Keinotteluäly

Potkupalloilu-uutinen ja sen selitys siis onnistuivat etukäteen. Se siitä.

Nyt hankin kimppuuni ihmisiä, jotka eivät ole minulle yhdentekeviä.

Toisaalta elinkeinoelämä levittää jatkuvasti juttua, että minulla olisi osuutta Aalto-yliopiston takana oleviin tekoihin ja toimiin. Sen myönnän, että professoreilla ei ole yleensä aihetta erikoiseen tyytyväisyyteen.

Tietotekniikan opettaminen ja oppiminen on ongelmallista.

Teknillisten korkeakoulujen ja yliopistojen alan opetus ei välttämättä vedä. Se ei oikein vedä edes tarjokkaita. Ammattikorkeakouluihin menee valmiiksi osaavaista väkeä, joka ei tule sieltä ulos ainakaan tyhmempänä.

Firmoissa on aika nuoria taitajia, joilla on takana oppisopimuskoulutus tai ei oikein mitään alan opetusta.

Perttu hoitaa virkaa Lappeenrannassa syksyllä. Minä puuhailen HIITissä mutta en ole muuten ilmoittanut aikeistani. Tosin aion täyttää 64 vuotta. Rehellisimmästä päästä kollegat ovat maininneet, että korotettua eläkettä ansaitsevat 64-67-vuotiaat ovat kaamea riesa kaikille. Olisin taipuvainen pitämään tätä totena.

Huomioni kiintyi blogiin, jossa keskusteltiin vakavasti siitä, onko tietotekniikan opetus lainkaan tarpeen, kun on Wikipedia.

Hulluttelu sikseen, mutta Geeknews (21.6.) teki kyllä palvelun listatessaan kumminkin sata tietojenkäsittelytieteen linkkiä W-pediaan. Siis lista on arvokas.

Pois se minusta, että kykenisin arvioimaan asiaa, mutta elän siinä uskossa, että juuri tämän alan alkuperäistekstit, siis Wikipedian amerikkalaiset artikkelit, ovat hyvätasoisia ja ainakin oman kokemukseni mukaan niin kirjoitettuja, että niistä saa pinnistellen selvän.

Päivän kommenteista kimmokkeen saaneena viittaisin juttuihin Artificial Intelligence (AI) ja Artificial Creativity, joka johtaa lohdullisesti juttuun Computational Creativity.

Ehdotan että emme välitä siitä, mitä älykkyys ja luovuus todella on, vaan tyydymme siihen, että AI ja koneoppiminen ovat vakiintuneita aloja.

Säälin syvästi itseäni. Olen siirtänyt sankarivainajatilastoni Excelistä Accessiin, ja se tarkoittaa, että on ollut pakko hiukan opiskella tietokantaohjelmia. Olisin hyvin kiinnostunut käyttämään aineistoa neuroverkon kyhäämiseen ja jopa Bayes-verkkoon, mutta kyvyt eivät riitä. Accessilla näen kyllä muutamassa sekunnissa, että jatkosodan kaatuneissa oli kuusi 20-vuotiasta luutnanttia ja 165 yli 40-vuotiaista alikersanttia. Populaatio on 57736 – taisteluissa kaatuneita suomalaisia.

Päämäärä on selvä. Klami ja eräät muutkin osoittivat, ettei formaaleista järjestelmistä ja niiden eksoottisista merkeistä ole suurta apua juridiikassa. Kirjaimet ja joskus jokin hassu nuoli riittävät.

Mutta luulen osaavani osoittaa, että tekijänoikeudessa, patenteissa ja tavaramerkkioikeudessa eräät termit ja eräiden termien tarkoittamat ilmiöt verkottuvat niin että muutos yhtäällä aiheuttaa liikahduksen toisaalla.

Toivottavasti tämä kuulostaa hienolta. Todellisuudessa kaikki juristit tietävät, että asiat ja niiden nimet ovat keisarillinen tikkupeli, josta ei pysty poistamaan monta tikkua liikauttamatta koko kasaa. (Se on muuten mukava peli ja onnistuu hyvin tavallisilla stideilläkin.)

Suosittelen innostuneesti tietojenkäsittelytieteen, informaatiotieteen ja diskreetin matematiikan opiskelemista. Ennen kuin kukaan ehtii kissaa sanoa, ne tulevat leviämään yhteiskuntatieteistä – humanistisille aloille. Ajattelen etenkin historiaa, kirjallisuustiedettä ja taiteen tutkimuksen eri muotoja.

Tekniikkauhoa? Ei. Kyllä monet kielitieteen haarat ovat nykyisin jotain aivan toista kuin ennen kun kielellisen ja kieliopillisen aineiston riippuvuuksien paljastaminen onnistuu kotikoneilla.