Joku on saanut aiheen myytyä medialle. Ns. sähköisistä kirjoista on mainittu muutaman kerran viime päivinä. Kauhistuttuani Helsingin Sanomien laihtumista epäilen että Helsingin Sanomat hautoo jotain tällaista. Todellisuudessa aihe on varmaan juuri myyntiin tullut Amazonin Kindle 2 ($ 359), joka ei toimi Euroopassa. (Etsi kuvasta.)
Media ei huomaa, että ongelma on eilisen erottaminen huomisesta.
Olen kerännyt kaapin päälle kojeita – Newton, Nokia 9000, iPaq. BlackBerryä ei taida olla, mutta muita viisaita puhelimia kyllä.
Pojat taisivat tehdä Applen nerokkaasta, kosketusnäytöllä varustetusta Newtonista (1989-1998) väitöspalkinnon.
Vehkeiden yksi yhteisnimi on PDA. Juuri nyt flash-muistiin tukeutuvat hyvin pienet kannettavat ovat julkeasti kaupan pienissä ja suuremmissa tavarataloissa.
Arvelimme yli viisi vuotta sitten, etteivät ongelmat ole teknisiä. Näin se on edelleen.
Pikkukojeiden ja siis ”sähköisen kirjan” myyminen voisi onnistua, jos tarjolla olisi uusia kirjoja. Onhan niitä tietysti, mutta sattumanvaraisesti.
Kilpaileminen taskukirjan kanssa on kuitenkin typerää. Taskukirjoja ostattaa impulssi. Viimeksi ostin H. Nykäsen dekkarin, koska siinä puhutaan pahaa asianajajista; teos ei ollut erikoisen onnistunut.
D-kirja olisi onnen omiaan referenssiteoksille – sanotaan vaikka Haarmannin Tekijänoikeus ja Immateriaalioikeus. Tai jospa tunnustan, että olemme pohtineet Kaukorannan kanssa ”Sarjakuvat” –kirjamme skannaamista verkkoon ilmaiseksi ja vielä wikinä, koska olemme pudonneet kärryiltä emmekä halua niille takaisin. ”Puukot” kirjaani tuskin viitsin skannata, vaikka se näkyy olevan kallis divareissa. Teksti on heikko ja kuvien negat kateissa.
D-kirja (siirryin kirjoittamaan sekä kannettavista että tietokoneella luettavista kirjoista, joita minulla on itselläni lähes tuhat – enimmäkseen klassikkoja) olisi mainio alusta kaikelle, missä on paljon pientä tietoa.
Kannettava olisi suurenmoinen alusta sarjakuville (Krazy Kat, Popeye…) Ne noin kymmenen todella hyvää kaskukirjaa (Karilas, Matti Kuusi…) olisivat kuin ota ja anna kotimatkoille. Tässä blogissa usein vilahdelleet sitaattikirjat, etenkin erilaiset ”paholaisen sanakirjat” olisivat kovasti hauskoja – siis tyyppiä ”mitä enemmän hän vakuutteli rehellisyyttään, sitä kiivaammin laskin pöytähopeitani”.
Käytettävyys on kuitenkin osaksi tekninen ongelma. Minulla oii iPaqissa joskus 2002 keskeinen lainsäädäntö. Commariin en viitsi ajaa tekstiä enkä musiikkia. Ei riitä aika eikä näkö. Microsoft Reader on työläs – aina kysellään kaikenlaisia passeja. Käyttöliittymä on kömpelö eikä anna oikeastaan sellaista, mitä ei olisi painetussa tekstissä.
Hakuteoksiin ja klassikkoihin D-kirja on pistämätön, koska niistä yleensä tarkistetaan jotain, surullisimmassa tapauksessa vuosiluku.
Eilisen erottaminen huomisesta – kannatan varovasti kirjastojen avaamista digitoituina. Siksi kannatan – varovasti – myös Google Books –hanketta siltä osin kuin kysymys on loppuun myydyistä tai vaikeasti tavoitettavista teoksista.
Sanomalehti korvasi aamurukouksen. Sanomalehti ei edelleenkään menesty maissa, joissa kävellään aamulla rukouksiin. Jotain rukoilemisen rituaalisuudesta, pintapuolisuudesta ja ulkokultaisuudesta jäi pysyvästi journalismiin.
Vanha kirja ei vanhene niin kuin eilinen lehti. En tiedä miksi näin on.
Luulen että lehti varastoi eilistä mutta kirja rakentaa huomista. Myös huomisia erheitä, harhoja ja villityksiä. Siksi kaikki se, mikä on kiinni henkilökohtaisissa digitaalisissa apulaitteissa, ja vielä mustasukkaisesti suojatussa formaatissa, on puolinaista. Uuden tekeminen, olkoon että vanhasta yhdistellen, ei edellytä erityistä varustusta, ei etenkään sähköistä. $ 359 on paljon rahaa lukulaitteesta, varsinkin ellei ole lukemiseen yleensä liittyvää kykyä luetun ymmärtämiseen.
= = =
Viime viikolla moittimani Simon Schaman "Amerikka" oli tänään todella hieno, täynnä kaikkea, mitä ei Kaliforniassa tiedetä.
Kirja on vain tekstin myyntipakkaus. Otan autiolle saarelle mielummin koko maailmankirjallisuuden jossakin härvelissä ja aurinkokennon kuin vastaavan painoisen kirjakasan.
VastaaPoistaKoulukirjojen olisi aika painua digihärveleihin. Ei tulisi laukustakaan niin raskas. Vanhenevatkin nopsaan vaikka maksavat älyttömiä.
Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, jossa kuulemma nyt elämme, kuntien tulisi luopua jakamasta koululapsille kasapäin kirjoja ja vihkoja. Luovuutta edistäisi vanha kunnon rihvelitaulu puukehyksissä. Tahallisesta rikkomisesta ankara rangaistus.
VastaaPoistaJustakin syystä tämä kirjallisuus-lukulaitekonsepti tuntuu turhalta ja epäekologiselta, vaikka musiikin puolella olen iPod/iTunes-kirjaston aktiivikäyttäjä. Kyse on käsittääkseni vaan siitä, kuka saa rahat kirjojen myynnistä, ei siitä että kuluttajalle tarjottaisiin jotain aidosti uutta.
VastaaPoistaNo, ainakin lentokoneessa pokkari vielä päihittää Kindlet ja muut vastaavat vempaimet, sillä siellä pitää aika ajoin sulkea elektroniset laitteet. Eikä pokkarin akkuja tarvitse ladata.
Ad Anonyymi: - ajattelin itsekin kou8lukirjosta etenkin työ- ja harjoituskirjoja. Korkeakoulun matematiikkaa on koko joukko Mathematicassa + www.mathworld.wolfram.com
VastaaPoista"Kilpaileminen taskukirjan kanssa on kuitenkin typerää."
VastaaPoistaEttei tämä ennuste vain joudu samaan laatikkoon kuin "ei kukaan tekstiviestejä jaksa kirjoittaa noin hankalalla käyttöliittymällä" jne. Jos luit (ja uskoit) sen mainitsemasi Mustan Joutsenen, niin tiedät, että uudet massailmiöt tulevat puun takaa, kuten iPod, iPhone jne. Jos joku onnistuu tuotteistamaan digikirjan niin, että nappaat sen lentoaseman kioskilta PDA:hasi 4.99e:llä, niin ei sitä tiedä vaikka yleistyisikin ja korvaisi paperiversiot.
Tosin tekniikkaa suurempana esteenä pidän sitä, että nykynuoriso = tulevat asiakkaat eivät osaa (=halua) enää lukea, vaan haluavat ostaa sieltä kiskalta (tai mieluummin varastaa netistä) 3min videopätkiä, 30min sitcomeja ja elokuvia. Lukeminen kuolee meidän myötä.
Minusta Simon Schaman esitys oli rimanalitus. Osoittaa lähinnä kuinka "kansakoulupohjalla" amerikkalaisten tietous on. Ja kuinka yksinkertaistettua tietoutta levitetään.
VastaaPoistaNettikirjat. Kaunokirjallisuuden, muistelmateosten, oppikirjojen julkaiseminen sähköisessä muodossa tuottaa saman tuloksen kuin mitä nykyinen musiikkiteosten piratismi on tuottanut.
Lainaus:
"Uutinen vuodelta 2014
Kirjasto ry. on lopettanut toimintansa
Kirjasto ry. on kirjailijoiden ja kustantajien tekijänoikeusjärjestö, joka edusti noin 3 000:ta kotimaista sekä noin miljoonaa ulkomaista kirjailijaa ja kustantajaa.
Kirjasto ry. on päättänyt lopettaa toimintansa ja kiittää samalla kaikkia suomalaisia kirjailijoita ja kirjakustantajia menneistä vuosista.
Yhdistyksen alasajoon vaikuttivat seuraavat tapahtumat:
Vuonna 1995 kukaan ei aavistanut, kuinka laajamittaista musiikin ja elokuvien kopiointi tulisi vertaisverkkojen avulla olemaan.
Vuonna 2009 lakimuutos tekijänoikeuksista. Tällöin yksityinen ei-kaupallinen kopiointi sallittiin ja kaupallisen teoksen suoja-aika lyhennettiin viiteen vuoteen. Teosten jakelu vertaisverkoissa laillistettiin.
Vuoden 2010 keväällä Bestprinternet toi markkinoille uuden mullistavan tulostimen kotikäyttöön. Tulostimella voitiin tulostaa 300-sivuinen kirja ”pokkarina” kolmessa minuutissa. Yhden tulostetun kirjan hinta laski euroon tulostimen hinnan ollessa 100 euroa.
Syksyllä 2010 kirjamyynti romahti Suomessa. Kaikkien suomalaisten kirjailijoiden teokset olivat ladattavissa ilmaiseksi vertaisverkoista ja tulostimia oli myyty 300 000 kappaletta.
Kesällä 2011 Kirjasto ry. perusti nettikaupan. Syksyn ainoat maksavat asiakkaat olivat kunnalliset kirjastot ja noin 200 innokasta kirjallisuuden harrastajaa.
Syksyllä 2011 suomalaisten kirjailijoiden määrä kasvoi noin 5 000:een. Näiden aiemmin tuntemattomien kotikirjailijoiden teoksia ostettiin kuitenkin vain satakolmetoista kappaletta. Samalla oikolukuohjelmien kopiointi vertaisverkoista kasvoi 3 000 prosentilla.
Jouluun 2011 mennessä Teosto ja sitä vastaavat toimijat lopettivat toimintansa. Vain Digiradion Sinfoniaorkesteri julkaisi musiikkiaan cd-levyillä. Musiikin nettimyynti romahti ja musiikintekijät siirtyivät muille aloille tai ulkomaille. Osa musiikin tuottajista perusti sidontalaitoksia, joissa ilmaiseksi kopioidut kirjat sidottiin maksusta nahkakansiin.
Vuonna 2014 teosten suoja-aika vanheni ja Neuvostoliitosta tuotiin Suomeen rekkalasteittain uusia painotuoreita kirjoja myyntihinnan ollessa kaksi euroa kappaleelta.
Vuonna 2014 Suomessa toimi vain yksi kirjapaino, Sanomien Oy, joka julkaisi herpetologista materiaalia EU:n ulkopuolisille kirjastoille.
Kirjasto ry:n hallitus"
Itse uskon tällaisen Kindle-tyyppisen kirjan läpimurtoon kuin kirveen silmään. On käsittämätöntä, että maamme on jälkijunassa tässä asiassa.
VastaaPoistaJoku mainitsikin jo koulukirjat.
Olen jo luopumassa myös paperisesta päivän lehdestä.
Selaan uutisia Nokian N810:lla kätevästi.
Kirjapainoalan kannattaisi herätä ajoissa huomaamaan mitä tuleman pitää sen sijaan lehdenjakajatkin voivat nukkua aamuisin pitempään minun puolestani.
Ostan heti Kindlen (vast)kun se Suomessa toimii. 400 taalaa on pikku summa.
Sähköistä kirja ei minusta vertaudu walkmaniin, iPodiin tms. koska niiden avulla musiikkia/puhetta/muuta ääntä nautitaan olennaisesti samoin kuin perinteisillä menetelmillä, paitsi selvästi helpommin. Sähköinen kirja on helpompi kuin kirjasto, mutta ei yhtä helppo kuin pokkari.
VastaaPoistaMinä opin näkö- ja prosessointimuistamalla, joten opeteltavan tekstin kanssa askaroiminen (alleviivaaminen, värikoodittaminen, numeroiminen, kommentoiminen) on olennaista. Sähköisillä välineillä se on edelleen selvästi hankalampaa kuin perinteisellä menetelmällä - edes tehokkaassa pöytäkoneessa ei readereilla tai wordeilla saa samaa tuntumaa saati pienillä kannettavilla.
Sinänsä tuotekehitys kannattaa. Minusta nettisurffaus ja syötteiden lukeminen on pöytäkoneella kökköä (haluan istua mukavasti tai maata sellaisina joutohetkinä), tavallisilla kännyköillä kurkistelua, commuilla työlästä, nettitableteilla hidasta ja 5800 Tubella kamalaa. Applen iHmelaitteessa on se jokin pieni ero: intuitiivinen ja sujuva zoomaus, kaunis näyttö ja litteä metallimuoto nyt ainakin, jotka tekevät siitä ylivoimaisen suosikin. Puutteita siinäkin on: orientaatio pitäisi voida lukita (maatessa näyttö pyörii jatkuvasti) ja flash-tuen puute pilaa monet sitet.
Kindlen ykkösversio oli iso ja kömpelö.
Lehdenluvun ja rukouksen rinnastus oli mainio. Pientalossa asuva lapsiperhe ei ehdi tarpoa lehteä hangesta talviaamuisin, mutta niinpä keskitymme myös iltarukouksiin.
Taskukirjoja ostattaa impulssi.
VastaaPoistaTai rahanpuute.
Saattaisi pitemmän päälle olla itse asiassa ekologisempi tuollainen Kindlen kaltainen sähkökirja kuin paperikirja - vähemmän rahtipäästöjä, paperia säästyy.
VastaaPoistaMutta kirjan käyttöliittymä on vain niin ylivertainen. En ole tietenkään päässyt Kindleä kokeilemaan. Tämän juuri julkistetun kakkosversion kehuihin olen tutustunut, mutta silti epäilen, että tokko silmä pystyy edelleenkään rasittumatta tuijottamaan pitkiä aikoja sähköistä näyttöä.
Sitten on myös se psykologinen tekijä: kirjalla on alku ja loppu myös fyysisesti. Se tuo oman jännän osansa kirjasta nauttimiseen. Puhumattakaan esteettisistä arvoista.
Löytyy aiheessa muuten aasinsilta lakipykäliinkin - Amazonhan teki kompromissin Kindlen ääneenlukuominaisuuden suhteen, ja antoi kirjailijoille ja kustantamoille vallan päättää, voiko ominaisuutta käyttää kulloinkin kyseessä olevaan e-kirjaan. Väite oli, että Kindle ääneen lukiessaan tuottaa uutta digitaalista sisältöä.
http://copyrightsandcampaigns.blogspot.com/2009/02/amazon-compromises-on-kindle-2s-read-to.html
Maalaisjärjellä ajateltuna tämä vaikuttaa totta kai naurettavalta. Eikö käytännössä samaan seikkaan vedoten voisi vaatia, että vanhemmat eivät sitten enää lue niitä satuja lapsilleen, tai edunvalvontajärjestö tulee ja sakottaa?
http://www.geekculture.com/joyoftech/joyimages/1215.jpg
Jos tieto menee digitaaliseksi ette enää näe sitä tietoa, jossa on jotain perää. Jos nyt on manipuloitu ja viilattu kirjallisuuden osalta silmään aika rutkasti ja poistettu oikea tieto ja tilalle annettu sellaisia tietokokonaisuuksia mistä puuttuu oleelliset: niin mitä uskotte, että tulee olemaan kun mitään ei enää pääse lähteistä tarkastelemaan; jokainen poliittinen aika sekoittaa ihmisten päät oman maun mukaan.
VastaaPoistaOnko sekään sitten ihmisten elämää?
Ihminen on sitä mitä hän syö: myös henkisesti: jos tieto perustuu väärään uskomukseen maailmankuva heikkenee ja katse (kyky nähdä koko perspektiivi) heikkenee. Lue mitä Marko Hamilo kirjoittaa vinosta yhteiskunnasta: maailma on jo vino eli kuvitelma, mitä jokin yksittäinen ihminen voi ns. tietää ja mitä ei on jo vääristynyt. Kuvitellaan, ettei voi tietää monenlaista asiaa jotka liittyy maailmankuvaan - mutta kyllä voisi. Kun maailmankuva on ehjä eikä vinossa kohti jotain tarkoitusta ihminen voi myös hyvin. Niin kauan kun vääristyy nämä kontekstulaaliset asiat niin kauan ei myöskään voi sille mitään, että suurin osa ns. normaaleista ihmisistä rupeaa voimaan huonosti.
On oltava aika pinnallinen ns. sotilas että kestää. Mutta ehkä se on tarkoitus?
Joku aikoo teettää Suomesta oman sotilasvuokraamon, huoravuokraamon ja vaikkapa google-tietojenkäsittely tehtaan missä istumme ja sovellamme sitä mistä Aldous Huxley kirjotti: maan alla koodaamme jotain josta emme enää itse pääse mukaan yhdistämään mitään. Sinä aikana meidän vesirikas maa vietiin ja myytiin muiden piikkiin ja me ei snaijattu missä kohtaan selkä taittui.
Se taittuu sinä hetkenä kun lähteitä ei enää pääse vertaamaan.
Ennen ei sentään valehdeltu kirjoihin ja lähteisiin kuten nyt.
Oli joku tolkku.
Luulen, että siirryn lukulaiteaikaan hiukka haikaillen. Kindlen keskiaukeamalta ei löytyne edellisen lukijan pitkää tummaa hiusta tai omituista kirjanmerkkiä. Puhumattakaan takakannen purentajäljistä, poistoleimoista tai ärsyttävistä alleviivauksista. Oman hyllyn yllätyksistä puhumattakaan...En olisi anonyymin ehdoton - lukeminen pysynee, vaikka kirja kuolee.
VastaaPoistaMiten lie kaunokirjallisuuden muodot muuttuvat kun väline muuttuu sähköiseksi. Montako sivua tarvitaan kertomukseen? Ehkä perinteinen 250 sivun romaani on liian pitkä?
VastaaPoistaVarsinainen tiede, eli artikkelit, luetaan ruudulta. Ei niitä enää printtailla. Kirjakansiin päätyvät jo eilen vanhentuneet kokoomateokset.
Simon Schamanin innoittamana julistauduin eilen illalla facebookissa Yhdysvaltojen faniksi. Melkoinen statement, eikö?
Minäkin uskon sähköiseen kirjaan, johon muuten voi myös tilata päivän lehdet.
VastaaPoistaKirjapainoalalle sähköinen kirja merkitsee jos ei lopullista tuhoa niin ainakin ratkaisevaa iskua.
Koulukirjabisnes voi sekin olla kustantajille kohta pelkkä muisto vain.
Otan autiolle saarelle mieluummin satelliittipuhelimen ja nötköttiä kuin maailmankirjallisuuden jossakin härvelissä. Samoin kotihyllyyni kerään mieluummin gutenbergilaisella käyttöliittymällä varustettua kamaa kuin jotain kvasinäppärää digiroipetta.
VastaaPoistaDigikirjoissa arveluttaa myös tarjonnan laajuus. Jotain Puhdistusta tai Kiroilevaa siiliä varmaan löytyisi, mutta mitäs kun haluttaisi lukea Hyryn Aitta tai Tapion Mummokulta? Mitä jos haluttaisi ostaa kaverille lahjaksi se Huovisen lyhyt erikoinen, jossa kerrottiin mannekiinista atomisodan jälkeen?
Visseli kirjoitti purentajäljistä. Ennenvanhaan - siis herrat parahtakoot - kymmeniä vuosia sitten, jolloin kuvittelin viisikymppisten olevan vanhoja, kirjaston kirjoissa oli takakannen sisäpuoleen liimattu pieni kuori, johon kirjastotäti sujautti kirjastokortin. Samalla aukeamalla oli myös kehoitus kertoa lainaajan lähipiirissä esiintyvistä tarttuvista taudeista, jotka saattaisivat kirjojen mukana levitä lainaajien keskuuteen.
VastaaPoistaEn minä mikään vanha ole, osallistuin Nuorison taidetapahtumaan Dipolissa vuonna 1968 ja Teiniliiton Maakuntaneuvostossakin olin mukana. Teiniliiton johtajia olivat nuoret, kuten Tuomo Tirkkonen, Risto Volanen ja Kari Puro. Nuori J.P.Roos luennoi kursseilla. Eihän näistä nyt niin kauan ole...
Takavuosina, kun ensimmäiset arkkitehtitoimistot olivat siirtyneet CAD-pohjaiseen suunnitteluun arkkitehtiliitto oli tehnyt kyselyn jäsenilleen moniko aikoo siirtyä Cadin käyttöön.
VastaaPoistaNoin puolet olivat vastanneet etteivät aio. Tämän silloin kertonut arkkitehti arvioi, että nuo toimistot saattavat kuihtua pois.
Historiassa on monia esimerkkejä tekniikan suomien mahdollisuuksien aliarvioinneista.
Lukuisia kertoja huushollin painavat kirjat muuttokuormaan pakanneena olen päättänyt, että tartun heti tälläkin alalla uusimpaan tekniikkaan.
Viimeisen muuton yhteydessä halusin luopua 17 osaisesta tietosanakirjasarjasta. Se ei enää kelvannut yhteenkään antikvariaattiin. Lahjoitin sen eräälle tutulle perheelle syrjäkylään, jossa ei vielä silloin ollut nettimahdollisuutta.
Wikipedia kulkee nykyään mukanani povitaskussa.
Toivottavasti jollakin kustantajalla ja operaattorilla on Suomessa vainua tuoda markkinoille jokin Kindlen tapainen vehje, niin en epäröi hetkeäkään hankkia. Sohvalle on paljon miellyttävämpää heittäytyä selälleen n. 300 g painavan Kindlen kuin jonkin 850 sivuisen kirjan järkäleen kanssa.
Lukeminen on tärkeintä. Vai mitä?
nettiin viittaaminen on hankalaa. tukena tulisi olla jokin netin betonoija, että viitteen löytää myöhemmin. Sertifikaatti autentikoimaan, että se oli ihan oikeasti einstein, kun kirjoitti.
VastaaPoistakirjoja ei kukaan viitsinyt juuri väärentää, mutta nettiä on niin helppo.
onni oli kuitenkin, ettei pyhä kärpäslätkä läntännyt vielä eilen taivaalta tätä digikulttuuria (asteroidi, joka meni 72 000 km ohi - eli vain sata kertaa sama etäisyys kuin täältä Rovaniemelle)
jenginhän pitäisi huolestua enemmän. on monia esim talouselämän ja julkisten palveluiden lohkoja, joissa yksi nettisaitti voi palvella paremmin kuin 10 000 virkamiestä tai työntekijää. kun ne n*10 000 duunaria rationalisoidaan veks, putoavat he tulonjaon verkosta. yhteiskunnan ravintoketju yksipuolistuu ja köyhtyy. Pian on jäljellä vain muutama hauki.
VastaaPoistaSakari kirjoitti: Lukeminen on tärkeintä.
VastaaPoistaSuomen kieli on tässä epätarkka, sanoisin nimittäin vaikka ruotsiksi: Att läsa är viktigt; läsande är njutisamt. Haen lukemiseen joskus tehoa, joskus fiilistä.
Luulen, että oltaisiin pitkällä, kun lukulaite olisi parikymmensivuinen vihko, jonka jokainen sivu olisi taipuisa "näyttö" (vaikka OLED, tai alusta e-musteelle). Luettava aineisto ladattaisiin sivuille joko batch kerrallaan tai valikoimana sivuja - selaaminen onnistuisi kuin paperisivuilla, mutta tarvittaessa viusi saada samalle aukeamalle esimerkiksi käyttöohjeen kaaviokuvan ja tietyn opastetekstin.
Se mikä näissä kieltämättä hienoissa innovaatioissa, rikitaalisen kirjallisuuten ja sen nauttimisen tarkoitetuissa laitteissa ns. kyrsii, on sähkö- ja tietokoneliitäntöjen hulppeahko määrä. Puhumattakaan akuista. Joka perkeleen laitteeseen on omanlaisensa laturi, liitäntä ja kaapeli maksaa hurjasti, jos sellaista edes löytyy. Akkuja on lukemattomia erilaisia, eri muotoisia ja takuuvarmasti markkinoilta katoavia, kun laitteen elämänkaari on lopetettu valmistajan toimesta.
VastaaPoistaKun satojen eurojen laitteita alkaa olla mikrotuen varastossa muka vanhentuneena (keskimääräinen käyttöikä 1 - 2 vuotta) kymmeniä kappaleita ennen hävitystä, niin alemman tason roskaväki vain miettii, että mitä järkeä noissa laitteissa on.
Sähköinen kirja sopinee tietoteoksiin, joissa on alusta asti päivityksen tarve ja joista kriitikot ja lukijat löytävät virheitä ja kuriositeetteja jo ensimmäisenä julkaisupäivänä.
VastaaPoistaTarkkaan asetettava digitaalinen kirjanmerkki tech libris voisi olla sekin parannus vaikkei exlibriksiä korvaakaan.
Ovatko äänikirjat kokeneet oikean renessanssin vai koettaako kirjakauppa vain luoda niille markkinaa? Ovat esillä ihan eri tavalla kuin joskus 90-luvulla.
"Miten lie kaunokirjallisuuden muodot muuttuvat kun väline muuttuu sähköiseksi. Montako sivua tarvitaan kertomukseen? Ehkä perinteinen 250 sivun romaani on liian pitkä?"
VastaaPoistaKiinnostava havainto. Me tunnemme mm. Dostojevskimme jälkikäteen kirjamuotoon pakattuina teoksina, vaikka ne ovat alkuaan kirjoitettu lehtiin jatkosarjoina. (Mikä selittää parikin asiaa D:n kirjojen rakenteesta ja tarinasta).
Nykyinen, ainoalta oikealta ja ikuisesti muuttumattomalta tuntuva formaatti on osaltaan kirjapainoteollisuuden sanelema pakko. Kukapa tosiaan tietää, millaiseen rikkauteen tulevaisuudessa päästään. Onko kertomus 20 vai 20000 sivua? Arvaan molempia.
Sähköinen kirja on hieno keksintö. Siirryn sellaiseen heti kun se toimii ja on yhtä edullinen ja helppokäyttöinen kuin nykykirja.
VastaaPoistaVerkkolehdet eivät esim. vielä korvaa paperilehtiä. Ne täydentävät niitä. Kummatkin kumpiakin.
Blogi kyllä korvaa rupattelun Esson baarissa, osittain. Kahvia joutuu tosin juomaan tässä yksin.
Näpelöikää vaan rauhassa Kindereitänne. Mä ostin viime viikolla divarista Grimbergin nahkaselkäisen Kansojen historian 5 eurolla. Ensimmäinen sähkömagneettinen purkaus lähiavaruudessa ja teidän uudet uljaat härvelit saa kärrätä tunkiolle.
VastaaPoistaAntti Kolarille: Äänikirjojen kysyntä on globaalisti kasvanut. Niin on tarjontakin, joten en osaa esimerkiksi Suomen osalta sanoa, onko kauppa push vai pull. Tuttavapiirissä on joka tapauksessa käynyt ilmi, että muutkin kuin sokeat näkevät äänikirjat nyt tarpeellisiksi.
VastaaPoistaTuli paksu posti Kopiostolta sisältäen Google-sopimuksen papereita, vaikka käsittääkseni en ole edes Koipiosaston jäsen. Tämä on siis palvelua tai sitten mainosroskaa.
VastaaPoistaVaarana taitaa olla, että Googlesta on tulossa jonkinlainen sisällöntuotannon Microsoft. Jos jokin ei ole Google-yhteensopivaa, sitä ei ole olemassa.