Irrationalismi

Tunnen tarvetta esiintyä ikävästi Halosta ja Tuomiojaa kohtaan ja nyt myös Claes Andersonia. Tunnen heidät. Tiedän heidät ansioituneiksi henkilöiksi.

Mutta he ovat liian vanhoja. Lipponen oli oikeassa. Lipponen on itsekin liian vanha. Minä olen liian vanha.

Andersonin televisiorupattelussa en jaksanut ihmetellä, ettei hän tiedä, miksi TKK ja HKKK haluavat TAIK:in – medialab. Tietenkin entinen opetusministeri saattaisi tietää, että töpselitaide on oikeasti kova juttu, mutta ei kun ei tiedä niin mikäs siinä.

Mutta kun Anderson mainitsi Milton Friedmanin, hän tarkoitti Friedmanin 1960-luvun kirjoista sitä, jonka ohi todellisuus ja Friedman itse ajoivat jo vuosikymmeniä sitten. Monetaristit esittivät ensi villityksenään, että keskuspankit saisi lopettaa eikä julkisen tahon pitäisi yrittää vaikuttaa valuuttakursseihin eikä raaka-aineiden hintaan.

Noiden kirjoitusten jälkeen sekä maailmassa että Chicagossa on tapahtunut paljon.

Epäilen että vanhan polven intellektuelli-demarien taloustiede on Baran-Sweezy, Monopolipääoma (60-luvulta) höystettynä Joan Robinsonilla, 60-luvulta. Myös Jon Elsteriä on luettu, kunnes tämä 90-luvulla kyllästyi itsekin ajatuksiinsa.

Ehkä rähmällään olijoiden ja stalinistien muisto pidetään puheenaiheena, jotta turhan moni ei muistelisi läntisiä marxilaisia oppeja, kuten marxilaisia taloustieteitä (tai marxilaista kirjallisuudentutkimusta, jota tuli suomeksikin paljon).

Ne nimittäin ovat kärsineet haaksirikon sekä teoriassa että käytännössä.

Tämä ei tarkoita, että ”kokoomukselainen” taloustiede olisi selviytynyt haaksirikoitta.

Jännittävä tämän hetken viritys on Dan Arielyn Predictably Irrational. The Hidden Forces that Shape our Decision.

Kirjan nimi tuo mieleen noitatohtorikirjat, joita ilmestyy kymmenen viikossa. Ariely on kuitenkin MIT:n Behavioural Economics –oppiaineen professori samanaikaisesti medialabissa ja Sloan School of Managementissa. Hän ei ole liian hieno avustamaan New York Timesiä, Wall Street Journalia ja vastaavia julkaisuja.

Rational choice taloustieteen kulmakivenä putoaa kuin eno veneestä. Ja tässä tapauksessa tarina perustuu tutkimuksiin.

Odotan kiinnostuneena, milloin rationaaliseen harkintaan tukeutuva oikeusteoria alkaa yskiä.

Ariely huomauttaa, että tämä taloudellisen analyysin perusoletus on tosiasioiden vastainen, ja esittää pitkän sarjan metodisesti moitteettomia kokeita, jotka nostavat esiin päätöksenteon epärationaalisuuden.

Nuoremmat vasemmistolaiset voisivat ottaa tämän kirjan lukeakseen. Irrationaaliset valinnat toistuvat näet kirjoittajan mukaan nekin säännönmukaisina, ja ne ovat mielenkiintoisia sääntöjä!

Ojassani on oma lehmä. Olemme yrittäneet kauan ymmärtää, miksi sellaiset ilmiöt kuin Linux ja muu open source toteutuvat. Mikä on motivaatio? Valistunut omanvoitonpyyntö se ei voine olla. Kaltaisten kiitos se voi olla. Mutta kyllä klassinen joukon paine eli henkinen vätystely on varmasti myös keskeinen motiivi.

Jotta näkisitte, mihin suuntaan mennään, toistan Arielyn sinänsä kikkahenkiset lähtöesimerkit.

The Economistin todelliset tarjoukset olivat taannoin taaloina nettiversio 59, paperi 125, netti + paperi 125. Koehenkilöistä (kauppatieteen opiskelijoita) 84 % valitsi netti + paperi, 16 % netti ja 0 % paperi.

Kirjoittaja sanoo, että paperiversio oli syötti.

Toisessa kokeessa syötti eli pelkkä paperiversio jätettiin pois, jolloin tulos oli 68 % netti ja 32 % netti + paperi.

Hän huomauttaa myös tunnetusta säännöstä – kodinkoneliikkeessä pannaan ”verratavaksi” esimerkiksi Panasonic 36’’ 690 euroa – Toshiba 42’’ 850 euroa – Philips 50’’ 1 480 euroa.

Mikä on ”rational choice”?

Yleensä keskimmäinen, kuvaruudun kokoon ja laitteen hintaan katsomatta. Olennaista on tehdä laskeminen eli vertaaminen vaikeaksi.

Jäin tietysti minäkin miettimään lääkärin tuomiota pääministerin persoonallisuudesta. Usein ammattimiehet varovat kannanottoja, elleivät ole tutkineet tapausta.

Nostaisin kuitenkin selitykseksi yleisvasemmiston ongelman.

On joukko moraalisia, taloudellisia, kulttuurisia ja muita kaavoja eli teorioita. Tosiasiat sovitetaan niihin. Elleivät ne mahdu, muutetaan tosiasioita, tai ”tuunataan” niitä.

Arvelisin että tosiuskovaisuuden aika olisi tällä haavaa ohi.

Lähes 200 vuotta eli Hegelistä ja Saksan romantiikasta ajatuksia ja havaintoja on ryhmitetty topdown eli ylhäältä alas.

Haukkukaa pragmaattiseksi, mutta bottomup eli alhaalta ylös virkistäisi välillä.

Topdown on juuri se, mikä yhdisti leninismin ja Hitlerin natsismin ja se on se pelottava piirre Yhdysvalloissa tässä ja nyt.