Suurista diktaattoreista ja hirveistä murhamiehistä tiedetään, ettei heillä ole ystäviä eikä lähipiiriä. Ne ominaisuudet, joita he ovat tarvinneet päätyäkseen asemaansa, karkottavat sekä ajattelevat että ajattelemattomat ihmiset ympäriltä, koska lähietäisyydellä henki on hupa. Jäljelle jäävät tuulenhaistajat, jotka luulevat ehtivänsä pinkaista pakoon, kun tarve tulee.
Diktaattorin ja muun murhamiehen ammattitauti on paranoia, vainoamisharhaisuus. Suuri maailmankirjallisuus on täynnä kertomuksia hikoilevista hallitsijoista.
Kysymys: olisiko tämän hetken mainio tietoliikenne ja sosiaalinen media eri muodoissaan rikkomassa sitä seurallisuutta, jonka varassa tässä on tultu toimeen viimeksi kuluneet 38 000 vuotta?
Kysyn tätä muun muassa siksi, että olen itse kovin epäseurallinen. Osaan tietysti toimia solistina eli olla suuna ja päänä porukoissa, mutta todellisuudessa lakkasin viihtymästä joukossa noin 20 vuotta sitten, vähän alle. Käsitykseni onnesta on istua kivellä metsässä yksin. Kun nopeasti etenevä ukkoutuminen aiheuttaa murtomaalla ongelmia, saan saman tunteen jonkin kauppakeskuksen kahvilassa, iltapäivälehti pöydällä hämäystarkoituksessa, kauppakassi jaloissa, todellisuudessa täysin asiattomilla asioilla mutta silti keskittyneisyyttä säteillen. Varmaan joku miettii vilkaistessaan, mitähän tuokin tuossa nuokkuu, veronmaksajien varoilla varmaan.
Todellisuudessa seitsemän veljestä eivät olleet sukua toisilleen. Kerrontateknisenä ratkaisuna tuo ajatus oli outoudestaan huolimatta toimiva. Sakki saatiin sisään romaaniin ja siitä ulos ilman erinomaista selittämistä, vaikka kuvattavana oli edustava otos 1800-luvun alun maalaisrahvasta. (Puhe ryssän sotaväestä Parolassa ajoittaa tarinan.
Uudisraivaajien oloissa noin seitsemän henkeä on hyvä ryhmän koko. Pidemmällä tähtäyksellä tarvitaan lisäksi vaimoista väkeä, mutta kuten romaanista ilmenee, tuossa tarkoituksessa juuri palattiinkin ns. kylään ja opeteltiin ihmisten tavoille.
Kylän koko riippuu elinkeinosta. Seuraava suurempi yksikkö on heimo tai klaani, jonka ydin on riittävän monipuolinen geneettinen pooli. Voidaan solmia avioliittoja ja saada jälkeläisiä. Pienessä kylässä tässä toimessa kävisi ennen pitkää hullusti.
Suurempi heimo tyyppiä ”hämäläiset” on niin pahasti romantiikan sotkema käsite, etten osaa sanoa siitä muuta kuin että riittävän teknologian tuotua rosvoretket kuvaan tällaisia sakkeja syntyi erilaisten päälliköiden ja heidän SS-joukkojensa ympärille. Viimeksi mainittu tarkoittaa päätoimisia kiusankappaleita ja rauhanhäiritsijöitä, kuten aatelia tai samurai-luokkaa.
Kansakunnista eurooppalaisittain pisin yhtäjaksoinen historia on Ranskalla, jossa pitkätukkaiset merovingit eli frankkikuninkaat menivät muun tekemisen puutteessa kasteelle 400-luvulla. On huomautettu, että Ranskan jatkuvuus johtui osittain Capet’n hallitsijasuvulle sattuneesta yllätyksestä. Hugo Capet eli Huugo Hattupää pani alulle 350 vuotta kestäneen dynastian. Kerran toisensa jälkeen syntyi aikuiseksi elänyt poika ja yleensä vain yksi poika. – Nuorempien kuninkaanpoikien ongelmasta onkin ollut puhe usein ja aina aiheellisesti.
Kansakunta on nykyhistorian syöpä.
Olen kovasti samaa mieltä kuin Benedict Anderson ja miksipä ei myös Edward Said, jotka puhuvat ja kirjoittavat ”kuvitelluista yhteisöistä” ja pitävät geopolitiikkaa pahanlaatuisena ajatusvirheenä, koska myös maantiede on ihmisen mielen rakentama pohjaltaan kuvitelma. Maantiede näyttää perustuvan mitattaviin ja punnittaviin asioihin – mutta mitä perua on esimerkiksi ”irredenta”?
Tuo termi tarkoittaa aluetta, josta ei voida luopua tai jota ei voida jättää valloittamatta, koska se ”kuuluu” kansallisesti, kielellisesti, poliittisesti tai uskonnollisesti johonkin toiseen alueeseen.
”Karjala takaisin” on suomalainen irredenta, joka on jäänyt – minun mielestäni – sopivan vähälle huomiolle. Viimeistään nykyiset energiaolot (öljyn laivaus, kaasujohto) ovat heilauttaneet realismiin ihmisiä, jotka ovat nähneet rajan takana vain haaskion, mitä se enimmäkseen on.
Päivän uutisena kerrottiin televisiossa, että Englannin lehdet eivät suhtautuneetkaan niin kannustavasti Suomen Talvisotaan kuin on luultu. En oikein tiedä, kenelle tämä on uutinen. Englannin tilanne oli hieman outo. ”Appeasement” eli myönnytyspolitiikka jatkui. Englanti oli yhdessä Ranskan kanssa taannut Puolan koskemattomuuden mutta seurasi tilannetta kädet hurskaasti ristissä.
Etenkin The Times (E.R. Carr) oli ensin jyrkästi valvomassa Hitlerin ja sitten yhtä jyrkästi Stalinin hyvää mieltä. Talvisodan jälkeen kesällä 1940 saatiin sitten näyttö Englannin toimintatavoista, kun Saksa valloitti Tanskan, Norjan, Hollannin, Belgian ja Ranskan ja Englannin oma siirtoarmeija pelastui Dunkerquesta tavalla ja syistä, joita kukaan ei oikein vieläkään käsitä.
Talvisodan kuva… Ikään kuin maailma olisi urheilukilpailu. Vaikka kyllä meille taputettiin, kuin krikettiottelussa, yhdellä sormella, ettei ääni häiritsisi äreitä.
Käsitykseni onnesta on istua kivellä metsässä yksin. Kun nopeasti etenevä ukkoutuminen aiheuttaa murtomaalla ongelmia, saan saman tunteen jonkin kauppakeskuksen kahvilassa, iltapäivälehti pöydällä hämäystarkoituksessa, kauppakassi jaloissa, todellisuudessa täysin asiattomilla asioilla mutta silti keskittyneisyyttä säteillen. Varmaan joku miettii vilkaistessaan, mitähän tuokin tuossa nuokkuu, veronmaksajien varoilla varmaan.
VastaaPoistaAika pitkälle sama. Tässäkin on ehkä sukupolviero, mutta itse en ole koskaan kokenut tuollaista "joutilaisuutta" synniksi siinä mielessä, että joku voisi siitä vihastua.
Eittämättä huonojen 60-lukulaisten hyvä saavutus ehkä onkin se, että heidän kauttaan tuli yleinen oivallus tuollaisten pysähtymisten mahdollisuudesta ilman, että ne olisivat sosiaalisesti paheksuttavia.
No eipä olisi pitänyt lukea pidemmälle. Alussa on aina parhaat jutut ;)
VastaaPoista"Kansakunta on nykyhistorian syöpä.
Olen kovasti samaa mieltä kuin Benedict Anderson ja miksipä ei myös Edward Said, jotka puhuvat ja kirjoittavat ”kuvitelluista yhteisöistä”
Tämähän taas on silkkaa roskaa, joka selviäisi lukemalla Benedict Andersonia enemmän kuin kirjan nimen. Saidista en tiedä.
Tietysti voisi sanoa niin, että kansakunta on syöpä, joka tuottaa tekstiä loputtomat määrät suomeksi, vaikka rehti innovaatiohumanisti olisi sinä aikana kirjoittanut tieteellistä tekstiä anglomarkkinoille "englanniksi" kokonaisen Aku Ankan taskukirjan verran.
Ja se olisi ihan totta.
Suuressa maailmankirjallisuudessa on myös kaikenlaista vastuuntunnosta, tai väärästä sellaisesta. Qui suis je? Ehkä kyse on kuitekin pelkästä mielikuvituksesta, eli sen kyvystä ja keinoista suoriutua tuosta ongelmasta. Idealisoida vaikutelma.
VastaaPoistaEsimerkiksi;
Kulttuuria pystyy luonnehtimaan monilla sanoilla, ja useimmiten sellaisilla jotka merkitsevät hyvin vähän. Osittain se johtuu siitä, että näköpiiri kutistuu jatkuvasti, mutta toisaalta myös siitä, että yksittäisten tunteiden palvonta on jo ajat sitten leimannut kaiken sielunelämän, ja muuttanut sen lopulta pelkäksi pelimerkiksi.
Tai;
Jo lapsena ymmärsin, että sankari haavoittui ainoastaan sieluunsa, ja että oleminen merkitsi aina samalla myös olemattomuutta, ja että ainoa ulkopuolinen asia oli tieto. En tietenkään näillä sanoilla, mutta sen kaltaisella tunteella mitä tuo lause yrittää tavoitella, eli kuvata. Nietzsche puhui voiman pessimismistä.
Olin ehkä kuusi tai seitsemän vuotias kun isäni tuli siihen johtopäätökseen, että leikin nalleilla ja muilla vastaavilla leluilla liikaa, ja hän sanoi ettei sellainen kohta enää olisi ikäiselleni sopivaa puuhaa, ja sitten eräänä päivänä äitini vei niistä suurimman osan roskikseen.
Roskia poltettiin vielä siihen aikaan yleisesti taloyhtiöihin sitä varten rakennetuissa polttouuneissa. Perheessämme kyseistä paikkaa kutsuttiin roskienpolttoruumaksi, ja äitini jätti ne nalleni ja nukkeni sen sisäpuolelle ovenviereen pahvilaatikossa, jotta joku toinen lapsi voisi ottaa ne sieltä helpommin niin halutessaan. Olin tuolla matkalla mukana ja muistan, etten oikein pitänyt tuosta ajatuksesta, koska pahvilaatikko johon ne oli kerätty, ei vaikuttanut kyllin turvalliselta paikalta niille jo pelkästään sen takia, että paikan lattia oli koottu metallilevyistä joiden raoista saattoi nähdä tulenlieskoja.
Ehkä juuri sen näkemäni tulen takia muistan edelleen niin hyvin sen, kuinka olin järjestänyt nuo nalleni viimeisen kerran suoriin riveihin ja vierekkäin istumaan siihen laatikkoon, ja kuinka olin katsellut epäröiden niiden takana olevaa suurikokoista metallista jätesäiliötä, ja kuunnellut sen alla palavan ikuisen tulen huminaa, ja haistellut tympeää metallinmakuista ilmaa. Olin nimittäin samoihin aikoihin ajatellut paljon sitä Auschwitzia, ja mietin että oliko siellä mahdollisesti käytetty samanlaisia poltto-uuneja.
We speak of virtue, honour, reason; but our thought does not translate any one of these concepts into a substance, sanoi joskus Wilhelm Wundt.
Churchill sanoi Dunkerque'n tapahtumista mm sen "a colossal military disaster" - ja siitä tietenkin tulikin mieleen tuo La bataille de Mers el-Kébir
http://www.youtube.com/watch?v=fX7JD9-Gk2Q&feature=related
Kuvassa iltapäivän keltaista lehdistöä.
VastaaPoistaKadonneet entisaikojen kulttuurit ovat tuiki tuntemattomia tavalliselle meikäläiselle. Kun taas jonkun Kiinan tms. elinvoima, historia ja kulttuuri saa nöyräksi. Samalla se asettaa kyseenalaiseksi myöhempien aikojen uhoavat nousukkaat kuten Yhdysvallat tai päiväperhon Suomen. Suomen kansallinen olemassaolo nykymuodossaan päättynee itseaiheutettuna tämän vuosisadan puoliväliin mennessä.
Kaikki tyrannit eivät ole viimeisten sadan vuoden aikaisia, vaikka nykyään voisi niin kuvitella.
VastaaPoistaOlen viihdyttänyt itseäni lueskelemalla historiaa ja romaaneja Henrik VIII:sta, joka halusi hankkiutua eroon vaimosta, piti ainoana keinona hankkiutua eroon paavista ja huomasi yhtäkkiä olevansa Jumala. Siis ainakin Englannissa.
Koska Henrik oli koko ikänsä ollut äärettömän hemmoteltu - ensin se komea poika, siten ainoa; ja sen jälkeen kaikki sanoivat vain kauniita ja imartelevia asioita hänelle - hän todella uskoi olevansa Jumala ja päitä alkoi putoilla - pari vaimoa, suuri määrä sukulaisia, erinäisiä kanselreita ja kaikki, jotka sattumalta eivät häntä miellyttäneet. Uskonnollista mielipidettä hän vaihtoi ueammin kuin kalsareita ja koko Englannin piti tehdä samoin.
Näin käy kun hemmotellaan lapsia.
Kommenttini Kemppiselle, eli alla oleva on kirjoitettu kommentiksi hänelle.
VastaaPoistaTämä on mielenkiintoinen päre, sillä oma ajatteluni virtuaaliyhteisöiden toiminnasta perustuu biologiseen käsitykseen siitä miten yhteisöt ja niitten viestintä toimii.
Tuo "Verkostunut ihmiskunta" pitäisi kai joskus lukea. Tietysti vaarana on, että se muuttaisi ajatteluani...
Näkemykseni on, että juuressa pienryhmä, jonka maksimi koko on aika lähellä 12 henkeä. Sen takana "metsästysseura", mutta vielä taaempana yhden isoäidin lapset ja tyttärien lapset siltä ajalta kun ei vielä oltu organisoitujua metsästäjiä, vaan vaeltavia keräilijöitä.
Tuossa noin 12 hengen kohdalla menee sen työyhteisön koko, jossa viestintä voi olla eräällä tavalla vaiston varaista, sanaton viestintä on tulkittavissa jonkinlaisella luotettavalla osumatarkkuudella ja luottamusta voi pitää yllä kohtuullisella tavalla.
Yhteisöstressin ensimmäinen vaihe on näillä main.
Noin 170-200 yksilön kohdalla tulee vastaan ns. dunbarin luku.
kohden yhteisöä kohtaa sosiaalinen stressi, jossa on takana parikin eri tasoa. Antropologit ja arkeologit ovat esittäneet ajatuksen, että kun esi-isämme vaelsivat Afrikassa, he pystyivät liikkumaan ravintonsa alueelta jolta kykeni keräämään kohtuullisen varman ravinnon noin 200 yksilöä.
Toinen tekijä on vielä vanhempi. Sosiaaliset apinat joutuvat jakamaan aikansa ruuan hankinnan ja sosialiseerauksen välillä.
Jos yhteisön koko kasvaa yli 170, sosialiseeraukseen käytettävä aika on poissa ruuan hankinnasta.
Kun apinaprosessori pääkopassa kertoo, että yhteisön koko kasvaa yli Dunbarin, sosiaalinen stressi alkaa painaa, ja biologis-sosiaalinen prosessi alkaa jakaa yhteisöä. Keksitään syitä millä voitaisiin nuo häiriköivät vasenkätiset saada eristetyksi, tai muutoin vain pois meidän laitumilta.
Tässä voitaisiin puhua klaanista.
Se että organisoitunut metsästäjäyhteisö keksi tätä varten simuloivan moniajon, jonka käsittely on tässä liian pitkällistä, ei poistanut ongelmaa, mutta auttoi sen hallitsemisessa, niin että voitiin luoda suurempiakin yhdyskuntia.
Kolmantena on sitten vielä biologinen, noin 500 yksilön taso, joka perustuu genetiikkaan ja tässä voisi puhua sitten vaikka siitä heimosta.
Näyttää siltä, että lajin minimikoko olisi 500 yksilöä. Populaatiossa on riittävästi geneetiistä vaihtelua, jos sen koko on yli 500 yksilöä.
Tästä syystä on klaanille edullista, että sillä on sen kaltaiset suhteet naapuriklaaneihin, jotka mahdollistavat geneettisen vaihdon.
Tämä ei tietenkään aina merkitse rauhanomaisia suhteita, mutta kuten on olen joskus sanonut, kun on ollut puhe voiko ystävien kanssa harrastaa seksiä, että "laiskana miehenä panen mieluummin ystäviäni kuin vihollisiani, koen sen energiatalouden kannalta mielekkäämmäksi."
Eli vaikka lisääntymiskumppani on voitu toki ottaa väkisinkin, niin klaanin kokonaisedun kannalta, menetetty energia, mahdolliset haavoittuneet ja sodan uhrit, ovat luoneet riskin, joten vapaaehtoinen geneenien vaihtaminen on ollut pääsääntöisesti edullisempaa.
Kun biologisen evoluution luomassa kehyksessä sosiaalinen evoluutio on luonut pintakuvioita, ja metsästäjäyhteisön vaatimukset ovat painaneet siihen on skrafeerauksenssa, on tullut mahdolliseksi, se yhteisöjen verkosto, joka muodostaa modernin yhteiskunnan.
Tämä vaikuttaa edelleen takana, siihen, miten esim. verkon sosiaalisuus toimii.
Internet ei ole muuttanut niitä ihmisen perusbiologisia toimintamalleja, jotka vaikuttavat ihmisen viestintään.
Se mikä on uutta, on viestinnän väline, joka mahdollistaa entistä suurempien joukkojen tavoittamisen ja verkostoitumisen entistä tehokkaammin.
Koneeni osoitekirjassa on noin 11 000 nimeä.
... koska tästä tulee pitkä, kirjoitan loput omalla blogilleni uusi.ihmiskunta.org
Ad Omnia: - tyranneista puhuessani ajattelin kai lähinnä antiikin Kreikkaa, josta ovat perustekstit ns. demokratiasta ja erilaisista tyranneista.
VastaaPoistaTyrannien elämästä on kirjoittanut harvinaisen nautittavasti Suetonius, myöhempien iltapäivälehtien edelläkävijä.
JK: ”Karjala takaisin” on suomalainen irredenta, joka on jäänyt – minun mielestäni – sopivan vähälle huomiolle. Viimeistään nykyiset energiaolot (öljyn laivaus, kaasujohto) ovat heilauttaneet realismiin ihmisiä, jotka ovat nähneet rajan takana vain haaskion, mitä se enimmäkseen on. "
VastaaPoistaSuomalaisten hallinta-aikana karjalankannas ja Laatokan-Karjalakin olivat suomalaisen kulttuurin olennaista aluetta taloudellisesti ja henkisesti.
Raja Rajajoella jakoi kaksi erilaista maailmaa, kansaa ja kulttuuria.
Nykyään mainitut alueet ovat hunningolla. Realismia se ei ole vaan suurvallalle sinällään tarpeetonta aluetta. Sen läpi voi vetää kaasu- ja öljyputkia, jopa (sic) kaksi satamaa raaka-aineiden kuljetuksia varten. Se on jotain toista verrattuna Suomen aikaan vai.
Toisin kuin Kemmppinen katson että po. alue on irredenta venäjälle sekä Kemppiselle että hänen hengenheimolaisilleen.
Esim. venäläisten sotilasparaatit Viipurissa alueen vapauttamisen fasistimiehityksestä muistoksi jne ovat suurimmalle osalle suomalaisista varmaan groteskia venäläistä näytelmää.
Mutta venäjälle tarpeen irredentan vuoksi.
KEHITTYYKO KEHITYS?
VastaaPoistaKiitos hienosta fundeerailusta, joka keskittyi menneeseen.
Mitenkahan tama 'seurallisuus' ja kaiken maailman tyranniat kehittyvat?
On vaikea kuvitella esimerkiksi Saksa/Ranska rajalle sotia tai muuta raakuutta. Jopa Venaja muuttuu. Jotenkin olisi vaikea kuvitella, etta Putinin putiikki vetaytyisi kv. yhteistyosta ja sulkeutuisi bresnevilaisittain.
Eli esim. lentoliikenteen pitaisi taas alkaa kierrella Venajaa ja
venalaiset ammuskelisivat als siviilikoneita kuten 1900 luvulla.
-----------
Olen asunut yli 20 vuotta 'pihalla' Suomesta, ja aina hakeutunut kussakin asumismaassa paikallisten seuraan. Siis valttanyt kaiken maailman Suomi klubja yms. Suomessa viihdyn hyvin suomalaisten seurassa. Vieroksun naita kuppikuntia ja haluan kontakteja valtavestoon ja yksittaisiin ihmisiin.---
Mikahan on taman taudin nimi?
Hitlerillä ja Stalinilla oli länsimaissa aktiivisia kannattajia, passiivisia symppaajia ja suomettuneita varojia 30-luvulla. Eivät ole myöhemmin sattuneesta syystä itsestään suurta meteliä pitäneet.
VastaaPoistaKirjailija John Steinbeck oli avoimen vihamielinen Suomea ja suomalaisia kohtaan. Liekö kokenut joskus tappion juopottelussa, nyrkkitappelussa tai naisen suosion tavoittelussa jollekin lännen lokarillimme?
Palestiinalainen Eduard Said, joka on kirjoittanut mm. intellektuellin vastuusta, sanoo että jokainen voi kehittyä filosofiksi.
VastaaPoistaAntonio Gramscia mukaellen Said pitää yksilön henkilökohtaisen vastuun korostumista 1900-luvun karujen kokemusten hyödyllisimpinä opetuksista.
Diktaattorit ja muut despoottiset yli-ihmiset ovat aina perustelleet toimiaan ihmisjärkeä ylemmän tahon asialla. He puhuvat instituutioista ja niiden pyhyydestä.
Mutta pyhää on vain ihmiselämän loukkaamattomuus, kirjoitti Camus.
Ja ilmastonmuutoksen vastustaminen, lisää nyttemmin moni muu. Ja tietysti Lipposen ajaminen EU:n huippuvirkaan, koska se on Suomen rahavallan etujen mukaista.
'Kansakunta on nykyhistorian syöpä.'
VastaaPoistaMitäs olisi tarjota sen tilalle? Uskontokunta? Islamissa voisi olla tuohon riittävästi munaa, mutta muut ovat liian nössöjä. Onneksi, näin ateistin näkökulmasta.
Dynastioita oli Eurooppa väärällään 1914, mutta niille kävi vähän hassusti, ihan niiden omaa syytä. Ideologiaa kokeiltiin itänaapurissa, ja kaipa se olisi nyttemmin vapaasti kenen tahansa käytettävissä. Vapaaehtoisia?
'Kuviteltu yhteisö': kaikki inhimillinen kulttuuri on kuviteltua, keksittyä. Arvotonta, turhaa, syöpä?
Voiko tällainen irredenta, tai pan-aate koskaan onnistua laajemmassa mittakaavassa pakonomaisesti suoritettuna. Tai jos osin onnistuisi, on aina välttämätöntä sen tapahtuvan joidenkin vähemmistöjen kustannuksella
VastaaPoistaSeurauksena on aina nationalismi.
Hyvänä esimerkkinä USA osavaltioineen ja päinvastaisena esimerkkinä EU.
EU ei tule onnistumaan, koska EU-aatteen takana ei ole nationalismin vaatimaa kansalaissotaa, eikä mitään "liimaa", kuten yhteistä uskontoa, mikä on liimana USA:ssa kapitalismin aatteen kera.
Toinen täysin vastakkainen esimerkki pan-aatteesta ovat Sveitsi ja Jugoslavia.
Molemmissa useita eri kieliä ja kansallisuuksia. Mutta kuinka kävikään. Myös kansojen ammattitauti on paranoia, vainoamisharhaisuus.
Kolmas esimerkki olisi Brittiläinen siirtomaavalta. Kuinka kävikään.
Suurista diktaattoreista ja murhamiehistä tiedetään heillä olleen "aate". He valitsivat aatteen, mutta aate ei valinnut heitä.
Jäppiväinen:
VastaaPoistaSe mikä on uutta, on viestinnän väline, joka mahdollistaa entistä suurempien joukkojen tavoittamisen ja verkostoitumisen entistä tehokkaammin.
On myös se, että ihoyhteisöstä poiketen avatarina kirjallista ilmiasua voi tuottaa aivan toinen minä, jota kukaan, edes kirjoittaja itse ei tiedosta samaksi kuin irl.
Yleensä kirjoittaja-minä on suht´ lähellä arkipersoonaa, mutta löytyy myös aika äärimmäisiäkin poikkeuksia ...onhan tästä puhuttu.
Goebbels on arvoitus. Hänhän ei ollut seurailja, vaan myytin ja savuverhon arkkitehti, rakensi vmimalla ja innolla pitkään sanoista ja verhoista sitä mitä eleettömän tekninen Speer sementistä ja valoista. Lueskelen juuri päiväkirjojaan. Ei hän tavallinen huijari ollut.
VastaaPoistaSeurallisuus on vierasta minullekin. Horoskooppiini viitaten vaimo tosin ihmettelee, eikö leijona kuitenkin ole laumaeläin. Eri asia.
Niiltä, joiden mielestä kansakunta ja kansallisvaltio ovat keinotekoisia konstruktioita tai "myyttejä", kannattaa aina tilanteen salliessa kysyä, mikä ihmisen luoma ei sellaista sitten olisi.
VastaaPoistaIhmisoikeuksien julistuskin varmaan tipahti taivaasta samalta ikuisen totuuden Jumalalta, joka omassa aikakäsityksessään vain hetki sitten oli ojentanut Moosekselle kivitaulut, ja mistä lie päihtyneenä sen jälkeen sanellut Muhammedille erään maailmanhistorian onnettomimmista jorinoista.
Olipas polveileva blogi! Mutta kiitos yhdestä pikkutiedosta. Olin kuvitellut, että Seitsemän veljeksen tapahtuma-ajankohta on suunnilleen sama kuin kirjoittamisajankohta, eli siis 1860-luku. Sattumoisin sama kuin Alastalon salin tapahtumien. Tapahtumapaikoilla on kilometreissä eroa ehkä 150 km, mutta Alastalon isännän ja Jukolan väen varallisuudessa on valtava ero. Mutta jos siis Seitsemän veljestä tapahtuu vuosikymmeniä aikaisemmin, niin se selittää asian.
VastaaPoistaJK:"Kansakunta on nykyhistorian syöpä."
VastaaPoistaHavaintojen valossa täällä Telluksella näyttää siltä, että syöpää potevat maat ovat huomattavasti terveempiä kuin syövättömät vastaavat.
Eli maan homogeeninen yhteiskuntarakenne ynnä kohtuullinen nationalismi takaavat mukavat olot, rauhallisen ja turvatun elämän ja vanhuuden kansalaisille.
Suomi muuten pärjäsi taas hyvin äskettäin tehdyssä kv:ssä onnellisuustutkimuksessa.
Olisiko meidän suomalaisten jo aika lopettaa viittojen repiminen ja tuhkan ripottelu hiuksiin ja kirjoitella itsestämme ja maastamme välillä jotain positiivistakin?
"Sivistysmaassa"
VastaaPoistahttp://theseoultimes.com/ST/?url=/ST/db/read.php?idx=7333&z=1
Suomeen pitäisi säätää vähintään viiden lapsen (joita ei saa syödä) sääntö. Jos sääntö ei täyty niin vara- ja muut tuomarit käykööt keikalla.
"Tämähän taas on silkkaa roskaa, joka selviäisi lukemalla Benedict Andersonia enemmän kuin kirjan nimen. Saidista en tiedä."
VastaaPoistaTuo nyt on täyttä potaskaa. Ei se, että lukee Andersonia enemmän, ole näköjään tae, että jotakin siitä ymmärtäisi.
Andersonhan eroaa useimmista nationalismintutkijoista siinä että hän pitää sitä myönteisenä ilmiönä.
VastaaPoistaNettisosiaalisuus on tietenkin samaa kuin koko ajan olisi väärällä ja luonnottamalla ruokavaliolla, mutta pysyisi kuitenkin hengissä. Se, että ihmisiä, joiden kanssa keskustelee ei tapaa kasvokkain aiheuttaa ainakin minussa pientä, mutta havaittavaa ahdistusta.
VastaaPoistaCatulux: "Suomi muuten pärjäsi taas hyvin äskettäin tehdyssä kv:ssä onnellisuustutkimuksessa."
VastaaPoistaNiin... ja siinä Pisassa meidän surkea koululaitoksemme oli muka paras!
Outoa että muu maailma ei millään huomaa, että Suomi maailman persläpi, jossa kaikki on huonommin kuin hienoissa ulkomaissa, joissa asuu hienoja ulkomaalaisia, jotka puhuvat sujuvasti ilman mitään huonoa suomalaista aksenttia hienoja ulkomaisia kieliä ja harrastavat hienoa ulkomaista kulttuuria.
Ah, sielläpä hienoissa ulkomaisissa katukahviloissa hienoa ulkomaista kirjaa selaten ja hienoa ulkomaista ekspressoa calvadosin kera nauttien hieman paremmat suomalaisetkin tuntevat viihtyvänsä.
Ei ihme, etteivät hienot ulkomaiset ihmiset, joita meillä on vielä naurettavan vähänkin ulkomaihin verrattatuna, viihdy meillä, vaan oireilevat kamalasti ihan vaan meidän huonojen suomalaisten huonouden tähden.
Runoilijat sen sanovat sattuvasti. Ulkomaat: "Ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään." Suomi: "Ruma rilluma relluma rei."
Rienzi:
VastaaPoistaMielenkiintoisen lisän mainitsemaasi muistelmiin tuo Martin Bormanin kirjeet vaimolleen:
http://catalogue.nla.gov.au/Record/2273157
Olisiko meidän suomalaisten jo aika lopettaa viittojen repiminen ja tuhkan ripottelu hiuksiin ja kirjoitella itsestämme ja maastamme välillä jotain positiivistakin?
VastaaPoistaItse Mediapolis ja monopoli HS vastasi heti kysymykseeni tuoreessa pääkirjoituksessaan:
"SUOMI on sisäsiittoinen, byrokraattinen ja tasapäistävä maa."
...ja kenellepä kellä on vastaansanomista..
Tämän viestin kun saisi läpi myös ulkomailla; notta liikaväestö päiväntasaajalla ja kravun kääntöpiirin maissa ymmärtäisi että Pohjolan pimeään, sisäsiittoiseen ja kylmään Sariolaan ei kannata tulla
sinä ilmoisna ikänä
kuuna kullan valkeana.
Toukka kirjoitti...
VastaaPoistaNiiltä, joiden mielestä kansakunta ja kansallisvaltio ovat keinotekoisia konstruktioita tai "myyttejä", kannattaa aina tilanteen salliessa kysyä, mikä ihmisen luoma ei sellaista sitten olisi.
Perhe.