Liiketoimintamallipatentti

Etenkin tietokoneohjelmaan liittyvä liiketoimintamalli katsottiin USA:ssa patentointikelpoiseksi vuonna 1998 (State Street Bank etc.).

Kysykää rauhassa, miksi tämän pitäisi kiinnostaa valistunutta yleisöä. Vastaan että ongelma on hyvin lähellä ansaintalogiikan tai jopa tavallisuudesta poikkeavan arvoketjun rohmuamiseen yksinoikeudella.

Huomautan myös, että vaikka lain mukaan tietokoneohjelmaa ei voi patentoida, niitä patentoidaan kymmenin tuhansin, koska patenttivirastot ovat ja muutamia vuosikymmeniä tulkinneet kiellon lisäämällä siihen sanat ”as such”, ja tämä on tulkinta Suomessakin. Tietokoneohjelmaa ei voi patentoida sellaisenaan, mutta jos siihen liittyy pienkin viittaus teolliseen prosessiin, sitten voi.

Suuri prejudikaattijuttu, jota alan spesialistit ja puoli teollisuutta seuraavat silmä kovana, on U.S. Supr.C eli jenkkilän korkeimmassa oikeudessa tällä viikolla suullisessa käsittelyssä ollut Bilski v. Kappos 08-964.

Patenttivirasto ja muutoksenhakuaste hylkäsivät hiukan yllättäen liiketoimintamallin patenttihakemuksen. Puhe oli menetelmästä, jolla seurataan ja minimoidaan energiakustannuksia. Se ensimmäinen bisnessmetodipatentti, State Street, koski sijoitussalkun pyörittämistä ja herätti raivokkaita vastalauseita professorikunnasta, koska kysymyksessä oli jokseenkin pelkkä matematiikka tai vaihtoehtoisesti triviaali algoritmi.

Jos siihen tarjoutuu tilaisuus, Washingtonissa kannattaa yrittää tunkea itsensä korkeimman oikeuden suulliseen yleisöksi. Tuomareiden ja asianajajien ammatillinen taso on mykistävän hyvä. Lisäksi tunnelma on yllättävä. Tuomarit heittävät läppää arvolleen täysin sopimattomalla tavalla.

Nytkin Breyer J. oli naurattanut oppinutta yleisöä sen kaarevan tuomarinpöydän takaa kysymällä, onko kantaja todella sitä mieltä, että sille miehelle kuuluisi patentti, joka keksisi menetelmän opettaa kartellioikeutta siten että 80 prosenttia kuulijoista ei nukkuisi. Ja ilkeydestään kuuluisa Scalia J. oli kysynyt, olisiko nyt sitten muka patentoitava menetelmä, jonka avulla ihminen voi hankkia ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Patenttioikeus tuntee ja tunnustaa vanhastaan toisaalta kojeet ja laitteet, toisaalta menetelmät. Tämän oikeudenalan synty ei ollut koneiden läpimurron aiheuttama, vaikka niin luullaan. Todellisen tarpeen aiheutti kemian teollisuus, ensin väriaineet, sitten lääkkeet.

Ennen vanhaan ”patenttilääke” muuten oli halventava nimitys. Luultavasti valheellisen tarinan mukaan Drake ja kumppanit oppivat poraamaan öljyä parikymmentä vuotta ennen sisällissotaa, mutta ongelmaksi osoittautui, mihin tuota mustaa mönjää voisi käyttää. Muuan ansaintalogiikka oli ”snakeoil” – öljyä myytiin intiaaneille ihmelääkkeenä, juotavaksi…

Koneesta on tai oli aika helppo sanoa, onko se olennaisesti samanlainen kuin toinen kone. Aineissa on se pirullisuus, että jotain – sanokaamme antibioottia tai suutarinlakkaa – voi valmistaa useammalla kuin yhdellä tavalla niin että lopputuote on silti sama.

Tämä oli Suomen lääketeollisuuden hiipuvan suuruuden syy. Meillä kehitettiin päätoimisesti keinoja keksiä vaihtoehtoisia menetelmiä valmistaa muiden kehittämiä lääkkeitä, ja sitten vietiin näitä ”kotimaisia” lääkkeitä junanlasteittain Neuvostoliittoon. Kyllähän sellaiset keksinnöt kuin tuberkuloosi- tai poliorokote muuttivat maailmaa. Puhumattakaan polymeereistä, joihin kuuluvat muovit, nuoruudessani ”lastiikka”.

Tässä on puheena yksi patenttioikeuden rakenteellisista virheistä. Vaikka me juristit olemme kehittäneet erittäin mutkikkaat tavat käsitellä näitä asioita, todellisuudessa tuotteen keksiminen ja menetelmän keksiminen ovat liian kaukana toisistaan yksillä ja samoilla käsitteillä ja kriteereillä hallittaviksi.

Lukijan tulee käsittää, että abstraktinen oivallus ei voi saada patenttisuojaa. Tyyppiesimerkki on matemaattinen tai fysikaalinen läpimurto-oivallus, vaikkapa yleinen tai erityinen suhteellisuusteoria. Ei suojaa, vaikka USA:n patenttioikeuden ”konetesti” onnistuisi: atomipommi.

Ajatus on sinänsä selvä: tieteen tulee voida vaikuttaa hedelmöittävästi. Uusia tieteellisiä (luonnontieteellisiä) oivalluksia on esiteltävä ja arvioitava julkisesti, jotta niiden oikeaperäisyys voitaisiin uskottavasti todeta ja jotta muut tiedeyhteisöön kuuluvat voisivat kehittää ajatuksia edelleen. Yksinoikeutta niihin ei saa myöntää mutta kylläkin kunnia uroteosta – mikä ei ole oikeudellinen asia.

Tieteen ja insinööritaidon ero on tässä. Joskus jälkimmäistä nimitetään sovelletuksi tieteeksi (applied science), mutta se on huono nimitys. Insinööri hallitsee hyvin luonnontieteitä ja käyttää näitä tietojaan ja taitojaan kehittääkseen tuotteita. Tesla osoitti 1917 sähkömagneettisen aallon vaihemuutoksen sen heijastuessa metallisesta pinnasta, ja suunimakojeita kehitettiin sotien välisenä aikana, kunnes britti Watson-Watts haki ja sai 1935 patentin keksinnöälle ”Radio Detection And Ranging”, sittemmin RADAR, suomeksi onnistuneesti ”tutka”.

Olisi mennyt maailmansota briteiltä reisille ilman tuota keksintöä, jonka rinnalla kalpenevat keksinnöt antaa uusia nimityksiä arvopapereille ja harjoittaa niillä uhkapeliä.