Laki koskee oikeastaan kaikkea henkilötietojen käsittelyä.
Periaatteellinen rajoitus: laki ei koske henkilötietojen käsittelyä henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin yksityisiin tarkoituksiin.
Tämä tarkoittaa käytännössä, että yksityishenkilöiden puuhailut eivät kiinnosta viranomaisia. Teoreettisemmin tämä tarkoittaa, että esimeriksi muistikirjamerkinnät ovat nimenomaan sallittuja.
Toinen periaatteellinen rajoitus: laki ei koske henkilörekistereitä eikä siis henkilötietoja, jotka sisältävät vain tiedotusvälineissä julkaistua aineistoa.
Otin tähän kannan, kun Wikipedian puuhamiehet kysyivät homojen ja lesbojen listasta. Sanoin että selvästi asianomaisen suostumuksella tai vakavasti otettavassa yhteydessä julkaistuja historiallisten henkilöiden suuntautuneisuutta koskevia tietoja saa julkaista. Ja siellä listalla on nyt mm. Edward Westermarck.
Henkilötieto on mikä tahansa henkilöä taikka tämän ominaisuuksia tai elinolosuhteita kuvaava merkintö, joka voidaan tunnistaa tiettyä luonnollista henkilöä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskevaksi.
Kuten tuosta voi lukea, määritelmän tapainen on edesvastuuttoman sekava ja omituinen. Nähdäkseni tuon lainkohdan mukaan autoni on henkilötieto. Autorekisterikeskuksesta saa kuulemma yhdellä soitolla tiedon auton omistajasta, joka olen minä.
Pikkupoikina kirjoitettiin Kouluaitan sinikantiseen vihkoon ohi ajavien autojen rekisterinumeroita, kunnes kyllästyttiin.
Onko polkupyöräsi henkilötieto?
Ei taida olla. Vaikka laki on järjetön, saa sen tulkinnassa järkeäkin käyttää. Viisi tai viisitoista henkilöä tuntee marketin telineestä polkupyöräsi, mutta se ei riitä.
Myöskään polulle pudonnut kaulahuivi ei ole henkilötieto, vaikka muutama ihminen ajattelisikin: onkohan tuo Jukan? Siltä tuollainen kaulahuivien kylväminen onnistuisi.
Kirkkonummen hautausmaa on henkilötieto; siellä on äskettäin kuolleiden hautakiviä, joista käy ilmi nimi ja syntymäaika. Seurakunta ei ole yksityishenkilö. Henkilötiedon suoja ei katoa kokonaan henkilön kuollessa. Sen ajallinen kesto on epäselvä.
Ensimmäisessä pykälässä sanotaan komeasti, että lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa koskevia perusoikeuksia.
Eilisen kirjoituksen kommenteistakin näkyi tuttu jakauma. Toisia ei yksityisyys juuri kiinnosta, mutta toisia oikein kovastikin. Ruotsin sotilastiedustelun listoille tuskin kukaan haluaa päästä.
Amerikkalaisessa oikeuskirjallisuudessa tunnetaan myös julkisuuden suoja. Myös meillä on muutamia oikeustapauksia asiasta. Julkkis Sejase on myynyt häänsä tai hautajaisensa Hymylle ja nostaa metelin, kun Seiska kirjoittaa samasta asiasta.
Onko julkkiksella sellaista ”yksinoikeutta”, jonka voisi myydä? Kukaan ei tiedä. Suntiot ovat joutuneet kirkoissa käsirysyyn varsinkin valokuvaajien kanssa.
Joillekin yksityisyys (privacy) on oikeus olla rauhassa, right to be let alone. Joillekin toisten yksityisyys on kauppatavaraa. Oma arvioni on, että tämän kauppatavaran merkitys tulee kasvamaan tavattomasti. Esimerkkini henkilökohtaisesta tyrkyttämisestä, josta pidän, on Amazonin suosituslista, joka syntyy ostojeni ja selaamiseni perusteella. Saan mielestäni erittäin mielenkiintoisia ”ehdotuksia”. Minulla ei ole mitään tätä vastaan.
Luulen että keräilijöillä olisi samoja tunteita. Verkkoantikvariaatti voisi hinnoitella aika reippaasti, jos vastaan otettaisiin ”tilauksia” tyyppiä Samuli Paulaharjun tuotanto vuoteen 1944. Minä maksaisin reippaasti, jos saisin suoraan tiedon; Paulaharjut minulla on. Se oli vain esimerkki.
Ja uudelleen se vaikea kysymys: mitä yksityisyys maksaa? Kommenteissa esiintyi väärinkäsityksiä. ”Maksaa” on englanniksi ”cost” tai ”pay”.
Pohjaltani haluaisin tietää tekijänoikeuden ja patenttien taloudellisen merkityksen, koska luulen, että järjestöt valehtelevat. Tekijänoikeuden suoja-ajan pidentäminen on ehkä vain riesa, koska todellisuudessa 50 vuotta vanhempia musiikkiesityksiä yms. ei juurikaan lähetetä radiossa eikä julkaista tallenteina. Asia saattaa siis olla täysin marginaalinen
Onko esimerkiksi ajokortti tarpeellinen? Onko kirjastokortti tarpeellinen? Onko edes ulkomaanpassi tarpeellinen?
Ottaisin tatuoidun viivakoodin (tai rfid-implantin) kämmenselkääni. Kuka tahansa saa väkisin henkilötietoni kaivamalla lompakon taskustani ja katsomalla ajokortista.
Rautakaupassa myydään muuten kovia, entisen savukekotelon kaltaisia alumiinilompakoita eurolla. Loistava keksintö. Menee etutaskuun eivätkä henkilötietorekisterikortit vikaannu.
Ennen oli kuulemma Ranskassa tapana polttomerkitä tietyt rikolliset liljalla.
VastaaPoistaMinusta tatuointia voisi käyttää samoin.
Seksuaalirikollisille tatuoitaisiin valtion merkki, vaikkapa miekkaa polkeva leijona, jonka kohotettu käsi on panssaroitu ja kantaa lain miekkaa.
Rekisterinumero on henkilötieto, jos tiedetään tai aiotaan hankkia tieto siitä, kenelle se kuuluu.
VastaaPoistaViikarilla ei ollut sellaista aikomusta, joten yksityinen muistivihkonsa jäisi tälläkin perusteella soveltamisalan ulkopuolelle. Viranomaisen muistikirjat eivät yleensä jää.
Henkkarilainsäädäntö yrittää turvata yksityisyyttä. Sellainen rajoittaa toimintavapautta toisaalla.
Sinne tänne eri aikoina ripotellut pykälät voisi uudistaa ja koota vaikkapa "tietolakiin".
Lopputulos ei voine olla nykyistä hämärämpi.
Äitini kertoi miehestä, joka teetti itselleen hautakiven ja siihen syntymä- ja kuolinajan. Kun äiti kyseli, miten kummassa mies kuolinpäivänsä voi jo tietää, tämä vastasi, että onko sillä nyt paljon paskaakaan väliä, mikä päivä ja vuosi siinä kivessä lukee, mitä se kellekään kuuluu. Olenkin viime vuosina katsellut hautakiviä epäillen.
VastaaPoistaKohta on taas edessä jokasyksyinen farssi. Kouluilla on listat erityisoppilaistaan. Koska tieto siitä, että X on erityisoppilas, on pidettävä salassa muilta kuin X:ää opettavilta opettajilta, listan nimiä ei voi käydä läpi opettajainkokouksessa eikä pistää lappua seinään. Meidän koulussamme pykäliä tulkitaan sillä yksiselitteisen mielipuolisella tavalla, että opettajia kehotetaan tutkimaan arkistokaapin (johon vain rehtorilla ja koulusihteerillä on avain) salaisesta kansiosta, onko siellä mahdollisesti Pekka Pöppösen nimi, jos PP:llä ei mene oikein hyvin. Koska koulu on suuri ja yläkoulun opettajalla voi olla satoja oppilaita, hän harvoin viitsii mennä arkistokaappia tutkimaan. Siten hänelle saattaa paljastua kahden ja puolen vuoden kuluttua, että ai hyvänen aika, Pöppösen Pekallahan on erityisopetuspäätös. Se olisi oikeuttanut Pekalle monenlaisia tukitoimia. Pekan vanhemmat eivät ehkä vie asiaa oikeuteen, tai sitten vievät.
Pikkupoikina kirjoitettiin Kouluaitan sinikantiseen vihkoon ohi ajavien autojen rekisterinumeroita, kunnes kyllästyttiin.
VastaaPoistaYksityishenkilön henkilökohtaiseen käyttöön keräämä...
Polkupyörissä muuten voi olla omistajan henkilötunnus merkittynä.
Kysyykös muuten AKE sitovaa syytä omistajatiedon hakemiseen? Olisi kai ainakin syytä.
Joillekin yksityisyys (privacy) on oikeus olla rauhassa, right to be let alone. Joillekin toisten yksityisyys on kauppatavaraa.
Eikös tämä ole kuitenkin jokseenkin sama asia? Rauhassaolon täytyy voida olla valikoivaa ja käsitteenä liukuva. Valinta täydellisen erakoitumisen ja mahdollisen häirinnän välillä on älytön vaatimus. Kaupanteossakin pitäisi erottaa suostumuksen (ja yksityisyyden) asteet: häiden myynti (eksplisiittinen suostumus) vrt. etukortit (suhteellisen implisiittinen)
Minusta rajanveto tulisi tehdä niinkin hämärästi, että kuuluuko asia toiselle. (Tämä kai se pahin riidan aihekin on.)
Esim. työnantaja ja googletus. (Tieto ehkä julkisesti saatavilla muttei kuulu pomolle pätkääkään.)
Aakkosiin järjestetty kuvasto Kirkkonummen hautakivistä olisi kai henkilörekisteri.
VastaaPoistaOnneksi rekisterilainsäädäntö ei sentään koske henkilön muistia. Muutamat osaavat puhelinluetteloita.
Jos netti on tiedotusväline, voisiko siellä julkaistuista tiedoista muodostaa rekistereitä henkilötietolain ulottumattomiin? (ks. HTL 2 § 4)
Kiinnostavia nettilistoja ovat esim Rakennustyönantajien musta lista (1923), listat lakkolaisista ja lakon murtajista, esikunnan tiedusteluosaston listat A ja B (1918). On siellä Viipurin puhelinluettelokin vuodelta 1938. Poliisitarkastaja Kemppisen puhelinnumero oli 3936.
En löytänyt sukulaisiani lakkolaisista tai lakon murtajista. Kiusallista olisi ollut löytää.
Kaikki informaatiota ja kommunikaatiota käsittelevät kysymykset voidaan pelkistää malliin, jonka pääosasia ovat informaation synnyttäjät (lähettäjä), siirtomedia (kanava) ja informaation vastaanottaja.
VastaaPoistaPelkistäkää ja luokitelkaa. Tällä tavoin voi ainakin varmistaa, että kaikki oleelliset asiat tulevat mukaan. Siinäkin esitetyssä kysymyksessä, että kuka maksaa ja paljonko.
pakinaksi menee...
VastaaPoistamutta menköön.
Menikös se niin, että pakkokeinolain mukaan epäillystä saa ottaa sormen-, käden- ja jalanjäljet, käsiala- ja ääninäytteen sekä valokuvan.
ja että poliisi ottaa käyttöönsä sormenjälki- ja dna-rekisterien rinnalle uuden kengänjälkirekisterin loppuvuoden aikana. Siihen kerätään kengänjälkiä rikospaikoilta sekä mallijälkiä suosituimmista kenkämerkeistä ja -malleista.
tuli mieleen, että miten se onnistuu huopatossuista.
kännykkä pitää jatkuvasti yhteyttä lähimpään linkkiasemaan. Operaattorin järjestelmä tietää, missä olet.
pankkiautomaatilla jätät tiedot, paljonko ja mistä. plussana naama jää automaattia valvovaan kameraan.
ja siis Sisäministeriö haluaa, että kaikilta passin tarvitsevilta otetaan sormenjäljet ja että ne tallennetaan tietokantaan, jota poliisi voi tutkia ja että Sisäministeriön asettama työryhmä päättää siitä sitten lomien jälkeen, siis siitä, että poliisi saa luvan käyttää ko tietokantaa.
sormenjäljet passeihin kaiketi tullaan ottamaan, mutta tietokantaa ei EU:n passiasetus taida vaatia.
enää ei puutu, kuin vainohullu sisä- tai puolustusministeri.
no joo.....
totuudella on kai jonkinlainen suhde olemiseen. nyt tulee mieleen sellainen vanha kysymys, jota aina välillä kuulee esitettävän, että
mitä on totuus?
jos "me" olemme kohde, niin tiedon on siinä tapauksessa oltava yhtäpitävä kohteensa kanssa, eli
kohde pitää erottaa muista.
elikkä jotkut muut kohteet voisivat täyttää aina tuon kriteerin silloin, kun se ei naksahda kohdalleen juuri s-i-n-u-n kohdallasi.
no joo
mutta siitä tuli mieleen, että
totuus onkin suhde
ja eikö tieto ole arvostelman esittämistä.
ovatko jotkut ymmärtäneet asian niin, että totuus tarkoittaakin paljastamista - eikö se ole aika mielivaltainen lähtökohta, johon vielä kaikenlisäksi kuuluu mukaan väkivalta.
jne jne.
no tässä ei olekaan kyse totuudesta, vaan kontrollista.
Ad Petja Jäppinen:
VastaaPoistaMieleeni tuli vieläkin sopivampi tatutointi...
Ad Anonyymi:
VastaaPoistaSamaa mieltä.
Tämä lainsäädäntö on tarpeellinen. Sen pilkkaaminen on myös tarpeellista, koska se ei täytä kohtuullisiakaan odotuksia.
Ennen vanhaan ajateltiin, että lain pitäisi olla harrastuneen, peruskoulun käyneen henkilön ymmärrettävissä.
Lisäys: poliisin oikeuksista kerätä ja käyttää henkilötietoja on eri laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoiminnassa.
Ad Mummo:
VastaaPoistaEi kuulu asiaan, mutta vaimoni tiesi miehen, joka nikkaroi itselleen ruumisarkun ja ryhtyi nukkumaan siihen. Lisäksi hän vaati, että häntä on puhuteltava "vainaaksi". Selitti totuttelevansa.
Ad Anonyymi (AKE): En ole kokeillut, mutta tietääkseni AKE ei kysy mitään ja kuulemma omatekoiset liikennepoliisit ovat kohtalainen riesa. Samoin olen tietävinäni, että teollisuusvartijat ja vastaavat onnistuvat soittamaan väärin pysäköidystä autosta oikealle omistajalle muutamassa minuutissa - AKE + numerotiedotus.
VastaaPoistaAd Anonyymi (Viipurin puhelinluettelo): poliisitarkastaja Kemppinen ei ole sukua. Epäilen, että Viipurin seudun sukulaiseni olivat siellä asiakaspuolella.
VastaaPoistaPuhelinluettelo on muuten kiehtovaa luettavaa.
Uskomatonta, miten sukunimet jakautuvat nykyisessäkin maailmassa - esimerkikiksi Lappeenranta. Savonlinnan seudun puhelinluettelo, jonka ylpeä omistaja olen, on täynnä samoja sukunimiä kuin 1623 hopeaveroluettelo, nimittäin Kinnusia, Korhosia jne.
Tuttava kysyi Pohjanmaalla yleisestä sukunimestä Pelkonen. Arvelin ettei se pelkoon liity, ja kirjan mukaan se tunnetaankin etunimenä peräti 1200-luvulta.
Olisiko takana Pelagius?
Ad Anonyymi: totta - lähettäjä, kanava ja vastaanottaja. Mutta erinäisiä ongelmia aiheutuu edelleen lähettämisestä (tyyppiä tapaus Kanerva).
VastaaPoistaAd Jussi:
VastaaPoistaKengän jäljet (valokset) ovat kiinnostavia. Kävin ennen useinkin keskusrikospoliisin tiloissa. Siellä joht. Himberg mielellään näytti, että rosvon voi tunnistaa jopa tavallisen lenkkarin jäljestä. Pohja kuulemma kuluu yksilöllisesti, kävelyn ja siis mm. painon mukaan.
Sietää laitaa uudet sklobot ennen kuin lähtee seuraavan kerran varkaisiin.
Miksi AKE ja VRK saa myydä rekisteritietoja kenelle tahansa halukkaalle jos asiaa ei erikseen kiellä? Eikös oikea marssijärjestys olisi, että AKEn ja VRKn pitäisi erikseen kysyä tiedonluovutusta jokaiselta rekisterissä olevalta? Ilmoitus on tehtävä lisäksi AKEen vanhanaikaisesti kirjepostina vaikka sähköinenkin tapa toimisi kuten Väestörekisterikeskuksen kohdalla.
VastaaPoistaTämä on muuten hyvä, eikä liity asiaan mitenkään:
George Carlin - Modern man
;)
VastaaPoistaJoo, kyllä kontrollia tarvitaan, välillä vaan hymyilyttää kaikki voihke asian tiimoilta.
tosin epäkohtia on, kuten se, että täytyy olla tarkkana, ettei mene uimahallissa kengät sekaisin naapurin kanssa, eikä ehkä yhtä kevein mielin voi ostaa kirpparilta käytettyjä.
Tuo Rikosmuseo on minua aina kiehtonut, että joku suhde minullakin on tuohon kengänjälki asiaan ja eräs sukulainen oli joskus Poliisikoulun pomona, että siinäkin mielessä.
Ja Maigretit olen kaikki lukenut noin 25 kertaa läpi ja komisario Palmu kerran jossain Ullanlinnassa päin katseli hyvin pohtivasti erästä kengänjälkeä.
mutta ihan kiusallani vaan irvailin.
"Vaikka laki on järjetön, saa sen tulkinnassa järkeäkin käyttää" Mutta mistä me tiedämme, että tulkitsijalla on tarpeeksi järkeä tähän. Eikö laki pitäisi kirjoittaa niin, ettei sitä tarvitse tulkita?
VastaaPoistaPetja, Urja-Fantom Mustanaamio alias Kit Walker käyttää tatuointiin pääkallosormusta. Nopea, vaikkakin kivulias tapa merkitä terroristit ja muut pannahiset. Urho Kekkonen taas kuulemma käytti mustia nahkahansikkaita kuulustelutoimissaan Suojelupoliisissa. Liekö suojellut rystysiään vai asiakkaan kasvonpiirteitä?
VastaaPoistaMitä valtion merkkiin tulee, aika monilla camo-housuisilla se näyttää roikkuvan kaulassa ketjussa. Joillakin on useita jopa kauluslaatoissa. Minkähän sortin sakkia?
Kaikki on kaupan. Minulla on noin 15000 henkilötietoa hallussani. Nimet, osoitteet, puhelinnumerot, ip-numerot, monet mieltymykset jne. Saisin niistä 1,5 euroa kappaleelta. Mutta en myy. Kuka tietäisi jos myisin. Ei kukaan.
VastaaPoistaKaikki on sallittua, ellei sitä erikseen kielletä. Tarkoitan tällä puhelinmyyjiä, mainostenjakajia...
Onko kukaan tutkinut millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia olisi, jos kaikki olisi kielletty, ellei sitä erikseen olisi sallittu?
Tässä tapauksessa puhelinmyyjä saisi soittaa kotiin vain jos henkilö olisi sen erikseen sallinut ja mainoksia voidaan jakaa vain niihin osotteisiin, joihin se on erikseen sallittu. Ja Väestörekisterikeskus saisi myydä henkilötietoja vain niiden osalta, jotka ovat sen erikseen sallineet.
Nettisivustot saisivat asentaa keksejään vain niille koneille, joille se erikseen on sallittu.
Jussille kiitos ehdotuksesta vanhojen ylimääräisten kirjojen osalta. Laitettiin taloyhtiöön kirjahyllyt varastoon ja vein sinne 400 ylimääräistä kirjaa. Nyt siellä on 600 kirjaa ja kierrätys toimii mielenkiintoisen hyvin. Taloyhtiöllä on siis oma kirjasto.
Uudessa tietokoneessani on mahdollisuus laittaa oma sormenjälki salasanaksi omaan koneeseen ja nettisivuille. En ole laittanut, sillä en oikein tiedä, mitä ajatella tästä asiasta. Mitä etua ja mitä haittaa siitä voisi olla?
VastaaPoistaJussille:
VastaaPoistaenää ei puutu, kuin vainohullu sisä- tai puolustusministeri.
Mitä näistä lainmukaisuuksista. Itse kunnioitan entistä sisäministeri Otto Åkessonia, joka sulki kommunistien kirjapainot kalastuslakiin vedoten. Oliko se jokin lainkohta jossa verkon silmäkoosta mainittiin =)
Samanlaista mielikuvitusrikkautta tarvittaisiin tänä päivänäkin, ettei turhia jorinoita tarvitsisi oikeuksissa kuunnella.
Äskettäin tietosuojavaltuutetun tarkistama sukututkimuksen käytännesääntö pitää lähtökohtanaan: "Yksityisyyden suoja kuuluu kansalaisen perustuslaillisiin oikeuksiin." & "Perusoikeudet koskevat ainoastaan elossa olevia henkilöitä". (Koko teksti: http://www.genealogia.fi/sss/kaytanne.pdf) Eli hautakivissä ei ole henkilötietoja henkilötietolain merkityksessä. Ja Westermarckin kohdalla kyse on tiedon oikeellisuudesta eikä juuri muusta. Vai?
VastaaPoistaad jussi
VastaaPoistatulevaisuus on auvoisa. synnytyslaitoksella paikantava ja terveystietoja kyttäävä radiosiru vaan ihon alle ja siinä jokin viestintävipstaaki tiedoksiantoja varten. Joutaa romuksi muovikortit, passit ja salasanat. rangaistusten täytäntöönpanoa varten joku lisävipstaaki. orwell oli visionääri.
samaan tapaan kuin kopiokone hälyttää huoltajan, siru tilaisi vastaanoton terveyskeskukseen, jos veriarvot tai sydänäänet antaisivat aihetta.
ad googletus
VastaaPoistavoi olla varjelusta, että välttyy päätymästä alaiseksi sellaiselle, joka ei tuollaisistakaan säännöistä piittaa.
Kaikki netistä löytyvä tieto ei muuten ole julkista vaikka onkin sieltä saatavilla. tieto voi olla siellä rikoksen kautta ja tallennus, hyödyntäminen tai jatkolevitys voi olla myös rikollista. tuomioita on jaettu.
Ystäväni isän metalliverstaalle murtauduttiin. Oli kuulemma ollut naurussa pitelemistä, kun poliisi oli valanut tohkeissaan näytteitä mm. ystäväni ja hänen isänsä kengänjäljistä. Vorojen jälkiä virkavalta ei löytänyt.
VastaaPoistaad JK (kansakoululaisen ymmärrettävissä)
VastaaPoistaOvathan korkeasti koulutetutkin joskus sen kansakoulun käyneet :).
Jo henkilörekisterin käsite ottaa voimille. Se on looginen, ei tekninen. Poliisin tietty henkilörekisteri voi olla kantana koneella, kortteina pöydällä ja vihkossa taskussa. Kaikkia ilmenemismuotoja koskevat tuon rekisterin säännöt esim tietojen hävittämisestä. Tai ainakin se olisi loogista.
Kaiken avain on perusoikeutena sekä kansainvälisin sopimuksin suojattu ja paikoin murrettu yksityisyys. Kun myöntää, että nämä nyt kuuluvat tuohon henkilörekisteriin, onkin käytettävissä säänöt millä pelata. Tietää mikä on julkista, mikä salaista ja minne luovuttaa ja minne ei.
Rekisteri on kollektiivinen muisti. Rekisterilainsäädäntö määrittelee miten sellaisia voi rakentaa ja pitää. Tieto on ase ja asiaton tieto kidutusväline.
Tietojenkäsittelyn sääntelyssä on kapasiteettiongelma. Kuinka luetteloida esim kaikki viranomaistoiminnassa tarpeelliset henkilötiedot, kullekin tiedolle sallitut käyttötarkoitukset, käyttöön oikeutetut, säilytysajat ja luovutussuunnat nimenomaisesti ja tarkkarajaisesti. Tietokannoissa tuppaa olemaan tuhansia kenttiä. Kun niistä ottaa parinkymmenen tiedon ryhmiä ei ikä riitä edes sallittujen ja kiellettyjen tarkoitusten (n+1 kpl)listaamiseen.
VastaaPoistaSääntelytapaa tulisi kai muuttaa. Yksi tie voisi olla se, että ATK:ta ei pidetä muuna kuin paperin korvaavana muistivälineenä.
Haikolan kalmismaalla kirjailija Ortjo Stepanovin veli ja kansatieteilijä Aleksi Konkka juttelivat miten vallan oli tapana että itelle tehtiin viimeinen varustus arkkua ja vaatteita myöten. Ja hyvissä ajoin, sitä asiaa ei jätetty toisten vaivoiksi.
VastaaPoistaDu säger jag och det gäller mig, men det gället ett vad, i verkligheten är du ingen. Så kall naken och formlös är verkligheten.
(Gunnar Ekelöf)
Kaunis asia, että ollaan lähettyvillä sairaalana olevaa ja silloin ei olla toisessa paikassa. Ja koska on myös niin, että kun jotain tehdään, ollaan jotain vailla, jos ei saada tietää miten toiset sen kokee. Niin se kuitenkin on, että katsojat tekevät näyttelyn, ei niitä vanhoja töitä muistaa, mutta muistaa mitä joku sanoi.
Kaarina Kaikkonen joku vuosi sitten laittoi edesmenneen äitinsä intiimit tavarat gallerian lattialle. Omalle äidilleni se olisi ollut vihon viimeinen teko.
Köyhässä lapsuudessa hänen henkilön yli oli kävelty, koulusta ei saanut tulla kotiin vaan lapsen paimeneksi alle kymmenvuotiaana ja oli lähes samankokoinen paimennettava kiusannut ja itkemisestä toruttiin.
Herää toivo, että tämän blogittamisen myötäkin voi kasvaa ihmiseksi paikalleen, jos väärä informaatio ei ole kokonaan myrkyttänyt aivojen maaperää.
Muutamat kymmenen vuotta, muutamat kymmenen kiloa.
Yksityisyys on outo asia. Minulla oli aikoinaan naapuri, joka kävi teetättämässä minun tietokoneellani työpaikkahakemuksiaan. Suostuin huoaten. Kun olin tehnyt ja printannut sanotut hakemukset, hän vaati minua hänen nähtensä poistamaan sanotut hakemukset tiedostosta, jotta kukaan ei saisi selville hänen hakemukseen kirjattuja tietojaan. Kun mainitsin, että olin itsekin hakenut yhtä paikkaa, hän käytännöllisesti katsoen hajosi päästään ja vaati saada tietää, mistä olin sen keksinyt. Vastasin, että * huoh* sieltä, mistä hänkin. Työvoimatoimistosta.
VastaaPoistaToinen älynlahjoja omaava soitti ja kertoi, että siitä pienestä hautausmaasta, jonne muun muassa hänen sukuaan oli haudattu, aiottiin tehdä kirja ja oli ilmoitettu hankkeesta hänellekin - olisivat mielellään kuulleet joitakin sukuanekdootteja tai muuta elävöittävää. "Kielsin tietenkin ehdottomasti", hän sanoi ja hajosi myös päästään, kun kirja myöhemmin ilmestyi. (Hän olisi kyllä ollut valmis antamaan luvan, jos hänelle olis maksettu huomattava summa rahaa.)
Internetin keskustelupalstoilla on jatkuva virta henkilöitä, jotka kehittelevät toinen toistaan kummallisempia teorioita siitä, miten ihmisiä vakoillaan digiboksien ja suljettujen kännyköiden kautta - ja tekevät tämän kaiken Internetissä ja palstalla, jonne pääsemiseksi on annettava tiettyjä tietoja itsestään.
Kemppinen:
VastaaPoista"Sietää laitaa uudet sklobot ennen kuin lähtee seuraavan kerran varkaisiin."
Siksi ne herrat ei koskaan jääkään kiinni.
Näistä tunnistaumisista ja henkilökorteista.
VastaaPoistaUsein kuulee puhuttavan suomalaisesta it-osaamisesta suomalaisten suusta. Tämä on täyttä pötyä. Suomalainen it-koulutus tuottaa muualle maailmaan kelpaamattomia yksilöitä, joiden osaaminen on muiden maiden alempaa kekiluokkaa.
Eräs esimerkki osaamisesta on EU:n Secure idenTity acrOss boRders
linKed STORK
The European
Commission has launched a pilot project to remedy this situation with an EU-wide
system for the recognition and authentication of electronic identity (eID via electronic
cards or other means). It will enable businesses and citizens to securely use their
national electronic identities and get help from public administrations in any Member
State they live in or travel to.
Tähän projektiin ei edes ole huolittu suomalaista it-osaamista. Pikainen puhelinsoitto paljasti syyn, osaamista ei Suomessa ole.
Ad jarmom
VastaaPoistahauskaa, että se kirjahylly hommeli toimii.
mä olen joskus huvitellut haaveilemalla siitä vielä isompaakin systeemiä, äänilevyineen, joita melkein jokaisella on - siis sellaisia, joita tuskin koskaan jaksaa kuunnella, tosin siinä voi äkkiä tulla vastaan se ©-ongelma... mutta entäs nämä lapsiperheet ja se ylimääräisten lelujen paljous ja joku voisi tietysti viedä sinne puolisonsa vaihtoon, siinä tosin on se ®-ongelma, niin ja kännyköitäkin kertyy laatikon pohjalle, mutta pitäisikö sitten sinne hankkia joku kamera valvomaan sitä toimintaa, vai miten.
;)
Tervetuloa näkemään, tuolla muutama henkilökohtaisesti koettu illan valoa ylistävä hetki.
VastaaPoistahttp://www.biblioteko.net/avaruus.html
Tässä vähän näyttelyn tiedotetta.
Pieni avaruus
Kuin lahjana lapsenlapselle!
(teksti videosta)
Äitini rakasti kukkia
ja näytti sen
vaikka pettymyksiä oli ollut.
Halusin tähän runon
mutta sanoille ei ole katettu.
Hämy ja kädet
kertovat satua
ja juovat kahvia.
Isä rakasti järviä
suuria vesiä.
---
toiveikkaasti
ad Mette
VastaaPoistaeletään murroskautta. yhä useampi varmaan huomaa, että digitaalinen kengänjälki ei ole rantahiekkaan jäävää ihmeellisempi. Moni alkuasukas antaa sitä paitsi nykyisin ottaa kuvankin itsestään.
Minä olen muutaman kerran huomauttanut, kun olen nähnyt jonkun, jolla valtion merkit vaatteissa julkisissa liikenne välineissä, että palveluskunta istuu vain jos vapaasäätyisiltä jää paikkoja vapaaksi.
VastaaPoistaAd Jarmom.
VastaaPoistaMinulla taitaa olla tuolla 53 000 000 ihmisen yhteystiedot.t Sain vähän kuin vahingossa...
palstalla, jonne pääsemiseksi on annettava tiettyjä tietoja itsestään
VastaaPoistaVaan laittavatko he nuo tiedot julkisiksi vaiko vain rekisteröitymistä varten? Tuo nimittäin on henkilötietorekisteri eli ylläpito ei saa niitä muille kertoa.
Kaikille muille se on siis pseudonyymiyttä ja noin yleensä ottaen ylläpidon täytyy säilyttää salaisuutesi.
Jarmonin pitäisi laskea taas kymmeneen ennen sitä napin painamista.
VastaaPoistaMeillä Suomessa on kyllä ihan alan huippuohjelmoijia ja suunnittelijoita. Mutta asia on vain niin, että kaiken maailman jarmot eivät niistä tiedä ja tasapainon vuoksi huiput eivät tunne jormia.
Murroskausi tai ei: joidenkin ihmisten koneilla hakkeroidaan siksi, että he ovat ilmiottaneet, että sitä juuri pelkäävät: tämä toimii kuten poikien kiusaaminen koulussa: ne tytöt jotka erityisesti lähtivät itkien kotiin saivat erityisen paljon iskuja.
VastaaPoistaAdminporukka ei aina ole rehellistä ja moni turha pelko tai epäily on tahallinen häiriköinti (voisin uskoa kun olen nähnyt tätä ammattikuntaa lähemmältä).
Näin se vaan on sanoi:
VastaaPoistaMeillä Suomessa on kyllä ihan alan huippuohjelmoijia ja suunnittelijoita.
Huippuja löytyy joka maasta, ei siinä sen kummallisempaa. Miten Suomi muka olisi erikoisasemassa.
Telewarella ei ole yhtään. Ent. WM-Datalla ei yhtään, Suomen IBM:llä ei yhtään, yliopistoissa muutama, jossain muualla Suomessa muutama muu kansainvälisesti keskitasoa. Muut ovat muuttaneet pois Suomesta.
Julkisesti suomalaisia kehutaan, mutta kun keskustelee oluella totuuksista, niin kuulee ihan mielenkiintoisia asioita kuinka paljon suomalaista "asiantuntemusta" arvostetaan.
Joten edelleenkin pysyttelen tiedoissani. On lapsellista väittää Suomessa olevan tietoteknistä huippuosaamista. Ohjelmointikyky ei mitään ratkaise.
1,2,3,4,5,6,7,8,9,10.
Ja ilmankos tuo PA on pa kun ei ole myynyt noita henkkareitaan.
joidenkin koneilla hakkeroidaan...
VastaaPoistatuota vastaan on halpojakin konsteja.
tilasin kerran alan harrastajilta analyysin pääsevätkö (sille) koneelleni. eivät. joku honeypot on näkösällä.
on muuten kumma juttu, ettei tietsikoissa tai verkkokorteissa ole pientä rautareititintä.
Apropos... Komissaari julistaa hintakattoa tekstiviesteille.
VastaaPoistaJoku Afrikan valtiohan juuri käytti hintakattoa monessa tuotteessa. Venäjällä oli myös tavoitehintajärjestelmä.
Jos hinnoissa on ilmaa, kilpailu korjaa, jos kartelli, kilpailuviranomaiset. Jos taas halutaan subventoida halpa hinta, niin tukiaisia kiitos.
Olisi yksinkertaista laittaa halpa releointi pystyyn. Ottaa tekstari vastaan vaikka belgiassa, siirtää se laajakaistalla Suomeen ja välittää täällä eteenpäin. Tekstarin vastaanottamisesta vain palvelumaksu kuten puhelinäänestyksissä.
Vainajista tulee mieleen:
VastaaPoistaMitä mieltä olet hiljan Hesarissa uutisoidusta Tampereen tapauksesta. Siellä vanhainkodin asukas testamenttasi ison omaisuuden kaupungille vanhusten hyväksi. Kaupungin lakimies on sitä mieltä, että summa ja muut asiaan liittyvät tiedot ovat salaisia, koska henkilön - vainajankin - varallisuus on salassapidettävää tietoa. Vain salaisuuteen vihkiytyneet virkamiehet hallinnoivat ja toteuttavat vainajan tahtoa.
Jutusta ei ilmennyt - varmaan salaista tietoa - oliko vainaja halunnut tiedon salaiseksi. Joka tapauksessa lakivirkamies niin tulkitsee.
Ad Anonyymi (Tampereen testamentista):
VastaaPoistaTotta puhuen ihmettelin. Ei kunnalla (kaupungilla) voi olla salaista rahaa.
Kukaties asiassa on takana sellainen näkökohta, että kaupunkin pitää asian piilossa, kunnes testamentin moiteaika on kulunut loppuun ja perintöverotus lainvoimainen.
testamentista taisi tulla julkinen siinä vaiheessa kun se annettiin kaupungille tiedoksi. sehän on nyt viranomaisen asiakirja.
VastaaPoistaOokkonä muuten, Jarmo, Oulusta? Tuli vain mieleen.
VastaaPoistaMiten henkilön omaisuuden määrä voi olla salaista tietoa? Verottajalta saatavat tiedot ovat julkisia, joten salataanko tässä vainajan nimi, vai mitä en sitten ymmärtänyt?
VastaaPoistaNyymiölle:
Ookkonä muuten, Jarmo, Oulusta? Tuli vain mieleen.
JarMom ei ole Oulusta.
Tämä nyt ei tähän liity aivan suoraan, ellei sitten jonkun ip-osoitteen takia...
VastaaPoistahttp://www.ft.com/cms/s/0/5fef78dc-4fb4-11dd-b050-000077b07658.html?nclick_check=1
"laki ei koske henkilörekistereitä eikä siis henkilötietoja, jotka sisältävät vain tiedotusvälineissä julkaistua aineistoa."
VastaaPoistaReijo Aarnio taitaa olla tästä asiasta toista mieltä:
http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/quottietosuojavaltuutettu+estaa+demokratian+toteutumistaquot++poliitikkojen+julkista+kantaa+pakkoruotsiin+ei+saanut+julkistaa/a678553