Munat mukiin

Peräti mielenkiintoista.

Osa eilisen vaalirahoitusta koskevan tekstin kommenteista julisti ”munat mukiin” ja lisäsi ad hominem –argumentin eli että henkilö, joka on toista mieltä kuin kirjoittaja, ei ole mikään todellinen juristi eikä luultavasti liioin muutakaan kuin ylikokoinen syöpäläinen.

Ministerin rikosoikeudellinen vastuu poikkeaa suuresti valtion virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän vastuusta. Siitä on säännös perustuslaissa (116 §)

Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.

Syytteen nostamisesta päättää eduskunta ja syytettä ajetaan valtakunnanoikeudessa.

Virkamiehen lahjontaa koskee rikoslaki. Lisäksi kysymykseen tulee valtion virkamieslaki (15 §): Virkamies ei saa vaatia, hyväksyä tai ottaa vastaan taloudellista tai muuta etua, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen taikka viranomaiseen.

Lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan kiitoslahja, johon ei liity minkäänlaista heijastusta saajan toimintaan, ei kuulu sääntelyn piiriin eli ei ole rangaistava rikoslain nojalla.

Verotuksessa lahjaveron alaraja on siis 3 400 euroa, ja verohallitus on ohjeistanut sitä kysymystä, voidaanko ja milloin vaalirahoitukseen osoitettuja lahjoja pitää yleishyödyllisinä eli verottomina.

Tietääkseni esimerkiksi kommunismin edistäminen katsottiin vuosikymmeniä yleishyödylliseksi, ja lisäksi olen ymmärtänyt, että hyvinkin poliittiset valtionavut arvioitiin verottomiksi.

Jos joku ei olisi ymmärtänyt sitä entuudestaan, verotus ja oikeudenmukaisuus ovat maailmoina aika kaukana toisistaan. Viimeksi tämä ongelma tuli vastaan eilen, kun alkoi näyttää siltä, ettei perintöverotuksen muutos mene läpi perustuslain vastaisena. Henkilökohtaisena kansalaismielipiteenäni pitäisin ajatusta pienehköjen perheviljelmien ja vaatimattomien yritysten sukupolvenvaihdoksen helpottamisesta nimenomaan oikeudenmukaisena. Mutta kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun periaate on kieltämättä pitkä, kaskeamisen koskematon kanto.

Valtion virkamies – tuomari, verotarkastaja – on tiukimmin vartioitu ryhmä. Olen itse saanut oppini katselemalla, miten tyhmemmät asianajajat menivät joulun alla laamanni Helmisen virkahuoneeseen konjakkipullo joulutervehdyksenä ja palasivat sieltä välittömästi korvat punaisina. pullo edelleen kainalossa. Ehkä siitä oli sitten lohtua.

Kansanedustajista on säädetty erikseen. He eivät käytä julkista ratkaisuvaltaa yksittäisissä asioissa, joten tilanne ja suojelun tarve on toinen kuin virkamiehillä.

Ministereistä meillä on prejudikaatti – Kauko Juhantalo. Valtakunnanoikeus katsoi hänen ottaneen äänekkäästi puheeksi yksityiset liiketoimintansa ollessaan liikenteessä ministerin ominaisuudessa. Tuomio tuli.

Valtakunnanoikeus on tarkoitettu jatkoksi kansanedustajien syytesuojalle – parlamentarismin arvioidaan edellyttävän, ettei poliisi hae niskuroivia kansanedustajia putkaan suuresta salista eikä pienestä.

Kiitoslahjasta vielä näkökohta – sääntely olisi mahdotonta. Olisiko minut pantava syytteeseen siitä, että toimintani tuomarina johti professorin hommiin? Olisiko tuomioistuimen tai keskusviraston esittelijä syytettävä loikkaamisesta asianajotoimistoon leveämmän leivän ääreen?

Edelle kirjoittamani on mielestäni uuvuttavan selvää. Kiinnostunut olen kirjoittelevan yleisön verenhimosta. Outoa ettei kaikkien päähän mahdu se, että jos vaalirahoitusta leikattaisiin rajusti, eduskunnan olisi kohta vain todellisia rikollisia ja syntymärikkaita.

Ei kai se nyt voi olla päämäärä?

Kas kun parlamentaarinen demokratia on kehittynyt, jotta muillakin kuin asemansa tai arvonsa perineillä olisi sanansija maassa. Kunnallisvaaleissa vähemmän rikkaat saivat äänioikeuden vasta vuosien 1917-1918 kuohuissa ja esimerkiksi Ruotsi taipui antamaan äänioikeuden kaiken maailman köyhäkauloille vasta 1920-luvulla.

Mitään kansanryhmää halventamatta mielestäni alempi keskiluokka, etenkin kansakoulunopettajat, on tehnyt hyvin paljon tämän maan rakentamiseksi. En ole ihan varma, olenko itse ylempää keskiluokkaa, mutta lapseni ovat. Mutta alempaan keskiluokkaan kuulun syntyperäni ja vaistojeni puolesta ja sille kohotan lasillisen piimää, oli se sitten lahjus tai ei.