Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
2. maaliskuuta 2009
Likaisen työn tekijä
Yksi sedistäni, sorvari, sanoi olevansa pyöreän työn tekijä.
Yrittäessäni ymmärtää, miltä osin Suomi on kirjoitettu ympäripyöreästi, olen tietenkin kiinnostunut panemaan merkille, että säveltäjä Chydenius tähdentää olevansa edelleen kommunisti, vaikka Neuvostoliiton kaatuminen aiheutti suuren surun.
Vastaavasti on kiinnostavaa ja liikuttavaa lukea verkosta Anssi Sinnemäen luonnehdinta, jonka mukaan taistolaisuus oli hänestä, näkyvästi mukana olleena, kollektiivinen mielisairaus. ”Valmistauduimme siihen, että olisimme tottelevaisia, kun tulee tiukka paikka. Vallankumous. Annoimme itsemme käytettäväksi sellaiselle politiikalle, jonka tiesimme tekevän silloin paljon väärää. Tiesimme myös mitä se olisi voinut tehdä.”
Toistan itsestään selvän asian. Arvostan suuresti Sinnemäen lausumaa ja pidän Chydeniusta edelleen edesvastuuttomana. Hänellä on oikeus mielipiteeseensä – jota hänen kannattamansa mielipidesuunta ei tietääkseni tunnusta muille. Ei taiteilijoilta toisaalta pidä odottaakaan etevää yhteiskunnallista analyysia.
En tunne näitä henkilöitä, joten puhe on vain lausumista.
Suomen maanpetoksellinen siipi on jätetty vähälle tutkimiselle. Siitä aiheutuu jatkuvasti väärinkäsityksiä. Ennen vuotta 1918 ”bobrikoffari” eli Venäjän myötäilijä oli sangen usein pelkkää poliittista panettelua eikä väitteitä asiantiloista. Niinpä ainakin minun tietoni henkilöistä, jotka ajoivat Venäjän asiaa tai omaa etuaan Suomen kustannuksella, ovat valitettavan puutteelliset.
Vastaavasti 1930-luvun äärioikeistolaisista hyvin pieni osa oli yhteiskunnallisen tasa-arvon vastustajia.
Mutta luemme edelleen voittajien historiaa.
Esitän arvauksen, joka liittyy aiheeseen.
Aleksis Kiven teilaus ”Seitsemän veljeksen” ilmestyttyä on aina kuvattu professori August Ahlqvistin henkilökohtaisen hulluuden, kaunan ja kateuden ilmauksina.
Entä jos kysymyksessä olikin Venäläisen esivallan ylläpitämän sensuurin epäonnistumisen paikkaaminen?
Jospa Ahlqvist toimi oman itsensä edistämisen lisäksi Venäjän käsikassarana?
Olen yrittänyt perehtyä kaunokirjallisuuden sensuuriin Venäjällä ja Suomessa tsaarinvallan aikana. Kiellettyjä ja pyyhittäviä aiheita olivat esimerkiksi kirkollisten viranhaltijoiden (lukkari) ja ylemmän säädyn (Viertolan isäntä) karrikoiminen ja talonpoikien korostettu kuvaaminen tyhmiksi, oppimattomiksi, niskuroiviksi, tappeleviksi, karkeasanaisiksi ja viinaan meneviksi.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran olisi tullut estää tällainen aineisto – mutta se julkaisi sitä itse.
Ahlqvistin ansiosta toimesta tehtiin loppu. Pietaristako tulleesta aloitteesta?
Tämä selittäisi sen kirjallisuuden tutkijoiden aiheellisesti kummasteleman seikan, että vain Z. Cygnaeus yritti puolustaa Kiveä. Snellman, Yrjö-Koskinen, Lönnrot ja Topelius, jotka olivat jeesailleet Kiveä, olivat kukin kohdallaan kuin kusi sukassa.
Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta minä kysyn vain?
No sitä on kommunisteja ja kommunisteja.
VastaaPoistaEräs, minulle läheinen, oli suuren osan ikäänsä kapitalisti, koska piti tovereille järjestää töitä.
Sitten toinen, joka potkaisi ämpäri jo 1988 oli kommunisti, mutta oli kovin vahvasti sitä mieltä, että Neuvostoliitossa tai Kiinassa ei ole kommunismia, vaan kommunismin nimissä toteutettu hirmuvalta.
Kaverini isoisä oli kommunisti, mutta piti sitä hyvänä ainoastaan idean tasolla, sillä hän arveli, että menee 10 000 vuotta, ennen kuin ihminen on valmis sellaiseen.
Ja sitten on yhden tuttavani äiti, joka oli kaksikymmentä vuotta kommunistisen puolueen jäsen, koska se helpotti asioitten hoitoa asiakkaan kanssa.
jännittävä ja uusi tulkinta. olihan se aika kapinallista tekstiä. jos suomea piti venäläistää, niin hyvä oli tukahduttaa kansalliskielinen kirjallisuus oraalle.
VastaaPoistaMaanpetturuus Suomessa
VastaaPoistaei taida rajoittua Venäjä tai Neuvostoliitto -mielisiin. Paitsi ehkä Kemppisen Blogissa.
JK:
VastaaPoistaVastaavasti on kiinnostavaa ja liikuttavaa lukea verkosta Anssi Sinnemäen luonnehdinta, jonka mukaan taistolaisuus oli hänestä, näkyvästi mukana olleena, kollektiivinen mielisairaus. ”Valmistauduimme siihen, että olisimme tottelevaisia, kun tulee tiukka paikka. Vallankumous. Annoimme itsemme käytettäväksi sellaiselle politiikalle, jonka tiesimme tekevän silloin paljon väärää. Tiesimme myös mitä se olisi voinut tehdä.”
Sinnemäellä voi olla ansionsa, tiedä (tuumihan hän asiaa yhdessä elokuvassakin Ohranjyvässä tuopin ääressä), mutta siis:
kansaa puhuivat edeltä nielemään varmana pidettyä Puolan miehitystä aivan muut tahot, mm. ne, jotka ministeriössä myös listasivat "toisinajattelijat" eli Solidaarisuusliikkeen suomalaistukijat. Tässä arassa kysymyksessä vallitsi laaja, räikeän opportunistinen poliittinen konsensus. Taistolaiset olivat tuolloin enää statisteja.
Ottaen huomioon, että tämä on vielä suhteellisesti lähihistoriaamme - monet silloiset "reaalipoliitikkomme" ovat yhä mukana päättäjinä - nämä kahdeksankymmentäluvun alun moraaliset erikoisuudet halutaan nyt aktiivisesti unohtaa, tai ainakin siirtää niiden julkinen käsittely mahdollisimman kauas tulevaisuuteen.
Näin esim. Lumedemokratia-pamfletin tekijät Katja Boxberg ja Taneli Heikka keskittyivät kiltisti 70-luvun muka-rämettyneisyyteen. Se ollut mitään verrattuna tähän Yes-meininkiin, millä konsensus Suomessa valmistauduttiin ottamaan vastaan korkeintaan ”valitettava” neukkupanssarien vyöryminen Puolaan.
Niin, ja muuten kriittinen tutkija Juhani Suomi on autuaasti unohtanut kirjoittaneensa um:n kassakaappiin valmiin tiedotteen tapauksen varalle. Ja se päinvastainen tieto oli väärinkäsitys. Noh, onneksi ko. tiedotusta ei tarvittu.
Asiahan tietysti minullekin kuuluu, ja mä kysyn vaan.
Lisää:
Raimo Laakia (toim.): Suomalaisen tukiliikkeen pieni historia, omakustanne, Gummerus 2005.
JK: "Snellman, Yrjö-Koskinen, Lönnrot ja Topelius, jotka olivat jeesailleet Kiveä, olivat kukin kohdallaan kuin kusi sukassa."
VastaaPoistaEi älypäänahjuksien vaikenemiseen tarvitse St. Petersburgista syitä lähteä penkomaan.
August Ahqvist oli professori ja "vastus", Aleksis Kivi, intohimoinen kansankuvaaja, pelkkä ylioppilas.
Ei siihen sen enempää mystisyyttä tarvinne ruveta kaivelemaan Pietarin mukulakivikaduilta. Kuka perkele se sieltä olisi lukkarin mainitsemista romaanin sivuhenkilönä ehättänyt kaivelemaan salaliittoteorioidensa tueksi?
Kaikki peltojen takaa, oikealla ja kruusailemattomalla kielellä, totuuksia laksauttelevat on koetettu vaientaa maasta, maailmantilanteesta ja politiikasta pätkääkään välittämättä.
Pentti Haanpääkin oli pitkään paitsiossa. Hänen ajatustensa esilletuomisen nihkeyteen kyllä saattoi hyvinkin olla (monisyisessä mielessä)syynä myös itärajan takaisen valtakunnan vaikutus. Vaan julkaisupäätöksiä tekivät silti suomalaiset, kirjailijoiden yläpuolelle itsensä asettaneet henkilöt kytköksineen ja luulotteluineen.
Kauhoiko älykkökerman pintakellujista yksikään puolustamaan Timo K. Mukkaa kun hänen kimppuunsa hyökättiin puukoin, pistimin ja hirsipuin?
Olisiko Leodid Breznev kussut Kekkosen kiukaalle jos vaikka Paavo Haavikon johtama älykköarmeija olisi kaivautunut Mukan kaveriksi Pellon kirjaston kivijalkaan puolustusasemiin ampumaan lehtikeisarien julkeita otsikoita alas?
Erno Paasilinna oli yksi harvalukuisista Mukan tukijoista, mutta sitähän ei noteerattu, koska oli itsekin "vain" omin avuin ajattelija.
Mitenkäs olisi Heikki Turusen käynyt maaseudun murroksesta kertovan Simpauttajansa kanssa jos hän olisi ollut yhtä herkkä vaikutteille kuin kollegansa Mukka ja Marko Tapio Arktisine hysterioineen?
Lukeeko enää ketkään muut ihan aikuisenoikeesti Kemppisen mainitsemia Topeliuksia, kuin kraduihinsa vinjettejä etsivät, yliopistojen kahviloissa aiheita miettivät rastaparrat?
Sen tiedän, että Kiveä, Mukkaa ja Haanpäätä luetaan aina uudestaan ja uudestaan, sukupolvet toisensa jälkeen.
Cygnaeus ounasteli tulevaa toteamalla; 'Kasvatusta työn avulla työhön', tai 'Se mitä kansakoulussa säästetään, joudutaan ennemmin ja myöhemmin käyttämään kuritushuoneiden ja vankiloiden laajennuksiin'. Snellmanin metodit olivat päinvastaiset.
VastaaPoista'Änkyrän' ja 'naistenmiehen' kristillinen ja isänmaallinen arvomaailma sisälsi myös sosialismin eetoksen: Kansakoululaitoksen pitää olla valtion koulu ja kaikille yhteiskuntaluokille yhteinen.
MAANPETOKSELLINEN TOIMINTA:
VastaaPoistaOlikohan tuo Venajan vallan virka-ym-miesten toiminta aivan hirvean vaarallista? Vertaapa vaikka Stalinin toivomukseen Suomen viidennen armeijan toimista 1939-1940. Paljonkohan olisi tarvittu voimakastahtoisia vasemmiston johtajia, jotta 1945-1975 vuosien laaja vasemmistolaisuus olisi puhjennut kukkaan hieman aikaisemmin ja auttanut Stalinin vv. 1939-1940 Tornionjoelle?
Kyllahan Venajan suunnalta on tullut rauhan aatettakin Suomeen: v. 1918 oli huomattava liike vasemmiston Tolstoilais-Tannerilaiset rauhan miehet, jotka eivat asetta opttaneet.
"anonyymi A"
Mielestäni antikommunismi ja venäläisvastaisuus pitää erottaa toisistaan. Itse olen asiasa Mannerheimin linjalla; totalitarismia vastustaen, mutta Venäjän kansaa ja sen kulttuuria ymmärtäen.
VastaaPoistaTästä voi tehdä nelikenttäanalyysin. Missä joukossa seisot?:
1) "Liberaalit demokraatit". Kommunismia vastustavat, mutta naapurikansaamme asiallisesti suhtautuvat ihmiset. Tähän ryhmään kuuluu väkeä liikemiehistä tuomiojiin.
2) "Opportunistit tuulenhaistelijat". Ennen neuvostomyönteisiä nyt venäläisvastaisia Bryssel- ja Natohakuisia. Näitä heidihautaloita löytyy mediasta, politiikoista ja virkamiehistä laidasta laitaan.
3) "Kansallismieliset". Naapuri on naapui vaikka voissa paistaisi. Tätä mieltä on Suomen kansan valtaenemmistö.
4) "Safkalaiset". Naapuri on aina parempi järjestelmästä riippumatta. Näitä on eduskunnassakin 2-3 kpl.
Kemppinen: Taiteiljoiden maailmankuva tai yhteiskunta-analyysi -kuvauksesi:
VastaaPoistaKoskakohan historiassa on käynyt niin, että naisena oleminen rupesi olemaan taiteen muoto?
Nyt en tarkoita ulkomuotoa joka edelleen on naisilla, ainakin niillä olioilla, joilla on naishormoonit ja naisen sukupuoli. Mutta jos naisena oleminen on myös ajattelua; holistisuutta, humaanisuutta, laajaa perspektiiviä, historian ymmärtäminen niin, ettei mikään sota ole ollut välttämätön kuten miehet sen yleensä kuittaavat tavalla tai toisella eli oikea nainen kykenee aloittamaan uuden päivän ja uudet mietinnät ilman, että vanha kauna kalvaa. Koska nainen on siis uudelleensyntynyt joka päivä (ei vastaa kirkon metaforaa) niin hän myös aloittaa loogisen päätelmän eri tavalla ja
siksi - tästä syystä - naisen tai sinun mielestä taiteilijan maailmankuva tai yhteikunta-analyysi on erilainen.
Mutta väärä se on vasta kun ymmärrät ensin tämän: nainen siis kertoo näkemyksensä sillä historian-merkityksellä (ei siis ole yhtä kuin historiantuntemus), mikä on sukupolvelle parasta. Mies ei kuuntele, koska se ei rimmaa miehen valmiiksi destruktiiviseen maailmankuvaan.
Nainen siis näkee, ettei maailman tarvitse olla destruktiivinen ja mies pitää sellaisia puheita taiteilijan örinänä ja tämä - juuri tämä - tekee sen, ettei oikeita naisia enää pidetä mukana ns. kovassa pelissä. Koska he eivät enää tunnu naisiltakaan vaan taiteilijoilta. Ja siksi kovat ja sinnikkäät biologisesti naisen näköiset ihmiset pääsevät työelämään koska he ovat miesten mielestä hyviä sotilaita.
Targets for others. Sakkipelin likaisen työn tekijät - ja vielä kierojakin usein representaatioleikkiensä harjoittamina.
Mutta avaa meille kunniahimoisille, oikeille naisille jonnekin tilaa: mekin saamme tulosta mutta meitä ei sotanne kiinnosta: ei kapitalismin eikä yhteiskunta-analyysin nimissä: mutta saamme myyntiä kylläkin ilman, että miellämme muita targeteiksi.
Suomessa Chydeniukset kulkevat vapaana ja ilman mitään häpyä harmittelevat CCCP:n romahdusta.
VastaaPoistaEntäs joku chydeemiläis-henkinen harmittelisi avoimesti Kolmannen valtakunnan tuhoa: "Viddu ku hyvä systeemi, jätkät vaan pilas".
Joidenkin taiteilijoiden väitetään kuuluvan etujoukkoon siinä mielessä, että he aistivat muutoksen suunnan ennen muuta väkeä.
Entä nämä, jotka vielä 20 vuotta jälkikäteen harmittelevat totalitaristien ja meille vaarallisen valtion tuhoa.
Varsinaista etujoukkoa:)
Anonyymi: Snellman tuskin piti kansakoulua turhana? Snellman ymmärsi paljon enemmän kuin muut miten työtä tehdessä oppii (Deweyn Learning-by-doing) ja miten elämä on jatkuvaa oppimista eikä pysähdy kansakouluun. Mutta Senllman tajusi myös sydämen sivistyksen eikä vain aivojen: vaikka kuinka joku osasi Koraanin ja Katekismuksen ulkoa ei ollut sivistynyt Snellmanin mielestä: mutta se, joka on armollinen muille kykenee oppimaan juuri siksi myös työstä enemmän.
VastaaPoistaNykyään kun insinöörit määräävät etsitään vain evidenssejä siitä, että oma hypoteesi on oikea: sekä siitä syystä, että oma itsetunto on heikentynyt tuon heikentyneen sydämen sivistyksen takia ja tämä puolestaan aiheuttaa sen, että tulkitisjalla ei enää ole empatiaa ymmärtää mitään muuta kuin struktuuria. Teettää inhottavan lopun.
Struktuuri ohjaa funktioita; se jo yksinään pitäisi herättää - muttta jos ei ole mistä ottaa? Kun on lusikalla saatu ei voi kauhalla ottaa.
Snellman oli äärimmäisen viisas mies ja Suomi voi kiittää häntä, ettei meidän identiteetti ole entistä sekavampi tai heikompi.
Valitettavasti vanhat äärivasemmistolaiset ovat edelleen vallassa. Verratkaa vaikkapa taistolaisten ja Toimittajaliitto ry:n jäsenluetteloa ja nyky-Suomen kulttuurin johtoasemissa olevia. Kuinka moni heistä on katunut? He suosivat ja palkitsevat toisiaan.
VastaaPoistaKukaan muu ei ole tappanut suomalaisia enempää kuin Snellman.
VastaaPoistaHänen ajamansa politiikka tappoi talossa ja puutarhassa ja ilman Suuriruhtinaan väliintuloa, olisi kuollut vielä paljon enemmän.
Snellmanin patsaan tervauksen pitäisi olla jonkinlainen vappuperinne, Manta pestään ja Snellu tervataan.
Kiven tapauksestahan on kirjoitettu myös sen ajan poliiittisia taistoja sivuten ja niihin verraten - tekijää en muista tähän hätään, mutta ihan ansiokas analyysi se oli.
VastaaPoistaOnhan se todella hieman merkillistä, että Koskenniemen tai jopa Paavolaisen "natsisympatioita" kauhistellaan edelleen enemmän kuin chydeniusten kommunismikaipuuta.
Sitähän ei totta puhuen ihan oikeasti edes kauhistella. Vaan vähän niin kuin viranpuolesta.
Laumaeläimenä ihminen asettuu vaistomaisesti aina voittajan puolelle - niin työyhteisössä kuin politiikassakin - olipa kyseessä millainen kiusaaja tai vainooja tahansa.
Nyt voittajasta ei vielä ole ihan varmuutta. Naapurissa kun ovat yhä vallassa vanhat tutut nahkatakkimiehet...
Oikaisuna ilmoitan, että elokuvassa Kenen joukoissa seisot Ohranjyvässä kaljatuopin ääressä esiintyvä henkilö on Jussi Sintonen enkä minä, Anssi Sinnemäki. Jussi puhuu siinä kyllä täyttä asiaa. Ei pidä antaa kulissien hämätä itse sanomaa.
VastaaPoistaMitä tulee tapaukseen Aleksis Kivi, pidän varmana että suurin syy Kiven vieroksumiseen ja teilaamiseen oli painetun sanan mielletty pyhyys ja siihen liittyvä häveliäisyys, erityisesti säätyläisten ja pietistien ynnä muiden uskostaan varmojen keskuudessa vallitseva yleinen käsitys siitä, mitä on sallittua sanoa ääneen. Ahlqvistin isä oli toki korkea-arvoinen keisarin edusmies Suomessa, mutta rahvaan keskuudessa köyhän yksinhuoltajan lapsena kasvaneena hän tunsi tunsi hyvin kansan todelliset tavat, myös Venäjän-matkaltaan Venäjän kansan tavat. Oli kuitenkin eri asia esittää todellinen asiantila painetussa sanassa, se ei ollut sopivaa, etenkään taiteellisesti vaikuttavalla tavalla. Tämä asenne on hyvin syvällä suomalaisessa kulttuurissa. Sama mekanismi on toistunut sittemmin Haanpään, Linnan, Rintalan ja Salaman kohdalla. Oiva Ketosen Kohtalon vaihtoehdot on erittäin hyvä Kiven tapauksen analyysi, suosittelen.
Luin taannoin "Tuntemattoman" ja joitakin kuukausia sen jälkeen Pentti Haanpään "Yhdeksän miehen saappaat", jonka ensimmäinen painos on ilmestynyt vuonna 1945. En voi välttyä ajatukselta, että Linna on myös Haanpäänsä lukenut ja saanut sieltä kehiteltäviä ideoita omaan sotaromaaniinsa.
VastaaPoistaEsimerkeiksi poimin:
LUUTNANTTI JOPPERI. "Tuollaiset hetket näyttivät olevan hänelle elämä itse. Miehet pitivät hänestä. Oli kerrankin upseeri, josta päälle näki, että siinä tulee herra, mutta joka kuitenkin oli kuin yksi heistä...
KERSANTTI TOIVO NIRVA. Niin kersantti Toivo Nirva, pataljoonan hevosaliupseeri, omaa tilaansa viljelevä talonpoika, rehellinen pohjalainen talonpoika, niinkuin hän itse rakasti sanoa, sai saappaat. Hän puuhaili talleissa ja huolehti hevosten oloista, heinistä ja kauroista, kengityksestä ja harjauksesta. Sillä vetoeläimen, totta jumalauta, piti saada hoitonsa, vaikka ihminen kävikin sotaa!
TYÖVELVOLLINEN JUHANI NORPPA. Paitsi mummoa, hän löysi täältä myös nuoren Tatjanan, jonka ystäväksi ja lohduttajaksi hän änkäytyi menestyksellisesti.
Näiden henkilöiden jatkojalosteet ovat Linnalla keskeisissä osissa. Kyseessä ei mielestäni ole jäljittely vaan mestarillinen teemojen kehittely itsenäisiksi hahmoiksi.
Ajattelee Kunnaksen Ilkka
ks. zarahustru
VastaaPoistaPetja Jäppien kirjoitti...
VastaaPoistaKaverini isoisä oli kommunisti, mutta piti sitä hyvänä ainoastaan idean tasolla, sillä hän arveli, että menee 10 000 vuotta, ennen kuin ihminen on valmis sellaiseen.
Mun mielestä nämä ihmiset, olen tavannut ja, ovat jotenkin oivaltaneet ihmisyyden ydinasian; he ovat, jos puhutaan nyt kristittyjen kielellä, pelastuneet,; he ovat sisäisesti tulevaisuuden ihmisiä, mutta täysin tietoisesti - ilman mitään kumijeesuksen kanssa runkkaamista.
Anssi Sinnemäki kirjoitti...
VastaaPoistaOikaisuna ilmoitan, että elokuvassa Kenen joukoissa seisot Ohranjyvässä kaljatuopin ääressä esiintyvä henkilö on Jussi Sintonen enkä minä, Anssi Sinnemäki. Jussi puhuu siinä kyllä täyttä asiaa. Ei pidä antaa kulissien hämätä itse sanomaa.
Sorry, tää oli kyselyn tulos, se muuan kirjailija Teiskosta arveli, tai pikemmin "tiesi" että sä. Se elokuva ei esitellyt lain henkilöitään. Mä naamasta tunne jo jäbää, e puoliakaan.
S:n puheenvuoro Ohranjyvässä:
Aika samaa asiaa. Vähän ehkä liioitteli noita "oikeasti vaarallisia lauluja, koska niissä on voimaa."
Onhan ne hyviä.
Allyn tilitysnurkka ja kleptomaniset kujeet:
VastaaPoistaHomo Garrulus sanoi...
Sadistisessa luonteessa on tapana olla vaivihkaa kaunis ja ikäänkuin tietämätön, esittää pientä ja suloista, mitäänsanomatonta pahuutta, täysin putipuhdasta sielua, äidillistä suloutta jne ja taustalla on raaka, häijy ja kokeiltu kompetenssi!!
Kuoleva tätini näytti minulle sen, minkä yrittivät tehdä sekä minulle että tyttärelleni. On siis sairas maa. Tästä en enempää; poliisille annoin tiedoksi ja tietävät nyt monenlaiset kujeet mutta tämä taitava esittäminen on edelleen tajunnan esteenä.
Näitä hienoja ja putipuhtaita esittäjiä on siis täälläkin; täällä Stockmannilla. Här på Stockis. Härreguuu, så vi e oskyldiga, men har du höööört: de där kleptomanerna: det går tydligen lite i släkten...blink blink. Ja nämä ihmiset kulkevat ILMAN SYYTETTÄ.
3/02/2009 6:15 PM
"Anssi Sinnemäen luonnehdinta, jonka mukaan taistolaisuus oli hänestä, näkyvästi mukana olleena, kollektiivinen mielisairaus."
VastaaPoistaMistä Sinnemäki tietää tämän muiden kuin itsensä kohdalta? Meinaan vaan että eikö tuollainen toisten ihmisten motiivien paremmintietäminen ole aika totalitaarista meininkiä? Jos on itse ollut huonoilla motiiveilla mukana jossain, niin ei kai siitä seuraa, että kaikki muutkin olivat.
Tosiasiassa taistolaisista ei ollut Moskovalle mitään hyötyä, ei varsinkaan niistä parikymppisistä finninaamaisista lauleskelijoista. Paljon enemmän pahan välineitä itään antoivat vuorineuvokset ja liike-elämä, jotka kävivät konkreettista kauppaa ja pyörittivät todellista bisnestä NL:n kanssa. Mutta heiltä kukaan ei vaadi anteeksipyyntöjä tai katumusharjoituksia.
Kertoo ehkä poliittisten suuntausten peruseroista jotakin, että taistolaisista löytyy näitä polvet veressä katujia tai edes muuten vaan muistelijoita, mutta todelliset Kremliä hyödyttäneet tahot pysyvät hiljaa.
Kommunismikin on saatu toimimaan: hutteriittien nimellä tunnettu uskonlahko elelee pohjois-Amerikan mantereella jakautuneina satoihin kommunistisiin miniyhteisöihin. Avaimet onneen ovat ilmeisesti yhteisöjen pieni koko (80-160 henkeä, yhden kasvaessa liikaa se jaetaan keinotekoisesti kahtia) ja jäsenten syvä uskonnollisuus joka homogenisoi mielipiteitä voimakkaasti.
VastaaPoistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Hutteriitit
Anonyymille
VastaaPoistaKollektiivinen mielisairaus on lähinnä sosiologisen tason diagnoosi, jota en ole tarkoittanut redusoitavaksi yksilötasolle. Siksi juuri sanoin ”kollektiivinen” haastattelussa, joka on julkaistu 10 vuotta sitten. En siis syytä esimerkiksi sinua, parahin Anonyymi.
En ole puhunut kenenkään huonoista motiiveista, pikemminkin päinvastoin. Monihan puolustautuu nimenomaan hyvien motiivien suojasta. Kaj Chydenius esimerkiksi sanoi televisiossa surevansa Neuvostoliiton romahduksen myötä menetettyä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.
Taistolaiset olivat Kremlille hyödyllinen reservi, kuten sitaatissa viittaan.
Oksanen ja kumpp.
VastaaPoistaKyse oli osaksi varmasti kielitaistelusta, fennomaanien ja svekomaanien välillä, osa varmasti kielenhuolloksi luullusta toiminnasta, samaahan yritettiin myöhemmin Linnan Tuntemattomalle. Kyse oli siis politiikasta kielestä ja henkilökohtaisista suhteista jotka olivat ehkä hyvinkin tulehtuneet.
Snellmann oli eräänlainen häirikkö, Runeberg liikaa kaapin päällä, Kivi ei tullut sopivalta "postinumeroalueelta" jne. jne. jne.
Ei ole yhtä selitystä teilaukselle, mutta jokin näistä oli suurin tai sitten jokin muu.
Nälkävuosien merkitys koko kuviossa on eräs asia jota ei ole ehkä pohdittu tarpeeksi. Snellmann oli toiminnallaan aiheuttanut suuremman katastrofin kuin muuten olisi ehkä ollut tulossa. Olivatko jotkin herrat ottaneet kantoja joista Oksanen ei pitänyt? tai oliko kyse siitä, että Oksanen oli toiminut jotenkin hankalalla tavalla nälän aikana?
Kiven terveyden nälkävuoset ilmeisesti veivät.
Koko maatalous joutui valtavaan murrokseen, länsisuomessakin jouduttiin siirtymään enemmän karjatalouteen.
Ja kaiken yläpuolella kysymys siitä kuka olikaan toimintansa kautta Keisarin ja Suomen suuriruhtinaan jne. jne. suurin palvelija ja paras alamainen. Sata vuotta myöhemmin kaikki "langat" menivät Mäntyniemeen, tuolloin Pietarin piireihin ja niistä Keisarin käsiin.
Kiven nostamiseen arvoonsa (onko se liian suuri?) kesti 50 vuotta tuosta ajasta.
Sukupolvi X:n edustajana on todettava, etten ole koskaan ymmärtänyt punikkien ja lahtareiden vastakkainasettelua enkä taistolaisten kiimaa. Eipä silti... rippikoulukin meni koko lailla ohi. Joulupukin olen nähnyt ja saanut lahjojakin. Konkreettisin idealisti - sanoisin.
VastaaPoistaJokaisella duunarilla on ollut mahdollisuus kerätä ympärilleen toisia duunareita ja duunata jotain, mistä jää koko sovhoosille jotakin. Ei ole toiminut. Aina löytyy se ketarat ojossa filosofoiva aatteen paloa täynnä oleva byrokraattijengi, joka vie tähkät ja syö raavaat. Perkele - opettelisivat liiketaloutta ja alkaisivat yrittämään. Kyllä verotus pitää huolen tarpeellisesta tasajosta,
Ei menestykseen manttaalia tarvita vaan päätä. Tosin lukumenestys ei ole tae maalliseen onneen.
Missä ovat yrittämisen radikaalit, jotka nousisivat barrikaadeille, ottaisivat vastuun ja laittaisivat maailman asiat kuntoon... eikö toimi sekään. Vanhan valtaajat taisivat haluta jakaa vain sen, mikä on jo tuotettu. Paitsi Björn. Björn on ollut ainoa oikea vallankumouksellinen. Luki aapisensa ja tajusi mistä kana pissii.
Sinnemäen edelliseen kommenttiin: minä olen sen verran nuorempi mies, etten olisi taistolaisliikkeeseen ehtinyt mukaan, jos olisin edes halunnut, ja tuskin olisin halunnut. Välttelen sen verran ahkerasti kaikkia ryhmiä, että enpä varmaan tuohonkaan ryhmään olisi liittynyt.
VastaaPoistaEli en ottanut lausuntoasi itseeni kohdistuvana syytöksenä. :)
Mutta olen kyllä jonkin verran pohtinut sitä, minkä verran minulla olisi ollut tai on yhteisiä ajatuksia taistolaisten kanssa: Venäjä ei ole mielestäni aina ja kaikessa väärässä, ja joskus Venäjän toiminta on jopa perusteltua ja hyväksyttävää.
Näillä ajatuksilla saa nykyajan nettipalstoilla nopeasti stalinistin leiman. 70-luvulla haukut olisivat tulleet varmaankin toiselta suunnalta.
Anssi Sinnemäki kirjoitti...
VastaaPoistaKollektiivinen mielisairaus on lähinnä sosiologisen tason diagnoosi, jota en ole tarkoittanut redusoitavaksi yksilötasolle. Siksi juuri sanoin ”kollektiivinen” haastattelussa,
Kollektiivisubjekti jossa toimivat kaikki lahkolaiseen motivaatioperustaan kuuluvat elementit, myös pelastus vs. kadotus.
Taistolaiset olivat Kremlille hyödyllinen reservi, kuten sitaatissa viittaan.
Tämä on mielenkiintoinen teesi, sillä nk. seitsemänkymmentäluvun vaaranvuosien aikana tosiaan yksi NKP:n linja, kovan linjan Moskovan haara lupasi taistolaiselle etujoukolle tueksi oman voimansa. Tämä vahvistui arkistojen auettua (hetkeksi).
Mutta se oli jo varsin myöhäinen vaihe tuon liikkeen elinkaaressa eivätkä hiilet enää syttyneet.
Demarien saatua valtiollisen vallan he taas joutuivat tavallaan vielä vaikeampaan tilanteeseen: taistolaiset oli lopullisesti syrjäytettävä epävirallisesta ilmapuntarinomaisesta viestinvälittäjä-erityisasemastaan Kremlissä, ja siihen oli vain yksi tapa: taistolaisten ohi mentiin ohittamalla heidät täydellisessä kritiikittömyydessä suhteissa Neuvostoliittoon. Kriisi Puolassa kärjistyi samaan aikaan.
Jos kielitaistelu halutaan ottaa mukaan Kivestä vääntäessä, pitää muistaa että Suuriruhtinas oli suomalaisuus-aatteen kummi.
VastaaPoistaAleksis Kiven kuollessa Suomen Suuriruhtinas oli Aleksanteri II, joka pois otti orjuuden.
Kiven tuotanto ei osu venäläistämisaikaan, vaan päin vastoin, Suomen maavaltiopäivien aikoihin 1863 ja 1867, ja samaan aikaan, vuoden 1863 hallintolailla, nosti Suuriruhtinas suomenkielen tasaveroiseksi ruotsin kanssa.
Suuriruhtinas tuki suomea ruotsia vastaan, koska tällä tavoin tuki Suomea Ruotsia vastaan.
Suuriruhtinaskunnan kielipolitiikka oli keisarikunnan ulkopolitiikkaa.
Jos Kiven kohtalossa halutaan nähdä jotakin poliittisia painotuksia, niin hän saattoi olla eräänlainen Suuriruhtinaan syntipukki. Koska ruotsalaisuuspuolue ei voinut hyökätä Suuriruhtinasta vastaan, hyökättiin Kiven kimppuun.
Tietysti sellainenkin mahdollisuus on otettava huomioon, että Seitsemän veljestä yksinkertaisesti oli Ahlqvistin mielestä surkea tekele.
VastaaPoistaSen outo kieliasu oli yhtä outo syntyaikoinaankin. Me näemme sen viehättävän vanhahtavana, kirjallisesti sivistynyt suomenkielinen aikalainen ehkä junttimaisena kikkailuna.
Ahlqvist murjoi myös Kiven runoja, joista moni ei ole kestänytkään aikaa. Aika moni on.
Itse en jaa Ahlqvistin näkemystä.
Nykyään kun insinöörit määräävät
VastaaPoistaJos insinöörit oikeasti määräisivät, asiat saattaisivat jopa toimia..