Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
6. toukokuuta 2009
Oma nimi
Joku voisi harkita kahdesti toisten nimittelyä, jos ymmärtäisi, että siinä tulee paljastaneeksi paljon itsestään. ”Huora” haukkumasanana osoittaa paljon mielenkiintoa tiettyihin asioihin. ”Aasi” ja ”apina” kuluvat niiden suussa, joilla on pelkoja tai harhoja omasta ymmärryksestään.
Töhrijät eli graffitien tekijät kuulemma pitävät itseään suuria sankareina, vaikka he yrittävät jättää toisten nähtäviksi paljastavia kuvia itsestään – suuri sekasorto ja ahdistuneisuus näkyvät ensimmäiseksi.
Himo särkeä ikkunoita, potkia peltejä, pirstoa tavaroita ei voi olla peräisin muusta kuin omasta särkyneisyyden tunnosta.
Ellen itse ole ehjä, kukaan muukaan ei saa olla!
On pelottavan mielenkiintoista kirjoittaa asioista, joiden tietää herättävän kovia vastaväitteitä. Mauno Koivisto on sellainen. Vaikka kirjoittaisin, että Mauno Koivisto ampui nuorena pikakiväärillä, tiedän jonkun väittävän sitä valeeksi tai herrojen salaliitoksi, jolla jo valmistauduttiin kelluttamaan Suomen markkaa ja upottamaan Suomen kunniallisinta väestönosaa.
Kollega Virolainen kirjoittaa paljon reippaammin kuin minä. Lukija käsittää nopeasti, että hänen mielestään korkeimmassa oikeudessa on väärää väkeä. Suuri vääryys on, ettei hän ole siellä.
Erikoisen epäonnistuneita valintoja olivat Olavi Heinonen ja Mikko Tulokas – KOP:n korkeissa luottamustehtävissä toimineen professori Matti Ylöstalon suojatti. Meitä on vielä liikenteessä koko joukko lakimiehiä, joiden mielestä Ylöstalo oli epätavallisen hyvä juristi (ja epätavallisen huono luennoitsija). Hän sanoi minulle kerran, että tämä Tulokas oikein ymmärtää asioita.
Heinosesta en ole varma – hän on varoittava esimerkki joko siksi että hän myötäili Koivistoa tai siksi että hän vastusti Koivistoa.
Häntä on turvallista haukkua, koska hän ei vastaa eikä ainakaan vedä julkisuuteen aikoinaan selvitettyjä ikäviä asioita. Joskus on ollut puhetta, eikä hän kuitenkin kirjoittaisi muistelmien tapaista. Hän on sanonut, että hän ei tee sitä. Suuri osa työstä on ollut tavallista ja harmaata ja pieni osa sellaista, josta tuomari ei saa puhua.
Lukijoille huomauttaisin, että julkkisten ja poliitikkojen haukkumisen ulottaminen tuomareihin ei ole kovin aikuinen asenne.
Oma tulkintani on se, että tuomioistuimen mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi pankkien menestykseen ovat olemattomat. Siksikään tuomioistuimet eivät kiinnosta pankkeja.
Sama koskee suuria liikeyrityksiä. Suurimmat patenttien käyttäjämme Nokia ja Kone eivät ole esiintyneet ainakaan hovioikeudessa tai korkeimmassa koskaan.
Mutta tunnen suuren määrän tuomareita, jotka suhtautuvat hyvin vakavasti tuomarin valaan ja siihen liittyvään oikeudenkäymiskaaren määräykseen, jotka viaton maallikko voi lukea myös esimerkkinä vanhan lakikielen jylhän raamatullisesta soinnista.
”Tuomari vannokoon tämän valan: Minä N. N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta, että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa tuomioissa tahdon tehdä ja teen oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja tuomitsen Jumalan ja [Ruotsin] lain ja laillisten sääntöjen mukaan: etten koskaan minkään varjolla lakia vääristele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden ja vihan tahi pelon tähden taikka lahjan ja antimien tahi muun syyn takia, enkä syytöntä syylliseksi taikka syyllistä syyttömäksi tee. Minä en myöskään ennen tuomion julistamista enkä sen jälestä ilmaise oikeutta käyville enkä muille niitä neuvotteluita, joita Oikeus suljettujen ovien takana pitää. Kaiken tämän tahdon täyttää ja täytän uskollisesti, rehellisenä ja totisena tuomarina, ilman kavaluutta ja juonia, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta.”
Myös tämä on edelleen lakikirjassa:
”Jos tuomari ilmeisestä huolimattomuudesta tahi ymmärtämättömyydestä tekee väärän tuomion, [menettäköön virkansa kokonaan tahi määräajaksi, tahi maksakoon rahasakon, kolmijakoon, aina asianhaarain mukaan,] ja korvatkoon kaiken vahingon. Jos hän sen tahallansa tekee, vihasta ja ilkeydestä taikka ystävyyden, lahjain ja voiton tähden, [menettäköön virkansa, saamatta sitä koskaan takaisin,] korvatkoon myös vahingon, ja lahjat menkööt [vaivaisille]. Jos joku sellaisen väärän tuomion tähden menettää henkensä [tahi kunniansa], menettäköön tuomarikin pahuutensa ja ilkeytensä takia [henkensä tahi kunniansa].”
niinpä se on. ei kukaan tunnista aktia, jonka luin ja jossa pääni perehtymisen jälkeen kääntyi. enkä sitä ikinä paljastakaan. mutta muistuma resonoinnista on mukava. oikein tai väärin. ei tuomioistuin näe kuun pimeälle puolelle. se voi vain päätellä mitä tapahtui. kenellä peukalosääntö, kenellä mitäkin. inhimillistä kaikki. syteen tai saveen. vain parhaansa voi koettaa, ei muuta.
VastaaPoistaMinä en ole omasta mielestäni koskaan "haukkunut" Olavi Heinosta, Mikko Tulokasta tai ketään muutakaan KKO:n jäsentä, kuten kollega Kemppinen väittää. Mutta ehkä kritiikki on Kemppisen mielestä haukkumista. Minusta näillä termeillä ja asioilla on kuitenkin selvä ero.
VastaaPoistaEn ole myöskään koskaan edes kritisoinut Heinosta tai Tulokasta tai KKO:ta tai nimittävää viranomaista siitä, että Heinonen ja Tulokas olisivat olleet "huonoja valintoja" KKO:een. Jos olen tällaisen väitteen esittänyt, niin pyytäisin Kemppistä kaivamaan sen esiin.
Heinonen ja Tulokas eivät ole olleet huonoja valintoja KKO:n jäseniksi. Kumpikin on varmasti kuulunut KKO:ssa aikanaan oikeuden parhaimmistoon.
Minä olen kritisoinut Heinosen kohdalla vain hänen valintatapaansa v. 1971, jolloin Kekkonen nimitti Heinosen vastoin KKO:n yksimielestä kantaa, kun Kekkonen halusi näpäyttää kunnolla vanhoillista KKO:ta.
Heinonen oli tuomarina älykkö, mutta KKO:n presidenttinä hän ei mielestäni onnistunut, koska ei ollut ns. johtajatyyppiä. Tämä ilmeni selvästi Eeva Vuori -kriisin ja eräiden muiden vuoden 1997 tapahtumien yhteydessä. Heinonen oli kyllä vilpitön, mutta tuskaili julkisuudessa itsekin jotenkin siihen tapaan, että "pitäisikö tässä hakeutua alempiarvoisiin töihin."
Mikko Tulokasta olen kritisoinut ("haukkunut") vain hänen poskettomien runsaiden välimiestehtäviensä takia. Paria Tulokkaan johdolla tehtyä KKO:n prejudikaattia (mm. KKO 2008:77) olen myös julkisesti arvostellut, en haukkuen vaan mielestäni hyvin perusteellisesti perustellen.
Kyllä minulla ja muillakin on oikeus pohtia, miksi Tulokas nimitettiin KKO:een juuri ns. pankkikriisin yhteydessä v. 1992, sekään ei ole mitään haukkumista.
Jasså, vai kuului Matti Ylöstalo KOP:n luottamuselimiin! Kun Tulokas oli KOP:n juristi ja Ylöstalon suojatti ja suosikki, ei enää tarvitsekaan paljon pohtia, mistä ja kenen suosituksesta Tulokas löydettiin Koiviston hätiin "ymmärtämään pankkeja" ratkaisun KKO 1992:50 yhteydessä!
Oikeus ja vääryys - suhteellisia? Kuitenkin kiinnostaa: miksi vuosia kestävät tutkinta-ajat?
VastaaPoistaBlogit ovat yksi GRAFFITIEN muoto. Viesti on sama: olen olemassa.
VastaaPoistaHeitin ehdotuksen tuomarit korvaavasta Laki- ja tuomioautomaatista edelliseen ketjuun, mutta tännehän se kuuluukin.
VastaaPoistaSiinä ei olisi kenelläkään nokan kopauttamista, kun tietokone raksuttaisi sinne syötettyjen faktojen mukaan tuomion.
Kun automaatin panisi nettiin, jokainen voisi jo etukäteen pohtia että kannattaako se rikos, jonka on aikeissa tehdä.
Eikä julkkujen tarvitsisi julkisesti selittää, ettei ole tehnyt mitään väärää. Löisi vaan tietokonetulosteen pöytään, että lukekaa saatana tuosta.
"Kollega Virolainen kirjoittaa paljon reippaammin kuin minä. Lukija käsittää nopeasti, että hänen mielestään korkeimmassa oikeudessa on väärää väkeä. Suuri vääryys on, ettei hän ole siellä."
VastaaPoistaAlkaa näyttää siltä, että keskustelussa Koiviston konklaavista alkaa Kemppiseltä asialliset argumentit loppumaan, koska pitää ryhtyä leimaamaan kollegan kirjoittelua kateudesta tms. alhaisesta vaikuttimesta johtuvaksi.
Itse olen tutustunut laajalti Virolaisen tuotantoon, myös KKO:ta koskevaan kritiikkiin, enkä allekirjoita väitettä, että lukijana olisin nopeasti käsittänyt Virolaisen tarkoittaneen KKO:ssa olevan väärää väkeä. Samalla logiikalla tietysti voi olettaa, että kirjoittaja, tässä tapauksessa Virolainen, esittää kritiikkiä yksinomaan siitä syystä, että itse haluaisi virkaan, jonka hoitajan tekemisiä arvostelee. Näin ollen ilmeisesti ko. kohteita olisivat ainakin oikeuskanslerin, valtakunnansyyttäjän, pääministerin ja presidentin tehtävät - muutamia esimerkinluontoisesti mainitakseni.
Mielenkiintoisempaa olisi kuulla Kemppiseltä tarkemmat perustelut käsitykselle Koiviston konklaavin asialistasta kuin lukea hänen arvailujaan kollegan motivaatioista. Niitä asia-argumentteja odotellessa Virolaisen tulkinta tilaisuudesta vaikuttaa huomattavasti uskottavammalta.
Ad Tapsa P: - ehdotuksesi toteutettiin ja toimi vuosikymmeniä Neuvostoliitossa.
VastaaPoistaAd Lauri Grohn: - hauska ajatus - mutta miten nimettömyys sopii tuohon olemassaolon vahvistamiseen?
VastaaPoistaAd Omnia: - kun viittaukseni neuvottelujen luottamuksellisuuteen näyttää olleen liian hämärä, sanon selvemmin: tuomioistuinasioissa tuomareiden keskinäiset neuvottelut ovat pysyvästi salaisia.
VastaaPoistaSikäli kuin olen keskustellut KKO:n jäsenen kanssa ratkaisun taustalla vaikuttaneista seikoista itse virkatuomarina ollessani (vuoteen 1999), en ilmaise niitä.
Ellen tiedä jutusta muuta kuin muutkin lukutaitoiset, voin kirjoittaa siitä mitä haluan ja ohimennen haukkua tuomarit.
Toisin kuin Virolainen olen halukas haukkumaan mm. Mikko Tulokasta erinäisistä ratkaisuista ja olen muistaakseni tässä blogissa kirjoittanut aika pahasti presidentti Koskelon perusteluista eräässä tekijänoikeusasiassa.
Henkilövalinnat ja henkilöiden menettely on sitten aivan eri asia.
Epäasiallinen vaikuttaminen tuomareihin liittyy henkilöiden menettelyyn eli tuo keskusteluun kysymyksen virkarikoksesta.
Minun tai kenen tahansa mielestä virheellinen ratkaisu on normaali asia. Edes virheelliseksi todistettavaan lopputulokseen päätyminen ei ole tuomarin virkavirhe.
On aivan totta, että nimittelemällä huutaa itseään, järkytyin tästä oivalluksesta 10-vuotiaana kuullessani koulun pihalla "Ite oot!"; sittemmin tunnustan tosiasian tyynesti.
VastaaPoistaTuomarin valasta OK:ssa lausuttiin vielä: Älköön kukaan tuomariksi ryhtykö ennen kuin on näin vannonut. Auskultanttina erityisesti tämä puhutteli, sehän lähes implikoi määräyskirjaa, muutoinhan tuomariksi ei tulisi ryhtyneeksi. Pitkään ajattelin, että uskollinen ja totinen (vara)tuomari ei kävele punaista päin saati kaasuta ylinopeutta. Vasta myöhemmin tajusin miksi OTK ennen pääsi kokeitta LKV:ksi; omatunto kuoletettu.
Tuomarin valassa on teologisesti puhuttelevia hakasulkeita: tuomitseminen Jumalan ja Ruotsin lain mukaan ei välttämättä pysy samana versiossa Jumalan ja [Ruotsin] lain mukaan. Mitä on "tuomio Jumalan mukaan"? Tiedän sen, mutta en koe asiakseni sekaantua - sola fidei, propter Christum.
K:
VastaaPoistaEllen tiedä jutusta muuta kuin muutkin lukutaitoiset, voin kirjoittaa siitä mitä haluan ja ohimennen haukkua tuomarit.
Tjaa, näinköhän?
Analyysi "luetusta" voi perustellusti olla monella muotoa erilainen - ja vaikka analyysi olisikin yhtä pitävä, voivat kokonaisuudesta tehdyt loogiset johtopäätökset poiketa radikaalisti toisistaan - olla jopa vastakkaisia.
Virolainen ehkä käyttää sanaa kuin Cicero - ja lopputulos näyttäisi joltain 6-0 -tulokselta. Mutta kyseessähän on vasta lohkovoitto.
Karkeasti sanoen työsuhteessa voi ignoreerata pomon täysin ja ottaa pikapotkut. Virkamiehelle kovakorvaisuus voi olla virkarikos, virkaa se ei välttämättä vie.
VastaaPoistaPäällikötuomarin virassa ei liene paljon välineitä; porkkanaa ei ole, keppikin usein kateissa. Alioikeudessa voi nakittaa kiinteistötuomariksi ja aattopäivien istuntoihin, korkeimmassa ei.
Mitenköhän tuo Kemppisen aloitus pitäisi tulkita. Ihmeellistä psykologista pölinää. Ellei se sitten ole jollain oudolla tavalla ironinen, niin tyylipuhdas esimerkki sosiologi Janne Kivivuoren suomalaiseksi "paljastavan psykologian" perinteeksi kutsumasta ilmiöstä suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Kyse siis mm. siitä, että mennään vastapuolen pään sisälle ja kerrotaan, mitkä ovat hänen psykologiset heikkoutensa ja (tiedostamattomat) motiivinsa milloin mihinkin. Sukulaisilmiö sille, että tiedetään toista paremmin miten tämän tulisi elää (tästä Kemppinen kumma kyllä hiljattain kirjoitti). Kirja on "Psykopolitiikka". Varsin virikkeellistä luettavaa.
VastaaPoista-H
JK: "Ad Tapsa P: - ehdotuksesi toteutettiin ja toimi vuosikymmeniä Neuvostoliitossa."
VastaaPoistaSiellä oli betaversio eli pelkkä tuomioautomaatti.
Kehittämiseksi riittäisi kohdat:
- syytekynnys ylittyy / ei ylity
- tuomio rapsahtaa / ei rapsahda
- tuomio on sakkoa / linnaa
- linnatuomio on ehdollinen / ehdoton
Helkkari kun tuollainen olisikin helppo tehdä... Onko kuulolla lainoppinutta ohjelmoijaa, niin polkaistaan Law Capita pystyyn!
Hm. Tulipa tuosta johdannosta mieleen:
VastaaPoista"Omakuva rikkinäisistä peileistä, tavoitteet teeveestä / Firmoja ei johda ihmiset vaan raha, mieti miks menetit työpaikkas / Vartijat sen lämpimästä häätää, entinen yrittäjä ilman yöpaikkaa / Pois rikkaan tieltä, kädessä pikavippimainos, menetetty peli / Ei asuntoa, ei oljenkortta, luottotiedoissa rikosrekisteri
Sä ihmettelet miks mä rikon jonku vitun ikkunan - mitä vittua muuta mä voin tehä?! / Ostaa Hesarista mainospaikan ajatuksilleni? Äänestää? (HAHAHAHAHAHA)"Näin lauleli orkesteri Julma-Henri ja Syrjäytyneet levyllä "Al-Qaida Finland".
http://www.youtube.com/watch?v=6lEnbYhD59Q
Aiemmassa kommentissa ulkomuistista siteeraamani lainkohta sanatarkasti:
VastaaPoista"Älköön kukaan tuomarinvirkaan ruvetko, ennen kuin on näin vannonut" (OK 1:7 § viimeinen virke)
Hei Kemppinen:
VastaaPoistaMeilla on ollut esimerkiksi vakuuttavat tapahtuneet esimerkkipeloitteet
nuijasodat ja vuoden 19 tapahtumat,
joiden jalkeen moni on tuntenut itsensa paattomaksi,
miksei sen jalkeen joku tunne itsensa vahan nimettomaksikin.
(vahainen anestaminenkin on tehty turvallisuussyista nimettomaks,
aanstamatta jattaminen ei!)
Se ei ole ristiriidassa sen kanssa etta puhuu
todellisuuden ominaisuuksista tai muuten
kiinnostavista (Muita kiinnostavista!) asioista,
jos saapi mahollisuuden.
Mieti myos sitakin kait useasti toistettua,
kuinka keskiseks moni tavallinen ihminen tuntee
vaikenemisen ihan sen mahdollisen olemassaolevan tyopaikan pitamiseks,
josta saa minimaalisen (netto)rovon oman elamansa
ja ehka eneenkaikea perheensa yllapitamiseks.
Vaikka siis ei tee tata taysin rinnuksin vaan hiukan masentuneen nakosesti,
niinku moni.
Joskus olen miettinyt, etta noi mainitut tapahtumat
ovat myos vaikuttaneet evoluutioon tassa maassa,
minkalaiset tayden rinnuksen kaverit menestyy hiearkian tasoilla
Nimettomyys, niinku monet muutkin melko yksinkertaiset asiat
tapahtuu eri syista. Tekstistahan sita voi sitten paatella asioita,
kukin itse ja vahan eri tavalla.
Rienzi sanoi...
VastaaPoistaMitä on "tuomio Jumalan mukaan"? Tiedän sen, mutta en koe asiakseni sekaantua - sola fidei, propter Christum.
Ajanlaskun alussa messiaaniseksi kääntynyt juutalaismies aiheutti pienen tuomitsemisongelman Roomassa, varhaisin todiste nk. vuorisaarnasta, mutta koska uudessa laissa oli maininta, ettei vanhasta häviä piirtoakaan, äijä lopulta tuomittiin sen mukaan.
Ei tätä lakimoraalin ja (korkean) etiikan eroa ole sen koomin kai, mitä talmudilainen teksti alaviitteessä kertoi, tuomioperusteluissa sortteerattu.
JK: "Ad Lauri Grohn: - hauska ajatus - mutta miten nimettömyys sopii tuohon olemassaolon vahvistamiseen?"
VastaaPoistaMagian n:s laki. Graffitit ovat huuto maailmankaikkeuteen.
Ad Omnia de -rh - mielestäni tuo mainitsemasi palestiinalaismies tuomittiin huliganismista.
VastaaPoistaMyöhempien lakimiespolvien esikuva P. Pilatus esitti langettavalle tuomiolle erikoisen perustelun ("totisesti en löydä syytä tästä miehestä") ja kuolemantuomion annettuaan jätti siihen eriävän mielipiteen ("viaton olen minä tämän miehen vereen").
Paikallisilla laintuntijoilla ei sattuneesta syystä ollut tuomiovaltaa rikosasioissa.
Olen vakuuttunut lain ja lakien olevan surimmalta osalta pelkkä kuplaa ja vain lakimiesten omaa egoa kasvattavaa pelleilyä.
VastaaPoistaNeuvostoliitossa nämä lakitekniset humpuukit ohitettiin hallinnollisilla määräyksillä.
Esimerkiksi kuolematuomiota ei ollut lain mukaan eräässä vaiheessa käytössä, josta syystä kuolemantuomioita jaettiin hallinnollisilla määräyksillä. Tämä oli nopeaa, siistiä ja tehokasta toimintaa.
Kuinka monta lakimiestä mahtuu neulalle istumaan ja jaarittelemaan hevonpaskan sananvalinnoista?
Kyllä todella moni kokenut oikeusavustaja tietää omien ja kolleegojensa kokemusten perusteella, että pankit olivat ja ovat edelleen erityisasemassa oikeussuojajärjestelmämme piirissä.
VastaaPoistaSitä ei kyvykäskään juristi pysty färjäämään muuksi. Ei edes Kemppinen.
Suuren Laman seurauksena pankit rohkenivat mennä jopa niin pitkälle, että väärensivät asiakirjoja asiakkaidensa tappioksi ja näistä väärennöksistä tuli "totuus" oikeudessa.
Poliisia et saanut millään tutkimaan näitä pankkien epäiltyjä väärinkäytöksiä.
Oikeudenkäynneissä pankkien keskeinen näyttö perustui usein mm siihen, että pankkien edustajat vain väittivät asioiden olevan tietyllä lailla.
Kun asiakkaan oikeusavustaja vaati asiakirjanäyttöä pankin eudstajan väitteiden tueksi, niin oikeuden puheenjohtaja vain kylmän rauhallisesti hylkäsi tällaisen vaatimuksen aiheettomana.
Nämä tällaiset jutut eivät ole mitään keksittyjä satuja vaan poimintoja todellisesta elämästä.
eipä tuomioistuin ole tulokas tai mälkki vaan se kokoonpano, joka ratkaisun teki. siinä mielessä kukaan yksittäisistä jäsenistä ei voikaan kertoa resonoinnista kattavasti. oma eriävä mielipide kerrotaan äänestyslausunnossa. sen jälkeen se on ohi. jälkeen tulevaa viisautta ei ratkaistaessa ollut. turha kitistä.
VastaaPoistaTuomarinvala (tai -vakuutus, joka saadaan poistamalla viittaukset Jumalaan, vaikkei laki sellaista muotoa virallisesti tunnekaan) on vaikuttava; sen ruotsi on vielä nykyistä suomennosta vanhahtavampaa.
VastaaPoistaLautamiehenä olen vannonut sen neljä vuotta sitten "massatilaisuudessa" Helsingin käräjäoikeuden 1. osastolla, jonne lautamiehellä ei sitten enää asiaa olekaan. Huomenna toivon taas pystyväni noudattamaan sitä oikein Salmisaaren tuomiotehtaassa.
Jukka kirjoitti: "Töhrijät eli graffitien tekijät kuulemma pitävät itseään suuria sankareina, vaikka he yrittävät jättää toisten nähtäviksi paljastavia kuvia itsestään – suuri sekasorto ja ahdistuneisuus näkyvät ensimmäiseksi."
VastaaPoistaTästä jäi nyt puuttumaan lähes myyttiseen asemaan noussut VAIN sana. Työnne ilmentää vain omaa sitä ja tätä..., eikä sitten piperon paperot mitään muuta. Muuten tässä ei ole mitään järkeä, jos halutaan arvioida töiden taiteellista arvoa.. Miksi sekasorron ja epäjärjestyksen kuvaaminen tekisi taiteesta jotenkin vähemmän arvokasta?
Jos vain-sanaa ei käytetä, kai toinen vaihtoehto on Jukan kiintyneisyys 1800-luvun pienporvarilliseen taiteeseen. Jukka, miksi haluat tiedottaa muita ymmärtämättömyydestäsi? Tyhmyys ja ymmärtämättömyys sinänsä ei ole syntiä, mutta tarve rehennellä tällä asialla on puhdasta JUNTTEUTTA.
Toivon sen sijaan, että Jukka yrittäisi vastata seuraavaan kysymykseen: Miten on mahdollista, että oikeudenistunnoissa lähtökohtaisesti hyväksytään käsite "töhry" operatiiviseksi käsitteeksi, kun kuvaillaan graffiteja. Kielellisellä tasolla oikeudessa tulee pyrkiä puolueettomuuteen ja neutraalisuuteen, koska valistuneeseen oikeudenkäyttöön ei kai kuulu, että keissit ratkaistaan valitsemalla voimakkaasti arvottavia käsitteitä. Graffiti on hyvä ja etabloitunut käsite, miksi tähän ei voi tarttua? Garaffiti-juttujen yhteydessä objektiivisuuden ideaalille näytetään kyllä rumaa tuomarin pyllyä.
PS. Itse en ole eläissäni maalannut yhtään graffitia, mutta nautin suuresti taiteesta. Toivottavasti kulttuuri leviää.
väheksykäämme toisiamme...
VastaaPoista