Schätzingin teknoekotrilleri on suunnattoman laaja, lähes tuhat sivua.
En menisi väittämään, että siinä olisi monta sivua liikaa.
Tämä on väliraportti; sain kirjan haraviini ja käsiini aivan äsken.
Raportoin henkilökohtaisesta ongelmasta, joka siis ei ole alkoholi.
Romaani on mielestäni sinfonian ohella ihmiskunnan henkisen kehityksen huippu – jos suostutte siihen käsitykseeni, että Matteuksen evankeliumi on ensimmäinen ja ehkä paras romaani, sekä ihmeellisen koreilemattoman kielensä että nerokkaan rakenteensa vuoksi.
Hieman matalampia huippuja ovat eräät matematiikan ja fysiikan ratkaisut ja muutamat tietokoneohjelmat.
Inhimillisen elämyksen huippua lähenevät myös pannulla paistetut muikut, uudet perunat, oikea ruisleipä, voi ja piimä.
Mutta kysymys oli kirjasta, jonka oikea nimi on Parvi vaikka suomenkieliseksi nimeksi on tällätty ”Pedot”.
Tuo parvi viittaa kirjassa nähdäkseni emergenssiin luonnossa. Näin on, vaikka puhe on seeprasimpukoiden järkyttävästä lisääntymisestä ja valaitten suunnittelemista väkivallanteoista.
Ongelmani on usein todettu kyvyttömyys lukea miljoonapainoksiin kohonneita viihderomaaneja (Grisham, Turow jne.) Dan Brownin Leonardo-jutun luin hiukan hampaita kiristellen enkä pitänyt.
Noissa kirjoissa, joihin valitettavasti luen myös suomalaisen Ilkka Remeksen, minua haittaa rengasmelu, joka puolestaan johtuu jousittamattoman massan painosta. Itse asiassa myös rattaiden kolina kantautuu matkustamoon tavalla jota ei odottaisi tämän hintaluokan… Anteeksi. Eihän tämä ollut Tekniikan Maailman testi.
Kysymys on kuitenkin tuosta. Goethe sanoi Man merkt das Absicht und wird verstimmt. Sitä huomaa tarkoitusperän ja jotenkin pettyy.
Teksti on siis täsmällisesti määritellen pornografiaa eli laskelmoitu aiheuttamaan tiettyjä tunteita. Tämä on vaikea asia. Ammattimaisten sadunkertojien viimeistelemä ”Tuhat ja yksi yötä” on laskelmoitu, mutta sitä lukiessa kertojan henkilökohtaiset pyyteet eivät tule mieleen. Bestsellerin kertoja haluaa rahaa, ja raha tihkuu kaikkien lauseiden saumoista. Ja joskus hän haluaa mainetta, ja keimailu valuu kaikista konjunktioista.
Hyvässä kerronnassa on jotain tolkutonta, vaikka kertoja häivyttäisi itsensä . En väitä vastoin, jos joku haluaa puhua taikuudesta.
Minulle muuan mittari on teksti tunkeutuminen hajanaisiin päiväajatuksiin ja yön uniin.
Tämä aiheuttaa henkilökohtaisen ongelmani toisen puolen. Olen aika haluton lukemaan todella hyvää romaanikirjallisuutta. Se on haitallista mielenterveydelle. Jos ne samat yhteisötilaajat, jotka esiintyvät sähköisen viestinnän tietosuojalaissa, aavistaisivat ilmiön laajuuden, kaikilta työntekijöiltä otettaisiin kirjallinen sitoumus, jolla romaanien lukeminen kiellettäisiin myös loma-aikana. Romaanit vaikuttavat hyvin haitallisesti työsuorituksiin. Samoin ne kiellettäisiin monissa valtion laitoksissa, koska ne murentavat auktoriteettia.
En ollut ennen kuullutkaan ekotrillereistä. Ja pari päivää sitten pohdin ”pahisten” ongelmaa viihteessä!
Tässä on hyvä vastaus. On paljon hauskempaa, että maailmanlopun aiheuttaa ekokatastrofi kuin joku surkea, vehkeilevä rääpäle.
En kerro enempää. Olen kuullut, että toiset tykkäävät huonoa sellaisesta. Itse kiirehdin tutkimaan tarinan, josta on jo aika paljon Wikipediassakin, ja perehdyn alustavasti tapauksessa aiheettomiksi osoittautuneisiin tekijänoikeuden loukkausväitteisiin.
Mainoslause: jos kantaa tämän kirjan mukaan lomalle, tuskin pettyy.
Muuten sekä Indonesian tsunami että kolossikalmari, jotka molemmat näyttelevät tässä 2004 ilmestyneessä keskeistä osaa, tulivat tietoisuuden kirjan julkaisemisen jälkeen.
Ei samaan lajiin kuuluvia, mutta lukemisen arvoisia kuitenkin, ovat myös Kim Stanley Robinsonin kirjoittamat Antarctica ja Mars-trilogia.
VastaaPoistaNo en tuota kirjaa hirveästi kehu, mutta on se parempi kuin moni muu ns. kassamenestys. Kannattaa lukea, sopivaa kesäpuuhaa ,D
VastaaPoistaNiin, aikaa ei menisi hukkaan, jos kytkettäis työntekijät niin kuin kaleeriorjat työpyötiin, mutta mitä se tekisi kiinteisöjen arvolle!
VastaaPoistaMan kallade honom Fågelben. Nimittäin erästä miestä suretti, kun linnut, jotka osasivat lentää, eivät aina lentäneet. Ja siksi hän sirotteli liimaa oksille ja säikäytti linnut niin että eivät ehtineet ottaa jalkoja mukaansa ja vapautuivat näin ainaiseen lentoon. En nyt muista kirjailijaa, ruotsalainen hän oli. Ja tarinan miehelle tarjottiin arvovirkaa, mutta ei voinut ottaa vastaan lintujen jalkakokoelman siirto-ongelmien vuoksi. Ja silloin vaimo nosti kytkintä, sillä jos huushollissa ei oteta vastaan tulevaisuuden virkaa eikä saa siivota!!!
Theodor Adornon Esteettinen teoria on paksuin tälle kesälle, luulen.
En lue, mutta olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni sitä, että milloinkohan joku saksalainen ehdottaa Generalplan Ostin sijaan toteutettavaksi jotakin "Naturschutzgebiet Ost"-suunnitelmaa?
VastaaPoistaTietysti joku voisi arvella esimerkiksi Lapin metsänsuojeluun kohdistetun huomion perusteella jotakin suunnitelmaa jo toteutettavan, mutta tämähän lieneekin jo kyllä edellisen saksalaisen joukko- ja massahysterian peruja, vai mikä rooli sille Suomen metsäteollisuudelle olikaan tämänkin blogin kertomalla tavalla siinä uudessa voiton jälkeisessä Euroopassa varattu?
Ehkä kuitenkin siinä "rationaalisemmassa todellisuudessa" lienee vain hyväksi, ettei puhdas aluepolitiikka ohjaa ihan kaikkia päätöksiä.
Mutta miten käy sitten, jos jumalien, kuninkaiden, kansallisvaltioiden, luokkatietoisuuden, rodun ja oman itsensä tilalle on jälleen tarjolla jotakin uutta, mutta samalla hyvin vanhaa eli kaikkein korkein mahdollinen totuus? Ja vieläpä niin puhtaana ja ryvettymättömänä, että ideaalitasolla ihan silmät häikäistyy.
Tiedä sitten taas siitä moraalista, mikäli arvostelukyvyttömät ja intellektuellit löytävät jälleen kerran toisensa, ja syntyy niin maan perusteelliset "puhdistustalkoot" täällä maallisessa maailmassa, suorastaan kirkastusjuhlat.
Laiskuus kuitenkin ottanee voiton kiihkostakin. Eli että tuskin muutaman sadan vuoden katsannolla mistään erityisemmästä on taaskaan kysymys.
Jos yritän sanoa niin vakavasti kuin osaan... Saattaa hyvinkin olla, että tuo viisas lyhyt proosaruno vai novelli (jos asia on tärkeä, muodolla ei ole merkitystä) - sen vaikutuksesta katselin ympärilleni sillä tavalla, että keskitysleirillä ollut juutalainen tervehti ystävällisesti ja piti sadetta sen ikkunan räystään alla, jossa katoin pöytää. Puhumattakaan myöhemmistö ajoista, jolloin herra Lintujalka on ahkeroinut tosissaan.., entä jos en olisi häntä tuntenut ja tiennyt missä mennään!
VastaaPoistaEn halua kenenkään elämää mestaroida, mutta bestseller tiiliskivi ei ole ainut mahdollisuus, jonka läpi kesätaivastasta voi katsella ja yrittää nähdä lintujen jalkoja...
Se on hyvä kirja. Ja paksu. Jos lukee työkseen niin reisilihasta ohuempia kirjoja ei kannata hankkiakaan kuin repulla. Käy vaan harmittamaan kun loppuu käsiin. Alussa kuvattu kalastajan kamppailu on hieno.
VastaaPoistaMinulla on ystävä, papin tytär, joka on vakavasti koukuttunut ekotrillereihin. Itse en lajityyppiä tunne, mutta jos ajattelee pahiksen ongelmaa, onhan toki jylhää, kun maailmanloppua synnyttää luonto eikä mainitsemasi surkea, vehkeilevä rääpäle. Ekotrillerissä palataan oikeastaan raamatullisiin vitsauksiin. Niiden pahisongelma on monitasoinen: ihmiset ovat Jumalalle tottelemattomia eli pahoja ja siksi J. on paha ja kostaa vitsauksin niille, jotka on luonut omiksi kuvikseen. Missä pahuus siis on?
VastaaPoistaHyvä kirjallisuus tuntuu olevan Sinulle vähän kuin ihmiset eräille meistä. Liian merkittävien kanssa on aina vaarassa menettää mielenterveytensä.
Just joo. Aamulla kävin Suomalaisessa ja ostin Musilin tarjouksesta 12 eurolla. Selailin, mutten osaa sitä vielä lukea.
VastaaPoistaTämä opus jäi huomaamatta. Ajattelin jonkun arvostelun luettuani että kyseessä olisi ituhippien agitpro-kirja. Mutta muutankin mieleni ja hankin tuon.
Nykyisin olen yhä enemmän mieltä, että vikailijoiden olisi käytettävä virka-aikana valkoista nailonpaitaa. Jäisivät muut mietokset kirjallisuudesta työajan ulkopuolelle.
Muistan suurimpina tapahtumina lapsuudestani kun isäni reuhtoi raivoten nailonpaitansa pesu- ja käsittelyohjeita äidilleni.
Juonena on, että "Yrr tries to exterminate man in return for destroying its habitat". Ei istu käteen sitten millään.
VastaaPoistaTodellisuudessa juttu menee toisin päin. Maa järisee ydinvoimaloita rikki aiheuttaen myös megatsunameja. Ilmaan höyrystynyt ja meriveteen liuennut plutonium leviää tappavaan tahtiin. Sitten taivaalta kilahtaa kivikasa tämän biljardipallon kylkeen niin, että aurinko alkaa loitota näköpiiristä kunnes meidät ympäröi pimeys. Tuon synopsiksen ympärille muutama sata sivua ja myyntiin. Amerikkalaisversiossa on happy end siten, että Reaganin sateenvarjolla täräytetään kivikasa hajalle just ennen törmäystä. EU-versiossa korean, neukkujen, jenkkien ja kiinan raketit sojottavat samassa sateenvarjossa.
Pelkäänpä että nuokin tarinat on joku muu jo kirjoittanut. Joten tuntureille ja hillasoille taidan lähteä lompsimaan. Jahka ne ensin kypsyy.
Merkittävä kotimainen ekotrilleri: Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa, 2005. (Isomäen tiedonhallinnasta antaa vakuuttava kuvan uusin tietokirja 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen, 2008)
VastaaPoistaTarvitaan voimaloita, jotka ottavat talteen meren lämpöenergiaa. Kaskenpoltto vähenisi.
VastaaPoistaKemppinen kirjoitti: " Matteuksen evankeliumi on ensimmäinen - - romaani"
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että Kemppinen nimenomaan odottaa tätä kysymystä, joten tässä tulkoon: Matteus ei tunnetusti ole evankeliumeista vanhin, joten tarkoittaako siteerattu, että se kuitenkin on niistä ainoa/ensimmäinen jotkin romaanin tunnusmerkit jotenkin täyttävä?
Sivumennen sanoen ihmettelen miksi Gilgamesh-eeposta ei noteerattaisi.
Lisäksi Kemppinen kirjoitti: " Bestsellerin kertoja haluaa rahaa, ja raha tihkuu kaikkien lauseiden saumoista. Ja joskus hän haluaa mainetta, ja keimailu valuu kaikista konjunktioista."
Tämä motiivi, astian maku tekstissä, on ennenkin kirvoittanut Kemppisestä terävää tekstiä, niin myös nyt. Mutta eiväthän trilleribestselleristit suinkaan ole ainoita. Ällöttävintä keimailua ovat monien laatulehtienkin (arvatenkin naistenlehdistä, Se!:n sellaisista seiskoista puhumattakaan) henkilökuvat, joissa jokainen kysymys petaa vastausten itsekehua kuin flipperin vimpulat palloa jousitettuihin pistemaaleihin. Laiskasti toimitetut elämäkerrat ovat samanlaisia, esimerkiksi kestoihailtua Kyllikki Forssellia ylistävä Suurella näyttämöllä - vaikka minäkin häntä monin tavoin ihailen, lukiessa tuntui kuin sokerikarkkeja olisi silmiin satanut.
Joissakin runokokoelmissa on ihan samat ongelmat kuin bestsellereissä, sanottakoon sitä sitten vaikka worstsellerismiksi: kirjoittaja tekee kaikkensa karistaakseen lukijan kannoilta joko heti alussa tai viimeistään takakaarteessa. Muuta aitoa sisäistä pakkoa ei ole, teksti on kirjoittajan sisimmän pakoa (yleensö modernismin) maneerien laina-asussa. Myyntitavoite saavutetaan vielä ilkkaremeksiä varmemmin.
Vanha äidinkielenopettajani muuten väitti, tosin ei nyt ihan näillä sanoin, että eivät kolmetetsivät, viisikot, neitietsivät ja aikuisille kirjoitetut vastaavat mitään kirjallisuutta ole, vaan karjallisuutta. Niiden tarkoitus on antaa massaksi mielihyvin itsekin tunnustautuvalle lukijakunnalle sama lämmin toisteinen tarpeentyydytys kuin lähiömarketin tarjousjauheliha arki-iltaisin. Ainakin ennen niistä jäi katetta mukavasti transaktion kaikille osapuolille, kuluttajakin jaksoi taas seuraavaan päivään.
Ad Rienzi:
VastaaPoistaMarkus on vanhin eikä sekään erikoisen aito.
Johanneksessa lyö läpi (aleksandrialainen) platonismi.
Matteuksesta väittäisin (omin lupineni) että kokonaisuuden dramaturgia osoittaa suurta suunnittelua.
Luukas on minun korvaani kuin asiallinen kertomus eli raportti kuullusta.
Gilgamesh on tietoinen virhe minulta. Se on kai edelleen myyntitilastojen kärjesssä - tuhat vuotta bestsellerinä!
Arvostettavan äidinkielen opettajasi kanssa olen eri mieltä. Enid Blyton oli vuosisataisnero!
Matteukselle:
VastaaPoistaJos sinä olit evankeliumiasi kirjoittaessasi publikaani, niin miten mahdollistit pääsysi temppeleihin, joista osin tekstisi olet kopioinut? taisit olla ainoa publikaani joka temppeliin on päästetty pyhiä kirjoja lukemaan. Keeliuumistasi löytyy yli 100 viitausta aiempiin kirjoituksiin. Miksi? Vedätätkö jotain? Publikaanina, Rooman valtakunnan virkamiehenä olit vihatuin henkilö koko alueella, myös veroja kerätessäsi.
Kirjoitit kirjasi hebreaksi, miksi? Tuolloin sitä ei puhuttu, eivätkä virkamiehet sitä ehkä osanneet. Mikäs mies oikein olet? Sivistyneen kultivoitunut kuitenkin?
Jokuko siis käänsi alkuperäisen kirjoituksesi ja tuhosi sen?
Kirjoitat Jeesuksen sanoneen prostituoidun pestessä jalkojaan, että ko. tapahtuma olisi aina mainittava prostituoidun muistoksi siellä missä sanaa julistetaan? Kuka näin täällä nykyisin muistelee? Ei kukaan.
Annat sapiskaa juutalaisuudelle, joka vihan vimmana jatkuu osin myös muiden keliumistien jutuissa... Ööööö?
Tarinat ovat tärkeitä. Jokainen lause on enemmän kuin tuhat kuvaa. Kirjallisuudessa on ehkä enemmän genrejä kuin musiikissa. Enid Blyton oli haka lastenlauluissa. Kuuntelin kirkkomusiikkia riparilla ja uskonnon tunneilla. Unimusiikkia. Pidän nykyisin jazzista. En tosin osaa sitä itse, mutta esimerkiksi Kemppinen puhaltelee blogissaan ajoittain aika hivelevästi. Lasi kuohuviiniä ei myöskään ole kenellekään ongelma. Vielä ei ole myöhäistä...
VastaaPoistaEnid Blytonin Viisikoista ihmettelin aikanani kovin, mitä oli se "suklaa", jota jokaisella eväsretkellä juotiin. Vuosisataisneron käännöksissä saattaisi muutenkin olla hiomisen varaa. Muistan elävästi, kun eräitä vuosia sitten luin lapsilleni ääneen EB:n SOS-kirjoja, että joku siellä huudahti Bella-koiralle: "Sinä vanha touhupussi!" Siitä riitti iloa moneksi päiväksi.
VastaaPoistaRienzin opettajan asenteeseen törmää toisinaan. Hävettää myöntää, että itsessänikin sitä on. Pidettäköön kuitenkin mielessä, että kaikenmoiset jaot tarjousjauhelihoihin ja jalompiin ovat vain aikuisten ongelmia. Lapset lukevat mitä tykkäävät, ja hyvä niin. Hyvä kun lukevat edes jotakin, niin oppivat sitäkin.
Mutta niistä uniin tunkeutuvista kirjoista. Olen luullakseni lukenut kohtalaisen paljon sekä omille että vieraille lapsille. Syystä tai toisesta syvimmälle tuntuvat uppoavan ne samat, jotka minuunkin. Yksi semmoinen on Collodin Pitkänenän seikkailut. En tiedä, onko syynä lukijan eläytymisen aste vai jokin teoksen ominaisuus.
Jeff Long: Vuosi nolla
VastaaPoistaTulivuoret purkautuvat toisinaan. Kuinkahan ne vaikuttavat maapallon kiertorataan. Huima pyörimisliike akselin ympäri tosin vaimentaa efektiä. Ydinkokeet ilmakehässä ovat myös antaneet jonkinmoisia impulsseja. Massaa tulee avaruudesta päivittäin. Liekö kukaan laskenut mihin tahtiin kiertorata oikein muuttuu. Mitä lie vaikuttanut se pamaus, joka tuhosi dinosaurukset.
VastaaPoistalöytyi syy maapallon lämpenemiseen.
VastaaPoistaAurinko on ollut viimeiset 60 vuotta lämpimämpi kuin koskaan tuhannen viimeisen vuoden aikana.
"Olen aika haluton lukemaan todella hyvää romaanikirjallisuutta. Se on haitallista mielenterveydelle."
VastaaPoistaTotta. Siksi itsekin luen mieluummin tieto- ja kulttikirjoja.
Parin päivän tauon jälkeen luin bestselleristä ja heti perään Matteuksen evankeliumin. Tiukkaa ja korutonta tekstiä, tyylikästä.
VastaaPoistaKyllä siitä riittäisi lomallekin.
Rienzille vielä:
Voi tätä äidinkielen opettajien elitismiä. "Saat suvaita ja sallia", mutta pikantisti, vain runossa.