Kommentoija ilmaisi vastenmielisyytensä henkilökemiaa kohtaan. Puhe on sanasta, ei ilmiöstä.
”Kemia”, jota suomessa käytetään tässä joskus monikossa, esiintyy yllättäen englannin kielessä tässä merkityksessä jo vuonna 1600. ”Selittämätön, jopa järjenvastainen vetovoima tai vastenmielisyys.”
Kemia puolestaan on sama sana kuin alkemia. Tuossa on edessä vain arabian kielen artikkeli. Ja yksi mahdollisuus on, että juuri ”kem” olisi sama kuin minulle tähän päivään asti epäselväksi jäänyt ”Kemin maa” suomalaisten juuri äänestetyssä mieliromaanissa Sinuhessa. Ulkomuistini mukaan jo ensimmäisen sivun verrattomassa luettelossa kirjoittaja sanoo, ettei hän kirjoita ylistääkseen Kemin maan jumalia, ”sillä jumaliin olen kyllästynyt”.
Kemiläisten on turha innostua. Tuo sana viittaa kai mustaan maahan. Suomessa Kemi on kai joki, Oulu on tulvavesi, Rauma on satama tai väylä, Pori on linna ja Turku on tori, kun taas Åbo on joen varrella asuva.
Siinä ovatkin melkein kaikki mahdolliset kaupungin nimet, keinotekoisia lukuun ottamatta.
Eikö totta – alkemia olisi ymmärrettävämpi sana, koska sekä itse kukin että muut ovat joskus kuin noitajuoman nauttineita.
Yksi yliopistotyön mainioista puolista on erinäisiin virkoihin liittyvä mahdollisuus keinotella itsensä kirjaston kautta verkkotietokantoihin, joista sitten löytyy sellaisiakin maailman ihmeitä kuin OED, Oxford English Dictionary, jota minulla ei ole varaa hankkia verkkoversiona eikä tilaa säilyttää paperille painettuna.
OED poikkeaa kaikista muista maailman sanakirjoista siinä, että ainakin väitteen mukaan sanaston on koottu siten, että avustajat ovat lukeneet läpi kaiken englannin kielellä kirjoitetun.
Luin sen mainion pienen kirjan OED:n avustajasta, joka oli vaarallinen seksuaalirikollinen ja lääkäri. Hän teki tätä lukemis- ja muistiinpanotyötä vuosikymmeniä vankilassa ja sai teoksen toimitukselta asiaan kuuluvaa kiitosta.
Kirja on suomennettu. Uskomaton tarina.
Mutta yhtä kaikki: en osaa olla kunnioittamatta tuollaista aikaansaannosta.
Usea kommentoija tarttui mainintaani kirjojen repimisestä. Niin vähän ajattelinkin.
Yhteen aikaan myin joka vuosi noin kolmanneksen kirjoistani antikvariaattiin. Menin liian pitkälle. Faulknerit ja Calvinot ja sen sellaiset eivät enää löydykään noin vain, ja lähipiirissä on ihmisiä, jotka eivät luet ainakaan Faulkneria englanniksi. Se on anteeksiannettavaa.
Onneksi pidin Nabokovit, myös sen Nikolain Gogolia koskevan kirjan.
Herkko kirjoitti artikkelin tekijänoikeuden kierrätyksestä. Ajatus on hyvä. Kirjojen kierrätystä en osaa pitää yhtä tärkeänä, koska oikeastaan kirjoja ja lehtiä pitäisi vähentää ja säästää siten metsiä.
Tämä on hurskastelua, koska meistä monilla ja minulla erityisesti on sairaalloisen fetisistinen suhde kirjoihin.
Mutta joku tolkku!
Ne nyt repimäni kirjat olivat muuten todellisuudessa puhelinluetteloita ja pari sanakirjaa, joista minulla on uudemmat painokset.
Ja puhelinluettelo on mielestäni esimerkki jokseenkin tarpeettomasta kirjasta (kaikille väkisin toimitettuna).
Jälleen hurskastelua. Hyllssäni, työpaikalla, on Santa Monican puhelinluettelo 1997. Koko Los Angelesin puhelinluetteloon tarvittaisiin kymmeniä hyllymetrejä eikä se olisi edes kiinnostava.
Kemppiselle:
VastaaPoistaKirjojen kierrätystä en osaa pitää yhtä tärkeänä, koska oikeastaan kirjoja ja lehtiä pitäisi vähentää ja säästää siten metsiä.
Tämä on hurskastelua, koska meistä monilla ja minulla erityisesti on sairaalloisen fetisistinen suhde kirjoihin.
Mutta joku tolkku!
Tolkkua, tolkkua. Vai että metsänsuojelua kirjallisuuden tähden?
Muistini mukaan aikakausilehdet ja kirjat sisältävät nykyisin hyvin pienen osan paperia. kalkkia pääasiassa ja kierrätyspaperia. Kyllä Suomessa puuta riittää kirjoihin. Sitä kasvaa 24/7 ikiaikoihin asti.
Ja keneltä nämä puut pitäisi suojella?
Jos suojella täytyy, niin älkää ostako puisia huoneKALUJA.
Mutta että tuolla tavalla juksataan kirjoittamalla kansien repimisestä.
Ei ole oikeutta tekijälle, ei tekijän oikeutta, vaan oikeuden tekijä vei oikeuden tekijältä.
Hitsi kun voisi muuttaa Provenceen, ylläpitää antikvariaattia ja omistaa pienoinen ravintola. Poltella tupakkaa, syödä hyvin ja nautiskella Chivasia.
Muutoin olen ihan samaa mieltä, mutta tämän päiväisen kokemuksen mukaan, ne ämmät, jotka nakkikeittoon pilkkovat nakit alle sentin pituisiksi, saa ampua.
Siinä ovatkin melkein kaikki mahdolliset kaupungin nimet, keinotekoisia lukuun ottamatta.
VastaaPoistaTuskinpa. Entäs Forssat, Järvenpäät ja Lappeenrannat? Vai esiintyvätkö antamasi nimet jotenkin luonnossa?
Yksi yliopistotyön mainioista puolista on erinäisiin virkoihin liittyvä mahdollisuus keinotella itsensä kirjaston kautta verkkotietokantoihin
Esiinnytkö nyt myös OED:ssa, vai ymmärsinkö (taas?) jotenkin väärin?
Jo vuonna 1600 kemiaa käytettiin noin? Kas. Mutta totta, alkemia kuvaisi ilmiötä paremmin. Teen kaikkeni, että se syrjäyttäisi viidessä vuodessa kemian.
VastaaPoistaOli lukiokemiassa kaksi iloakin: krakkaus ja vapaat radikaalit. Jälkimmäisestä Alice Munro on kirjoittanut novellin.
Vaikka rakastan hypistellä vanhoja kirjoja, en oikeastaan kiinny esineisiin, paitsi jalkalamppuihin. Lasteni kirjoja olen kuljettanut eräitä satoja luokkaani, ja siltikään ei ole tullut esiin Tove Janssonin kuvittamaa Liisaa Ihmemaassa.
Siinä vaiheessa, kun kirjastosta löytää etsimänsä helpommin kuin omasta hyllystä, on aika pistää pystyyn pieni rovio. Tai hankkia kartano ja sinne köyhä koululainen aakkostamaan. Rovio on halvempi.
Kahdesta postiluukustani työnnetään joka kevät kahdet puhelinluettelot eli yhteensä 10 paksua nippua paperia. Vastoin suoramarkkinointikieltoa ja haluani.
VastaaPoistaJoku saisi järjestää smartmobin, jossa palautetaan luettelot Eniron konttorin postiluukusta sisään samalla kellonlyömällä.
Pitäisikö kaikki ostamansa iltapäivälehdet ja Hymyt säilöä? Niissäkin on mustalla painettua tekstiä valkoisella pohjalla.
VastaaPoistaJaksaisimmepa huolehtia syntymättöminä kuolleiden kirjojen kohtaloista!
Ei niinkään tekstiä kuin uutta tietoa pelätään. Onneksi on tämä netti, toistaiseksi.
Maailmankielillä tuhottoman paljon tutkitusta fasismista on kirjoitettu peräti yksi suomenkielinen yleisesitys, jonka lähdeluettelo sisältää "todennäköisesti kaikki suomenkielellä aiheesta kirjoitetut artikkelit".
Oulu voisi tietysti olla Ulå tai Uleå eli tulviva joki. Kaupunki, per. 1605, on sitten tulvivan joen linna eli Uleåborg.
VastaaPoistaSanan etymologia hieman haastaa tätä simppeleintä näkemystä, jonka uskon olleen voimissaan silloin, kun kaupungille tämä nimi annettiin.
"Åulo" tarkoittaa eteläsaamessa sulanutta lunta, "åulot" on taas verbi, joka suomentuu "sulattaa".
Mutta ei sitä voi sanoa, kummin päin vaikutus menee. Itähämäläinen sana "oulu" tarkoittaa samaa kuin "tulviva vesi" tai "tulvavesi".
Muitakin tulkintoja löytyy: lukaiskaapa viisas keskustelu aiheesta pdf-muodossa:
users.jyu.fi/~rpvalta/pdf/oulu.pdf
"Pitäisikö kaikki ostamansa iltapäivälehdet ja Hymyt säilöä?"
VastaaPoistaHymyt ehkä kannattaa, 60- ja 70-lukujen hymyt on nykyään keräilytavaraa. Niin kuin Jallut, Coctailit ja Jermut.
t. Antikvariaatin pitelijä Uleåborgista
Meitä oli aikanaan venäjän-ryhmässä kaksi kiitettävää koululaista, toinen oli ärsyttävä eli siis ahkera ja tunnollinen tyttö. Kerran, en tiedä miksi, kielen tunnilla tivattiin kemian ja fysiikan eroa; varmaan harjoiteltiin ylioppilaskokeiden luetun- tai kuulemisenymmärtämisen arpajaisiin, ainakin 1980-luvulla ne olivat korkeampaa logiikkaa, piti osata valita vähiten väärä vaihtoehto. No, kiteytin asian silloin edelleen validiksi luulemaani: jos neiti lyö minua, se on fysiikkaa; jos teemme muuta, kyse on kemiasta. Devuska on nykyisin kemian DI, en ole tavannut jotta osuvuuden (sic) voisi tarkistaa.
VastaaPoistaKemian ja alkemian puuhissa on käsittääkseni vain vaste-ero, eli tuoko tulosta vai ei. Psykologian ja parapsykologian välillä taas on kaikenmoinen aste-ero; mutta jostain oudosta on kyse, kun Kemppinen aina tällaisen tavallisen perheenisän 3G-verkon ulkopuolisten lomien aikaan parantaa pitoja! Vai syyhyääkö enemmän saunatta; täytyy lukea tarkkaan parin viime påivån keskustelut.
Se kyllä, että meillä muutamalla on Kemppiseen jo kommensalistinen suhde, alamme kirjoitella kuin omaa jatkuvaa alablogia; kuin epäitsenäisiä säätiöitä eli rahastoja. Ehkä jokin rahastusmalli löytyykin?
Hyvä kuulla, että täällä on laajempaakin kannatusta kotikirjastojen karsintaan.
Lopetan lähetyksen kylpyläaltaan partaalta vertaamalla tämän blogin vetovoimaa alkemiaan, jolla Kemppinen muuttaa våhintään kotitarpeiksemme, kuten uskomme, OED:n tavoin, kaiken tähän asti ajatellusti kirjoitetun viisaudeksi.
Luetaan, Sedis, kunhan palaan mökkireissulta.
VastaaPoistaAlkemisteistä sen verran, että heistä on aivan kohtuuttoman huono kuva nykyisin. Heitä pidetään jonain taikauskoisina piippapäisinä pelleinä.
Kuitenkin Newtonkin oli alkemisti. Moni muukin heistä teki oikeaa tutkimusta, sen aikaisin tiedoin ja välinein toki.
Eikä se kullan tekokaan aivan huuhaata ollut. Kyllä ainetta voi muuttaa toiseksi.
Kirjoista on sääli erota, mutta joskus on pakko tehdä niin tilanpuutteen vuoksi. Yksi tapa antaa kirjalle uusi elämä on bookcrossing. http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing
VastaaPoistaMyös Joensuu, Järvenpää ja Varkaus merkitsevät jotain.
VastaaPoistaTyöpaikkani omistaja/yrittäjä on äärimmaisen saita, mikä on osittain ymmärrettävääkin. Mutta kun Kauppelehtia ja sisääntulevaa mainontaa ei raaskita heittää pois. Hyllyt, kaapit ja pöytien aluset pursuavat tavaraa...
Vanhoja säkeitä uusille ajatuksille. Kukakohan se kirjoitti, että ongelma on kai siinä, että oopiumin tuoksu on parempi kuin menestyksen. Siis kun äitini veli kuoli tulipalossa, niin ne kirjat, jotka sieltä veljeni kanssa omimme, haisevat vieläkin, vaikka tuosta palosta on kulunut reilut kymmenen vuotta. Minulla oli kerran Nepalissa bongi ja haju oli aikalailla sama, ehkä vähän vienompi.
VastaaPoistaMutta miten on vinyylien kanssa, kaduttaa vietävästi, kun aikanaan myin ja annoin niitä holtittomasti pois.
Esteettisen narsismin elementtejä tietenkin, mutta myös muuta.
Tätä tulee joskus selattua;
http://runeberg.org/pieni/4/0150.htm
Eikös se Vladimir Nabokov kirjoittanut sen Lolitansa Oldsmobilen etupenkillä, pienille kirjastokorteille, kuuden kortin päivävauhtia.
Kirjoista ja metsistä tulee mieleen Linkola.
" Kenelläpä kynäilijällä ei olisi hyväätarkoittavia ystäviä, jotka yrittävät elähdyttää hänessä vanhanaikaista uskoa kirjaan ja patistavat häntä kokoamaan kirjoituksiaan yksien kansien väliin.
-
Olen todistellut, että nykyajan vimmattuun kirjojen tulvaan on typerä ja epätoivoinen yritys lähteä tungeksimaan: ihmisethän - ne harvat jotka ylimalkaan vielä lukevat kirjoja - uivat kirjoissa korviaan myöten.
-
Mutta ennen kaikkea en ole voinut vakuuttua siitä, että luonnonystävällä olisi moraalista oikeutta iskeä sellaista lovea metsiimme, jota kokonaisen kirjan kuluttama paperimäärä merkitsee.
-
Mutta vuodet ovat vieneet luonnonystävältä ylpeyden niin kuin kaiken muunkin. "
Siihen aikaan tapanani oli jostakin syystä laittaa kirjan ensimmäiselle lehdelle oma nimi ja päivämäärä. Tuossa opuksessa se päiväys oli 11.6.1972. Nyt sellainen tuntuu pelkästään typerältä. Ehkä se johtuu siitä, että olen pakon edessä joutunut tappamaan sekä kissanpoikasia, että hävittämään kirjoja.
Kummallakin lajilla on kuitenkin taipumus lisääntyä. Ostin juuri kolme uutta ja isoa kirjahyllyä ja kissojakin on ja kumpiakin olisi varmasti olemassa ihan riittävästi minusta ja toimistani huolimatta, joten en jaksa kantaa asiasta sen suurempaa huolta.
carpe diem quam minimum credula postero
Ajattelin jo, että Kemppainen on liittynyt samaan seuraan Manuel Vazquez Montalbanin kanssa, sen barcelonalaisen yksityisetsivän, joka sytyttää takkansa milloin milläkin kirjallaan, aina tarkkaan harkiten.
VastaaPoistaAmazon.comista näyttäisi saavan OED-cd:tä kohtuullisen edullisesti (215 $ + pp). Edullisuus on tietenkin suhteellista, mutta toteutunee kun cd:n hintaa vertaa The Oxford English Dictionary: Blue Leather Edition Twenty-volume Set -nimikkeellä kulkevaan laitokseen. Hinta vaatimattomat 6000 dollaria. Tuote on ilmeisesti tarkoitettu lakimiehille ja muille paremmille ihmisille, joiden talous tuollaisen kestää. "Tavisten" laitos maksaa 649 $ joka on jo saavutettavissa näilläkin palkoilla. Painoa on n. 80 kilogrammaa, joten postimies soittanee kahdesti.
VastaaPoistaHelsingin yliopiston Alma-palvelu on muuten ihan suolesta. Paskempaa käyttöliittymää saa hakea, jos sekasotkusta jotain löytääkin, niin kaikenmaailman cookie-vaatimukset ja muut kikkareet haittaavat käyttöä niin että eipä tule käytettyä muuta kuin pakon edestä. Että terkkuja vaan suunnittelijoille.
Rienzi,
VastaaPoistakoska epäilen, että tällainen alablogihtavuus arveluttaa sinua edelleen (huhtikuun hattupäivältä: "pitäisi tietysti laittaa tällaiset omaan blogiin"), sanon ääneen ajatukseni aiheesta. Minusta on viehättävää, että monet kirjoittavat pitkästi ja vilauttavat vähän elämäänsäkin. Se ei ole tilan valtaamista Kemppiseltä. Päinvastoin. Se on merkki opettajamme valovoimasta (mittayksikkö kandela, fysiikkaa), joka saa meissä liikkeelle jotakin.
Ja onhan tässä tämä yhteisöllisyyskin. Minä näin pari yötä sitten unta, että olin Petja Jäppisen kanssa samalla kurssilla opettelemassa ruotsia. Meillä oli oikein pulpetitkin.
Muinoin kantasuomen äännehistorian tunnilla taidettiin mainita, että Volga ja Oulu ovat samaa alkuperää ja palautuvat johonkin suomalais-ugrilaiseen kantasanaan, joka vettä tai virtaa tarkoittaa. Kotikylässä on edelleen tiessä Ulinnotko, jossa muinaisten mukaan keväisin puro tulvi tien yli.
VastaaPoistaManuel Vazquez Montalban on tietysti barcelonalainen kirjailija, jonka fiktiivinen hahmo on yksityisetsivä Pepe Carvalho.
VastaaPoistaMiksi Carvalho polttaa kirjoja? Ja miksi Montalban.
When asked why, Pepe once commented: "It’s an old habit of mine. For forty years I read book after book, now I burn them because they taught me nothing of how to live."
When Montalbán was asked the same question, he replied: "It’s a cultural sarcasm deriving from the supposedly low culture nature inherent in the detective genre. Moreover, it allows me to play a few small cultural jokes: burning Quijote or The Theory of Life by Engels. On one occasion Carvalho burns an anthology of erotic Spanish poetry whose editors had lacked the good sense to include me"
Sisilialainen kirjailija Andrea Camilleri on kirjoittanut vuodesta 1994 sarjan poliisiromaaneja, jonka päähenkilö on komisario Montalbano. Espanjalaiskollega on selvästi ollut esikuvana, vaikka siinä kirjoja ei poltetakaan.
Camilleri:
http://en.wikipedia.org/wiki/Andrea_Camilleri
Montalban:
http://www.barcelonareview.com/40/e_mvm2.htm
Kemian suhdetta ihmissuhteisiin on tutkittu jonkin verran mutta eräistä osin ei ole vielä päästy edes yksimielisyyteen mitä tutkitaan.
VastaaPoistaEikä tässä vielä kaikki...
Samassa taloudessa raskaana olevan naisen kanssa asuva mies lihoaa ja hänen veren kortisodipitoisuus nousee mikä laukaisee hoitovietin. Miehen ei tarvitse olla sukua lapselle tai naiselle, mutta päivittäinen jatkuva riittävä läheisyys riittää.
Ja
Hyvän hajuaistin omaava mies erottaa naisen tuoksusta tämän kierron vaiheen ja onko nainen raskaana.
Eräässä testissä herkkäaistisimmat miehet pystyivät tuoksun perusteella antamaan oikean paidan tuoksun perusteella neljällekymmenellee naiselle.
Sitten...
Laitetaan sekaisin pikkulapsen päällä ollut paita puhtaiden paitojen sekaan. Nainen erottaa oman lapsensa päällä olleen haistamalla, mutta ei erota muitten lasten päällä ollutta puhtaasta. Mies ei puolestaan erota oman lapsen paitaa, mutta erottaa minkä hyvänsä lapsen päällä olleen paidan suuremmalla todennäköisyydellä kuin nainen.
Kirjojen säilyttäminen hyllyssä siten, että lukisin jonkun kauan sitten lukemani opuksen uudelleen kymmenen vuoden kuluttua vaikka saisin sen kirjastosta on ihan älytöntä.
VastaaPoistaEi niinkään metsien suojelun vaan tilan takia. Ei ole mitään älyä ostaa kalliilla asuntoa jos siitä ison osan vievät usein aivan kammottavat vanhat lundiat yms. krumehkat. Tietokirjojen laita on toisin, kun niihin palaa aika ajoin.
Liuhakkaita lukukokemuksia pitää jakaa. Vien käytettyjä kirjoja ystäville ja antikvariaattiin toisillekin ja ilahdun kun tekevät peijjoonit samoin. Joitakin kirjoja vien tutuille ja haen pois kun ilmoittavat lukeneensa. Tällainen kirja on esim. Tuulen Varjo.
Hyvä suhde omaan antikvaariin pitää luoda samalla tavoin kuten lääkäriinsä, juristiinsa tai pastoriinsa. Oma-antikvaari pitäisi tuoda omalääkärin rinnalle.
Nettidivareihin en ole hurahtanut kun kirjoja pitää saada hypistellä niitä ostaessaan. Tämän takia ymmärrän toisaalta niitä, jotka eivät kirjoistaan raaski luopua.
Kyä se henkilökemia on jotenkin sopimatonta. Nyt toi mummokin näkee jo unta Jäppisestä. Näin se henkilökemia tekee tepposiansa.
VastaaPoistaKempiläinen kirjoittaa alkupuheensa niin monitahokkaasti, että siitä saa kimmokkeita arvoituksellisiin suuntiin, tuntemattomiin teemoihin ja luotaamattomiin syvyyksiin.
VastaaPoistaTapsan toinen teoreema: kun on kemiaa, se ei ole pelkkää fysiikkaa.
antti kortelaiselle:
VastaaPoistaKolmaskin hyötykäyttö kirjoille löytyy. "Muistelmateoksista" ja "tiedekirjoista" voi tarkastella samanaikaisesti mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Tämän blogin innoittamana hankin kaksi kirjaa: Shlomo Venezia, Sonderkommando ja Miklos Nyiszli, Auschwitz, joita keskenään mmuiden vastaavien kanssa vertailin.
Joku Rusi kirjoittaa kirjan, jonka tekstiä vertailen Väyrysen, Suomen, Koiviston ja muiden saman alan kirjojen kanssa.
Kyllä lundia aina huonon sohvan voittaa.
Hyvä suhde omaan antikvaariin pitää luoda samalla tavoin kuten lääkäriinsä, juristiinsa tai pastoriinsa. Oma-antikvaari pitäisi tuoda omalääkärin rinnalle.
Hyvänen aika sentään. Minulla on kuin onkin OMA antikvaari kotonani. Nyt puuttuu vain se ravintola.
"Parhaita miehiä ovat ne jotka lukevat ja osaavat valmistaa hyvää ruokaa"
Tapasin oopiumin ratikassa. Jäin koukkuun voisi sanoa: onko tämä sitten kemiaa?
VastaaPoista“I have only stolen one book in my life, and that was a copy of the Los Angeles Yellow Pages, which I took from my suite at the Beverly Hilton hotel. This was in 1987 when I attended the premiere of Steven Spielberg’s Empire of the Sun. A Hollywood premiere is an extraordinary event, but in many ways it was outclassed by the LA Yellow Pages, which I read during a bored moment. It struck me that I should hang on to this precious volume which transformed my holiday at the expense of Warner Brothers.
VastaaPoistaWhat is interesting about the LA Yellow Pages is the picture it gives of real life in Los Angeles, so different from the glitzy world of film premieres, stars and directors. There are more psychiatrists listed than plumbers, and more dating bureaus than doctors, and more poodle parlours than vets. Like the classified advertisements in newspapers, which provide a picture of the readership, the Yellow Pages of any great city reveals its true underside. The Los Angeles Yellow Pages is richer in human incident than all the novels of Balzac.”
J.G. Ballard
Kun ihmistä on oppinut lukemaan, niin lukee mitä tapahtuu ympärillä. Tietää miksi joku valehtelee, tietää miksi joku luulee, että vain hänellä on inside-tietoa. Mutta kun tajuaa, että sata ihmistä istuu ja kyhnöttää sen uskomuksen mukaan, että vain heillä olisi jotenkin ainutlaatuinen salaisuus tiedossa, jota ei saa sanoa niin alkaa näkemään ns. rytmiä tai malleja, joiden olemassaolosta eivät taida n.s. suuri massa eivätkä professoritkaan mitään tietää.
VastaaPoistaToimitaan hierarkioissa. Joku tienaa siitä, että saa verkostoon jonkun toisen; ja pian ansaintalogiikka menee jonkun sivuraiteen mukaan eikä asiakkaan toivomusten. Onko tämä kapitalismia? Ei ole; se on suuren luokan huijausta, korruptiota jossa käytetään pikkunilkkien turhamaisuuksia hyväkis. Ja näitä on Suomessa - ja sen lisäksi meillä on lähidemokraattia pilaavat politikot, joiden ns. huoraaminen on suurempi kuin politikointi. Jotka ovat saaneet kannattajansa, rahansa ja voimansa väärän nosteen avulla: sitäkun on niin vaikea nähdä.
Rehellisyys maan perii: jos ehtii.
Se on pikemminkin kemia, josta pitäisi olla huolissaan.
Jarmomille:
VastaaPoistaÄlkää ostako LASTULEVYhuonekaluja, sillä puukalusteet kestävät vuosikymmeniä. Ymmärtämättömyyttäni tulin vaihtaneeksi puuta roinaan parikymmentä vuotta sitten, ja nyt haikailen komean lipaston perään, joka on nyt jollain sen arvon jo silloin paremmin ymmärtäneellä. Onneksi jotain kuitenkin jäikin.
Hesarille kiitos - on mahdollista tilata pelkkä nettijulkaisu, eikä enää tarvitse pähkäillä ison kierrätyspaperikasan kanssa. Eikä tarvitse pyytää tuttuja tyhjäämään postilaatikkoa muutaman päivän poissaolon aikana, eikä liioin järjestellä postinsiirtoa muihin osoitteisiin. Ja kaikki tämä painettua lehteä halvemmalla! Eikä tässäkään vielä kaikki - oikean lukuosaston löytäminen on nopeaa mutta helppoa.