Wolfram|Alpha

Muuan asioista tavallisesti hyvin perillä oleva henkilö hehkutti Wolfram|Alfaa ja luultavasti syystä.

Wolframin ”Mathematica” on ollut jo kauan erittäin tunnettu ja vakiintunut matematiikkaohjelma ja luullakseni yleisessä käytössä korkeakouluissa. Saman miehen kirja ”A New Kind of Science”, joka on myös verkossa, on hyvin mielenkiintoinen, mutta ei sellainen viisasten kivi kuin tekijä itse näyttää luulevan. Nimenomaan soluautomaattien suurenmoisuus ei taida aivan pitää paikkaansa. (Puhun tässä viisaampieni suulla; kirja on hyllysäni ja on sitä luettu porukalla.)

Tämä uusi Alpha julkistettiin viikko sitten, ja siitä huomaa heti, ettei se ole alkuunkaan valmis. Onnistuin kaatamaan Firefoxin pari kertaa yrittäessäni siirtää hakuruudun iGoogleen.

Tämä ohjelma ei ole hakukone, vaan ilmoituksen mukaan se perustuu tietokantoihin, joihin yhtiö on hankkinut oikeuden, ja algoritmeihin. Yksittäisiä tietoja sanotaan olevan miljardeja ja algoritmeja joitakin kymmeniä tuhansia.

Verkosta löytyvien tekstien perusteella näyttää, että ohjelma on ymmärretty salamannopeasti väärin. Demon katsottuaan käsittää, että hakukone on tosiaan huono nimitys. Valitettavasti en kykene arvioimaan matematiikan ja fysiikan toimintoja, mutta ne näyttävät hienoilta. Geometria ja matemaattinen fysiikka oat vaikuttavia; ilmeisesti ne on siirretty suoraan Mathematicasta.

Alphasta on ehkä aihe innostua. Monissa tieteissä, historian ja kirjallisuustieteeseen asti, kvantitatiivinen tutkimus on ollut käytännössä mahdotonta. En tiedä, mitä romaaneja ihmiset Suomessa lukivat eniten viime vuonna tai 1920, koska kirjastojen nimikekohtaisia tietoja ei ole käytettävissä. Puutostaudeista tai aliravitsemuksesta Suomen eri kunnissa on erillisiä tietoja. Keuhkotauti löytyy heti – Suomessa 197 kuolemantapausta vuodessa.

Maailma on täynnä tietoa ja sitä sanotaan olevan liikaa. Asia ei ole näin. Sellainen tieto, jota tarvittaisiin esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa tai ympäristörasitusten ennakoinnissa, on osittain perusteiltaan epäselvää, osittain vaikeaa koota.

Tiedämme esimerkiksi sähköisestä viestinnästä kaiken muun paitsi olennaiset asiat.

Tiedämme yhtä ja toista liikennekäyttäytymisestä ja väkivaltaisuudesta, mutta emme tarpeeksi.

Alphassa jollain asteella mukana oleva genetiikka on biologia alue, jossa tiedon määrä ja sen (DNA:n) nopean käyttöön saamisen tarve on lisääntynyt valtavasti. Mitä muut vastaavaa löytyy biologiasta – tai vaikka geologiasta – jää nähtäväksi.

Joka elää, hän näkee. Joka ei elä, ei sitten näe.

Muistin lukiessani menekkikirjan (Freakonomics) keskustelun kalifornialaisen kollegan kanssa. Mietimme törkeän väkivaltarikollisuuden odottamatonta laskemista, josta moni on kiirehtinyt ottamaan kunnian. Frekonomics esittää selitykseksi Yhdysvaltain 1980-luvun aborttikäytännön ja kirjoittaja sanoo kuivasti, että ”rikollinen luokka” jäi syntymättä.

Keskustelukumppanini tavoitti kuitenkin mielestäni asian ytimen. Hän sanoi, että tiedämme varmasti ainakin sata törkeään rikollisuuteen vaikuttavaa seikkaa, mutta emme tiedä, mitkä niistä ovat kulloinkin pelissä ja mikä on niiden keskinäinen suhde.

Hitlerin ja Tshehovin tausta ja perhe olivat aika samanlaiset. Köyhänlainen perhe, yliankara isä, vaatimaton ympäristö mutta nuoressa miehessä ainesta ja kunnianhimoa. Toisesta tuli Hitler, toisesta taas Tshehov.