Molliseksti

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen juttu poliitikkojen englannin kielestä oli juuri sitä, mitä lääkäri on määrännytkin.

Todellisuudessa asialla ei ole paljon merkitystä. Kunhan sen verran osaavat solkata, että toiset saavat selvää. Tietenkin Vanhasen ja Pekkarisen englanti on silti hämmentävät huonoa.

Olen kirjoittanut tästä asiasta usein: suomalainen aksentti eli kummallinen vieraiden kielten ääntäminen ei johdu sanapainosta eli säännöstä, että pääpaino on ensimmäisellä tavulla ja sivupaino kolmannella. Syy on puhetavan yksitoikkoisuus, joka on säveltason muuttumattomuutta.

Puheen säveltaso on epäselvä ja vaikeasti todennettava asia, myönnän sen. Mutta tieteellinen auktoriteettini on elokuva ”My Fair Lady”, jossa Rex Harrison on opettvinaan Audrey Hepburnille hienompaa englantia soittamalla lauseen sävelkulun ksylofonilla. Audrey eli kukkaistyttö Eliza yrittää sitten löytää sävelen sanoessaan, että ihan kiva kun sai teetä.

”The Rain in Spain” muuttuukin lauluksi, ja sanojen ”the” ja ”rain” välinen korkea nouseva intervalli liioitellaan, jotta tyhmempikin ymmärtäisi.

Oli kyllä erikoista kuulla asiantuntevien arvioijien sanovan, etteivät edes Olli Rehn, Heidi Hautala ja Satu Hassi kelpaa – Stubb silti. Tuomiojaa ei voi laskea, koska hän asunut ja käynyt koulua Englannissa skidinä. Tunnetusti piuhat juotetaan päässä kiinni murrosiän alkaessa. Ennen sitä oppii mitä vain, sen jälkeen ei juuri mitään.

Minä en osaa ääntää kaupunginnimeä Chicago, ja olen hyvilläni, etteivät saaneet niitä olympialaisia. Riu de janeiru on helpompi. (Aina kun olen mennyt sanomaan radiossa ”Chicago”, tulee vastalauseita. Tiedän että se on ”sikaago”, ei shigago eikä tsikaako, mutta ei auta.)

Edelleen on vallalla sama meininki kuin muinoin. Myös englantia puhuttaessa Hitchcockin ynnä muiden elokuva on ”psyko”. Amerikkalainen ei ymmärrä. Puheena on ”saikou”, joka tarkoitta psykopaattia ja on lyhennetty siitä.

Opin Amerikassa muutamassa kuukaudessa, että tekijänoikeus ei ole ”copyright”, kuten luulin, vaan KHAA’pirait. Ei kulunut puoltakaan vuotta, kun aloin saada tilaamaani kahvia – es’PRESsou. Nyt saan sitä joskus suomessakin, ES’presso. Ranskaksi se muuten on ”café”, tarvittaessa musta kahvi, café noir.

Jos luulette, että tämä on hiusten halkomista, muistakaa, että kun äännätte mielestänne oikein ”important” (IMpotnt), britti ja amerikkalainen kuulevat ”impotent”. Ja sen te tiedätte, että sana ”focus” on äännettävä huolellisesti, sattuneesta syystä. Tunsin fyysikon, joka oli hikoillut seminaarissa kuunnellessaan maanmiestään ja kollegaansa, joka äänsi oon aaksi.

Kuuntelin tarkasti Stephen Fryn podcasteja. Kuunnelkaa tekin. Ne ovat ilmaisia. Hän on nyt varmaan paras brittienglannin puhuja ja ääneen lukija. Hän käyttää puheessaan hurjia intervalleja. Suunnilleen molliseksti alaspäin. Molliseksti on se intervalli, jolla (ylöspäin) alkaa esimerkiksi kaunis kansanlaulu ”On maista kaikista sittenkin tää synnyinmaa kaikkein rakkahin…”

Jatkuvasti, periodista toiseen, äänen korkeus vaihtelee ainakin kvartin alueella, ja lisäksi olen kuulevinani joissakin lauseen lopuissa miltei laulettuja tai joka tapauksessa puhtailta kuulostavia säveliä. Verkossa on paikka, josta voi verrata intervallia –

http://www.musicalintervalstutor.com/

Hyödyllistä. Joskus herään ja haluan katsoa, oliko äsken unessa kuulemani sointu oikeasti As-duuri vai Es. Joku saattaa toivoa työn tai levon takia, etten mene kokeilemaan pianosta. On se niin kaunis sävel tuo As, että ostaisin As-duuri-ääniraudan, kuten Ylioppilaskunnan soittajat kuuluu ostaneen Polyteknikkojen orkesterille näiden vuosipäivänä. Tarkoitus ei ollut ystävällinen.

”How wonderful” on duuriseksti. Tämä muuten sitten ei ole pelkkää englantia. En ole koskaan uskonut kansanrunouden ja musiikkitieteen juttuihin kalevalamitasta. Kielemme on edelleen täynnä melodisia hyppyjä: vai NIIN – JAA-ha. Ensin mainittu ääntämys kertoo, että kuulija ei usko. Viimeksi mainittu on vaimon ääntämys miehen tullessa taas kerran kännissä kotiin.

Leino ja Kivi kirjoittivat runonsa hyvin laajalla sävelasteikolla liikkuviksi. Vahinko että lausujat eivät usko. Kai Sibelius kuuli tämän niin tarkalla korvalla siksi että oli ruotsinkielinen.

= = =

(Lisää kuvia Possulasta, sisältä)