Rupattelimme aateliskodissa teen kiehuessa. Paikka oli Helsinki, kuten joskus ennenkin.
On kirjoitettu, että saksalaiset ja englantilaiset keskustelevat vain siemenperunasta, mutta me naisista tai korkeista periaatteista.
Emme keskustelleet naisista. Tyydyin mainitsemaan, että pehmeillä kansilla varustettu ”Nainen ja sylikoira” löytyy myymälöistä nyt neljän neuron hintaan (ent. euro) ja sisältää myös novellin ”Rotkossa”, joka on niin kauhistuttavan hyvä, että liikenne- ja viestintäministeriö aikoo kieltää sen.
Totesimme siirtyneemme nyt yleismaailmalliseen kriisiin ja tähdensimme, siihen nähden että yksi seurastamme oli varttunut oppineen teologin poikana, että ”krinein” tarkoitti erottamista, erittelyä ja arviointia, kuten siis kritiikkiä, jo ennen kuin Hippokrates alkoi käyttää sanaa taudin käännekohdan nimityksenä.
Kriisi on vaihe, joka erottaa luteet lipusta.
Kun oli tehty se sinänsä järkyttävä havainto, että Stilton-juusto oli mennyt parempiin suihin, palasimme tutkimusprojektien hahmottelemiseen.
Toin esiin ajatuksen, että pieni kollokvio olisi paikallaan aiheena The Misadventures of Industrial and Financial Innovations; case Finland. Tietääkseni pohjaan palaneita teollisia ja taloudellisia innovaatioita ei ole tutkittu, ainakaan edistynein matemaattisin menetelmin.
Ajankohta vaikuttaisi kutsuvalta.
Palattuamme meneillään olevaan projektiin esitin sähköisen viestinnän tietosuojalaki eli Lex Nokiaa koskevan havainnon, joka on tunkeutunut sisään pyrkivän juopon itsepintaisuudella tajuntaani, kun olen ladellut lausuntoja eri tiedotusvälineille.
Lainsäädäntö on suotta jäänyt flip-flop-digitaalitekniikan kehitysvaiheeseen. Flip flop on suomeksi ”kiikku”.
Yhteisötilaajien oikeudet ja velvollisuudet on eräissä piireissä käsitetty ongelmallisiksi.
Miksi sitten yritetään tuntemattomassa ja uhkaavassa maailmassa määritellä etukäteen, mikä on yhteisötilaaja ja mikä ei (2 § 11-kohta).
Entä jos operaattorit määrättäisiin ja muille annettaisiin mahdollisuus ilmoittautua yhteisötilaajiksi?
Meillä on kovin keisarillinen tapa määrätä lakitekstissä, kuka on ”elinkeinonharjoittaja” verotuksessa, kirjanpidossa, rikosoikeudellisessa vastuussa jne.
Tuosta huonosta tavasta on päästy hitusen irti kun esimerkiksi verotusta on jouduttu uudenaikaistamaan.
Arvonlisäverovelvollisuus ei ratkea vain ”kiikun” periaatteella. Pieni yritys tai pienyrittäjä voi myös hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi ja hankkia itselleen Ly-tunnuksen.
Eikö ajatus olisi yleistettävissä?
Katsellessani ympärilleni jäin pohtimaan, eikö kunniamerkkejä ja aatelisarvoja pitäisikin voida hakea? Eikö niistä voitaisi käydä kilpailuja. Vuoden yrittäjälle myönnettäisiin vapaaherran arvo ja presidentin vientipalkinto sisältäisi paronin arvon, perinnöllisenä.
Jätän ehdotukseni arvoisten, kunnianarvoisten, korkeastioppineiden ja jalosukuisten valtiopäivämiesten ja –naisten asiantuntevasti harkittavaksi.
Ja olisihan se asiallista, että Jussi Pajusesta tehtäisiin Västerkullan kreivi.
Saksalainen taloustoimittaja ehdotti vuosia sitten että 1000 000 veroja maksanut olisi ritter ja saisi kotikaupungissaan vapaan pysäköinnin.
VastaaPoista5000 000 veroja maksaneet saisivat freiherr-tittelin ja oman parkkiruudun lähimmän lentoaseman ja oopperatalon parkkipaikalta.
10 000 000 veroja maksanut olisi graf, ja saisi syntymäpäivänään sotilassoittokunnan soittamaan.
20 000 000 veroja maksanut saisi elinikäisen valtakunnan ruhtinaan arvon, kaiken mitä alemmat tittelit, edustaisi valtiota maakunnallisissa juhlissa ja halutessaan aina maahan palatessaan sotilassoittokunnan ja moottoripyöräpoliisit saattamaan.
Kuinkaas paljon mää oon maksanu veroja?
VastaaPoistaVoi kun sais "lottovoiton" eli et pääsis, siis PÄÄSIS jo eläkkeelle!
"Entä jos operaattorit määrättäisiin ja muille annettaisiin mahdollisuus ilmoittautua yhteisötilaajiksi?"
VastaaPoistaEikö lain täydennyksen jälkeen asia melkein de facto olekin noin? Laki asettaa melkoisia velvollisuuksia laillisen tunnistetiotojen selailun ehdoksi.
Film star: Jukka Kemppinen
VastaaPoistaIstun varhaist aamua MUC lentokentalla ja
luen saksalaisia lehtia seka googlailen.
Tuli vastaan, etta yhta jukka kemppista kutsutaan 'film star'?? Alta loytyi vajavaista juttua 'lumikunigattaresta#.
Aatelis-suuntaan siis... Lineeko samainen Jukka K.?
Lisksi opin tana aamuna, etta Saksan tunnetuin parin välittäjä ei ehka
tarkoita ainakaan aivan samaa kuin parittaja.
Mutta belgien kuningas tekee melkein juuri noin. Tosin joku polkupyöräilijä (Eddy Merckx) on päässyt paroniksi, mutta kyllä siellä lähinnä rahan määrä on ratkaiseva.
VastaaPoistaLokitietojen pitäisi olla yhtä tiukassa kuin turvakuva takseissa. Itse ei saisi avata lainkaan vaan esim joku pyhä byrokraatti jonkun päättelyn jälkeen antaisi siunauksen... hei mut eiks meillä ole jo poliisi ja tuomioistuinlaitos. Miks ei voitais tehdä hakemusasiaksi tuomioistuimeen. Siellähän on tieto ihan syvimmillään.
VastaaPoistaHyviä ideoita, joita yhteiskuntamme on jo kauan valppaasti hyödyntänytkin. Eiköhän vuorineuvos pese arvossa ja kunniassa vapaaherran mennen tullen. Kreivit ja paronit ovat meillä lähinnä vitsejä, mutta kauppaneuvos kovaa kamaa. Valtioneuvos on jeesuksesta seuraava.
VastaaPoistaLuin Hesarista, että kansanedustaja Mustajärvi oli nimittänyt Lex Nokiaa sattuvasti Sähköisen urkinnan suojelulaiksi. On se aika hyvä nimitys, sillä akronyymiksi lyhennettynähän - ja jo ennen syntymäänsä - se on selkeästi SUS.
Lauri Grohn kirjoitti...
VastaaPoistaLaki asettaa melkoisia velvollisuuksia laillisen tunnistetiotojen selailun ehdoksi
Niin nyt (pakkokeinolaki) - ja tään käytännön muuttaminen ilmoitusasiaksi on pöydällä.
Vanhan konsulttisanonnan mukaan: "ei se ole kriisi, se on illuusion loppu".
VastaaPoistaKemppinen tekee tämän tietysti tahallaan, teksti on kuin Unikulman paremmat patjat, venyttää eri suuntiin vaikka vain makaa paikallaan. Paljon todellisemmin kuin Pukaron Paroni -tasoinen leikkivalinta vapaaherran ja paronin välillä.
VastaaPoistaTermit ja määritteet ovat eri tilanteissa erilaisessa käytössä - modernissa lakitekstissä ja sopimuksissa ne ovat aliaksia, operatiivisia käsitteitä, joiden tarkoitus on vain välttää toistoa tai viittauksia tyyliin "2 §:n 3 momentissa tarkoitetun hakijan 15 § 1 momentin kohdassa 4 tarkoitettu menettely".
Sitten ovat Platonin ideoita muistuttavat substanssikäsitteet kuvaamaan ilmiöitä, joiden ajatellaan eroavan tai voivan erota toisistaan useilla kenties perustavilla tavoilla.
Yhteisötietojärjestelmässä, jonka Y-tunnus korvasi mm. ly-tunnuksen vuosituhannen alussa,tai arvonlisäverotuksessa, joka ei perustu keisarillisuuteen vaan nykyisen imperiumimme EU:n direktiiviin, käsitteet ovat ensin mainittua laatua. Siksi arvonlisäverovelvolliseksi voi hakeutua, mutta ei suinkaan mitenkään vapaasti, vaan ainoastaan pääkäsitteen arvonlisäverollinen toiminta puitteissa, koska pääsääntö on sallia tietyn euromäärän alle jäävän toimijan helpotukseksi jääminen vaivalloisten velvoitteiden ulkopuolelle. Käytännössä vapaaehtoinen pientoimija hakeutuu verovelvolliseksi vain saadakseen veronpalautuksia - hyvitystä myyntiä kenties suurempien ostojen alveista kun ei voi saada ilman verovelvollisuutta. Mitään systemaattista poikkeamaa tai valinnanvapautta tämä ei tarkoita, esimerkiksi rahoituspalvelusta alv-velvolliseksi ei voi hakeutua vaikka miten mieli tekisi; kuten pääomasijoittajat hyvin tietävät.
Ratsumiehen varustamisen vastineeksi saadut vapaudet ja myöhemmin oikeudet olivat nekin aluksi funktionaalisia operaattoreita. Sitten jossain vaiheessa aateluus alkoi paitsi velvoittaa myös oikeuttaa niin paljon, että - Platonin minenomaiseen esimerkkiin palautuvat - ajatukset jalometallisemmasta sielusta tai nyt ainakin sydämestä, verestä, tekivät aateluudesta substanssikäsitteen.
Kemppisen mainitsemat ja Petjan Saksasta kertomat veroaateluudet ovat kivoja osoituksia siitä, miten aateluudessa on edelleen, 90 vuotta aateluuden muodollisen ja 100 vuotta tosiasiallisen merkityksen loppumisesta Suomessa (kun 90-luvulla kumotuille palvelijoiden kuritusoikeuksille ja vastaaville ei laske merkitystä), omaa sävähdyttävää vaikuttavuuttaan. Kahta kummempaa on sitten Kemppisen jutun alussa ja otsikossa aateluudelle antama paino. Kieli poskessa vai käsi lompakolla? ;-)
Mistä saataisiin aateliskoteja ihan tavallisille lapsille. Kodeista tuli mieleen... nyt olisi tuhannen taalan paikka ratkaista asunnottomuus jatkamalla kylmäpäisesti asuntotuotantoa entiseen tahtiin. Jos tuotannon annetaan hiipua, hinnat nousevat taas pian pilviin. Olisihan asuntorakentamisella lievästi työllistävääkin vaikutusta. Muutama grynderi tosin kaatuisi, mutta sou what, jos sitä rahaa kerran ihan solkenaan painetaan.
VastaaPoistaAd Rienzi: - otsikko viittasi vinosti Turgeneviin.
VastaaPoistaTeenjuonti aateliskodissa tuntuu sisältävän paljon "syvällisiä" ajatuksia ja koko joukon "kiireellisiä" uudistuksia.
Valokuva muuten on eilispäivältä ja Helsingistä...
Ad Omnia: - Miksi Suomessa kukaan ministeri ei ole nimeltään esimerkiksi Karl-Theodor Maria Nikolaus Johann Jacob Philipp Franz Joseph Sylvester Freiherr von und zu Guttenberg?
VastaaPoistaMiksei opetusministerin (mm. immateriaalioikeudet ja yliopistouudistus) nimi ole Kémppinen?
VastaaPoistaNimistä.
VastaaPoistaNuoruuden rakastetulla oli kuusi etunimeä ja kaksiosasinen sukunimi. Ei päätynyt ministeriksi, vaan hammashoitajaksi.
Minä ehdotin pojanpojalle eräiden esi-isien nimiä, mutta pojan mielestä Frans Edward ei sovi sukunimeen. Sanoin etten minä pahaa tykkäisi, jos ottaisivat sitten pojan äidin suvun vanhan nimen. Poika epäili, ettei 26 merkkinen sukunimi varmaan mahtuisi mihinkään suomalaiseen lomakkeeseen.
Lyhyimmät tietämäni sukunimet olivat kouluaikaisille tuttavillani Ii ja En.
En tiedä kuinka kaukaisen esi-isän nimen voi ottaa, mutta jos olisin aikoinani tiennyt kun nimeä valitsin, ne esi-äitini jotka nyt tiedän, olisi yhdistelmänimi isomummon mummoilta, Ylivertainen-Keisari, tehnyt kyllä kerralla selväksi mistä päin sitä ollaan.
Vaihtoehto Kalmakorpi-Hauta-aho tuonut mukavasti luonnon esille ja mukavan palan perheen elinkeinohistoriaa.
Kun sitten päädyin äidinsuvun nimiin, niin siltä puolenkin olisi ollut aika sutki nimi tarjolla, Sheimeikka, jos olisi ajoissa tiennyt.
Ministerillä voisikin olla tuollainen nimi, presidentillä paljon vaikeammin. Olisi sekin tosin mahdollista. Voisimme palkata jostain ulkomailta pätevän aatelisen, antaa hänelle kansalaisuuden ja sillä lailla...
VastaaPoistaVRK:n järjestelmän menisivät solmuun ja raukka pakotettaisiin typistämään nimensä.
Turgenev-viittauksen toki tunnistin, sisältöä en tunnista siihen liittyväksi. Kuvan takka näyttää niin samanlaiselta kuin yksi Puotilan kartanon, Itä-Helsingin Rotaryklubissa vierailleille tutun lähinnä rusthollina olleen talon kakluuneista, että voisi olla tilattu samasta pietarilaisesta tehtaasta samoihin aikoihin. Mikä vahvistaa arveluani sijainnista Länsi-Helsingissä.
VastaaPoistaKerran aateliskotihan säilyy aina aateliskotina, vaikka ei aatelisen koti enää olisikaan.
verotusta on jouduttu uudenaikaistamaan.
VastaaPoistaJep, jep. Nähtävästi maksumiehinä yrittäjät ja sijoittajat, ainakin pe. tietojen mukaan.
Flipperi, flopperi, hirsipuu oottaa.
Tällaisesen taloustilanteen (ajatustilanteen) jyllätessä kannattaisi myydä demokraattisia aatelisarvoja 100.000 euroa kappale, johon sisältyisi vuoden verovapaus jona aikana saisi tehdä rahaa niin paljon kuin haluaisi.
Huuto-netistä saisi nuo aateliskalusteet sitten halvalla.
Lue mitä laitoin actuspurunen.blogspot.com äsken.
VastaaPoistaRaha ei ole sellainen mittari, mistä näkyisi kapitalismin edut ja sosialismin edut. Toinen mittaa sitä, mitä rahalla saa ja kuinka nopeasti kun toinen olisi halukas pysäyttämään maailman oman maun mukaan. Espoon kartano ja sen porukka hyvänä esimerkkinä: pysäytetään ja jarrutetaan mutta jarruna käytetään eri ihmisiä kuin panoksena. Koko ajan strategioita ja kaikkeen menee rahaa; mikään ei silti korjaa työläisen arkea. Miksi kukaan ei näitä prosesseja edes yritä mitata tai huomata?
Raha ei voi olla metri ja kappa, joko se on pituusmitta tai se on painomitta; nyt extensio ja extentio menevät kuin puurot ja vellit aina sen mukaan mikä koetaan kivaksi. Kiva homma, saatiin taas viilattua linssiin...
Ja skål på den saken. Lite billiga segelbåtar jne.
?
"Miksi Suomessa kukaan ministeri ei ole nimeltään esimerkiksi Karl-Theodor Maria Nikolaus Johann Jacob Philipp Franz Joseph Sylvester Freiherr von und zu Guttenberg?"
VastaaPoistaVarmaankin siksi että joku valopää on säätänyt asiasta lailla:
Lapselle on syntymän jälkeen annettava etunimi. Etunimiä saa antaa enintään kolme.
Puoli vuotta tai vuosi sitten tiedettiin, että laiva uppoaa.
VastaaPoistaVirallinen suomalainen totuus kiisti tapansa mukaan kaiken. Oikestaan paras laman ennusmerkki Suomessa on, että valtionvarainministeriö rauhoittaa kansaa. Ja jos joku nyt supattaa korvaan, että ei kannata talletuksia ottaa pankeista pois, niin... :). Tämä lama tulee herättämään tyytymättömyyttä ja aiheuttamaan kurjuutta. Jengi huutaa kun rahaa ei oo ja omaisuuden arvot hupenee. Mutta se on mielen osoittamista väärään suuntaan. Vähän kuten kesällä valittaisi, että perkele kun jäät yllättäin sulivat. Pitää rakentaa veneitä sikasyklien vuodenaikain vaihteluissa aina välillä.
"tällaisesen taloustilanteen (ajatustilanteen) jyllätessä kannattaisi myydä demokraattisia aatelisarvoja 100.000 euroa kappale, johon sisältyisi vuoden verovapaus jona aikana saisi tehdä rahaa niin paljon kuin haluaisi."
VastaaPoistaTuo tilannehan ei erottuisi nykytilasta ja tätä edeltävästä ajasta käytännössä mitenkään. Sen seuraukset alkavat olla tuttuja kaikille kansalaisille. Ympäri maailman.
kun aatelisarvot eivät ole valtion suojeluksessa, niin mikä estää yksityistä tahoa myöntämästä tuollaisia nimiä. Ihmisten turhamaisuus on vielä kovin ammentamaton lähde vaikka businessmiehet öin ja päivin koettavatkin kaikkien hengenlahjojensa keralla saada eurot sinun taskustasi heidän taskuunsa.
VastaaPoistaPerustan siis Aatelinen Oy:n, toimialanaan aatelisarvojen myöntäminen sen mukaan kuin yhtiön toimintafilosofiassa tarkemmin määrätään. Ja kun olisin tarpeeksi tiukka, siitä voisi tulla kysytty brandi Suomessa. Onhan niitä tohtorin ja maisterinkin nimiä kaupan ulkomailla. Jokin MBA on sekin saanut vahvan jalansijan Sillähän jaetaan rahaa Suomesta ihan ulkomaille asti. Laadit vain pari liiketoimintasuunnitelmaa ja asia on sillä selvä. Olisiko ehkä sittenkin parempi ryhtyä myymään MaBA arvoja. Master of almost Business Administration. Tai aMBA almost Master of Business Administration. Tittelinkipeitä suomalaisia voisi rahastaa mennen tullen.
Mutta Petja, jos perustaisimme tuollaisen yhtiön - olisiko aiheellista keksiä uusia "aatelisarvoja" Miten kreivi onkaan mieltä nostattava... mutta breivi ei. Millä vokaalien ja konsonanttien yhdistelmällä voisimme saada sieluja puolellemme ja suorastaan ostamiseen halukkaiksi. Euroja ajatuksistasi.
BoB = Batchelor of Batchelors? Bitch of Bitches? Perinnöllisiä tietenkin.
BiB olen minä mutta tassut pois. Uskon, että geeniperimän ns. karttoja on ns. myyty zekattavaksi itään tai länteen (niille,joiden nimien mukaan mennään) ja siinä liian kreatiiviset pennut saattavat yllättää näitä nimekkäitä ja siksi ovat katsoneet aiheekseen hieman putsata Jumalan puutarhaa ja kuokkimalla sieltä pois ne ns. väärin kukkivat kukkaset (minä mukaanlukien). Koska me saatamme häiritä tätä pysähtynyttä vettä muistuttavan maailman meitä vainotaan lapsesta (syntymästämme) saakka. Nyt sekin menee niin hiton kierosti, että niitä joita jahdattiin 40-luvulla oikein sankoin voimin (joilla voi olla sama hiton luova ja erilailla kaunis geeniperimä) käytetään kenties agentteina tai peräti kaksoisagenttina myymään ns. terveystietoa tavalla, jossa hyvä usko pidetään päällimmäisenä: kun ei parempaa tajua myy koska siitä saa köyhä taapertaja vailla uskottavuutta lisää rahaa. Näin ovat käyttäneeet hyväksi kulttuurin komplekseja kuten Saksan komplekseja ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kun kansa ei koe olevansa muiden arvoinen tai on saanut kokea kriisin sitä on helppo hyödyntää. Ensin diktaattori joka tuo tomaatit ja ananakset, herkut ja mannat ja sitä sitten ihaillaan ja kunnioitetaan. Rakentuu armeija tämän ympärille ja näin asia tuntuu olevan "kerrankin" hanskassa. Ja tästä helpotuksen aallosta ei seuraa hyvää koska ote herpaantuu ja niin tulee vaihe kaksi: diktaattoria patistetaan julmentamaan otetta ja näitä sosiopaatteja on, joita siihen voi käyttää: joiden ääni on uskottava ja joiden habitus on voimakas, joiden lavasätely on suurenmoinen ja näin taivuttavat oikeastaan ihan kauniin ja kuuliaisen kansan tekemäään joukkomurhia.
VastaaPoistaMiten siis pitää tietoisuus kartalla? Se on ikävää ja sen takia psykologia veti alas subjektin: Lev Vygotskij kirjoittaa Ajatus ja Kieli -kirjassaan siitä, miten tietoisuus syntyy ja miten mm Mead on sen hahmottanut. Kun tätä tärkeää symbolista interaktionismia jätetään pikkuhiljaa pois, jää subjektikin pois. Tilalle jää objekti.
Vygotskij siis totesi, että sellainen ihminen joka kykenee ja jaksaa opetella itselleen sekä subjektin että objektin (tietty paranoidinen tila mutta ei tunnu pahalta) erottuu juuri tästä ominaisuudestaan apinasta. Minulla on sivu edessäni ruotsinkielisessä kirjassa (ja nämä käännökset eivät aina ole samanlaisia olen huomannut: ja myös uuspainokset jättävät myös pois asioita olen huomannut mm poisoppimisesta on kaava jätetty pois aikuiskasvatuskirjoista. Nykyän sanotaan, ettei ole sellaista kun poisoppiminen mutta Merriam & Caffarella ja Jarvis sitä kyllä käsitteli parikymmentä vuotta sitten. Onko muoti mennyt ohi?)
Kirjallisuutta siis mixtrataan ja kirjahyllyjä rustataan uusiin kokoonapanoihin. Miksi kaikkea näyttää jos kerran patruuna on asian oppinut?
Tässä suhteessa voisi puhua tietokapitalismista mutta sana kapitalismi on sitä, että omistaa ja omistus luo uutta pääomaa. Sellainen kirjastobusiness ei kyllä luulisi kantavan uutta pääomaa mutta uutta kurjuutta tai orjuutta kylläkin.
Katso myös Greimas aktanttiteoria ja Martin Kusch tiedon arkeologiasta. Näissä on helposti eriteltynä sitä, mitä mm juristit ja muut päättäjät voisivat ottaa kurssikirjakseen. Eivät siis ole vanhentuneet mielestäni vaan ylläpitävät oikeat asiat mukana; ei siis pelkästään oikeina vaan pikemminkin se, että pysyvät MUKANA.
TAIKURI SAA KYYHKYSET HATUSTA ESTÄMÄLLÄ KATSETTA. SAMA KOMPETENSSI.
Oikestaan paras laman ennusmerkki Suomessa on, että valtionvarainministeriö rauhoittaa kansaa. Ja jos joku nyt supattaa korvaan, että ei kannata talletuksia ottaa pankeista pois, niin... :).
VastaaPoistaNiinhän se menee. Toisaalta on käsittämätöntä puupäisyyttä ministeriöltä olla tietämättä, että Suomessa ollaan niin jukureita, että kun jotain käsketään, tehdään ihan kiusalla täysin toisinpäin vaikka omaksi tappioksi.
Huomauttaisin kylläkin, että suoraan kreiviksi voidaan korottaa vain "kuninkaallinen" kuten ihminen kenenkä sukunimi on vaikka "Kekkonen" tai "Tuomioja"...
VastaaPoistaEi senpuoleen de la Pole suku nousi villakauppiaista hyvin nopeasti Englannissa aikanaan Suffolkin herttuoiksi: 1385 jaarli, 1444 markiisi (ei se kangas...), 1448 herttua. Tosin suku sammui jo 1525 Pavian taistelussa.
(Vapaaherra on oikeastaan suht synonyymi paronille.)
Lappeenrantaan voisi nimittää rajakreivin ja Rasebroghiin saaristokreivin.