Spotify

On siitä kuultu, mutta nyt pääsin katsomaan olkapään yli, millaista musiikki tarjotaan 10 dollarilla kuukaudessa tai mainosten kanssa halvemmalla.

Maksoin. Yllätyin.

Tässä muuten saattaa olla ratkaisu eräisiin tekijänoikeusongelmiin. Musiikkia ei siis muka voi tallettaa, mutta sitä voi kuunnella vapaasti tilauksen ollessa voimassa.

Tallettaminen tuntuu hiukan höperöltä, koska tämä striimaus vaikuttaa fiksulta.

Kuten on kirjoja ja kirjailijoita ikäkausia varten, on musiikkia eri aikoihin ja mielentiloihin. Sunnuntaina oli palmusunnuntain - kantaatti. Tänään oli Zarah Leander ja hämmästyttävä ”Istanbul”, es. Olavi Virta ja Metro-tytöt.

Huomenna luultavasti Purcell / Sir John Eliot Gardiner tai Tallis, Spem in alium, joka kaikkien vanhaa musiikkia sietävien kannattaisi kuunnella. Motetti kahdeksalle viisiääniselle kuorolle. Vihjeenä: Venetsian Gabrielit. Tai Josquin des Près.

Lauantaina täytyy kuunnella Shostakovitshin sovitus biisistä ”Tea for Two”. En ole kuullut sitä aikoihin. Hän taisi säveltää sen kahvilassa, liikenteen melussa, ilman pianoa.

On vaikea olla ihastumatta. Musiikkinäytteet laillisilla verkkopaikoilla kertovat jotain oleellista musiikista: viidentoista sekunnin tai puolen minuutin pätkä ei sano välttämättä mitään.

Spotify tyydyttää sellaisen ihmisen himoja, joka on auttamattomasti ajautunut vertailemaan ja seikkailemaan – esimerkiksi miten mielettömästi ja vastenmielisesti Glenn Gould soittaa Mozartin a-molli-pianosonaatin, etenkin ensimmäisen osan.

Toinen tarpeen tyydytys on keino selvittää kaikista näistä uusista, lukemattomista muusikoista mieluisimmat. Sellaiseen tarvitsee yleensä jonkin yllykkeen. Nyt riittävät omat korvat.

Klassinen musiikki on runsaasti mutta ei tietenkään rannattomiin edustettuna. Jazz sitä vastoin vaikuttaa todella laajalta – Coltranen albumeista näemmä noin puolet.

Jotkut levymerkit näyttävät niuhottavan. Jazzista en löydä ”Jazz at Massey Hallia”, jota kaikki aina äänestävät, kun on nimettävä yksi jazzlevy.

Tässä samassa yhteydessä kehun ja kiitän nykyajan mukavuutena TVKaista –palvelua, josta on tiettävästi riitoja vireillä. Maksamalla hyvin kohtuullisen summan saa ainakin viideltä, kuka ties useammalta kanavalta talteen kaikki televisio-ohjelmat, jotka voi katsella tietokoneeltaan jälkeenpäin. Laatu on ihan kohtuullinen.

Liikeidea on se, että serverit ovat jossain ja nauhoittavat kahden viikon kuluttua päälle.

Tämä on keino etenkin ajankohtais- ja dokumenttiohjelmiin, joista kuulee liian myöhään.

Saisivat luvan sopia kähinänsä. Eiköhän tämä ole hinnoittelukysymys, vaikka edelläkävijä BBC kuuluu kyllä olevan oikeudellisissa vaikeuksissa. Heillä aika suuri osa lähetyksistä on katsottavissa jälkeenpäin.

Oma Ylemme on ylivarovainen. Lisäksi nyt näyttää olevan alkamassa jonkinlainen voimainkoitos printtimedian ja julkisen palvelun Ylen välillä.

En ota tässä vaiheessa kantaa, koska en oikein ymmärrä, mistä he riitelevät? Eihän radio ja televisio kilpaile painetun sanan kanssa. Uutisten välittäminen on lehtien kannalta jo menetetty peli.

Antaapa katsoa. Ainakin se on jo nähty, etteivät lehtien kokeilemat blogit ja erilaiset raadit toimi.

Outoa etteivät suuret mediatalo suostu käsittämään, että taikasana on musiikissa, radiossa, lehdissä ja verkossa aina sama: henkilökohtaisuus ja tilaisuus jonkin muotoiseen keskusteluun.