Harmi että kuva on tuollainen roiskaisu, mutta halusin vain näyttää, että Kindle on yllättävän pieni ja kevyt ja että toisin kuin luulin tuo digitaalinen muste taitaakin olla hyvä keksintö. Teksti nimittäin näkyy suorassa valossa yhtä hyvin tai paremmin kuin varjossa.

Menen näet huomenna silmäklinikalle. Luvassa on ainakin kaksi operaatiota. Pieniä, meinasivat.

Jos nyt kuitenkaan blogia ei muutamaan päivään näkyisi, syy on tuo. Mutta päivällä tiedän enemmän.

Kindle on liian kallis ja selvästi keskeneräinen. Tämä on kakkosversio. DX-niminen on tulossa kesällä, mutta tiettävästi ilman ihmeellisiä muutoksia.

En ole vielä ehtinyt konffata itseäni sisään Amazonin myymälään. He eivät tulli- ja verosyistä myy Pohjois-Amerikan ulkopuolelle. Asia on kuulemma hoidettavissa ilmoittamalla esimerkiksi jonkin hotellin osoite omakseen.

Tämä on kuitenkin selvästi mainio kapine samaan käyttöön, jossa minulla oli vuosia sitten Ipaq – olen syöttänyt koneeseen keskeiset lakitekstit tekijänoikeuslaista ja perustuslaista alkaen.

Amazonin sivuilla selitetään ummet lammet doc- ja pdf-formaattien konvertoinnista lähettämällä ne valtamerten taakse. Minun käyttööni riittää tässä vaiheessa mainiosti se että koje menee tietokoneeseen kiinni suoraan USB:illa ja txt-failit voi siirtää suoraan heittämällä tietokoneen levyasemaksi luulemaan Kindleen.

Toisin sanoen sen kuin muuttaa tiedoston ascii-muotoon. Hyvin kelpaa.

Laitoin kokeeksi mukaan myös junalukemista, tyyppiä Conrad, Lord Jim. Hyvin toimii.

Raportoin jatkossa kokemuksista, mutta ensi tuntuman perusteella kirjan tai pitkän teksti lukeminen tuolla vehkeellä tuntuu miellyttävämmältä kuin tietokoneen näytöltä lukeminen. Lisäksi laitetta voi käyttää selällään sängyssä, kulkuneuvoissa, vessassa jne.

Laitteen heikoin puoli – minulle – on haun hitaus. Tiedän: pdf-faileissa kuulemma linkit toimivat. Nyt täytyy hakea oikea kohta – esimerkiksi lain pykälä – sanahaulla tai vierittämällä näyttöä. Se ei ole ihan hidasta. Asiaa auttaa hiukan se, että ruutu kertoo prosentteina ja hiukan salaperäisenä lukuna, missä kohdin tiedostoa ollaan. Panin laitteeseen tietysti sellaisenkin tekstin, jossa on toistakymmentä tuhatta Kindlen sivua. Ei kone kakistele mutta tosiaan halutun kohdan löytäminen on hakemista. Kun se on löytynyt, kannattaa tietenkin tehdä kirjanmerkki.

Hiukan nyt tuijottelen tätä kapinetta. Toistaiseksi varauksetonta innostusta olen tuntenut iPodista, jonka vanha malli kelpaa suurenmoisen hyvin. En kiinnostunut iPhonesta sen enempää kuin että minustakin näytön nipistäminen sormilla on lystikästä. Toivon ettei puhelinta (ent. Commari eli E 90) tarvitsisi vaihtaa, koska valitettavasti suhtaudun näihin välineisiin samalla tavalla kuin sukkiin ja alushousuihin. Jos tuntuvat hyviltä ja täyttävät tehtävänsä, en jaksa välittää muodikkuudesta enkä hohdokkuudesta.

Se kysymys on mielestäni typerä, syrjäyttävätkö lukulaitteet (kuten Kindleä kuulemma paljon parempi Sony) kirjan. Eivät tietenkään syrjäytä. Molempia tarvitaan. Mutta lehdille tulee nykyistäkin kovemmat ajat.

Kun Kindleä ei saa Suomeen laillisesti, tämä on ystävällisen ystävän tuoma tuliainen jenkeistä. Hänellä näytti olevan omassa kojeessaan mm. N.Y. Times ja joukko aikakauslehtiä.

Tuliaisen tuoja oli Välimäki M., ainoa tohtoreistani, joka on sijoittunut pisteille New Yorkin maratonilla.

IT-raportointi jatkuu pian. HIITin kaverit laittavat korvaavaan koneeseen, joka tulee jälleen olemaan PC, ei Mac, joka minulla on omana läppärinä, Windows 7:ää. Kun se on edelleen keskeneräiseksi tunnustettu käyttöjärjestelmä, se tulee koneeseen XP:n rinnalla, vaihtoehdoksi.

Pojat ovat sitä käyttäneet ja arvelevat, että Vistan väliin jättäminen oli hyvä ajatus.

Siitä enemmän tuonnempana.