Eino Leino

Kumpi versio on parempi, lopullinen eli se jonka te kaikki tunnette, vai tämä varhaisversio, jonka kirjailija itse hylkäsi?

Runo on siitä outo eli tyypillinen, että se on niin tavattoman hieno, mutta tarkemmin lukien siinä ei ole juuri lainkaan sisältöä.

Se ei ihan tarkoita mitään. Se on kuin musiikkia sanoilla ja etenkin äänteillä.

Ei se taida liittyä erityisemmin juhannukseen, vaan ehkä elokuuhun.
Väliäkö sillä.

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden yllä täysi kuu,

kesä‑yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu;

en ma iloitse, en sure, huokaa,

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, mihin tuuli hukkuu,

[pilven viime punajuova haikee,]

siinto vaaran tuulisen, mi vaikee[][nukkuu],

tuoksut vanamon ja varjot veen,

niistä sydämeni laulun teen.

[Miksi metsän tummuus sävelehen?

kosk’ on mustaa murhe ylpeäin.

Miksi juova päivän laskenehen?

koska monta nuorta unta näin.

Miksi etäisien vuorten siinto?

koska sinne oli silmän kiinto.

Miksi vanamoiden valjut lemut?

koska päättyneet on päivän kemut.

Mutta miksi varjot virran veen?

kosk’ on mieli mulla siimekseen.]

Sulle laulan neiti kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä‑seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta.

Onpa omanani vuoren kulta.

[Omani on Hiiden vuoren kulta.]

Pienentyy mun ympär’ elon piiri,

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.