Saako elokuvan ottaa teatterissa näytännössä videolle yksityistä käyttöään varten?
Asiasta näkyy olleen suukopua, joka on tiettävästi ohi.
Otan asian esiin, koska olen vihainen ja häpeän. En nimittäin ole varma, mikä on oikea vastaus. Palkkakuitista päätellen minun pitäisi osata näin helppo asia. Kohtuuton vaatimus, että olisi tehtävä rehellistä työtä palkkansa eteen eli ajateltava.
Joku lukija tai oppilas saattaa hyvinkin tietää asian. Juttukaverini, minua parempi tekijänoikeuden tuntija, kaikilla mausteilla, ei kyllä liioin heti tiennyt.
Tekijänoikeuslaki on sellainen, että vastaus voi löytyä suoraan sieltäkin. Minä en ole löytänyt.
Asia ratkaistaan nähdäkseni pääsäännön mukaan, joka koskee kappaleen valmistamista yksityiseen käyttöön. 12 § 1 - ”Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen.”
Tuo lainkohta näyttäisi tarkoittavan, että sen kuin antaa kameran käydä, ellei teatterin omistaja käy niskavilloihin. Kotirauhan – oikeastaan julkisrauhan – perusteella sisätilojen haltijalla on eräitä oikeuksia, nähdäkseni selvästi myös oikeus kieltää koirien, kameroiden ja kaljakorien tuominen teatteriin. Ellei usko, ei myydä lippuakaan.
Minulla on vain se kiusallinen tunne, että tuo vastaus on tietyllä tavalla järjenvastainen. Sitä tekijänoikeuslakiin perustuvat ratkaisut kieltämättä välillä ovat. Mutta tämä tuntuu lainkin mukaan mahdottomalta.
Lainkohta luetaan siten, että yksityiseen käyttöön saa valmistaa kappaleen vain konsumoituneesta eli luvallisesti yleisön saataviin saatetusta eli julkistetusta teoskappaleesta. Tämä on selvää. Yksityistä kappaletta ei saa tehdä kaverin kopiosta, mutta sen sijaan kaverin tai kirjaston levystä, kaupasta ostetusta. Näin mm. Kivimäki, Uudet tekijänoikeus- ja valokuvalait. Samoin mutta ei aivan selkeästi Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet.
Kaverin kopio ei nimittäin ole julkistettu. Tekijällä on yksin oikeus julkistamiseen eli esimerkiksi kirjoissa, levyissä tai elokuvissa uusien painosten / laitosten / erien valmistamiseen.
Lain tekstin mukaan sallittu kopiointi on siis kappaleen valmistamista, joka on tekijän yksinoikeus, ellei laki säädä poikkeusta, ja yksityiseen käyttöön kopiointi on poikkeus. Kappaleen valmistusoikeus ei konsumoidu.
Se elokuvanäytäntö? Elokuvan näyttäminen on sen esittämistä, ei kappaleen valmistamista. Yksityinen kopiointi ei koske esittämistä. Videointi teatterissa ei ole kappaleen valmistamista julkistetusta teoksesta.
Siis elokuvaa ei saa taltioida videolle eikä konserttia tai teatteri-esitystä videolle tai nauhuriin myöskään yksityiseen tarkoitukseen.
Live ei – tallenne kyllä.
Pragmaattinen testi. – Aina on mietittävä, onko ratkaisu myös järkeenkäypä ja löytyykö sille ymmärrettäviä yleisiä perusteita.
Kappaleen valmistusoikeus on tekijän elinkeino. Hän myy tuon oikeuden määräajaksi ja määräalueelle esimerkiksi kustantajalle. Levitysoikeuden konsumoituminen puolestaan on välttämätöntä, jotta teoskappaleilla voitaisiin käydä kauppaa. Ilman sitä kirjakauppias eli vähittäismyyjä joutuisi varmistelemaan oikeuksiaan. Nyt tietenkin riittää, että hän maksaa ostamansa, tukkukaupan tai kustantajan luovuttamat kappaleet, eikä tekijällä ole saumaa tulla riitelemään siitä.
Yksityinen kopiointi jätettiin jo vuoden 1927 laissa poikkeukseksi, koska se ei todella vaarantanut tekijän oikeuksia. Nykyisen lain esitöissä (1953) toistettiin että yksityisen käytön rajaaminen olisi mahdoton valvoa ja loukkaisi sietämättömästi kodin piiriä eli yksityiselämää eli sitä aluetta, jolla ei kauppaa käydä.
Niinpä elokuvateatteri, teatteri ja konserttisali ovat huvilaitoksia, joiden perustelu on sama kuin shanghailaisten bordellien: no pay, no lay.
Huvilaitoksessa kuvaa tai ääntä tallentava ei toimi yksityisyytensä piirissä. Lisäksi on vaikea ymmärtää, mihin hän sitä videota tarvitsee, kun kerran istuu katselemassa ja kuuntelemassa. Alkujaan yksityiseen käyttöön kopioinnin yhteydessä ajateltiin köyhää neitoa, joka jäljentää kirjastossa rapisevalla kynällä kirjoista runoja vahakantiseen vihkoon. Se on ymmärrettävää toimintaa. Olen tehnyt sitä itse, vaikka en ole neiti.
Ymmärrän ettei monikaan ymmärrä tätä, jos viitsii lukeakaan. Toisaalta on luentoasioita, joista ei viitsi laatia artikkelia. Helppo sanoa opiskelijoille, että katsokaa blogistani. Ja helppo sanoa entisille oppilaille, että olen tätä mieltä ja perustelut tulevat postissa.
Eilinen ja tämänpäiväinen sienikuvat eivät näy postausten yhteydessä, eivätkä siten otsikottomina myöskään RSS-feedissä.
VastaaPoistaMinusta tämä oli äärettömän mielenkiintoista. Yritän maallikkona ymmärtää tekijänoikeuslainsäädäntöä ja tämä on paras paikka pyrkimyksiini. Kiitos!
VastaaPoistaEntäpä sitaattioikeus? Eikö sitten voida todeta, että sitaattioikeus ei tosiasiallisesti ole voimassa tässä teoslajissa, jos kerran videointi on kielletty? (Jos nyt ei oteta huomioon, että tallenteen voi ehkä myöhemmin saada laillisesti kaupasta.)
VastaaPoistaEikös tässä pitäisi ottaa huomioon, että videoita ei otettu ykstyiseen käyttöön ja että kyseessä ei ollut edes julkistetun elokuvan esitys, vaan kutsuvierasensi-ilta, jossa videoija oli kuokkimassa?
VastaaPoistaKyllähän sitaattioikeus on voimassa, tuleehan TV:stä elokuvaesittelyjä, myös uutisten yhteydessä. Niihin kai filmifirmat antavat ihan virallista materiaalia.
VastaaPoistaSitaatin pitäisi toisaalta olla kohtuullinen ja toisaalta antaa teoksesta oikea kuva.
Kiinnostavaa. Mutta entäs tämä: saako yliopiston luentosalissa istuva kuuntelija nauhoittaa luennon? Ja saako nauhoitetun luennon panna nettiin muiden kuultavaksi? Onko väliä sillä, onko nauhoittaja yliopiston opiskelija vai joku ihan muu?
VastaaPoistaItse panin nettiin Lundin yliopistossa kuulemani, harvinaisen kiinnostavan luennon Solženitsynin romaanista Ensimmäinen piiri, kun kuulijoita oli valitettavan vähän ja arvelin luennon kiinnostavan muitakin.
Lähetin heti linkin luennoitsijalle joka oli tyytyväinen ja ilmoitti asiasta blogissaan. Laitoksen väki sen sijaan oli nyrpeissään, sain muutamaa kuukautta myöhemmin kuulla että tempustani ei ollenkaan tykätty.
No, lakipykälät saattavat täällä Ruotsissa olla vähän toisenlaisia kuin lahden sillä puolen. Mutta mitä sanoisivat pykälät Suomessa?
Kiitos ääneen ajattelusta. Järkeen käyvät perustelusi.
VastaaPoistaEiköhän sitaattioikeuskin kohdistu lähinnä otteisiin, jotka on tehty julkistetusta teoksesta. Jos siis esittäminen ei ole julkistamista, ei esittämisestä voi myöskään tehdä sitaattia.
VastaaPoistaAd Hukkajukka: - on tosiaan vähän vaikea keksiä esimerkkiä, mutta perustelu on suunnilleen sama - lainauksia saa ottaa hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa julkistetusta teoksesta.
VastaaPoistaAd Anonyymi: - ei julkistettu - täytyy ottaa huomioon. Muutin kysymyksen yleisempään muotoon eli saako ylipäänsä kuvata videokameralla elokuvateatterissa.
VastaaPoistaAd Kalle Kniivilä: - esittämilläni perusteilla, muutettavat muuttaen, lupa lienee tarpeen.
VastaaPoistaVoidaan kyllä sanoa, että yliopiston luento on julkinen tilaisuus, johon kuka tahansa saa tulla, ja että Suomen lain mukaan äänittämiseen ei tarvitse suostumusta, ellei tekijänoikeudesta muuta johdu.
Suomessa on kai tapana, että äänittämisestä ja videotaltioinnista kysytään luennoitsijalta.
Siitä että luento on suojattu teos ei ole epäilyä. Erään prejudikaatin mukaan jalkapalloselostus oli.
Elokuva ei siis itsessään ole teos vaan riippuu tallennusmediasta ja/tai esitystavasta? Voisiko se aineettomana edes olla olemassa ilman sen esittämistä? Selityksesi käy järkeeni vain jos elokuvateos on se master-versio, josta on kopioita digitaalisena ja/tai filmikeloilla. Tällöin filmikelat eivät ole yleisön saatavilla, eikä niitä tai niiden sisältöä siis saa kopioida yksityiseen käyttöön. Ainettomana teoksena sen esittämisen kopiointi yksityiseen käyttöön ei kai voisi olla luvatonta ellei esitys itsessään olisi luvaton. Ei siis kovin aineetonta oikeutta? :)
VastaaPoistaIhmettelit miksi kukaan haluaisi videoida elokuvan kun kerran katsoo jo sitä, ja toisaalta toteat että aikanaan olisi ajateltu köyhää neitiä kopioimassa runoja kirjastossa. Miksi se neitikään niitä runoja kopioisi kun kerran voi käydä kirjastossa niitä lukemassa?
Ad Artsi: elokukva on teos, esimerkiksi filminauha on teoskappale. Kirja on teos, nide on teoskappale.
VastaaPoistaAsia tulee käsitettäväksi, kun ajattelee, että "teos" on sama suomeksi ja ruotsiksi käännettynä, vaikka teoskappaleissa eli suomen ja ruotsinkielisissä niteissä ei ole yhtään samaa sanaa.
Erottelu on tarpeen siksi, että myös elokuva voi olla muunnelma kirjasta eli siis elokuvaan on tekijänoikeus, joka riippu tekijänoikeudesta kirjaan.
Älä kysy, kenellä kaikilla on tekijänoikeus elokuvaan - monilla. Elokuva on ns. yhteenliitetty teos, joka koostuu monien tekijöiden panoksista.
Sotketaanko lisää? Sotketaan.
VastaaPoistaOlen aina ajatellut, että tilaisuus, jonne maksetaan pääsymaksu, ei ole ainakaan mikään teoskappale, vaan palvelu. Jääkiekko-ottelu, museon kokoelmat, elokuva- ja teatteriesitys ovat palveluita. Konserttien kuunteleminen stadionien porttien ulkopuolella pääsymaksua maksamatta on kiehtova ja maailmalla laajasti levinnyt harraste, mutta sivuutetaan se, koska aidosti pääsymaksuttomia palveluita myös on.
Palvelun taltiointi ei ole sama kuin palvelu, koska siitä jää paljon pois, kuten popkornin katku, fanin möykkärumpu ja vieruspenkkiläisen ilmavaivat. Joskus on kuulemma koettu jossakin myös "yhteinen kollektiivinen elämys", mutta minulla ei ole sellaisesta mitään tietoa. Nauran aina yksinäni väärissä kohdissa.
Koska esim. luennoilla saa tehdä muistiinpanoja - jotkut jopa väittävät, että luennot olisivat sitä varten, mutta se ei voi pitää paikkaansa, koska muistelen että kirjapainotaito olisi keksitty - pitäisi ehkä ajatella sen mukaan mikä on palvelun tavanmukaista oletettua käyttöä. Vielä emme ole niin pitkällä, että jokainen elokuvissa kävijä taltioi oman kappaleensa kamerakännykällä, mutta sekin aika tulee vielä.
Kukaties pääsylippuun tarvittaisiin tallennemaksun kaltainen lisämaksu, jolla kompensoitaisiin tekijöille se että yleisö ei ymmärrä miksi maailmassa on jokin poikkeuksellinen paikka, aika ja tilanne, jossa ei saakaan taltioida elämäänsä ja kokemaansa, vaikka kaikkialla muualla teemme sitä koko ajan, ja nimenomaan yhä enenevässä määrin!
1980-luvulta alkaen walkmaneilla nauhoitettuja konserttibootleggejä on yritetty kitkeä tarkistamalla yleisön kantamukset, mutta eihän se koskaan onnistu. Jos ette kerro kenellekään, niin voisin vihjaista että maineikkaiden artistien ainutkertaisia konsertteja, joita kukaan muukaan ei yleensä taltioinut mihinkään, nauhoitettiin ja nauhoja vaihdettiin keräilijöiden kesken jo 1980-luvulla ennen p2p-verkkoja postin välityksellä.
Jukalle esitän kysymyksen, joka askarruttaa minua. Mikä kanta pitäisi ottaa tietokoneohjelmistojen patentteihin? Tätä kiistaa käydään jatkuvasti ns.suljetun lähdekoodin ja avoimen lähdekoodin koulukuntien välillä. Eteenkin jälkimmäinen koulukunta pitää patentteja innovaatioiden kannalta ongelmallisina jopa vahingollisina.
VastaaPoistaMiten asiata pitäisi lähestyä?
Ad Antero: - valitettavasti kysymykseen tietokoneohjelmien patentoinnista en kykene vastaamaan. Olen itsekin kirjoittanut siitä satoja sivuja.
VastaaPoistaEhkä jotain siihen suuntaan kuin patenteista yleensä: järjestelmä on huono, mutta ei mitään järjestelmää olisi vielä huonompi vaihtoehto.
Eikös Microsoft omista oikeudet kolmiulotteisten mallinnusten kuviin lähes kaikista maailman museoiden aarteista, kuten patsaista ja jopa tauluista lähtien.
VastaaPoistaMuistaakseni reilu 10 vuotta sitten tekivät sopimukset suurimpien museoiden kanssa.
Luennoista - Netin audiofiletarjonta on mainiota, iTunesissa on opetusmateriaalia, googlaamalla löytyy lisää, tämä on klassikko:
VastaaPoistahttp://www.teach12.com/
Tuo teoskappaleen julkistamisen prosessi avasi aika hyvin pohdintaa myös siitä mikä on oikein ja mikä ei. Vaikka siis teoksesta olisi julkistettu muunlaisia teoskappaleita eli vaikka kyseinen elokuva olisi DVDnä kirjastossa saatavana, teatterissa kuvattua sitaattia ei silti saisi julkaista. Jos sen sijaan kopioisi pätkän kirjastosta lainatusta DVDstä artikkeliinsa, se olisi oikein.
VastaaPoistaProblematiikka on ehkä hieman hankalaa siitäkin syystä, että monesti kuvitellaan lain säätävän mikä on kiellettyä. Yksityisen kopioinnin ja sitaattien kohdalla kuitenkin säädetään vain yhdestä poikkeuksesta, jonka puitteissa kopiointi on sallittua muiden kirjaamattomien tapojen ollessa kiellettyjä. Silti ei ole katsottu tarpeelliseksi säätää erikseen 'laittomasti julkistettuun teoskappaleeseen ryhtymisestä'.
Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista!
VastaaPoistaOlen käsittänyt, että teos on esimerkiksi se informaatio, josta kirjan sisältö muodostuu. Ja teoskappale on yksittäinen kirja.
Lisäksi, teos julkistetaan ja se on eri asia kuin teoskappaleen julkistus. Teoksen voi julkistaa esimerkiksi myymällä teoskappaleita yleisölle.
Jos tämä pitää paikkansa, tällöin kopion ottaminen kaverin kopiosta olisi yhä kopion valmistamista omaan käyttöön julkistetusta teoksesta. Eli yhtä sallittua, kuin kopio alkuperäisestä, koska laissa sallitaa julkistetun teoksen kopiointi; teoskappaleisiin ei oteta kantaa.
Tämä on eri johtopäätös kuin artikkelin tekstissä, joten minua kiinnostaisi tietää, missä kohdassa päättelyni menee pieleen.
Jukka,
VastaaPoistaKysymyksesi on väärä. Kyse tulisi olla onko videokuvaaminen tekijänoikeudellisesti kielletty. Vastaus on nähdäkseni ei.
"Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.”
Lainausta varten joudutaan lähes väkisin tekemään kappaleita teoksesta. Näitä kappaleita saadaan myös levittää yleisön saataville.
"Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."
Laissa ei sanota julkistetusta "teoskappaleesta".
Näin ollen ei tarvitse odottaa, että se tulee saatavaksi teoskappaleena (esimerkiksi DVD elokuvana).
Donnerin ja Dosentin tapauksessa johon viittaat tuli kyseeseen myös oliko teos julkistettu kun se esitettiin ennakkonäytöksessä joukolle kutsuvieraita.
Teos on tekijänoikeuslain 8 § mukaan julkaistu, kun se on tekijän suostumuksella saatettu yleisön saataviin.
Tuo 8 § yleisön saataviin saattaminen on määritelty 2 §ssä.
Teos on saatettu yleisön saataville muun muassa kun
“2) se esitetään julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle;”
Pykälä jatkuu vielä
“Julkisena esittämisenä ja yleisölle välittämisenä pidetään myös esittämistä ja välittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille.”
Elokuvasäätiön auditorioon mahtuu 150 henkilöä. Donner tekee ja Disney levittää elokuvia ammattimaisesti. Elokuvasäätiön näytöksen lisäksi elokuvaa on näytetty ilmeisesti myös muille katsojille. Näin ollen katsoisin, että teos on esitetty ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille. Tästä seuraa se, että teos on julkaistu ja tekijänoikeuden rajoitukset mukaan lukien yksityisten kopioiden valmistaminen ja siteerausoikeus ovat käytettävissä.
Eli tekijänoikeuslain mukaan kuvaus Donnerin ennakkonäytännössä on nähdäkseni sallittua. On taas aivan eri asia miten noita kopioita saa käyttää ja levittää.
On eri kysymys onko kyseessä sopimusoikeudellinen loukkaus. Katsojat eivät allekirjoita sopimusta, mutta voidana väittää, että heidän tulee ymmärtää että elokuvateatterin omistaja ei anna lupaa tallennukseen. Toisaalta voidaan väittää päinvastaistakin... Kyseisessä tapauksessa tällä ei ole merkitystä sillä Donner ja Disney ainakin julkisuudessa syyttivät Dosenttia tekijänoikeusloukkauksesta. Joka tapauksessa tekijänoikeudenhaltija ei ole asianomistaja, mikäli elokuvateatterin ja ja katsojan välistä sopimusta on loukattu. (paitsi jos oikeudenomistaja on myös teatterin edustaja sopimusmielessä).
Saako elokuvan ottaa teatterissa näytännössä videolle yksityistä käyttöään varten?
VastaaPoistamiksi hukata kovalevyä... muistaa sen ilmankin.