Kööpenhaminan konferenssi

Se ei ollut oikeastaan konferenssi, mutta porukassa pyörivät Niels Bohr, Heisenberg, Pauli, Schrödinger ja olisikohan siellä ollut Dirac. Einsteinilla oli muita kiireitä.

Voi olla ettei se ollut varsinaisesti konferenssi, mutta Kööpenhaminan tulkinnasta puhutaan edelleen.

Sekin voi olla totta, ettei mitään yhtä merkittävää ollut tapahtunut tieteessä ainakaan sen jälkeen kun Newton sai jonkinlaiseen kondikseen painovoimaa koskevat kirjoituksensa 1687. Silloin tuloksena oli klassinen mekaniikka.

Kööpenhaminan porukka oli ankarassa yhteistyössä vuonna 1932, joka olikin sitten poliittisesti viimeinen mahdollinen yhteistyön vuosi; johtavien fyysikkojen joukossa oli huomattava määrä juutalaisia ja toisaalta hyvin keskeisiä saksalaisia, jotka joko pysyttelivät jonkinlaisissa väleissä seuraavana vuonna alkaneen natsihallinnon kanssa tai sitten eivät.

Tarina voi tuntua vaikealta uskoa, mutta saksalaiset kehittelivät ”arjalaisen fysiikan”, jonka oli määrä osoittaa juutalaisten (Einstein) luonteenomaisen eläimelliset, suorastaan sikamaiset typeryydet tarpeettomiksi ja vahingollisiksi.

Tämä arjalainen fysiikka ei edistänyt Saksan politiikkaa eikä sodankäyntiä.

Kööpenhaminan joukkiosta Heisenberg – silloin Bohrin assistentti – kehitteli oivalluksiaan eteenpäin, mutta se väite lienee perätön, että saksalaiset olisivat olleet missään vaiheessa erikoisen lähellä uraaniytimen halkaisemista saati ketjureaktion hallitsemista.

Bohr lennätettiin puoliväkisin Englantiin.

Samana vuonna oli todettu neutroni. Suurtulos tunnetaan nimellä QED, lyhyesti kvanttimekaniikka.

En kirjoita siitä enempää. Aihe on vaativa. Lisäksi Enqvist ja Valtaoja ja eräät muut ovat kirjoittaneet asiasta erittäin hyvin, ja myös vieraskielisiä esityksiä julkaistiin silloin kun tietokirjat olivat vielä muistissa. Valistunut lukija tietää, että Schrödingerin kissa samanaikaisesti sekä kuoli että ei kuollut myrkylliseen kaasuun. Herkkätunteisen lukijan on hyvä tietää, että katti kuuluu ajatuskokeeseen ja liittyy etäisesti saman puheenaiheeseen kuin aaltofunktion romahtaminen.

Kööpenhaminassa on jälleen kokous, mutta siitä en ole saanut käsitystä, onko siellä tällä kertaa koolla lahjakkaita henkilöitä. Luulisin että vastaus on kielteinen. Se ei ole erikoisen tärkeä eikä kiinnostava kysymys, onko paha ja tuhoisa ilmastonmuutos tulossa. Tästä asiasta mielipiteet ovat jakautuneet.

Media esittää joskus kansalaisten mielipiteenä esimerkiksi presidentin valtaoikeuksista ”tietoja”, jotka on pahimmillaan koottu iltapäivälehtien suosimalla tavalla: lehtiin omasta aloitteestaan yhteyttä ottaneilta. Välillä kuten eilen kysymyksessä on kunniallinen mielipidetutkimus.

Presidentti Tarja Halonen pudotti eilen iltauutisissa uskomattoman repliikin – hän yhdisti televisiouutisten mielipidetutkimuksen, jonka mukaan presidentin valtaoikeuksiin ei kansalaisten mielestä pidä kajota - demokratiaan.

Demokratia on tarkoittaa vapailla vaaleilla valittujen edustajien tekemiä ratkaisuja, ja lisäksi on mahdollista järjestää neuvoa antava kansanäänestys yksittäisestä kysymyksestä perustuslain 53 §:n mukaan lailla (571/87) määrätyin tavoin. Tuota menettelyä on käytetty kahdesti, kieltolakia kaadettaessa ja Euroopan Unioniin liityttäessä; vaalin tulos ei ole sitova.

Toivottavasti Halonen tarkoitti kaikkea hyvää. Lipsahdus oli kyllä kaamea. Presidentin valtaoikeuksista päättää eduskunta, eikä Halosen pitäisi ottaa lainkaan kantaa asiaan – mennä neuvomaan eduskuntaa televisiouutisissa.

Mielipidetutkimusta ja valtiollista järjestelmää ei totisesti saa sekoittaa. Voi olla, että kysely antaa oikeamman kuvan käsityksistä kuin vaali, mutta ei meillä muuteta lakia kansan tahdon vaan eduskunnan päätöksen mukaan.

Kaksi Kööpenhaminan kokousta käyvät esimerkeistä. Edellisessä mullistettiin tiede; asiasta oltiin erimielisiä ja faktat määräsivät. Jälkimmäiseen, maailman johtajien tapaamiseen, ei ole ratkaisusääntöjä, ja sen näkee.

Pahimmatkin tyrannit ovat aina väittäneet hallitsevansa ”kansan tahdosta”.

Voi olla, että olen itse samaa mieltä kuin Halonen noista valtaoikeuksista. Mutta kun istuva presidentti tukeutuu perustuslain tulkinnassa mediassa mediaan, ilmassa on vallankaappauksen tuntua. Juuri tätä on mediapopulismi. Lähetä tekstiviesti televisioon: 1:o ilmasto pelastetaan, 2:o presidentti pelastetaan, 3:o ei osaa sanoa. Mojovista mielipiteistä maksetaan palkkio.

Ehkäpä Hjallis Harkimo valitsisi televisio-ohjelmassaan paremman presidentin kuin äänestäjät. Ja kansanedustajat kaupan päällisiksi.