Yksityisyys II

Eilisen jakson lainkohta (rikoslaki 24 : 3) mainitsee liikehuoneiston, ja lain esitöissä (HE 184/1999) mainitaan reippaasti kaupat.

Julkisrauha – ja kotirauha – suojelevat kuitenkin vain oikeudettomalta tunkeutumiselta tiloihin ja oikeudettomalta jäämiseltä niihin.

Asunnoissa tämä ei ole aiheuttanut ongelmia, vaikka säännös oli rikoslaissa jo 1800-luvulla ja sitä ennen muodossa tai toisessa vuosisatoja.

Julkisemmissa tiloissa ongelmia on aiheutunut muun muassa median metsästämistä häistä ja hautajaisista. Kirkko on ilmeisesti onnistunut ratkaisemaan tämän. Kukaan ei saa ainakaan poliisilta apua päästäkseen vaikkapa valokuvaamaan häihin, jos järjestäjä seisoo kirkon ovella ja kieltää.

Tämä ei koske jumalanpalveluksia eikä avotaivaan alla suoritettuja toimituksia, kuten arkunlaskua.

Käsitykseni mukaan asia on jätetty tahallaan poliisin harkintaan. tuomioistuimista on lähinnä se tapaus, joka koski valokuvaamista terveyskeskuksen odotustiloissa, mutta se ei ole kovin antava, koska ihmisen terveydentilaa koskevat tiedot on suojattu muita henkilötietoja tiukemmin.

Tietosuojavaltuutetun sivuilta löytyy opas ”Valokuva ja yksityisyyden suoja henkilötietojen kannalta” (http://www.tietosuoja.fi/33490.htm). Tulkinta on selvä: valokuva josta ihmisen voi tunnistaa, on suojattu henkilötieto.

Oppaassa ei korosteta riittävästi, että henkilötietolaki ei koske yksityishenkilön omaan tarpeeseensa tallettavaa henkilötietoa. Tämä tarkoittaa, ettei henkilötietolaki ei sovellu maisemakuviin tai kuviin yleisötilaisuuksista, jossa pääkohteen lisäksi näkyy tunnistettavia ihmisiä.

Ongelmia syntyy heti, kun tuollainen kuva pannaan Internetiin, näyttelyyn tai kirjaan.

Asiasta voi olla päinvastaista mieltä, mutta en panisi blogiini tuntemattoman henkilön kuvaa. Jos löytäisin vieraasta blogista oman kuvani yliopistoluennolta, pitäisin luultavasti netissä julkaisemista sallittuna, koska joku nyt vain olisi halunnut näyttää, että tuossa Kemppinen luennoi, vaihteeksi housujen vetoketju kiinni.

Kaupallinen käyttö tai kytkeminen erilaisiin aktiviteetteihin on kiellettyä luultavasti myös rikoslain (yksityisyyden suoja) nojalla. Vaikka kannatan vahvasti ns. luonnonsuojelua, en missään tapauksessa suostuisi esiintymään Vihreiden tai Greenpeacen julisteessa. Vaikka en juo viinaa, suuttuisin jos näkisin kuvani raittiusseuran plakaatissa. Minulla on mielestäni oikeus päättää, millaisten lippujen alla kuljen.

Mutta jälleen kerran: jos ystäväni tunnistavat minut katuyleisöön kuuluvana kuvasta, jonka tarkoitus on esitellä esimerkiksi öistä lumisadetta, ainakaan rikoslaki ei ole este.

Vastaus liikkeissä valokuvaamiseen on, että kysymykseen ei ole kattavaa vastausta.

Olen sitä mieltä, että kauppias ei voi kieltää muutamien kuvien räpsimistä omaan käyttöön. Harmittelin, kun menin kysymään Akateemisessa kirjakaupassa, saanko ottaa muistiinpanoksi itselleni kuvan uutuuskirjojen pöydästä, ja myyjä sanoi että ei, tavaratalossa on kuvauskielto.

Jos myyjä puhui totta, kielto on lakiin perustumaton ja myyjä menetteli väärin. Kun minulla on parempaakin tekemistä, en rupea itse riitelemään – mutta toisia olisin valmis yllyttämään.

Raja tulee vastaan, jos joku ryhtyy järjestelmällisesti kuvaamaan kultasepänliikkeessä esillä olevia koruja, ja kauppias vetoaa turvallisuuteen eli pelkää ryöstöjä. Voi kuvitella, että kilpailijan kätyri tulisi järjestelmällisesti kuvaamaan toisen valikoimia ja hintoja; sellaiseen voisi puuttua.

Tämä analyysi on oikeastaan tarpeeton. Osaan kuvata salaa viattoman näköisellä kameralla mahan päältä, mutta minustakin periaate on tärkeä.

Ihmismäinen käytös on myös tärkeää. Lupaa voi kysyä, mutta juristien kirjat ja kirjoitukset ovat kummallisia, kun niissä sivuutetaan konteksti. Ravintoloissa kuvataan jatkuvasti, ja usein tarjoilija tulee näppäämään kuvan pöytäseurueesta. En ole koskaan kuullut, että muu yleisö olisi tykännyt huonoa.

Edellä kerrotun olen selostanut tässä ennenkin, ja valokuvaajat ja journalistit ovat koonneet olennaisesti samoja ohjeita verkkoon.

Selostus on kuitenkin puutteellinen.

Tulkinnat ovat käsitelainopillisia, vaikka rikosoikeudessa – kotirauhasta ja yksityisyydestä puhuttaessa – sellainen voi olla sallittua. Kotirauhan käsitteestä johdetaan menettelyohjeita, vaikka tuo käsite on täysin epämääräinen.

Kauppiaalla on oikeudellisesti suojattu intressi vähäpätöistä suurempaa häiriköintiä vastaan. Jos joku asettuu iltasella makuupussiin myymälän lattialle, hänet on julkisrauhan perusteella voitava ohjata ulos.

Jokaisella ihmisellä on oikeudellisesti suojattu intressi hankkia ja tallentaa tietoja, ja tuo oikeus koskee myös myymälöiden valikoimia. Ihme että muistan – olisi pitänyt ottaa valokuva. Lappeenrannan rautatieaseman lähellä olevasta Valintatalosta saa ehkä maan parhaita karjalanpiirakoita. Valmistaja on Kesämäen Leipomo.

Johdan perustuslain sananvapaudesta ja julkisuusperiaatteesta oikeuden hankkia informaatiota. Sananvapaus ei ole paljon arvoinen, ellei erikseen mainittuihin sivistyksellisiin oikeuksiin lueta oikeutta hankkia ja levittää tietoa.

Tähän perustuu median toiminta.

Kun oikeushenkilöillä ei ole suojattua kunniaa, väitän että minulla on suorastaan perustuslakiin tukeutuvat oikeus kirjoittaa, että N:n ravintolassa ruoka on huonoa ja kohtelu ynseää. Väitän että jos olen kiinnostunut kasveista, saan valokuvata niitä kasvitieteellisessä puutarhassa ja laajennan tämän koskemaan yleisesti julkisia kokoelmia ja museoita.

Suomessa museoissa ja näyttelyissä saa yleensä kuvata (ellei tekijänoikeus estä sitä), ja salaman ja jalustan käyttökielto on hyvällä tahdolla perusteltavissa.

Syytän valokuvaajia ja journalisteja siitä, ettei tätä oikeutta tiedon hankkimiseen ajeta aggressiivisemmin. Valitan ettei lehtien tavanomaisissa vertailuissa ole juuri koskaan valokuvia paikoista ja tiloista. Ihmettelen etten koskaan näe iltapäivälehdessä kuvitettua artikkelia: keskustan kahviloiden epäsiisteimmät vessat.

Jutun kuvassa Tapiolan Heikintorin pikkubaari, jossa on hyvät, rasvaiset pihvit ja miellyttävä ilmapiiri.