Dedicated

Yhden kerran totesin, ettei Panasonic-kameran laturia saanut koko Lontoosta. Tuli kierretyksi aika leuhkoja liikkeitä. Kamera ja laturi olisi myyty, hyvin halvalle vain teille, sir. Kun kysyin, eikö mikään muu laturi sopisi, sanottiin ettei sovi, kun on ”dedicated”. Sopii vain siihen, ei muuhun.

Vuonna 1942 saksalaiset laskivat, että Junkers Ju-88 –pommikoneeseen piti tehdä 18 000 teknistä muutosta. Heinkel He 77:n tekniset speksit täyttivät 56 mappia. Junkersissa oli 4 000 eri tyyppistä ja pituista ruuvia.

Siitä on puhuttu paljonkin, että saksalaisilla oli ja voi olla edelleen taipumus tehdä teknisesti liian hienoja laitteita. Ne eivät sitten toimi tai niiden huoltaminen ja korjaaminen on ylivoimaista.

Ainakin merkittävä osa saksalaisten sota-ajan uusimmista ja hienoimmista panssarivaunuista oli samalla tavalla automaattisia kuin Heinkelin raskaat pommikoneet – ne tuhosivat itse itsensä, tavallisesti syttymällä palamaan omia aikojaan kesken kisojen. Speerin kertoman mukaan Hitler oli pitänyt pahana panssarivaunujen maalipinnan viimeistelemättömyyttä.

Kerran tapasin Yhdysvaltain merijalkaväen luutnantin, joka sanoi, että Vietnamissa he heittivät AR 16 –rynnäkkökiväärin lähimpään rimpeen ja tilasivat postimyynnistä haulikon ja riittävästi täyteisiä.

Erään lähteen mukaan ainoa amerikkalainen sotateollisuustuote, joka oli todella hyvä myös verrattuna venäläisiin, saksalaisiin ja brittiläisiin, oli M 1 Garrard –kivääri, joka oli käytössä 1903-1963.

Suositun tarinan mukaan standardointi aloitettiin toden teolla Yhdysvaltain sisällissodan aseteollisuudessa. Jopa Villin Lännen Coltien ja Smith & Wessonien osat voitiin sitten valmistaa eri tahoilla ja koota; osia oli vain runsaat sata ja toleransseista oli tieto.

Yksinkertaistus on liian raju.

Tänäkin päivänä patenttioikeus edellyttää uutta, keksinnöllistä ja teollisesti toteutettavaa laitetta, käyttöä, ainetta tai menetelmää. Uutuusvaatimus on aika keskiaikainen. Mieleeni tulee aina koneruuvin historia, josta on kirjoitettu paljon ja etevästi. Koneruuvi näet oli tykin suuntaamisen, kaukoputken ja mikroskoopin välttämätön edellytys, mutta kierteiden täsmällinen valmistaminen, useimmiten sorvaamalla, oli luja haaste aikakauden parhaille yleisneroille. Valamallahan niitä ei voi tehdä.

Oikeastaan uudenlaiset, kaupaksi käyvät, kysyntää nostattavat tuotteet ja palvelut ovat konfiguraatioita.

Se on hiukan niin kuin mestarikokin piirakka tai Goscinnyn-Uderzon ”Asterix”. Koko resepti kaikkine yksityiskohtineen on entuudesta tunnettu, mutta mestari kykenee konfiguroimaan tuotteen niin että kokonaisuus on unohtumaton.

Göring ei ollut lainkaan mielissään, hän hävittäjäsankari Galland vastasi kysymykseen, mitä tämä tarvitsisi pyyhkiäkseen britit taivaalta: ”Hurricaneja.”

Hurricane ja Spitfire eivät olleet missään suhteessa erikoisen hyviä hävittäjäkoneita, mutta ne olivat parhaita. Lisäksi niitä valmistettiin melkein tikuista ja päreistä ja suunnattomina määrinä. Hurjimpia lentäjiä olivat pudotustilastojen mukaan puolalaiset ja tshekit. Heidän ei tarvinnut miettiä motiivejaan.

Spitfire ei ollut lainkaan ”dedicated”. Eri tarkoituksiin sopeutettuja versioita on tuhottomasti.

En ole vieläkään lakannut tuijottamasta pitkään iPhonea. Apple on tehnyt jatkuvasti tuotteita toisin tuplahinnalla ja sitten vähä vähältä panostanut yhteensopivuuteen. iPhone oli ilman muuta kova juttu puhelinmarkkinoilla, mutta sen myyntitapa on loukkaava. Lisäksi tuote (ässä) menee liian hyvin. Kuuluu olevan kymmenen viikon jono, leuhkaistiin Soneran myymälässä.

Amazonin Kindle, joka tulee nyt siis munansa menettäneenä myös Suomeen, on kouluesimerkki sidotusta ratkaisusta. Apple epäonnistui kauan sitten suurenmoisen hienolla Newtonilla, jossa muuten oli kosketusnäyttö, 1990-luvulla. Kindle on hieno, mutta Googlen ilmoitus nettiselaimella toimivista e-kirjoista oli sähköistävä.

Asiasta on toistaiseksi vaikea saada selvää tietoa. Mutta jos Google todella onnistuu myymään huokealla hinnalla loppuunmyytyjä kirjoja – sellaisia kuin Google Booksissa on, ja käyttäjä pääsee pelaamaan niiden kanssa myös ilman verkkoyhteyttä, esimerkiksi välimuistista, niin kiinni veti!

EU (Europeana) ja ainakin Ranska (Gallica2) ovat tekemässä juuri samaa mutta tyypillisen kankeasti.

Minä haluan lukea joku päivä kotona 50-luvun Apu-lehdestä, miten Matti Jämsä osallistui transsuna missikisoihin ja mitä Isaskar Keturi sanoi siitä.

Sanoi luultavasti:”Kjeh kjeh.”