vastainen laki saksalaisomaisuuden luovuttamisesta. Jokseenkin kaikki Suomesta tavattu Saksan kansalaisille kuulunut omaisuus – kuten myöhemmän Sirola-opiston kiinteistö Vanajassa – oli luovutettava Neuvostoliitolle. Sinne meni myös suuri määrä patentteja ja tekijänoikeuksia. Tämä aiheutti erittäin suuria ongelmia vuosikymmenien ajan. Tunnen jutun entisenä esittelijänä Carl Zeiss –tavaramerkkiä koskeneen jutun, joka ratkaistiin myös Suomen KKO:ssa.
Alunperinhän tuota ei kai edes määritelty rauhansopimuksessa, siinä vain määrättiin että saksalaisomistusta ei saa luovuttaa saksalaisille.
VastaaPoistaPotsdamissa annettiin valtuutus Neuvostoliitolle asiasta. Sinne meni Osramit ja Teboilit.
-46 haltuunottolain sisältöä en tiedä, mutta mutta tuota kauttahan sotakorvaukset aika merkittävästikin lisääntyivät. Suomen kun oli korvattava omaisuuden arvo ja velkoja ei saanut vähentää.
Kemppisen blogijuttu osoitti, että kultturelli emeritus taitaakin olla syvimmiltään pikku legalisti ja toimivaltapykälöitsijä, jolle tärkeintä juridiikassa ovat muotoseikat ja niistä sitkeästi kiinnipitäminen, sanokoon oikeudenmukaisuus mitä tahansa.
VastaaPoistaLaki ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää. Sillä tavalla! Kyllä huomaa, että emeritus on joutunut viettämään parhaat vuotensa KKO:n esittelijänä ja hovioikeudenneuvoksena.
Varmasti tiedät myös, että Saksan kansalaisia, heidän suomalaisia puolisoitaan ja lapsiaan, koottiin internointileireihin, joita perustettiin Etelä-Suomeen n. 9kpl ja joista pahamaineisimmat "faskistit" koottiin Paimioon, minun syntymäkuntaani!(tehdään näytelmä!)
VastaaPoistapekka s-to.
P.S. Idolisi nimikirjoituksesta Sinulla ei ollut mielipidettä?
Kiitos blogstille osuvasta arvioinnista ja taas on nähtävissä se ikävä ja iänikuinen kansallinen ominaispiirteemme, että joukko harhauttajia "miehiä- ja naisia" on keksinyt "vivun" mistä vääntää keskustelua ja yleistä mielipidettä omien tarkoitusperiensä mukaisesti harhaan - itse asiasta ja mitä vahinkoa nämä "viisaat" POPULISTIT sillä vielä tulee saamaan aikaan..
VastaaPoistaTuo arvostamani prosessiprofessori Jyrki Virolainen blogissaan kirjoitti samasta aiheesta hieman vastakkain ja otsikkona: "Sotasyyllisyystuomiot purettava oikeusvaltion kunnian palauttamiseksi"..
Siis ihan tosi hei: "Oikeusvaltion kunnian palauttamiseksi"??
Kun yritin ottaa kantaa ja kysyin herra Virolaiselta, että voiko "oikeusvaltiolla olla ylipäätään *kunniaa*, mitä pitäisi vieläpä *palauttaa*, niin tavanomaisesti JV jätti arvosteluni ja kysymykseni julkaisematta. No, jokainenhan saa ja pitääkin (omassa blogissaan) tehdä kuten haluaa, mutta mielestäni *periaatteellisella* tasolla se vääristää keskusteluteemaa jos vain julkaistaan (omanmieliset) kirjoitukset ja sehän hivelee itsetuntoa eikös juu..
Varon, kohta saan taas kuulla asianosaiselta, että "allekirjoittanut vain ajaa omaa asiaansa".. Niinpä niin?
Politiikka ON KAIKKI!
Olen joskus pohtinut millä selvityksellä mm. Viron vanhan suurlähetystökiinteistön lainhuuto siirtyi Neuvostoliitolle. Nythän tuo talo on palautunut alkuperäiseen käyttöön, mutta ilmeisesti joku raastuvan kiinteistötuomari on aikanaan hyväksynyt selvityksen, jolla Viron katsottiin sulautuneen Neuvostoliittoon.
VastaaPoistaKARVASTA
VastaaPoistaKannatan Jukan ajatusta jattaa sotasyyllisyysprosessi jo vanhuuden rauhaan.
Tama juriidinen vatvominen alkaa maistua jotenkin kitkeralta ja tarpeettomalta. Kauniilta tuntuu Martti Ahtisaaren kannaotto 4.12.1997, jota Markku Jokisipilakin blogissaan lainaa.
Sotasyyllisyysoikeudenkäyntien mitätöinti on tehtävä. Vaihtoehtoja ei ole yhtäkään.
VastaaPoistaJois jonkun henkilökohtainen temperamentti ei taivu aktiivisen toimenpiteen hyväksymiseen, hänen on syytä olla hiljaa rivissä.
Sotasyyllisyysoikeus olilainvastainen, siitä annettu laki ei lut edes laki Suomen perustuslain mukaan. Kaikki annetut "tuomiot" ovat yhtä paljon Suomen oikeusjärjestyksen osa kuin jos Kansallisteatterin näytelmässä annettaisiin kuolemantuomimoita.
Kyse ei ollut lainkaan juridiikasta.
Sen sijaan se, että performanssin "syytetyt" joutuivat aidosti istumaan vankilassa vasten tahtoaan, se on rikos.
Kyseessä on Suomen valtion suorittama laiton vapaudenriisto.
Milloin talvisota on alettu kirjoittaa isolla?
VastaaPoistaKemppisen ja Virolaisen keskinäinen sanailu vaikuttaa pätevältä pro et contra -analyysiltä.
VastaaPoistaHuuli pyöreänä tässä joutuu olemaan samaa mieltä molempien kanssa.
Tämä on mielenkiintoinen akateeminen keskustelu siitä, rikottiinko sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä oikeusvaltion periaatteita ja pitäisikö tuomiot siksi purkaa.
VastaaPoistaSuomen historiassa on ennenkin vedottu lakikirjaan pahaa kotkaa vastaan. Unohtuuko nyt kuitenkin se laajempi konsepti?
Maailmansotaa juuri lopeteltiin ja Saksaa ja sitä tavalla tai toisella avustaneita valtioita ja henkilöitä tuomittiin. Länsivallat, Winston Churchill etunenässä, ajoivat sitä yksinkertaista linjaa, että ei mitään oikeudenkäyntejä, teloitetaan rikolliset vaan suoraan; Saksasta oli jo tehty 50 henkilön lista hengettomäksi tehtävistä.
Onko tämä se malli millä meillä Suomessakin olisi pitänyt kohdella Saksan avustajia?
Vai tuumaammeko taas kerran, että Suomi oli ihan irrallaan kaikesta muusta maailmasta?
Pari pointtia:
VastaaPoista1. Kaikki jankuttavat, kuinka tuomioistuin ja tuomiot olivat länsimaisten / pohjoismaisten yms. oikeusperiaatteiden vastaiset, mutta olivatko ne silloisen perustuslain vastaiset? Oikeusvaltioperiaatteet ovat ihan kauniita periaatteita mutta miten niihin voisi pätevästi vedota, jos ne eivät ole kirjoitettu lakiin (joka on ylempi laki kuin tämä hätäpäästö)?
2. Veronmaksajana vastustan jyrkästi virkamiesten rasittamista koko kysymyksellä. Eläkevaarit ja muut joutilaat saavat asiaa jauhaa, mutta virkamiehet keskittykööt oikeisiin töihin. Tuomittujen kärsimykset olivat aivan mitättömät verrattuna satojen tuhansien suomalaisten kärsimyksiin - paitsi niiden, joita kirpaisi vain kerran koska osuma oli riittävän hyvä...
Jos te huippujuristit saatte jotakin konkreettista aikaiseksi niin sitten vaan odottelemaan kollegoja Neuvostoliitosta ja Saksasta tutustumaan kunnianpalautuksen esikuvaan.
VastaaPoistaJos heitä sieltäkään enää löytyy. Ymmärtääkseni EU-Euroopassa pidetään elävien ihmisten tunteita tärkeämpinä kuin historiallisen totuuden etsimistä.
Ad Heikki Rönkkö: - historiallinen totuus vaikuttaa elävien ihmisten tunteisiin.
VastaaPoistaSaksalaiset ja itävaltalaiset tietävät tämän hyvin.
Venäjällä on kai tarkoitus määrätä rangaistavaksi Suuren Isänmaallisen Sodan halventaminen esimerkiksi väittämällä, että Viro ja muut Baltian maat eivät olisi riemuiten rientäneet Neuvostoliiton syliin.
Talvisotaa ei koskaan käyty eikä Terijoen hallitusta perustettu milloinkaan.
Viipurin torilta saa minä päivänä tahansa vilpittömän hämmästyneitä reaktiota väitteeseen, ettei Viipuri olisi ikivanha venäläinen kaupunki.
Rehabitilointi:
VastaaPoistaOnkos tassa taas kysymys yrityksesta tuoda neukkujen tunnettu menetelma viralliseen Suomeen?
Jahas. Montako sotasyyllistä mahtuu nuppineulan päähän istumaan?
VastaaPoistaVarsinaista kohkaamista. Jos kerran tuomioita aletaan purkaa, niin vastaavasti olisi syytettävä postuumisti Paasikiveä, Kekkosta, Leinoa, punaValpoa ja kaikkia muita känttyröitä mm. inkeriläisten luovutuksesta ryssille, saksalaisten sotilaiden luovutuksesta ryssille. Lisäksi laittoman ja rikollisen Lapin sodan aloittajat olisi saatava syytettyjen penkille.
Kyllä vääryyttä maailmaan mahtuu.
Jos Superlama pian realisoituu, olisi meidän syytä jo nyt nuolla naapurin persettä, kuin ärsyttää tuota itsetietoista ja vihaista kansaa. Eikö mitään ole opittu?
Kielitoimisto tekee nahkapäätöksiä. Sana INTERNET voidaan heidän mukaansa kirjoittaa isolla ja myös pienellä alkukirjaimella.
En ymmärtänyt Kemppisen kommenttia talvisodan alkukirjaimesta, sehän siis kuuluu kirjoittaa pienellä alkukirjaimella. Niin sanoo jo kielioppisääntö, jonka mukaan sotien nimet kirjoitetaan pienellä, ja ihan tässä kuussa Kotus on asiasta viimeksi lausunut:
VastaaPoistahttp://www.kotus.fi/index.phtml?s=3524
Joku voisi kunnioituksesta haluta kirjoittaa "Talvisota". Kirjoittaisivatko esim. 1. maailmansodassa kuolleiden jälkeläiset sen jälkeen kunnioitukseesta "1. Maailmansota"?
JK: Virolainen ehdottaa filunkia – lavennetaan korkeimman oikeuden toimivaltaa muina miehinä.
VastaaPoista- - -
Olen lukenut tarkoin saman prof. Virolaisen kannanoton.
Minun johtopäätös on se, että Virolainen ehdottaa todellisen filungin poistamista so. SSO:n tuomioiden purkua, eikä filungin korjaamista uudella filungilla.
Kiintoisaa ja uutta tietoa Virolaisen kirjoituksessa oli se, että Vaasan Ho:n entinen presindentti oli jo ajankohtaisesti 40-luvun lopulla pohtinut SSO:n langettamien tuomioiden purkua silloin voimassa olleen lain mukaan.
Aina Venäjästä puhuttaessa meidän on hyvä muistaa, että Neuvostoliiton vallanpitäjät eivät ole kadoneet minnekään. He pitävät käsissään maan taloudellista, sotilaallista ja ideologista valtaa kuten ennenkin. Erona entiseen on vain se, että nyt he ajavat Mersuilla Zilien sijasta. Toinen ero entiseen on se, että vääristä ajatuksista tuomittuja lojuu vankiloissa ja ojennusleireillä hiukan entistä vähemmän. Täysin uutta on se, että toisinajattelijat ammutaan kotiovilleen, ei enää KGB:n kellareissa.
VastaaPoista"Sotakamreeri"
ps.Lukekaapa muuten Inna Latishevan kirja "Ryssänä Suomessa" (Otava).
Näitä alkaa kohta ilmestyä sarjatuotantona. Kirja osoittaa kristallinkirkkaasti, ettei venäläinen voi asua suomalaisten keskellä. Venäläinen ratkaisu? Siirretään suomalaiset jonnekin pois ja tuodaan lisää venäläisiä tilalle. Kymmenessä vuodessa maa olisi samassa kunnossa kuin Venäjän Karjala tänään. Mutta venäläiset viihtyisivät! Kaikki Gelsingfordilaiset tietäisivät, että Gelsingfors on vanha venäläinen kaupunki. Katsokaa vaikka komeaa kirkkoa Katajanokalla!
ps.ps. Nykyisin Ryssäviha-kirjan kirjoittaja Latisheva asuu Espanjassa. Siellä kuulemma voi puhua venäjää "pelkäämättä paikallisten raivoa."
Ad Anonyymi: voin mieliksesi kirjoittaa 30-vuotisen sodan pienellä alkukirjaimella. Meillä kirjoitetaan aika vakiintunesti "isoviha" mutta "Suuri Pohjan sota".
VastaaPoistaVähän nauratti tuo esittämäsi kansakoulumainen sääntö, että sotien nimet kirjoitettaisiin aina pienellä - eli ruusujen sota (War of Roses), eikö niin?
Ad Anonyymi: - siitä ei ole erimielisyyttä, että oikeusvaltioperiaatteita rikottiin.
VastaaPoistaKansainvälisen oikeuden mukaan 194-1945 hyökkäyssodan aloittaminen oli kielletty, mutta tuota kieltoa ei ollut käsitetty rikokseksi, josta henkilöä voitaisiin rangaista.
Sotasyyllisyys oli keskeinen teema 1919 - Saksa velvoitettiin virallisesti sotaan syyllisenä maksamaan sotakorvauksia, joista sitten seurasi mitä seurasi.
Jos kerran Kotukseen viitataan, viitataan sitten: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3524
VastaaPoistaVirolaisella on ikävä tapa mennä välittömästi henkilökohtaisuuksiin kun joku on hänen kanssaan eri mieltä. Argumentteja oman mielipiteen puolesta, kiitos, eikä mitään vastenmielistä nälvimistä!
VastaaPoistaMiks suotta toista (Anonyymiä) tokaiset? Kyllä pilkkua pitää viilata ja alkukirjaimet valita, niin kuin sovittu on. Te juristithan tämän hyvin ymmärrätte.
VastaaPoistaKenenkään blogitekstiä en alkaisi punakynän kanssa korjailla, mutta Kotuksen ohjeistus, johon jotenkin alentuen viittaat, ei näytä miksikään muuttuneen. Pitkin hampain olen sen mukaan työkseni halukkaita ja haluttomia sissejä ohjeistanut, niin erityinen sodan nimi minusta on. Suuri Pohjan sota kelpaa hyvin poikkeukseksi, joita joka sääntöön järkiperustein löytyy. Kohteliaisuuden ja kunnioituksen osoituksena ja jonkinmoisen juhlavuoden kunniaksi toki Talvisota.
Minulle opetettiin aikoinaan, että isolla alkukirjaimella kirjoitetaan erisnimet - siis asiat, joita on vain yksi. Kuten Talvisota tai Aurinkokunta. Pienellä taas ne, jotka ovat yleisiä (talvisota, jos jossakin käydään sotia vakituiseen talvella, tai Universumin muut aurinkokunnat - tai universumit, jos keskustellaan multiversumista). Mahdollisesti minä ja Anonyymi olemme käyneet eri koulua.
VastaaPoistaJep, ruusujen sota (War of Roses), suomeksi pienellä alkukirjaimella. En huomaa siinä ongelmaa. Halusin vain yleisesti tuoda esiin, millaiset vakiintuneet oikeinkirjoitussäännöt meillä on olemassa, kun kaikki eivät niitä tiedä.
VastaaPoistaSinänsä kielioppisääntöjen rikkominen on monesti paikallaan ja piristävä tehokeino etenkin kaunokirjallisuudessa. Se tosin on mielenkiintoista ainoastaan, jos kirjoittaja rikkoo sääntöjä tietoisesti.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus pirulainen esittaa, etta (1) talvisota kirjoitetaan talvisota ja etta (2) sotien nimet kirjoitetaan pienella alkukirjaimella.
VastaaPoistaTama on helppo tarkistaa keskuksen hakuruudun avulla.
Ad Omnia: - SSO:n tuomion purkamista on pohdittu tuomion julistamisesta lähtien - muutkin kuin presidentti Paavo Alkio.
VastaaPoistaAsia oli korkeimmassa oikeudessa laajasti esillä 1950-luvulla mm. sotamies Hytin ampumistapauksen yhteydessä. KKO äänesti tuosta jutusta.
Erittäin hyvä tapaus purettavaksi olisi punaupseeri Antikaisen murhatuomio, joka lienee perusrikoksissa räikeimpiä tuomiovirheitä KKO:n historiassa.
Huomautukseni on ironinen - on turha aloittaa puhetta oikeudenmukaisuudesta tuomioistuinasian yhteydessä. Oikeussuojan tarve on selvitettävä ensin.
Jos murhasta epäilty tai syytetty kuolee, tuomioistuin lopettaa rangaistusta koskevan selvittelyn heti ja kirjoittaa, että tältä osin lausunnon antaminen asiasta raukeaa.
Tuomioistuin yrittää antaa oikeussuojaa sen tarpeessa oleville. Rikosasioissa kuolleita koskevat asiat ovat oikeushistoriaa, jonka kirjoittaminen ei kuulu tuomioistuimille.
Kiitos!
VastaaPoistaSaapi tassa aika laajaa valistusta ja oivallisia ajatuksia!
Tähän väliin sopii hyvin mainita "kielitieteilijöille", että "Te seulotte hyttysen, mutta nielaisette kamelin". Jotensa tollee, saa korjata..
VastaaPoistaOnko murhasta syytetyllä sananvapaus ja oikeus esittää lausunto häntä kohtaan kohdistetusta syytteestä ja sen oikeellisuudesta mediassa ja siten tuoda omasta puolestaan ja "syyttömyyttänsä" tukevat seikat esiin ja selvitetyiksi? Tässä tulee mieleeni ns. "aseiden yhtäläisyysperiaate", jota EIT kyllä ratkaisuissaan ottaa huomioon, mutta banaanitasavallat ei!
Sotasyyllisyysjutun tiimoilta mielenkiintoinen case olisi syyttäjänä toimineen oikeuskansleri Toivo Tarjanteen osoittama suunnaton virkaintoisuus.
VastaaPoistaTarjanne ei liene ollut herttakuusisten hengenheimolaisia, ja olisi psykohistoriallisesti mielenkiintoista tutkia, mikä sai tämän asettumaan syyttäjän rooliinsa ikään kuin oikeudenkäynti olisi tapahtunut moraalisessa ja poliittisessa tyhjiössä, ja syytettyjen tuomitseminen olisi ollut syyttäjälle kunnia-asia ja henkilökohtainen voitto, kuin amerikkalaiselle piirisyyttäjälle ikään.
Yhden kaljupäisen gangsterin merkillinen aktiivisuus sotarikosoikeudenkäynnin arkkitehtuurissa minua kiinnostaa. a-kh
VastaaPoistaAd Anonyymi: Tarjanteesta tuli korkeimman oikeuden presidentti korkeimman oikeuden yksimielisesti vastustaessa. Tai itse asiassa KKO oli äänestänyt 12-10 Paavo Kekomäen ja Y.J. Hakulisen välillä.
VastaaPoistaEnnen oikeuskansleriksi nimitystään Tarjanne ei ollut herättänyt huomiota lahjakkuudella toisin kuin esim. serkkunsa Tapio Tarjanne, joka kaatui 1941 Kuukaupin sillan räjähtäessä.
Hj. Neovius erosi KKO:n presidentin virasta yleisen käsityksen mukaan SS-oikeuden takia. O. Möller hoiti tehtävän ja KKO:n presidentin viran vuoteen 1950.
Erkki K Laaksolle ja muille kamelien kutsijoille ystävällisesti ja nöyrimmästi:
VastaaPoistaAvara mieli askartelee isojen kysymysten parissa, mutta pienille sieluille riittää murusissakin pureskeltavaa. (Kristina Carlson, Herra Darwinin puutarhuri)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSyytteet valmistelleen porukan vetäjä oikeusneuvos Onni Petäys kantoi vastuunsa ja ampui kuulan kalloonsa heti sotasyyllisyysoikeuden tuomion jälkeen.
VastaaPoistaKaikkien vastuuntuntoisten tuomareiden olisi tietenkin luullut kieltäytyvän SSO:n jäsenyydestä tai syyttäjän tehtävistä.
Ad Virolainen:
VastaaPoistaAsiat eivät ole niin yksinkertaisia, kuin Sinä.
Zdanov(Stalinin mahd. seuraaja!) uhkasi uudella sodalla, ellei Suomessa tuomita. Paasikiven ja Kekkosen puolustukseksi voidaan sanoa, että nopea toiminta auttoi Suomen edelle Nurnbergin kuolemantuomioita, joista olisi todennäköisesti tullut ennakkotapaus Suomenkin SSO:n päätöksille.
Pakko rako, paska homma! Minkäs teet? Mitäs sanot?
pekka s-to.
JV - tuo oli napakasti sanottu!
VastaaPoistaKevennys: Mustalaispariskunta lähti ravintolaillan päätteeksi taksilla kotiin ja miestä alkoi nikotiinihammas purra ja pyysi taksikuskilta, että "olisiko sinulla antaa tulta". Taksikuski otti hanskalokerostaan pistoolin ja tarjosi sillä sanoen, "ota nopeasti tämä ei pala kauan"..
SSO versus Nurnberg:
VastaaPoistaLuepa Nurnbergissa tuomittujen nimet, syytteet ja tuomiot ja vertaa herroja SSO:ssa tuomittuihin. Nurnbergissa haettiin nayttoa rikollisista teoista ja osa syytetyistya vapautui nayton puutteessa. -- Suomessa syytetyt olivat aivan toista maata- poliitikkoja.
Oliko tama sittenkin neukkujen vaatima ja Kekkosen junailema poliittinen puhdistus?
Hei, älkää nyt ottako niin kauhean vakavasti Kotu:ksen kielenkäytön ohjeita. Siellähän ollaan tuon usein vinkatun Talvisota-ohjeistuksenkin kanssa 10 vuotta ajasta jäljessä: "Talvisodan 60-vuotismuiston kunniaksi.." Sama virhe toistuu maaliskuussa 2010 päivätyssä tekstissä kahdesti. Niin ja olihan sama lafka aikanaan tiukasti sitäkin mieltä, että tämä eurooppalainen yhteisörakennelma, johon Suomikin 1995 liittyi, pitäisi Suomen kielessä kuulua muodossa: Euroopan yhteisö(t) eli EY, mutta kansalaisten yhteinen kielitaju ja käytännöllinen viisaus muokkasi siitä oitis muotoon Euroopan Unioni eli EU. Niin että yleisen propri-säännön mukaan vaan: Talvisota.
VastaaPoistaVeikko-setä
Vääriä neuvoja saa yllättävän usein, pyytämällä ja yllättäen. Sympatiseeraan meitä, jotka asiaa selvitettyäänkin erehtyvät, honest mistake. Mutta en ymmärrä heitä, jotka ilman luulon perustettakin noin vain tulevat ja johtavat harhaan. Tunnen eräitä, jotka eivät koskaan jätä neuvomatta kartan kanssa tietä kysyviä turisteja, täysin riippumatta tietävätkö he kohteesta tai sen suunnasta mitään. Vanha ohje oli, ettei esimies saa olla epävarma, vaikka kyllä väärässä. Asiantuntijalla on maneeri menetellä juuri toisinpäin.
VastaaPoistaMikä on johdatusta professori Virolaisen päivän teemasta sivuavaan kysymykseen: minkä sortin erehtyjä professori Mäenpää on? Tai ne toimittajat, jotka rummuttavat tämän yhden tontun kanta. "laintuntijoiden ihmetyksenä. Siellä on Pohjoisespalla juuri kuusi sellaista ollut toista mieltä, ja oikein tiedotekin väsätty. Ei sakkoa.
Mikä on pohja havainnolle: eivätkä ole kuin serkuksia nämä kaksi, sotaan- ja väärinpysäköintiinsyyllisten nostamat keskustelut? Kerran valittua kantaa puolustetaan suljetuin silmin, kunpa myös suin. Iso ero tosin on, että edellisessä meillä on yhteinen moraalinen närkästys huolenamme, jälkimmäisessä kunkin oma peltilehmä ojassa. Ja sitten on nuo ojan pientareen omistajat. Perustuslaista on kuin onkin kysymys, omaisuudensuojasta (kulkeminen ja esineen säilytys ovat kiinteistön käytön ydinaluetta).
Eihän sitä Kotusta nyt kovin vakavasti toki otetakaan, supistamassa ja kuristamassa ollaan. Lakiahan ko. laitos ei ole pyrkinytkään kielenkäyttäjille lukemaan, vaan aina herkällä korvalla puhujien käytänteitä seuraten suosittamaan.
VastaaPoistaJupisen silti yhteisten pelisääntöjen ja yksiselitteisen ymmärrettävyyden puolesta, talvisodan hengessä.
PS. Veikko-sedän yleisiä kielenkäyttösääntöjä toki mieluusti kuultelen lisääkin. Kolistimen ukolta terveisiä!
"Siitä on yksimielisyys, että eduskunta ei voi säätää lakia, jonka mukaan poliisin on tapettava tavattaessa kaikki ne mieshenkilöt, joiden etunimi alkaa j-kirjaimella. Eduskunta ei voi säätää lakia, jonka mukaan espoolaisia kielletään muuttamasta Kirkkonummelle." Eikö Eduskunta perustuslainsäätämisjärjestyksessä poikkeuyslakiana voisi säätää tämmöisetkin?
VastaaPoistaAd Pekka Suolisto
VastaaPoistaTiedän toki, että Suomi pakotettiin sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin ja se oli pakko käydä. Pakotila siis.
(Oikeusneuvos Petäys kai ajatteli, etteivät SSO:n tuomarit voi kuitenkaan olla niin hulluja tai virankipeitä, että menevät tuomitsemaan hänen prosessiin valitsemansa syytetyt, vaan antavat näille vapauttavan tuomion. Kun näin ei käynyt, Petäys veti omat johtopäätöksensä, koska hän piti itseään osasyyllisenä tragediaan)
Mutta sitten kun pakkotila poistui, Kekkosesta aika jätti ja Pahan valtakunta luhistui, olisi pitänyt heti ryhtyä toimiin tuomioiden purkamiseksi siis 1990-luvun alkupuolella.
"Joku voisi kunnioituksesta haluta kirjoittaa "Talvisota". Kirjoittaisivatko esim. 1. maailmansodassa kuolleiden jälkeläiset sen jälkeen kunnioitukseesta "1. Maailmansota"?"
VastaaPoistaEipä se kirjaimen koko tuossa ykkösessä juurikaan näy.
Ajallisesti tuo SSO:n tuomioiden purkukysymys tai "syyttömyysjulkilausuma" tms. olisi pitänyt todellakin käsitellä 1990 alussa ja mieluiten silloin kun ystävämme Boris Jeltsin heilui "pikkupäissään" ja välillä oli sen verran seilingissä, että Helsinkiin tultaessa "piti koukata Ruotsin kautta".. No, joo kuitenkin olisi voinut kaikki niputtaa yhteen ja mm. "Karjalakysymys", kun niin moni sitä halajaa, että pitäisi 100-200 miljardia euroa tai jotain heittää "valmiiksi Venäjää puhuville"?
VastaaPoistaAd Jylki-boy:
VastaaPoistaKylpä taas panit... Pahankin isolla p:llä! (ei se poika pelkää edes täällä vallitsevia kielipoliiseja! En sem pualest määkäm pelkkä!)
Kuhan Jygge vielä päätät, oliko se "pakotila" vai "pakkotila", ellei jopa velbaaliviltuoottisesti molempia?
Muistatko ottaneesi SSO:n asiaa itse esille silloin, 90-luvun alussa, kun elimme uljainta miehisyytemme aikaa, kuten kai blogi-isäntämme Kemppis Jukkakin?
pekka saalisto
Anonyymi Veikko-setä kirjoitti: "Niin ja olihan sama lafka aikanaan tiukasti sitäkin mieltä, että tämä eurooppalainen yhteisörakennelma, johon Suomikin 1995 liittyi, pitäisi Suomen kielessä kuulua muodossa: Euroopan yhteisö(t) eli EY, mutta kansalaisten yhteinen kielitaju ja käytännöllinen viisaus muokkasi siitä oitis muotoon Euroopan Unioni eli EU."
VastaaPoistaVoi veikkosella, en ole tämän asian erityistuntija, mutta tiedän, että tässä taitaa olla enemmän kyse substanssiasioista, karkeasti kuvaten: Euroopan yhteisössä oli eri pilareita, joista tietyn historiallisen vaihe eli Euroopan yhteisöt on yksi. Ns. Maastrichtin sopimuksella 1992 (Sopimus Euroopan Unionista) yhteisöstä tuli unioni. Me tulimme ETA:n kautta mukaan yhteisöön, mutta 1995 liityimme unioniin.
Sinänsä kielenhuoltajien kanssa on jatkuva jännite siinä, että tekniikan, kuten lainopin, ihmiset tarvitsevat enemmän sanoja tarkkarajaisille jaoitteluilleen kuin elävä kieli luonnostaan tarjoaisi. Biologiassahan tämä on ratkaistu tarvittaessa raa'an keinotekoisella nimeämisellä. EY/EU-asioihin liittyi pitkään kädenvääntö ilmaisusta "ylikansallinen". Kieli-ihmiset korjasivat sen aina kansainväliseksi, mutta erona haluttiin pitää sitä, oliko maiden välinen toiminta sitovaa (ylikansallista, kuten nykyisin EU:ssa tietyin osin) vai vapaaehtoista (kansainvälistä, esimerkiksi YK).
Rienzi - Pilarirakenne poistui lopullisesti 1.12.09 ja nyt olemme siis yhtä suurta perhettä ihan todellisesti: "sinä saksalainen - minä suomalainen ja tuo perustuslaki, meidät haki ja ylitsemme näki ja siellähän kukkui käki"..
VastaaPoistaMarkus Kainulainen lausui tasta asiata vahvasti eri tyyliin 17.3.2010 ilallalla radiossa "Tyomiehen tunti" ohjelmassa. Lainasi
VastaaPoistaeri kirjoja ja vihkosia nakokantansa tueksi.
Ei mennyt Markuksen mielipide yksiin taman blogin
asiakkaiden mielipiteiden kanssa!
Jukka Kemppinen kirjoitti: "... räikeästi oikeusperiaatteiden vastainen laki saksalaisomaisuuden luovuttamisesta".
VastaaPoistaKun Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunnan arkistot ovat nykyään auki on kiitettävää, että tätäkin vääryyttä on viime vuosina tutkittu ja että siitä kerrotaan. Neuvostoliitolle pakkoluovutetuista saksalaisyhtiöistä (jotka toki ovat vain osa po. kokonaisuudesta) löytyy yksityiskohtaisia tietoja täältä:
www.porssitieto.fi/kirjoitus/saksalaisyhtiot.html
Tällä sivulla on sisällysluettelo sivuston muihun kuvauksiin osakeomistamisen juridisista tuskista (vaikkeivät laittomuuksista johtuneita) sotien jälkeisinä ankarina vuosina; kuten ns. Holding-konserni 1945 ja arvopapereiden leimaus 1946:
www.porssitieto.fi/kirjoitus/index.html