Yhteiskunnan järjestely on vielä vaikeampaa kuin vesistön järjestely, joka puolestaan on mahdotonta.
Vesistön järjestely – altaat, padot, kosket – voi onnistuakin, mutta lopullisen laskun määrä eli ympäristötase on aivan epävarma.
Kun ajattelemme suuren ja ihmeellisen esivaltamme kätten töitä, esimerkiksi metsänhoito on ollut monin ajoin järkevää toimintaa, mietin erään vanhan metsänhoitajan hautajaisissa taannoin.
Toisaalta olen nähnyt pohjoisen avohakkuut, jotka aloitettiin jo ennen sotia ja joita jatkettiin tietyllä raivolla sotien jälkeen. Luvattua arpeutumista ja umpeutumista ei ole toistaiseksi näkynyt.
Kolmanneksi tulee mieleen metsien auraus ja lannoitus. Sillä oli määrä saada aikaan vallan ihmeitä valtion ja yksityisten metsissä.
Ei saatu. Ainakaan iloisia ihmeitä.
Julkisuus on kohta puhunut puhki sanat ”syrjäytyminen” ja ”köyhyys”.
Sanat tosin ovat uusiutuvia luonnonvaroja, mutta niiden elpymisaika on havumetsien luokkaa. Saisi vähän varoa.
Keskuudessamme ja keskellämme siis 20 prosenttia kansasta ei voi ollenkaan hyvin tai voi erittäin huonosti. On ihmisiä, joiden on nälkä. On paljon ihmisiä, joiden elämä on aivan liian raskasta.
Nyt meneillään oleva finanssimaailman kasvihuoneilmiö ei ole kausivaihtelua, vaan ilmastonmuutos. Se tulee jättämään alasti rannalla aikaisempaa paljon enemmän ihmisiä.
Jotkut äskettäin nälkiintyneet ovat taipuvaisia käyttäytymään ikävästi. Jotkut rupeavat väkivaltaisiksi. Ongelma ei ole ”humanitaarinen”.
Köyhien laiminlyöminen tulee rikkaille liian kalliiksi.
Kunpa se ymmärrettäisiin.
En toivo isoja, koska edellä mainittu esivaltamme eli valtio ja kunnat eivät pysy muutoksen perässä.
Päivän lehdessä diakoniaa tunteva kirjoittaja mainitsi, että nykyisin ei pääsisi siivoojaksi, jos luottotiedoissa on raskauttava merkintä.
Tässä blogissa on julmisteltu esimerkin vuoksi kirjastomaksuista – tänään myönnän, että julmisteltu juuri siksi, ettei asialla ole mitään käytännön merkitystä.
Näen kuitenkin epäilyni saavan tukea. Kunnan tehtävä olisi valtion tuella tukea rahattomia. Joissakin tilanteissa se on ulkoistettu niin, että laiminlyödyistä maksuista lähetellään perintätoimistoista kirjeitä ja niiden ja rahalaitosten ylläpitämiin, lakiin perustuviin luottotietorekistereihin tehdään mainintoja, ja tilanne muuttuu entistä vaikeammaksi.
Konkurssista ja saatavien vanhentumisesta on uudet lait, molemmat tältä vuosikymmeneltä.
Kumpikaan laki ei oikeastaan tue niitä ihmisiä, joiden on helppo hairahtua harkitsemattomiin tekoihin. Me, lihava keskiluokka, olemme hiljaa mielessämme edelleen samaa mieltä kuin sata sukupolvea edeltäjiämme: köyhyys on jokaisen oma vika.
Näin ei ole. Se ei ole totta. Nyt käynnissä oleva muutos edellyttää muutakin kuin elvyttämistä. On varottava kurjistamasta kurjuuteen jo vajonneita.
Vaikea kysymys; en tiedä itse vastausta. Miksi Jeesus, jota monet uskonnottomatkin pitävät merkittävänä oivaltajana, oli niin tavattoman kiinnostunut köyhistä, eli heidän kanssaan, puhui ja saarnasi heille?
Johtuisiko se siitä, ettei ihminen, joka ei ole tehnyt (henkistä) konkurssia, ole otollinen. Hänellä ei ole edellytyksiä ymmärtää, miten monenlaista köyhyyttä on ja miten köhiä olemme kaikki.
Käynnissä oleva ns. finanssikriisi on ainoastaan säännöllisin välein tapahtuva omaisuuden uusjako, jonka aikana ne, joilla on varallisuutta muodossa tai toisessa voivat valintoja tekemällä parantaa omaa varallisuusasemaansa muihin, ja etenkin tiukassa asemassa oleviin nähden.
VastaaPoistaTämä tiukassa asemassa olevien joukko on se keskiluokka, joka asuu omistusasunnoissa, joiden hinta määräytyy, ei suinkaan rakennuskustannuksien eikä ehkä oikein kysynnän ja tarjonnankaan perusteella, ainakaan puhtaan sellaisen, vaan sen perusteella, minkä hintaisen asunnon ostamiseen tarvittavaan lainan hoitoon keskimääräisellä perheellä juuri ei oikein ole varaa.
Näin muodostuu joukko perheitä, joiden talous on koko ajan veitsen terällä ja joilla ei ole valinnan mahdollisuutta tilanteen äkillisesti muuttuessa.
Moni keskiluokan perhe on todellisuudessa köyhä. Lähes saman nettoansiotason saa työttömänä tuilla elämällä, mutta tällöin joutuu tinkimään sen viimeisenkin vapautensa, tehdä ostoksia ilman toimentulotanttojen kyttäämistä. Tosiköyhillä on joskus perusarvot paremmin kohdallaan, mutta se mylly, jonka läpi tukikoneisto tällaiset ihmiset on laittanut, ei täytä ihmisarvoisen kohtelun kriteerejä.
Mainitsit elvyttämisen. Lähes täydellistä älyllistä epärehellisyyttä edustaa se, että hyvinä aikoina julistetaan markkinatalouden ihanuutta, mutta huonoina aikoina ollaan pelastamassa konkurssikypsiä yrityksiä. Annettaisiin niiden mennä konkurssiin ja ostettaisiin pesästä kannattavat osat liiketoiminnasta ja jatkettaisiin näitä puhtaalta pöydältä. Työpaikat säilyisivät ihan yhtä hyvin kuin nykymeiningilläkin. Täsmäelvytyksellä elvytetään ainoastaan näiden yritysten osakkeenomistajien kukkaroita. Tai sitten lainoituksesta tai takauksista pitäisi tehdä oikeasti oman pääoman ehtoisia etuoikeuttuja vaihtovelkakirjoja ja myös takausvastuiden toteutuessa yhtiöt valtion haltuun ja edelleen myytäviksi käypään hintaan. Näin ei vaan oikeasti tapahdu, koska edunsaajina on liikaa päättäjien hyviä kavereita.
Tätä minä olen selittänyt jo koko tämän vuosituhannen.
VastaaPoistaDemokratia, se järjestelmä, jossa ovikellon soittaja aamulla kello 5, on luultavasti lehdenjakaka, on käynyt tarpeettomaksi.
Uudet valvonta ja kontrollimenetelmät, maksuliput, kännykkäseuranta, valvontakamerat, vartijat, kulkukortit, satelliittipaikannut, kaikki tämä on parantanut kustannustehokkuutta, siinä määrin että ne tulevat halvemmaksi kuin demokratia.
Se että kouluampumisen jälkeen puhutaan käsiaseiden valvonnan tiukentamisesta, eikä kouluterveydenhoidon mielenterveystyön parantamisesta, kertoo aika paljon.
Oma juttunsa on sekin, että halutaan mieluummin alentaa yksilön tietosuojaa kuin parantaa yksilön avun saannin mahdollisuutta, kertoo mistä on kysymys.
Mutta ne luulevat olevansa turvassa... Ne erehtyvät. Minä arvelen, että ennen kuin Pikku-A on lukiosta pois, Suomessa on tehty ensimmäinen vakava itsemurhaisku jonkin suuren yrityksen tai puolueen toimistoon.
Rikkailla oli kaikki liian hyvin, heillä oli vain menetettävää yhteiskunnallisesti jos alkoivat ajatella kuten Mestari. Köyhillä oli halu nähdä jotakin muutakin, he tajusivat, että Raha merkitsi hyvin vähän vaikka se olikin välttämätöntä.
VastaaPoistaMestari teki työnsä luokkayhteiskunnassa,
näemme jotain samaa jos haluamme katsoa.
Lohduttomia... kirkkonummen oraakkelilta. Vaikka onhan talous vajonnut jo ehkä pahemmin kuin Saksassa hyperinflaation edellä.
VastaaPoistaMiten se silloin eteni. Halpenivatko asunnot vaikka leipä pian maksoi miljoonan. Pula-ajan taloushistoriaa kannattaisi lueskella. Saimaan rantaa sai jonkun aikaa jauhosäkillä.
Emme me saa asuntoja kaikille. Tosin tyhjiä asuntoja on tuhansia ja rementoituja kerrostaloja puretaan (esim. Kemijärvellä).
Leivän kanssa on samoin. Roskiin heitetään vaikka on nälkäisiäkin.
Asumme hölmölässä, hyvät ihmiset.
Köyhyys on pelkkä mielentila, sanoo hallitus. Ja mikäs on sanoessa, kun eilisen lehdessä oli pikku uutinen, jonka mukaan porvarillinen työväenpuolue on velaton. Kepu sen sijaan rasvaa mieronsauvaa, kun puoluesihteeri ei osannutkaan vastoin lupauksiaan taikoa taikavarvullaan rahaa ja kannatusta, vaan hurautti oitis Pohjanmaalle piileskelemään jossain perunakuopassa.
VastaaPoistaHengenköyhiähän kaikki ihmiset ovat. Fyysisesti Suomessa on vaikea paleltua nälkään, tai edes janoon. Me ikään kuin hengaamme jollakin rautatieasemalla, Pieksämäellä tms. esim., ja tuijotamme toisiamme kuin korttipakan kuninkaat.
VastaaPoistaSitä paitsi kahvi on pahaa.
Ennen oli Matkahuollon Baari ja haaleaa pilsneriä. Ja kauhee kaipuu - jonnekin pois! (Nykyisin mikään ei ole mitään.)
Kunnista lyhyesti:
VastaaPoistaSen sijaan että viranhaltija työnantajansa eli kuntalaisen eteen antaisi parhaan mahdollisen työpanoksensa ja osaamisensa siinä miten vähäosaista voidaan auttaa parhalla mahdollisella tavalla jälleen yhteisökelpoiseksi, hän yleensä käyttää kaiken tarmonsa siihen, että löytää laeista, määräyksista, säännöistä, normeista ja ties mistä Lemmosta Hallinto-oikeudessa kestävät perusteet sille ettei tarvitse auttaa.
Miksi Jeesus, jota monet uskonnottomatkin pitävät merkittävänä oivaltajana, oli niin tavattoman kiinnostunut köyhistä, eli heidän kanssaan, puhui ja saarnasi heille?
VastaaPoistaHäntä pelättiin koska hän oli kiinnostunut jokaisen ihmisyksilön ainutkertaisesta ihmisarvosta, joka kuuluu sillekin joka minua kiusaa ja sortaa.
Ihmisen aate on kaikkein väkevin aate.
Ihmisen ääntä rakennuksilta yhtäällä pelätään ja toisaalla toivotaan, jälleen kerran. Tuskinpa muuten arvovaltainen ja laaja lähetystö olisi käynyt pyytämässä rakennusliiton johtaja Kyösti Suokasta ehdolle kesän 2009 Eu-vaaleihin jo viime keväänä. Piispat ja Etelärannan herrat pysyttelivät toki taustalla; kuvassa ja hyvässä hengessä toki mukana.
Otsikko oli osuva ja suoraan sunnuntain evankeliumitekstistä. Näköjään myös Kemppiseen on vaikuttanut piispa Huovisen loistava sunnuntainen saarna Porvoossa.
VastaaPoistaOlen sosiaalidemokraattisen (ruotsinkielitä puhuvan) isän tyttö. Meissä on samoja geenejä, eli osaamme katsoa maailmaa tietyllä lailla. Silti meidät erottaa sekä poliittinen kanta, että gender. Olen siis nainen ja nainen haluaa aina hyvää eli ihmistä ajattelevia prosesseja ensin. Näin uskon. Mutta koen olevani oikeistopolitiikkko, eli laittaisin ihmiset töihin, ja tämä sana "laittaisin" tarkoittaa, että satsaisin siihen, ettei lainaa tarvitse ottaa niin paljon. Tämän hoitaisin motivaatiolla ja koulutuksella.
VastaaPoistaMotivaatio-teorioita on jo pilvin pimein ja tiedetään jo ihan fysikaalisista molekyyleistä alkaen mikä potkii käyntiin ja mikä passivoi. Kaikki tiedetään. Mutta lain kommervenkit estävät monta asiaa ja onneksi. Sillä väärinkäyttö olisi kamala. Mentäisiin geenimanipulaatioon, ja sitä kyllä salaa harrastetaankin - voisin todella uskoa. Mutta sairas touhu: vastaa silti sitä, että yrittää saavuttaa savun kouraansa. Se karkaa kuitenkin. Ihmisiä on liikaa. Yksilöt eivät voi sitä ohjata, se on Jumalan asia tai kulttuurien ainakin.
Koulutusta sen sijaan voi kyllä aivan toisella tavalla rakentaa mitä ollaan. Mutta jo puhuminen on vaikeaa; ei ole edes foorumia minne voi mennä. Suomessa on niin kovat uskomus-sillat, joita pitää ensin ylittää. Jos on päässyt puolitiehen tai lähes toiselle puolelle tulee (minun surullisella kokemuksella) aina joku besserwisser, joka nostaa sitä omaa statustaan hetkellisesti, vetämään pois.
- se (huom: ei hän!) on semmoinen. Se on semmoinen, sanovat. Ja sitten ei saa sanoa mitään. Sitten on huonostikäyttäytyvä vaan. Ja eristetään ryhmästä. Varmuuden vuoksi. Ihnmiset ovat oudon pelkääviä ja oudon pinnallisia. Ei saa edes sanoa; pitää olla ihan samanlainen kuin kaikki muut ja jos ei ole niin se historia merkitsee heille enemmän kuin se, mitä se erilaisuus voisi tuoda tullessaan. Jotain oikeasti uutta esim. koulutuksen alalle. Tai filosofian. Mutta kun ei edes pääse sanomaan.
...
Miksi minulla ei ole kiveksiä? Olisi ehkä ollut helpompi? Nyt ne huutavat, ne mitä ei ole. Sillä minulla on silti niitä enemmän kuin monella miehellä.
:) fy skäms, så jag beter mig dåligt. Usch HG torun itsenäni, niin Kemppisen ei tarvitse. Hymiö.
Kemppinen kirjoittaa väkevästi.
VastaaPoistaTalouskriisi on ilmastonmuutos ja myös linkittyy samaan ilmiöön.
Sen ihmisjoukon määrä kasvaa kaiken aikaa, joka uskoo kulutuksen kasvattamisen olevan vielä vaarallisempaa kuin talouden laskusuhdanteen.
Vaikea yhtälö on tässä; perinteisten lääkkeiden löytäminen talouskriisin hoitoon vie sivuvaikutuksena Tuvalun merenpohjaan ja päättää maanviljelyn Espanjassa.
Tarvitaan uutta "lääketiedettä", siis yhtenäisteoriaa eko-, sosio- ja taloussysteemeistä huolehtimiseen.
Joitakin tuhansia, tai kymmeniä tuhansia, vuosia vallalla ollut ajatus jatkuvasta elintason noususta itsestäänselvänä tavoitteena tullaan kyseenalaistamaan.
Asia ei kuitenkaan ole aivan ennenkuulumaton. Australian alkuperäisillä asukkailla oli useamman kymmenen tuhannen vuoden mittainen sivilisaatiojakso, joka perustui kaiken olevan kunnioittamiseen. Homma toimi, kunnes sivistys saapui ja mikrobiologia kaatoi heidän yhteiskuntarakenteensa.
Petjalle:
Olisiko vielä parempi, jos koulujen mielenterveystyön ohella/sijasta työstettäisiin keinoja, joilla ihmiset rakentavat omaa terveyttään ja joilla he tukevat toisiaan?
Aikaa ja voimia itselle, sen jälkeen sitten muille. Tässä järjestyksessä, kuten lentokoneiden happimaskin käyttöohjeissa lukee.
Jos en hengitä, en voi olla avuksi muillekaan.
Avatakko vai ei.
VastaaPoistaMeidän kaikkien tieto Pandoran lippaan sisällöstä on selviö. Uskomme siihen kuitenkin 'horjuu'. Tiirikoijia 'säätyyn' ja 'uskontoon' katsomatta löytyy kaoottisuuteen asti. Tässä ollaan nyt saavuttamassa konsensusta tuon lippaan sisällön eetoksesta.
PS. Tie näyttää kuitenkin liian kivikkoiselta ja kapealta vaihtoehtoiseen, laveaan tiehen. Siellä on niin helppo kulkea takki auki ja rinta rottingilla.
Tuttuja sävyjä.
VastaaPoistaKs. Arto Salmisen tuotanto, eritoten Paskateoria ja Kalavale.
Näyttää siltä, että monet "perinteisempien" kaavojen kautta itsesäälissä ja muussa banaalissa maailmantuskassa rypeävät "koskettelevat taas itseään" kuin myöhempien aikojen kassandrat konsanaan.
VastaaPoistaNäin näyttää vaihteeksi tekevän myös bloginpitäjä, toki povokatiivisesti.
Jos tarkoitus on kärsiä maailmantuskasta, niin tehkää se edes jollakin tasolla uusia ajatuksia herättäen tai edes sivistyneesti, pelkkä murrosikäisen tai vanhuksen "katsokaa minua"-fantasiointi on niin kovin vähäisesti mielenkiintoa herättävää, paitsi ehkä nyt tarvittaessa viranomaispuolella.
Tämä tarkoittaisi tieto- ja informaatiopohjan kytkemistä johonkin muuhun kuin vuosituhantisten eskatologisten itkuvirsien hokemiseen, joista henkii surullisella tavalla ajan riento, toisin sanoen: "En osannut, en tajunnut, eivät siis muutkaan."
Jotakin muuta narratiivia "maailmanpelastajien" ja "fundeerajien" tulisi kaikin mokomin suosia kuin sairaalloista, 1800-luvun versiota materialistisista fantasioista, ihmismieltä aliarvoiden.
Ei etteikö humanistinen perusannos "fiktiota, lyriikkaa ja fantasiaa" johtaisi varmasti itse kunkin raiteiltaan, mutta onneksi(!) saamme rakentaa tai olla rakentamatta helvettimme ja taivaamme ihan miten itse haluamme, näin on aina ollut ja näin on aina oleva.
Niin - jos tilille tulee 392 euroa neljän viikon välein niin tuollainen tuollainen kirjastosakko luikertelee alta aikayksikön luottotietoihin. Eilen onneksi onneksi lehdet köyhyydestä kirjoittivat ja tänäänkinkö! Eilen kuuntelin muutaman viikon takaista aamuradioo. Kemppisen puheessa sivulauseenomaisesti vilahti tieto, ettei sen veljen, jota ei enää ole, kaukaa tarvinnut mallia katsella siihen syyhyn, jonka vuoksi häntä ei enää ole. Onkohan se tuon veljen kohtalo yksi syy, miksi tänne jäin juttelemaan. Koska hattua nostan vanhalle lastenvalvojalle, hän aikaan sai veritutkimukset, jotka isyyden pois sulkevina lopettivat kahdet elatusmaksut. Nimittäin leikinlaskuksi tarkoitettu, että baartytön pitäisi kohdella herroja vatsan koon osoittaman arvon mukaisesti, se on elävässä elämässä täyttä totta. (lyhennetty järkisyistä)...
VastaaPoista"Taiteilijat on yhteiskunnan loisia, niiltä pitäisi lailla kieltää tekemästä lapsia, koska eivät pysty huolehtimaan niistä."
Ja toisaalta: "Kuule, en minä parane. Ainut mahdollisuus pelastaa tytöt, on se ratkaisu, jonka sinä teit. Ero."
Asiasta vähääkään hajulla oleva, osaisi sijoittaa nuo repliikit humalan vaiheisiin. Mutta se ei riitä, että lapset on siirretty pois nyrkin ulottuvilta, heillä on oikeus tietää mitä tapahtui. Ja nyt ei riitä että pallotellaan syytä ex:ltä toiselle...
Vastasin puhelimeen ja unohdin: "Mitäs sulle?"
Vastaus viimeisen kappaleen epäsuoraan kysymykseesi on ilman muuta kyllä.
VastaaPoistaEivät rikkaat tiedä mitään siitä, mikä on se varsinainen totuus, jossa suurin osa ihmisistä tässä maailmassa elää.
Omaisuus ja tavara ovat kamelin rikos, epäjumala ja neulansilmä yhtä aikaa.
Toki köyhyyttä on monenlaista, mutta silti se yhtä ja samaa köyhyyttä - puutetta, joka ei täyty ilman uskoa. Siitä Jeesus puhuu Jumalaan viitatessaan.
Ajattelen jopa niin, että kaikkein säälittävimpiä ovat rikkaat, koska he keräävät niin paljon tavaraa (tai tietoa), jolla ei lopulta ole mitään merkitystä. Joka on vain este olemisen näkemiselle.
Sillä vain yksi on tärkeää.
Diogenes muuten oli tätä mieltä myös. Hän tosin puhui hyveestä, Jeesus Jumalasta. Sama asia viime kädessä - hieman eri kontekstissa.
Jeesus oli kiinnostunut köyhistä, mutta myös huorista, tullimiehistä ja spitaalisista.
VastaaPoistaEli kaikista, jotka joutuivat häpeämään omaa olemassaoloaan itämaisessa häpeän ja kunnian kulttuurissa.
Jeesus kuului ehkä itsekin tähän joukkoon.
Markuksen evankeliumi on vanhin, ja se on tallettanut Jeesuksesta ihmisten käyttämän nimityksen "Marian poika". Kuten tiedämme, matronyymejä on tarpeen käyttää vain aviottomista lapsista.
Mm. avioliittomarkkinoilla aviottomat lapset olivat kaikkein alinta kastia, ilmeisesti heillä ei ollut kaikin ajoin edes lupaa solmia avioliittoa.
Toinen vaihtoehto on kaiketi se, että "Marian poika" on myöhempää kristillistä teologiaa. En kuitenkaan tunne tätä problematiikkaa kunnolla.
Älkää uskoko lukuja köyhyydestä, sillä ne ovat vain tilastollisia.
VastaaPoistaSamalla tavalla kuin Neuvostoliitossa ilmoitettiin kategorisesti, että siellä on köyhiä 0 %, meillä ilmoitetaan että niitä on 20 %.
Tämä luku muuttuu suhdanteiden mukana, mutta se lasketaan matemaattisella kaavalla, joka antaa aina väkisin jonkun aika ison luvun. Köyhyyden poistaminen meidän kaavallamme on matemaattisesti mahdotonta.
Mutta inhimillisesti ei.
Kuinka monta oikeasti köyhää meillä on? Siis sellaisia, joilla se köyhyys ei pohjimmiltaan johdu jostakin aivan muusta kuin vähistä tulosta?
Hesarissa köyhyyden esimerkkinä oli 4-henkinen perhe, jonka nettotulut olivat 3055 euroa kuussa. Uuden auton hankkiminen teki todella tiukkaa, mutta onnistui.
Kuinka moni "köyhä" saa vähemmän tuloja kuin opiskelija? Tai kansaneläkkeellä oleva mummo?
Yhteiskunnassamme on ilman muuta ongelmia ja vääryyksiä, mutta kaiken niputtaminen köyhä-termin alle on aika köyhää.
Sehän tarkoittaa, että ratkaisu on raha.
Köyhyyttä ymmärtää vain olemalla köyhä.Kun ei voi ostaa mitään, nousevat muut arvot kunniaan.Ns. kestävät arvot. Joita ei ruoste raiskaa, jos hyvin käy.
VastaaPoistaVoi kuvitella, miten kävisi, jos poistettaisiin kirjastot, kirkot,luonto ja tunteet.Ynnä kaikki höpsöt taiteilijat.
Meistä tulisi joko rikollisia tai pyhimyksiä.Ja se on sitten valintatilanne.
"Toisaalta olen nähnyt pohjoisen avohakkuut, jotka aloitettiin jo ennen sotia ja joita jatkettiin tietyllä raivolla sotien jälkeen. Luvattua arpeutumista ja umpeutumista ei ole toistaiseksi näkynyt.2
VastaaPoistaOlin opiskeluaikana töissä metsäyhtiö Tapiolla ja silloin näin eka kertaa omin silmin 50-luvun avohakkuiden jäljet. Se hiljensi jopa tällaisen nihilismiin taipuvaisen inhorealistin.
Taisimme ajaa puolisen tuntia kapeaa, edesmennyttä "metsä tietä" läpi puuttoman kuunmaiseman. Pysäytimme auton lähelle vanhaa tukkijätkien metsäkämppää, jonka pituus lähenteli 50 metriä.
Tuollaisten savottojen työllistämisvaikutus taisi olla melkoisen suuri. Mr Linkolan lääke työttömyyteenhän muuten onkin: Kone pois!
Petja: "Se että kouluampumisen jälkeen puhutaan käsiaseiden valvonnan tiukentamisesta, eikä kouluterveydenhoidon mielenterveystyön parantamisesta, kertoo aika paljon."
Petja tässä toistelee erään rastatukkanörtin onnetonta yksinkertaistusta ja töksäytystä, jonka ko. mies päästi suustaan valtakunnallisten uutisten päälähetyksessä kauhajoen jälkeen.
näistä sanoista tulikin yllättäen sitten lentävä lause, joka muuttui suureksi totuudeksi kauhajoki pohdinnoissa.
Tietenkin samanlainen sopulikoohotus koskee suhtautumista "ilmastomuutokseen".
Taitaa Kemppinen tahallaan provosoida metsäasiassa. Ainakin lehtitietojen mukaan mm "Osaran aukeat" ovat nykyään täynnä puita ja kasvavaa metsää.
VastaaPoistaMuutenkin metsänhoito ostaan Suomessa. Viidessäkymmenessä vuodessa puumäärät metsissämme ovat ainakin METLAn tutkimusten mukaan yli 2,5 kertaistuneet ollen nykyään 2,2 miljardia kuutiometriä ja vuotuinen kasvu 99,1 miljoonaa kuutiometriä. Puutteellinen taimikonhoito ja myöhästyneet ensiharvennukset tosin heikentävät metsien tilaa.
Kyllä kansantaloudet taas elpyvät nykyisestä epävarmuuden tilastaan muutamassa vuodessa. Näin on aina käynyt ja niin käy nytkin. On vaikeata uskoa, että esim USA:ssa voitaisiin sortua samanlaisiin typeryyksiin kuin Suomessa Suurta Lamaa torjuttaessa.
Voi, kiitos tästä "saarnasta" arvon ihminen,sitten tittelit.., Jukka Kemppinen!
VastaaPoistaTänään tuli käytyä taas vaihteeksi työvoimatoimistossa. Ei juokse työttömyyskorvaus, vaikka olen siihen oikeutettu. Vänkäävät minusta vuoroin yrittäjää, vuoroin taiteilijaa. En ole kumpaakaan.
VastaaPoistaTonttuja löytyi muualtakin kuin odotustilojen seiniltä.
"Johtuisiko se siitä, ettei ihminen, joka ei ole tehnyt (henkistä) konkurssia, ole otollinen. Hänellä ei ole edellytyksiä ymmärtää, miten monenlaista köyhyyttä on ja miten köhiä olemme kaikki."
VastaaPoistaJohtuisi. Ja pikemminkin vielä toisinpäin. Puhuja itse ei ollut kenenkään poika eikä yhtään mitään. Kuka palkansaaja sellaista kuuntelisi, jotakuta hampuusia kadulla?
Ja kun miljoonat jeesukset kolkuttelevat valtakunnan portteja, miten sanotaan.
En tunne sinua. Mene töihin. Värisi hieman vihjailee, että taidat olla minua hiukan tyhmempi, vai kuinka?
Tämä historian epähenkilö kyllä kysyi, että luuletteko, että ne, joiden päälle Shiloan torni sortui, olivat sen paskempia kuin kukaan teistä, jotka ajelette hienoilla mersuillanne.
Motivaation puute ei ole ongelma työllistymisessä: ongelma on se, että suurin osa pitkäaikaistyöttömistä ja syrjäytyneistä on osatyökykyisiä. He pystyvät ohjattuna osa-aikaiseen työhön, jonka tulos on korkeintaan 70 % terveen ihmisen työpanoksesta.
VastaaPoistaJos tämä hyväksytään ja perustetaan työpaikkoja, joissa nämä osatyökykyiset voivat tehdä tuottavaa työtä ja ansaita palkkansa, on mahdollista katkaista syrjäytymiskierre. Sosiaalisista yrityksistä on puhuttu ratkaisuna, mutta nykyisillä tuilla systeemi ei toimi. Työministeriön kauniit puheet eivät muutu työpaikoiksi osatyökykyisille varsinkaan laskusuhdanteen aikana.
Tämän ajan laskut lankeavat maksuun tulevina vuosina. Isien ja äitien teot ja tekemättä jättämiset, kolmanteen ja neljänteen polveen.
Jeesuksesta mieleen tulee tietenkin uskonongelma, kuten kysymys siitä, mitä Jeesus omisti. Taisi olla rikas mies. Eikö sillä ollut joku puusepänfirma, ja varmaan myös maita ja mantuja, ja ainakin 12 palvelijaa ja varmaan joku osakesalkkukin, ja kai se olisi päässyt myöhemmin Senaattoriksi Roomaan - jos kuolema niin nuorena, ei olisi katkaissut niin lupaavaa poliitikon uraa.
VastaaPoistaSiitä tulikin mieleen, että kuulemma Latviakin tarvitsee 5 miljardia - näin aluksi - selviytyäkseen maata koettelevasta talouskriisistä, kun niiden latvialaisten kansantuotekin on vain 20 miljardia.
Totta kai "ne" "latvialaiset" "sen" "saa". Ne ei kai vielä ammu jääkarhuja rannoilleen, kuten siellä Islannissa on ihan pakko tehdä, kun ne jääkarhut kutsumatta tulee sinne, vähän niin kuin noi romanialaiset kerjäläiset Stockmannin ympärille, vaikka ne ei pääsekään sinne parkkihalliin, ettei kunnon ihmisten tarvitse niitä siellä katsella.
Ja siitä taas tuli mieleen toi Volvo XC90, joita on myyty tänä vuonna Ruotsissa 32 kappaletta.
En ole vielä ehtinyt lukemaan sitä Kallis köyhyys kirjaa, mutta jossakin välissä sitten.
Lehdessä oli pääkirjoituksessa oikein lainaus Jaroslav Hašekilta, "Siis sodan jälkeen iltakuudelta", huhuili pioneeri Vodicka alhaalta. "Tule mieluummin puoli seitsemältä, jos satun vaikka myöhästymään", Švejk vastasi. Johtopäätös oli, että taantumia tulee ja menee ja kohta tämä on ohi. Olisikohan jo jouluksi ohitse? Ehkäpä taloustoimituksessa tiedetään asia tarkemmin? Tosin kirjoittaja hetken mietti, että olisiko muutosta havaittavissa sitten joulun jälkeen. Vahva kuulemma syö heikon ja Kiina on toinen mielenkiintoinen maa.
Se on kirjoittajan mielestä mielenkiintoinen sen takia, että; "kukapa olisi muutama vuosi sitten uskonut, että markkinatalous pitää peukkuja sen puolesta, että kommunismi kestää." Siitä jutusta ei enempää, paitsi, että eikö ne siellä päiväkodeissa käytä sellaista sanaa kuin - peukku - enemmän. Peukku vaan pystyssä, ei esimerkiksi kyrpä tai jotakin muuta yhtä kaunista.
Hašekista taas tuli mieleen, että mitenköhän se sananapaus tuon yllä mainitun joulun jälkeen jaksaa, että saihan se Erkki Valakin tuosta aikanaan sen painokanteen niskaansa.
Kokonaan toinen asia on sitten se, että kuinka moni kyseistä julkaisua enää joulun jälkeen jaksaa ja viitsii lukea. Pidetään peukkuja pystyssä, että niitä vielä riittäisi...
Tänään joulukalenteri antoi mulle Don DeLillon Falling Manin ja Putoavan miehen. Ajattelin ensin lukaista ton Falling Manin.
Väestöräjähdys on tapahtunut ilman ostovoimaa. 80 % jengistä on rahattomia. Meidän loppujenkin saattaisi kannattaa palauttaa rahat pankkiireille. Pitäkää, kun olette keksineetkin :)
VastaaPoistaVakavista asioista puhutaan, asiayhteys ei ole "vaihtavat hattaroitaan kuin pilvet", vaan "olisi halunnut yhteisen surun, vaihtuvat katseet, kun arkun päälle vierivät kivet".
VastaaPoistaJos kastijako estää sen reaalimaailmassa, olkoon se täällä mahdollista. Sillä vain kastijako pystyy kuvaamaan tilanteet, jotka rahaton työtön kohtaa. Punaisen viivan loppiaista vietetään mm. Lapinlahdella; on aika yrittää haravoida kokoon todellisuutta näkyväksi kasaksi.
Virratkoon vesi
VastaaPoistaYhteiskunnan pohjavirrat lienevät vielä vaikeampia ymmärtää kuin vesistöjen. Kasvihuoneilmiön tai talouskriisin todellinen karva ei selviä tuulta haistelemalla tai sammakkoprofeettoja kuulemalla, vaan vasta pidemmän aikavälin huolellisella analyysillä. Muu on aivan epävarmaa.
Metsänhoidon saati lääketieteen tai vaikka logistiikan tarpeellisuutta ei kannata arvioida menneillä avohakkuilla saati Mengelen tai Eichmanin toiminnalla, niin oman aikansa valioita kuin ehkä olivatkin. Sitä tarpeellisempihan on kehittää, mitä huonommin on mennyt.
Kemppinen kirjoitti: "Me, lihava keskiluokka, olemme hiljaa mielessämme edelleen samaa mieltä kuin sata sukupolvea edeltäjiämme: köyhyys on jokaisen oma vika.
"
Minä, lihava keski-ikäinen, en tunnusta tuota. Sen sijaan tunnistan itsestäni sen ajatuksen, ettei lähimmäisen köyhyys olisi minun vikani, olen siihen muka vesipuhdas; saatanpa hyvin luulla sitäkin, että oma vaurauteni olisi suurestikin omaa ansiotani (no, varoja olen saanut aiemmilta polvilta, mutta tuloni nyt kuitenkin tuntuvat ansaituilta). Huonoa omaatuntoa minä tarvitsisin.
Kemppinen kirjoitti: "Miksi Jeesus - - oli niin tavattoman kiinnostunut köyhistä, eli heidän kanssaan, puhui ja saarnasi heille? Johtuisiko se siitä, ettei ihminen, joka ei ole tehnyt (henkistä) konkurssia, ole otollinen."
Kemppinen lanseeraa tässä ajatusta uudelleensyntymisestä köyhtymisen kautta, "re-born poor". en ymmärrä. Kuinka monta tällaista Jeesus tapasi? Se luokka, jonka parissa hän toimi, oli pääosin syntymäköyhää. Kaste heidät herätti, ei köyhyys. Köyhyys saattoi olla uskon seuraus, ei sen alullepanija.
On eri asia, jos rikkaan tie pelastukseen vie neulansilmän kautta, kuin että pelastukseen veisi hynän tai hengen konkurssi.
Naivismin uhalla siteeraan Lutherin ajankohtaisia värssyjä, joita liian harvoin veisataan saati luetaan:
"Näin näytät esimerkilläs,
ettei sun kelpaa edessäs
ei kunnia, ei korkeus,
ei valta, kulta, rikkaus.
- -
Ah, iloni jos sinuss' ois,
en unhottaa sua koskaan vois.
Suo siihen apus armosta,
niin kiitän aina riemulla."
Kirkkomme nimikko-opettajaa seuraten näen olennaiseksi kysymyksen siitä, missä on ilomme (ei mammonassa), en sitä, missä on surumme (esimerkiksi konkurssi laatua mitä hyvänsä).
Pääasia on tietysti usko, mutta liittyen tähän keskusteluun: huono omatunto. Se, kenen vika köyhyys on tai ei ole, on sivuseikka, tärkeintä on että jaamme. Muuhun ei ole varaa. Onnemme ei ole omassa, vaan toisten kädessä.
"Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro." (Aamoksen kirja 5:24)
PS Yliopistomiehenä Huovisen ansiot kai olivat kiistattomat, mutta piispana hän ei sytytä ainakaan minua, tsunamijutut olivat dogmaatikolta aika pettymys. Vaikka on meidän piispamme heikampi. Huovisen adventtisaarna on luettavissa netissä osoitteessa:
http://www.helsinginhiippakunta.evl
.fi/piispa/puheenvuoroja/
?num=25365
Täytyypä moittia köyhiä. Heillä on jotakin, mitä rikkailla ei ole: köyhyys. Sillä vain pitäisi osata rahastaa. Elämysmatkoja anyone? Muutamasta köyhästä iäksi rikkaita ja monesta rikkaasta hetkeksi köyhä. Ja seuraavaksi lunta eskimoille -idealla leijonankitaan...
VastaaPoistaKommentoinpa minäkin nyt ihan ensimmäisen kerran mihinkään blogiin. Tätä blogia olen seurannut jo jonkin aikaa. Ja menen nyt tunnustamaan pitäväni.
VastaaPoistaLapin laajat hakkuut ennen sotia oli määrämittahakkuita. Sotien jälkeen puun hakkuut ja käyttö kasvoivat huomattavasti, koska sotakorvausten maksua vauhditettiin metsäteollisuuden viennillä. Selkeät avohakkuut alkoivat oikeastaan vuoden 1948 harsintajulkilausuman jälkeen.
Loppujen lopuksi ei lannoitetut pinta-alatkaan kovin suuria ole. Vähän enemmän on lannoitettu vuosina -65-75. Silloin taidettiin tehdä ylilyöntejäkin verrattuna nykypäivään.
Koska Kemppinen on maininnut (muistaakseni) kiinnostuksensa tilastoihin, Metlan sivuilta löytyy Metsätilastollinen vuosikirja. Uusin kirja näyttää olevan maksullinen, mutta vanhempia voi lukea pdf-muodossa. Esim. lannoituksesta löytyy tilastoja vuoden 2007 kirjasta luvusta kolme.
- 3xs
"Köyhien laiminlyöminen tulee rikkaille liian kalliiksi." Siinä lause, jonka sisällön ymmärtäminen olisi terveellistä, mutta jonka todellista merkitystä tuntuu harva Suomessa tajuavan.
VastaaPoistaOlen asunut muutamassa äärimmäisen köyhässä maassa. Mikään määrä rahaa ei niisä maissa pysty maksamaan sellaista turvaa, että ulos voisi mennä vielä pimeälläkin. Muutama väkivaltainen ryöstö saa miettimään tarkkaan kulkemisiaan päiväsaikaankin.
Suomi tuntuu olevan matkalla tilanteeseen, jossa osalta ihmisitä viedään toivo ja osa voi äärimmäisen hyvin. Kun nurkkaan ajetuille ei ole kunniallista poistumisreittiä, ollaan umpikujassa. Se, että luottotietojen mennessä menee mahdollisuus myös kaikkein huonoiten palkattuun työhön, on pelottavaa.
Äärimmäinen toivottomuus saa ihmisistä pintaan niin pelottavia asioita, että sen tilanteen kärjistämistä kannattaisi välttää kaikin keinoin. Jos eivät humanitaariset syyt ole omaan makuun, niin ihan silkasta itsekkyydestä. Kalterit ikkunassa ahdistavat, oli niiden suojaama koti kuinka mukava tahansa.
Mistä minä kirjoitan on asia, jonka pitäisi koskettaa kaikkia Euroopassa. Ei kosketa; nauravat ja uskovat, että täällä masturboidaan taas yksin. Herranen aika tätä tyhmyyden ja itsekkäisyyden tyyssijaa.
VastaaPoistaOtan vain pienen syyn ymmärtää mistä puhun ja miksi minulla on munia enemmän kuin miehillä (EU:ssa ja Suomessa) yleensä:
Otan vertailukohteen:
Minoriteettien määrä kutistuu suurimmassa osassa maailmaa. Parikymmentä kieltä per vuosi, taisi Kemppinen itse kirjoittaa jossain vaiheessa, vai luinko muualta? Parikymmentä pientä murretta, kieltä tai tapaa, joka liittyy kieleen poistuvat joka vuosi. Voidaan sanoa, että globaalissa yhteistoiminnassa on suurten kielten valta. Suuret jyräävät pienten kielten päälle.
Suomenruotsalaiset ovat pieni vähemmistökieli. Pian ovat puolet lapsista, jotka käyvät ruotsinkielisiä kouluja kaksikielisistä kodeista. Naimisiin mennään yli kielirajan. Geeneille se on tietysti raikasta koska liian suppea ryhmä on pian sukua toisilleen, tavalla tai toisella.
Vähemmistönä on siis kutistunut ja Hbl:n mukaan näin kävi myös Espanjassa Francon aikana. Pieni espanjalainen kieli (nimi?) kasvoi kun Franco eli diktaattoripolitiikka lopetettiin. Kielen osuus rupesi kasvamaan, eli luonnollinen lisääntyminen sai tilaa. Kun uskoa on luotu on hauska ajatella perhettä. Jos usko tulevaisuuteen viedään liian tympeällä politiikalla ei tee mieli perustaa perheitä. Tämä on tuttua meille suomalaisille myös. Nuoriso odottaa perheen kanssa. Tosin nyt on baby-boom sanotaan. Mutta miten käy vähemmistön?
Jos tarkkaillaan Euroopan sisäistä tilaa käyrä on samanlainen. Käyrä tarkoittaa sitä, että kansa vanhenee ja liian vähän syntyy. Tästä huolimatta vastustetaan maahanmuuttajia vaikka niitä tarvittaisiin taloudellisen järjestelmän takia. Voidaan sanoa, että pian ovat ajat heikommat Euroopalle. Ei tule ihmisiä, ei rahaa eikä siksi valtaa. Yritykset rupeavat prässäämään ja lisäämään tekohengitystä, minkä näimme jo pankkikriisissä. Yritetään nostaa transaktioita sen takia, että saataisiin arvo edes näyttämään komeammalta mitä on.
Kukaan ei näe mistä on oikeastaan kyse; makrotasolla.
Minä näen. Kyse on politiikasta ja siitä, miten koulutus ymmärretään pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä. Nyt ovat kaikki taktiikan nimissä: yritysten strategiat ovat taktiikkaa, koulutus on taktiikkaa - kaikki on taktiikkaa. Jos kaikki on taktiikkaa joku muu valmistaa strategioitaan, joiden avulla aika pelataan kotiinpäin.
Strategikot tajuavat sen. Jotta voisi kasvaa (investointimahdollisuutta ilman, että tapetaan oman alueen kansalaisia houkuttamalla heidät huumebisniksiin ja muihin kannattaviin laman aikaisiin noususuhdanteen touhuihin) on pakko olla strateginen. Strategia on sitä kun johtaa. Taktiikka on sitä kun vastaa toisen hyökkäykseen. Jos vain on vastaamassa eikä ikinä proaktiivisessa tilassa ei voi pitkällä tähtäimellä voittaa.
Mitä pitäisi voittaa? Maata. Sillä tällä hetkellä mm yritysten eettinen toiminta on pelkkää huuhaata. Eikö kukaan aio välittää? Koska yritys laskee jokaisen euron lainana, eli haluaa sille tuottoa (ROI) niin yritys haluaa myös nähdä, että sijoitus kasvaa. Sitä tehdään kalastamalla yhteiskunnallisia rahoja. Oli Corporate Governance ja kaikenlaiset erikoismäärittelyt. Haluttiin, että näyttäisi siltä, että satsataan. Kukaan ei sanonut, että joko homman maksoi ihmiset tai sitten luonto. Siihen aikaan luonto. Dumpattiin ja sotkettiin ja tehtiin katetta milloin mitenkin: paremmin kuin kilpailija.
Kun tämä rupesi tulemaan selville alettiin hinnoitella luontoa ja ruvettiin törsäämään ihmisiä. Enää ei puhuttu yritysvastuusta tai yhteiskuntavastuusta yrityksen osalta vaan nyt kyse olikin ympäristövastuusta. Saatiin lupa kerätä rahoja demokratian nimissä ja nyt katse poistui ihmisistä luontoon. Ruvettiin tekemään katetta (ROI) suhteessa liian suureen määrään ihmisiä. Jos ei saatu polttaa metsiä ja suota poltettiin ihmisiä (cannabis piipun nimissä). Raaka tekee bisnistä joka on kilpailukykyistä noin suuressa skaalassa. Loput on draamaa ja narratiiveja. Sepitetään jotain joka kuulostaa oikealta. Kuulostaa hyvin älykkäältä ja termit ovat nyt kaikki mihin fokusoidaan. Ruvetaan hämäämään sillä, että hei pojat - olisi pakko vähän keskustella nämä käsitteet. Jne jne - kyse on silmätempuista, mitä taikurit tekevät. Kun kansa katsoo hattuun ei näe mistä pupu tuli hihaan.
Yksinkertainen logiikka: debet ja kredit. Kouluttamiseen ei laiteta enää tippaakaan: nyt potkitaan ja siirrytään uusille markkinoille missä parempi profiili. Jos halutaan nuoria luovia naisia joilla pienet vauvat siirrytään sellaiselle alueelle. Voidaan taas hakea rahaa mm lastenhoidon järjestämiseen ja mitä se tuo tullessaan. Profiilin hakeminen on nykyään tietotekniikan ongelma: skannataan profiileja ja haetaan alue, jossa senhetkinen suurin palauteprosentti. Mitä milloinkin; sama koskee alueen sisällä. Puhtaasti sisään ja ulos, ei mitään opettamista joka vie aikaa. Transaktio on suorituspolitiikkaa ja reflektio on koulutuspolitiikaa. Kellä nyt enää olisi varaa kouluttamiseen ellei se ole puhtaasti teknistä: do like this or quit.
Pahempaa kuin ikinä ennen tehtaissa. Tehtaista on tullut jättiorganisaatioita ja myynti ja hallinto ovat yhtä lailla systematisoituja jättitehtaita. Myyvät sitä osaa mitä myyvät. Tulos mitataan per viikko. Oppiminen olisi jotain aikaa vaativaa, tässä on edullisempaa siirtyä maasta seuraavaan kuin jäädä odottamaan että mm Suomen kaltainen "kiltti" alue oppii mitään.
Tämä on tulevaa ellei globaali yhteiskunta yhteituumin muuta rahaa transaktion ja reflektion mukaan. Eteenpäin menevä tieto ja taaksepäin menevä tieto: ymmärrys.
Tai sitten pitää irtaantua ja käyttää olemassaolevaa järjestelmäää ja ylläpitää toinen taso koko pelissä mutta hinnoitella mm luontoa ja hiljaisuutta yhtä kalliisti kuin luxushotellit. Palvelulla.
Erota siis kunnolla.
..
Eurooppa kasvaa kokonaisesti vasta sitten kun tajuaa,että meidät huijataan. Tällä menolla tietoisuus kutistuu, johtajuus sen myötä sillä strategisuus kärsii.
Tämä on vain logiikkaa. So simple: yhtä simppeliä kuin tuo rahamarkkinoiden kaatuminen minkä ennustin myös. Kirjoitin Islannista ennen ketään muuta. Mutta nyt kun kirjoitan, että eurooppa vähemmistönä (on se) kutistuu jos ylläpidämme diktaattoripolitiikkaa emmekä tajua,että meitä huijataan nyt tällä kertaa luonnolla. Ennen se oli ihmisillä. Vaihtoivat vain paikkaa.
Ad Anonymous: (metsistä ja hakkuista) - en tietenkään viitsinyt sanoa suoraan, että etenkin Lapin metsistä ja niiden hoidosta minulla on tietoja ja muistoja sukuni piiristä, ja olinpa itsekin koululaisena kaksi kesää siellä kevyissä töissä, kun ojitusta mitattiin. Siinä yhteydessä kuuli Tapion metsänhoitajilta kaikenlaisia, nyt hurjilta tuntuvia ajatuksia.
VastaaPoistaTässä blogissa aika kauan sitten vedin esiin elämäkertateoksesta lötytämäni tiedon, että valtion puolella avohakkuiden suuri edistäjä oli - A.E. Järvinen, tämä tunnettu eräkirjailija aluemetsänhoitaja.
Ad Omnia: - hyvin oli taas rivien välit luettu.
VastaaPoista"Henkisestä konkurssista" eli nöyrtymisestä mahdottoman edessä olen vuosikymmeniä pitänyt mielessäni Lutherin viimeisiksi sanoiksi kerrottua "Wahrlich, wir sind alle Bettler", totisesti olemme kaikki kerjäläisiä.
Maailman ongelmat johtuvat siis siitä, että on kahdenlaisia ihmisiä: hyviä ja pahoja.
VastaaPoistaSuureksi onnettomuudeksi hyvät ovat köyhiä ja pahat rikkaita.
Tehkäämme vallankumous, niin saamme paratiisin maan päälle:
Pieni Suomen kansa
katkoo kahleitansa
kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on.
Raakaa sortovaltaa vastaan
nostaa maasta armeijastaan
jalon kansan parhaat pojat taistohon.
Hallitus on vankka
kätyrlauma sankka
se kauhuntuskaa levittää yli onnettoman maan.
Urhojansa kansanvalta
työntää esiin kaikkialta
elämästä, kuolemasta kamppaillaan.
Virkavallan huolena
vankilat ja tuonela
tutkimatta hirttäminen, mestaus.
Kumouksen sankari
sydänveren antavi
kallis ompi vapauden lunastus.
Kiihtyy yhä taisto
vapauden vaisto
köyhälistön keskuudessa kasvaa vaan.
Eipä auta hallitusta
piinat kidutus ja tuska
urhot kaatuu vapauden laulu huulillaan.
Kuinka kauan siellä
teurastusta viellä
kestää kunnes kansalla on vapaus.
Ei nyt taiston tuoksinassa
tiedä kumpi voittamassa
vallankumous vaiko taantumus
Kumouksen myrskyt
kapinat ja tyrskyt
riehuu valtakunnan äärest äärehen.
Siellä hirmuhenget saavat
sydänverta janoavat
särpiellä hurmejuomat kanssa korppien.
Kylvömme kun tehdään
kasvaa kerran tähkään
sadoin kerroin kirkkahampi onnen aika uus.
Silloin Suomen kansanvalta
kiittää sankarpoikiansa
ilonkyyneleitä palkaks' saapi sankaruus.
Minusta tuntuu että kaikki eivät tiedä mistä puhutaan.
VastaaPoistaKuinka moni teistä elää köyhien keskuudessa?
Oletteko katsoneet kuinka kuoleman sinerrys riisuu ihmisyyden itsemurhan tehneen naapurin kasvoilta?
Onko teillä tuttavaa, joka velkajärjestelyssä lihoaisi 30 kiloa, kun rahaa ei oiken riitä muuhun kuin hiilihydraatteihin?
Kuka teistä on yrittänyt vetää kolmen hengen perhettä kuuden euron päivittäisellä talouskassalla, ilman puhelinta, jääkaappia tai televisiota?
Kuinka moni teistä oikeasti tuntee ihmisiä, jotka käyvät leipäjonoissa?
Koska olette viimeksi jutelleen ihmisen kanssa, joka on asunut autossa asunnon mentyä?
Tunnetteko ketään 170 senttistä, joka olisi laihtunut 49 kiloiseksi on pitänyt valita syökö ruokaa vai lääkkeitä?
Onko kukaan teistä viettänyt päivää pidellen sylissään itkevää alastonta ihmistä, jolta viety on talot tavarat ja mielenterveys?
Koska olette viimeksi olette ottaneet luoksenne väkivaltaa pakenevan perheen?
Kuka teistä on kuunnellut äidin yli yön jatkuvaa valitusta, kun poika on ammuttu kotikadulle?
Kun puhutaan Jeesuksesta, täytyy ensin googlata oliko sitä olemassa?
VastaaPoistaOli, kuulema.
Ja väitti että "Mä olen Jumalan poika".
Oh-oh.
Tapsa nosti hyvin esiin köyhyydeen suhteellisuuden. Miten sitä mitataan, kuka on köyhä?
VastaaPoista60-70-luvun vaihteessa jotkut sukulaiset taisivat asua talossa jossa ei ollut sähköä.
Monet meistä lappalaisista asuivat kylmissä kolkytneliöisissä hatarissa puutaloissa, joiden sahanpurueristys ei paljolti pidätellyt pohjoisen jäätäviä pakkasia. maidot jäätyivät hinkkiin lattian tasolla.
Vesi haettiin lähteestä kilometrin päästä. Farkut kuluivat puhki perseestä ja varaa uusiin ei ollut.
Silloin ei kuitenkaan ollut tätä koko yhteiskunnan läpäisevää, hirveää päivittelyä ja kauhistelua köyhyydestä ja syrjäytymisestä. (Prekariaatiksi ryhtyminen ja yhteiskunnan uhriksi heittäytyminen oli silloin vieras asia. Onneksi näin.)
Siitä huolimatta suurin osasta meistä köyhäläisistä tuli kohtalaisen järkeviä ja tasapainoisia Suomen kansalaisia.
Tähän ryhmään en tietenkään laske itseäni, mutta poikkeus vahvistaa säännön.
Kuitenkin ja kaikitenkin tuon "jalon köyhyyden ristin" tarjoaminen viidennekselle suomalaisista epäilyttää.
Lopuksi on kuitenkin myönnettävä, että köyhyyden ongelma on olemassa isänmaassamme. Köyhyys ei myös jalosta, vaan useimmiten katkeroittaa...
ad petja
VastaaPoistaEn minä ainakaan. minulle opetettiin pienenä, että kannattaa tehdä töitä töitä ja töitä. Eikä perustaa perhettä laisinkaan. Ei ottaa velkaa. Eikä juoda viinaa. Ei kävellä pimeillä kujilla. Välttää riidanhaluisia ihmisiä. Lukea. Se onnistuu töissä, kirjastossa ja kotona. Hygieenistä hommaa. Kurjuus jää kuulopuheiden tasolle. Nyt on olo hiukan epävarma. Talouden kurkihirret paukkuvat ja jokunen orsi lie katkennut. Meri nousee kuulemma 50 metriä. Ja muslimit tulevat. Ohjuksia sommitellaan sopiviin lähtökulmiin. Hirveetä kattoo...
Köyhyys tilana ja köyhyys tietoisuuden tilana ovat yleensä käsi kädessä.
VastaaPoistaAivot, joilla ei ole ravintoa ja joka ei ole saanut sukupolvien myötä kasvaa tietoiseksi ja voimakkaaksi ei tiedä olevansa tietämätön. On vain raskas olo köyhyydessä. Puree hammasta ja toivoo, että olisi rikas. Mutta toiveeseen ei tule sitä tietoisuuden tuskaa mikä tulee tietoiselle ihmiselle.
Koska tietoinen näkee myös seinät, joita pitää ylitttää jos aikoo jotain muuttaa. Köyhä on siis yleensä köyhä ajatuksissakin.
Niin miellän ja tämä on vain mielle sillä laatukäsityksiä tuskin on mitattu.
Gandhin toive iskeä valta ns. köyhille ja kääntää valtasuhteet ylösalas ei ole ratkaisu siksi. Aiheuttaisi sen, että ennätysmäärä rikollisia käyttäisi tilanteen hyväksi.
Tietoisuus vastaa mustaa aukkoa, jonka reunoissa pyörii aavistuksen nopeampi tieto. Tieto, jota prosessoidaan siinä joutuu pyörteeseen, joka aiheuttaa sen, että realismin matemaattinen laskeminen käy nopeammin. Ei ole pakko lukea 1000 kirjaa; voi päätellä. Koska musta aukko on saanut alkunsa kokemuksista sen todellisuus on pitävä.
Psykologisesti puhutaan traumoista mustina aukkoina. En osaa sanoa ovatko kenties samaa aukkoa: tosin trauman näköinen musta aukko vaatii hyvin paljon energiaa, jotta se ei vaikuta yksilön arkeen.
Olisiko niin, että tietyt 'mustat aukot' ovat luonnostaan ja oikealla paikalla suhteessa ajattelun prosessiin ja toisista avautuu aukkoja ikävien kokemusten seurauksena?
..
'Musta aukko' on vain metafoora sille mikä olisi pian vaaatimus: jonkun pitäisi myös Suomessa osata ajatella energiatehokkaasti ja nopeasti suhteessa tietomäärään. Ei voi tietokoneella hoitaa ellei satu olemaan google.
Tiedon monimutkaisuus ja -ulottuvuus luo tarpeen keskustella erilaisissa perspektiiveissä.
Voidaan aina suhteuttaa kaiken tässä ja nyt ongelmiin (miksi tämä lapsi tipahtaa tuolilta; annetaanpa diagnoosi niin päästään ongelmasta eroon) tai
tämä lapsi tipahtaa tuolilta, ja se johtunee rauhattomuudesta (keskustellaanpa perheterapiasta) jolloin perspektiivi otti vanhemmat mukaan ja niiden elämä, ja jopa näin pitkälle:
Tämä lapsi tipahtaa tuolilta, ei diagnostisoida, ei mennä perheterapiaan vaan avataan ovi ja annetaan lapsen elää luonnossa vapaasti kuten ennen vanhaan.
Ei siis kahlita kellolla niin, että vanhemmilla on tunti aamulla ja tunti illalla milloin edes teknisesti voivat tuoda jotain laatua lapsensa elämään.
Kyse on perspektiivistä. Ja nyt kun Suomi (suhteellisen rikkaana maana, suhteellisen laajana ja puhtaana maana) rupeaa tarttumaan naivisti jokaisen psykopaatin käskyn mukaan niin tärvelemmekö sen, mistä luonnollinen elämä alkaa ja voi alkaa? Tosin kyse on ansaintalogiikasta josta tehdään roistoja varten yhä monimutkaisempi. Jotta tietty määrä Daltonin veljeksiä saisi veneet, huvilat, autot ja kaikenlaiset huvitukset. Näitä Daltoneita on sitä paitsi lisääntynyt reippaasti koska heille maksetaan tiettyjen prosessien aikaansaamiseksi. Vaikka prosessien loppupään tavoite ei vielä näy eikä tule näkyviin vielä ehkä 50 vuoteen.
Esim. isännöititoimistojen valvonta tai tietotekniikan valvonta. Ns. hyvä puhutaan yhteen skaalaan ja tavoite riippuu aivan toisesta skaalasta.
Hulluksi tulee. Väistämättä. Olisi pakko muuttaa mittausjärjestelmä kasiosta pois. Kasino olkoon elämisen ulkopuolella, ei siis riippuvainen toisistaan. Jokaisella ihmisellä tulisi olla kansalaispalkka ja jos siitä haluaa korottaa elintasoaan voi ruveta pelaamaan kasinolla. Tosin maat ja maa-alueet pitäisi pian nostaa pois omistuksesta ylipäänsä, mutta sisältää pitkiä vuokra-aikoja tai jokin kiertävä systeemi.
Näin ei voi jatkua. Ei voi enää lukea mitään päivälehteä ilman, että ainakin minä ärsyynnyn kun ihmiset huutavat kaiken itselleen tässä ja nyt. Eivät ymmärrä mistä pelistä on kyse ja miten peli on sekä hyväksi että pahaksi samanaikaisesti.
Laitkaan ei sitä juurikaan muuta!
Prosessit ovat ne, minkä mukaan pitäisi päättää laillisuus. Prosessit (de Saussure) ja lait (Peirce). Yhdessä.
Nyt yritetään pelkilla lakiehdotuksilla ja se ei riitä.
Suomessakin on kauheita kohtaloita ja suuria vääryyksiä, sitä en halua kieltää. Enkä pilkata kärsiviä ihmisiä.
VastaaPoistaHeitä pitää auttaa ja vääryydet oikaista.
Mutta se ei tapahdu niputtamalla kaikki "köyhyys"-termin alle ja jakamalla kaikille lisää veronmaksajien rahoja. Vaikka kaikki olisi ilmaista, ongelmia riittäisi.
Jos ihminen joutui 90-luvun lamassa ikuiseen velkavankeuteen päättäjien tekemän vääryyden ja surkean lainsäädännön takia, sitä ei korvata lyömällä häneen "köyhä"-leima ja jakamalla lisää leipää jonoissa.
Se on ihmisten pilkkaamista.
Hah! Kirotun hyvin kirjoitettu. Tästä Kemppimen pitää....
VastaaPoista