”Jokaisella on työnsä. Älä sekoita tehtäväkenttiä. Kun virkaan nimitetään viisas ihminen, kuullaan ylistystä. Kun virassa on turmeltuneita henkilöitä, onnettomuudet ja mullistukset moninkertaistuvat. Etsi pieniin ja suuriin tehtäviin oikea henkilö, niin onnistut. Siksi muinaiset hallitsijat etsivät työhön sopivan miehen eivätkä miehelle sopivaa työtä. Kun menetellään näin, valtakunta säilyttää vapautensa eikä sitä uhkaa vaara.
Ministerien ja virkamiesten on saavuttava hoviin varhain ja poistuttava myöhään, koska päivä riittää vaivoin valtion asioiden hoitamiseen. Jos joku tulee hoviin myöhään, voi syntyä hätätilanteita; jos virkamiehet poistuvat varhain, töitä jää tekemättä.
Luottamus on oikeudenmukaisuuden perustus. Luottamusta on pidettävä yllä, sillä mitä saavutetaan, ellei herra luota vasalliinsa ja vasalli herransa? Tuloksena on onnettomuus.
Varokaamme osoittamasta mieltämme ihmisille, jotka ovat toista mieltä. Sillä jokaisella ihmisellä on sydän ja jokaisella sydämellä suuntansa. Meidän oikeutemme on toisen vääryys. Emme ole kiistattomasti viisaita eivätkä toiset välttämättä narreja. Olemme vain tavallisia ihmisiä. Voiko kukaan esittää sääntöä, jolla oikean voi erottaa väärästä? Olemmehan kaikki joskus viisaita ja joskus narreja. Vaikka jotkut antavat periksi vihalleen, parempi on pelätä omia puutteitaan, ja vaikka ajattelisimme, että olemme yksin oikeassa, seuratkaamme silti enemmistöä ja toimikaamme sen mielen mukaan.
Yhden ihmisen ei pidä päättää tärkeistä asioista. Niistä on keskusteltava…”
Tässä on noin kolmannes asiakirjasta, jonka pitäisi olla paljon kuuluisampi. Se löytyy hakukoneella esimerkiksi haulla Shotoku’s Seventeen-Article-Constitution.
Shotoku ei ollut eilisen teeren poikia. Hän isänsä oli Japanissa keisarina, ja siksi hänestä itsestään käytetään englanninkielessä titteliä ”prince”, ruhtinas. Hän eli 574-622 ja toi maahansa harrastuksen kiinan kieltä, kiinalaista kulttuuria, konfutselaisuutta ja buddhalaisuutta kohtaan.
Törkeästi liioitellen voisi sanoa, että aika suuri osa japanilaistenkin japanilaisuutena pitämistä asioista – kuten kirjoitus – on peräisin tuolta ajalta.
On sääli, että oikeushistoriat kirjoitetaan perinteellisesti vain läntisen perinteen pohjalta.
Intia on hiukan vaikea, mutta ehkä kirjoitan tähän blogiin Kiinan ja Japanin sekä etenkin Korean historian rungon. Laki ja virkamiehet eivät lakkaa kiinnostamasta.
Ymmärrän oikein hyvin, miksi kiinalaiset kuuluvat suhtautuvan hiukan hajamielisesti mm. suomalaisiin hallinto-oikeuden asiantuntijoihin, joita käy siellä esittelemässä ”hyvän hallinnon” alkeita. Kiinalaiset kun ovat sitä mieltä, että viimeksi kuluneen sadan vuode häiriöistä huolimatta heillä oli esimerkiksi Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumousten aikaan jo 1 500 vuoden kokemus näistä asioista.
Japanissa valta-asemat periytyivät, mutta Kiinassa käytettiin virkatutkintoa, jossa kilpailtiin muun muassa juridiikan ja runouden tuntemuksessa – runoudessa taito kirjoittaa runoja oli itsestään selvä vaatimus.
Joku Robin D. Gill on julkaissut pari vuotta sitten juhlalliselta vaikuttavan runoantologian. Sen nimi on Rise Ye, Sea Studs. Kysymyksessä on 480 sivua vanhoja runoja, etenkin haikuja, jotka on valikoitu eri aikakausilta sillä järkevällä periaatteella, että runoissa mainitaan merimakkara. Runoista esitetään alkuteksti, suora käännös ja käännös sekä oppineita huomautuksia.
Enpä tiedä. Hyllyssäni ovat niille kuuluvalla kunniapaikalla Blythin Haiku-kirjat. Tosin tämä amerikkalainen Gill tuntuu keskittyvän osoittamaan kulttuurien suurta yhteen soveltumattomuutta ja kääntämisen mahdottomuutta, mutta siihen sanoisin sävyisästi, että se ei ole uutinen.
Trepangi on kuulemma syötävää, ellei ihan herkku. Englanniksi otus tunnetaan myös nimellä sea-cucumber.
Jouduin lievän hämmennyksen valtaan, koska muistan – ulkoa – erään Anselm Hollon runon 60-luvulta ellei kauempaa. Kun aloin etsiä sitä, sepä ei ottanut löytyäkseen ennen kuin keksin katsoa Suomen kirjallisuuden antologiasta. Se saattaa olla peräisin kokoelmien ulkopuolelta.
Siinä yhdistyvät viikon teemat, ministerit, runous ja merimakkarat –
Hiljaiseloa
Merimakkaraa ei voi syödä,
eikä sen muniakaan.
Kauniita naisia ei saa lyödä.
Eikä rumiakaan.
Alkoholia ei saisi juoda,
eikä totiakaan.
Hämminkiä ei saisi luoda.
Eikä sotiakaan.
Merimakkaraa ei voi juoda,
Eikä sen muniakaan.
Kauniita naisia ei saisi luoda.
Eikä rumiakaan.
Onpas rivo kuva
VastaaPoista(tulikos tuo Japani tuosta itsemurha keskustelusta mieleen)
no
Martti Luther, käänsi koko Raamatun saksaksi ja loi samalla perustan yhtenäiselle saksan kirjakielelle
1500-luvulla Raamatun käännöksiä tehtiin muuallakin; esimerkiksi Englannissa, mutta käännöstyötä ei palkittu ihan samalla tavalla; William Tyndale poltettiin roviolla....
http://en.wikipedia.org/wiki/William_Tyndale
mainitsit Intian...
kun joskus reilut parikymmentä vuotta sitten kävin Indira Gandhin murhapaikalla, niin - murhasta oli silloin kulunut jo muutama vuosi - siihen paikalle maahan, mihin se Indira Gandhi oli kaatunut, oli jollakin valkoisella maalilla piirretty ne ruumiin ääriviivat samalla tapaa, kuin vaikkapa joissakin Leslie Nielsenin tähdittämissä elokuvissa. Se tuntui hiukan oudolta.
ja siitä tuli mieleeni, että miltä siellä Kiinassa mahtaisi näyttää, jos jokaisen systeemin (vai pitäisikö olla kommunismin) tappaman kansalaisen ääriviivat olisi maalattu niille sijoille, mihin se kansalaisen ruumis oli kulloinkin pudonnut. Mahtaisiko maali riittää?
eli Kiinastako odotit kirjoituksia ;)
no
Mitenköhän se k-i-i-n-a-n kielen opetus on siellä Tiibetissä järjestetty ja se kaikenlainen käännöstyö mitä varmaan tarvitaan, vaikkapa vain erilaisissa opinahjoissa siellä jossakin, tai ehkä sitä ei siellä tarvita
(Mitenkä täällä Suomessa noita asioita opetetaan? Onkohan kouluissa opetusaineistoa yhtä(paljon?) natsismista ja stalinismista ja maolaisuudesta)
Kiinassa en ole käynyt, vaikka se Sininen Lootus joskus sinne houkutteli.
Nepalissa kumminkin, että niin lähellä. Kiinan (vai pitäisikö kirjoittaa Tiibetin) raja tosin oli silloin kiinni, mutta huhu kiersi, että se saattaisi muutaman viikon sisällä auetakin, ainakin vähäksi aikaa...
niin... ja
miten on sen kulttuurien törmäyksen kanssa? New Yorkissa on kiinalainen kaupunginosa ja Lontoossa ja Helsingissäkin on Kinapori
ja Vietnamin sodan aikaan muistan olleen puhetta; että ei ne Vietnamin naapurivaltiot uskalla siellä mitään tehdä, kun Aasiassa on viisi suurta pankkia ja ne kaikki on kiinalaisten sukujen pyörittämiä.
mutta missä muussa se kiinalainen kulttuuri sitten näkyy, paitsi siellä kännykkätehtaan liukuhihnalla ja pankkisaleissa?
(eräskin siellä käynyt kirjoitti, että; Sotilaat olivat niin laihoja, että teki mieli hakea heille ruokaa)
poliiseja kuitenkin riittää (tosin heillä ei sotia voiteta), internettiä kuulemma valvoo 30 000 internetpoliisia
http://www.kvaak.fi/images/articles/11092007183548-1.jpg
Runo löytyy ainakin Hollon kokoelmasta Sateiden välillä (Otava 1956) ja näyttääpä olevan mukana teoksessa Uuden runon kauneimmat 1 (Otava 1968).
VastaaPoistaKääntäminen on tietysti vaikeaa, etenkin runouden, ellei peräti mahdotonta - mutta minulla on sellainen mutu-fiilis, että jos jokin ison maailman runomitoista suomeen sopii, niin juuri haiku tai tanka.
VastaaPoistaTai niiden yhdistelmä hanka. Vastahanka.
Onpa komia tuo Hollon runo. Poikasena ihastelin hänen käännöksiään John Lennonin nonsense-tarinoista. (JL panee omiaan ja Hispanialainen jakovainaa olivat kirjat, jos muisti pelaa.)
VastaaPoistaTuosta moraalista ja siihen sekottuvaan moralismista kirjoittaa tämän päivän Hbl:ssa Olav S Melin (kun ryhtyy tuomitsemaan toisten moraalia käy helposti niin, että itse on suurempi synnintekjiä sillä hinta siitä, mitä
VastaaPoistatuomittu sen jälkeen saa kantaa on suhteetonta siihen mitä itse asia teki ja mistä joutui roviolle).
Eettiset koodit ovat tärkeitä, mutta jos niitä lukee kuin piru Raamattua työn jälki on pirun - ei enää Jumalan. Kanervasta riepottelu
ja häneen kohdistuva ajojahti on esimerkki raadollisesta moralismista, jossa sadistit oikeastaan kilpailevat keskenään: voittaminen on vain ja ainoastaan kyseessä, ei enää itse asia. Pitää saada oma mies paikalle ja sen eteen rikotaan mitä vaan ja ketä vaan. Voihan sitä sen jälkeen olla tyytyväinen....(mietin itse, miten sellainen ihminen oikeastaan voi - nämä jääkylmät amoraaliset joilla roolipelit hyppysissä ovat minun nähdäkseni enemmän kuolleita tai elukoita kun ihmisiä, joilla sydän. Ja se voi olla että heitä sen takia ärsyttää yli kaiken se, että näyttää sydämensä. Toinen tärkeä pointti on se, että on olemassa kulttuureja, joille meidän kaikki kompleksit ja tarpeet ovat helppo lukea, ja sen takia diagnostisointi on tullut helpottaakseen väärien analyysien tekemistä (=minä olen yksi sellainen, jolle olisi pitänyt lyödä onnellinen diagnoosi hyvin varhain, jolloin minunlaiset näkökulmat olisivat jääneet täysin pois - vain seksuaalisesti pystyvä voi analysoida seksuaalisia asioita ja minulta rupeaa tuntumaan, että minä naisena olen aika yksin näitten asioitten kertomisessa). Tabusta on tullut suukapula erityisesti naisten suuhun ja samalla kulttuuri on amoraalisten avulla opettanut, että pitää hihittää kaikille sellaisille, joiden suusta tulee "sammakoita". Minun rehellisyyteni on aina tulkittu "sammakoiksi" ja jopa filosofit ovat olleet äänekkäästi mukana nauramassa siitä, ettei "ikinä opi".
Mutta entäs jos ei olisi sittenkään sanonut. Olisi vetänyt korvat sisäänpäin ja ruvennut imitoimaan vallitsevan antropologisen tavan?
Olisi vain saanut jatkua ikuisesti sillä vaarallisinta oli ja on tässä nyky-yhteiskunnan tavassa nähdä seksuaalisuus se, että se hylkää samalla oman tulevaisuuden kun se kuvittelee, että se jotenkin suojelee sitä. Darwinin laki voidaan siksi miettiä uudelleen: kuka voittaa siinä, että äiti ja isä haluavat keskenään voittaa ja jälkeläinen maksaa heidän Falloskompleksin? Jos äidit ja isät ja heidän avullaan mummot ja famut taistelevat oman lapsensa kannalla mutta eivät tajua, että taistelu rikkoo myös suorassa suhteessa omat lapsenlapset. Jokaisessa rikkoutuneessa avioliitossa on silti biologisesti lapsi, jota ei voi halkaista. Eripurat siirtyvät taustalla epämiellyttävyydeksi, jolla on suora hinta menestykseen.
Samalla eripurat (pakotetut reflektiot tilanteesta) ruokkivat osaamista ja maailmankuvan avautumista. Jos kaikki on pumpulissa aivotkin nukahtavat, on minun oma mielikuva liian hyvästä elämästä, jossa vaikeuksia tai koetuksia ei juurikaan ole. Näiden takiako kasvaa sitten impotenssi, jonka takia syntyy kenties alitajuntainen kompleksi ja sen myötä sadismi?
Jokainen riita heijastuu myös lapsenlapsiin ja jos "nimi" on ainoa asia joka merkitsee se kulttuuri petaa itselleen lisää vaikeuksia tämän argumentoinnin seurauksena. Samalla kulttuurista tulee minun nähdäkseni sokea ja on helppoa riistaa niille, joilla on
1500 vuotta etumatkaa. Itse uskon, että olivat kaavailleet itselleen maanpäällinen ja laittaisivat meidät kaikki maan alle valtaviin luoliin, joita jo sitäpaitsi rakennetaan kuin sveitsinjuustossa: reikiä on jo yhtä paljon kun taajamia? Sokeana olisivat saaneet meidät sinne muutaman sadan vuoden päästä, ellei jo ennen. Rahan houkuttelemana tietysti.
...
Falloksen syndrooman taustalla on kateus sydämestä? Sydämetön haikailee sydäntä: Taikuri Oz:in tarina?
Tässä linkissä siitä, miltä myös näyttää, että Coca-Cola Zero on suunnattu miehille tässä tarkoituksessa:
http://www.youtube.com/watch?v=WB5aG4NyoYk
ja pitää muistaa, että
aivan kuten Mikko Lehtonen kirjoittaa tämän päivän HS:ssä tämä asetelma (vaikka se ruokkii miesten reflektoimatonta ja kyltymätöntä halua penetroida, joka on hänen perusviettinsä ja sillä tavalla ihan ymmärrettävää ja (jopa hauskaa) niin myös mies rupeaa lopulta kokemaan itsensä YKSINÄISEKSI naisenkin sylissä. Jos ei saa kohdata naista naisenaan ja kokea itsensä rakastetuksi myös ihmisenä eikä vain uroksena se ei palkitse miestäkään pitkän päälle. Tämä varmasti vain lisää tuota Fallos efektiä? Pitää olla niin hemmetin mies, että.
Kvinnan skall ta emot undervisning i stillhet och alltid underordna sig.
Paulus i brev till Timotheos kap 2:11.
on ongelma: näitä ei saa tällä lailla levittää ns. totuuksina. Mies ei saa käyttää eettisiä tekstejä apunaan kaataa koko ihmiskunta lännessä vaikka itse kokisi olevan äidin silmissä "hyvä poika".
Tässä pohjaksi (epätieteellistä ehkä, mutta helposti ymmärrettävää lukemista naisesta ns. "liikkeen kannalta") ja miten hän on pelkkä pylly tai peppu pahimmissa tapauksissa.
http://hem.passagen.se/mihu9999/mandl.htm
(huokaus)
Runous tekee työtä
VastaaPoistaLauantaina hautajaisissa halusin kertoa vainajan tyttärelle ja lapsenlapselle, että tästä runosta äiti ja isoäiti liikuttui 13-vuotta sitten. Marilainen Svetlana Esaulova on kirjoittanut tyttärelleen:
Nuku lapseni
hento kuin kukka
huulet lehden ohuet
hymyilevät unessa.
Kaksi pulleaa kätöstä
aamuauringon säteitä
ihanasti suutelevat.
Minulle niin rakas hento uni.
Lattialautojen en anna narista.
Kuinka paljon onnea kannan itsessäni, sitä ihmettelen
miten paljon on annettu yhdelle ihmiselle.
Kaarrun taivaaksi oman lapseni ylle
tulen maaksi, puhtaaksi joeksi.
Olkoon taivas täynnä lentokoneiden ääniä - se seestyy.
Kuului lapseni ensimmäinen äännähdys, miten voimakkaaksi tunsin itseni.
Miten herkemmäksi nämä siivet
kasvavat vain lapsen kanssa.
Vain silloin olet keikkein onnellisin.
Sydän lämmin ja voimakas syttyy
palamaan ja niin valoisa on
sielu tästä tulesta.
Pieni lapsi imeytyy jokaiseen
verisoluusi ja lapsen henginnästä tulee sinun hengitystäsi.
Pikkuinen lapseni
ojennat käsiäsi minua kohti.
Sinä tarvitset minua
kuin aamuista aurinkoa
kuin lämmintä ilmaa
kuin hellää, rauhaisaa taivasta.
(venäjästä suomeksi Lisa Nylander)
(Anteeksi jos muisti ei ole korrekti.)
Mutta kun biologinen äiti, kasvatusisä ja nyt 13-vuotias kiittivät, poisnukkuneen
lämpö oli läsnä. Ja viestien arvo - se on ihmisten puhe toisilleen - paljas merimakkara lukee rantakiviä ja tuulta ja aurinkoa niskassaan - miten kulloinkin on, kaikkea ei voi rakentaa.
Mutta kasaan voi poimia, esim. näin:
http://leenanylander.net/timantinkantaja.html
Ja joskus tapahtuu niin että ihminen on paikallaan, kun häntä tarvitaan - ja runo on näyttänyt hänelle paikan.
Eilen illalla ilahdutti minua suuresti ja syvästi mies nimeltä Ivry Gitlis viuluineen (kuulostaa siltä että nykyään tuijotan vain telkkaria , kuten tuijotankin). Sai ajattelemaan, että me täällä lännessä asutaan kyllä tynnyreissä. Sai haluamaan pois omasta tynnyristä.
VastaaPoistaSitäpaitsi vanhat miehet ovat ihania.
Tuo kuva: uskotaan, että siitä kaikki alkaa, kun totuus (yksi niistä) on se, että siihen päädytään. (mereen ja rannalle ja mereen)
Korkea kiinalainen virkamies ("tuomari") on sankarina Robert van Gulikin kirjoittamissa dekkareissa. En oikein ole osannut niistä innostua, vaikka niillä oli aikanaan toinen korkea virkamies, ulkomaalaisvaltuutettu Antti Seppälä, suosittelijana.
VastaaPoistaVan Gulikin teksteissä on jotain samaa kuin Chestertonin Father Browneissa. Niistä kyllä pidän, niiden nerokkaan kielen vuoksi (suosittelen luettavaksi vain englanniksi), muusta tönkköilystä huolimatta.
Kiitos Shotokusta. Suomennos oli upea (kenen lienee). Kolahti todella coolisti. Näistä mainitsemistasi asiantuntijoista tiedetään kyllä, mutta ei kehdata oikein avoimesti kertoa kaikelle kansalle, että esim. Suomen ponnistelut tällä saralla Kiinassa ovat hiekalle rakennettua, kun ei ole oikein rakennustarpeitakaan. Mutta veronmaksajien rahaa siihen on saatu kulumaan tuhottomasti. Ainoa käsinkosketeltava tulos yksi huono väitöskirja. Mutta näiden poikien hybris senkun kasvaa. Väärät miehet rakennushommissa.
VastaaPoistaTänään opin tämän:
VastaaPoista"Merimakkarat voivat puolustautua syöksemällä peräaukosta ulos suuren osan sisäelimiään; niiden tilalle kasvavat pian uudet."
Tuohon ei moni ministeri pysty.
Mutta keisarin poika vaikuttaa viehkeältä. Kiinaa, Japania ja Koreaa odotan innolla. Pientä hartautta tuohon suuntaan on näet sekä kirja- että elokuvahyllyssä.
Minulla taas on pitkänä projektina samuraiden historian tutkiminen. Historioitsija on äärettömän pedantti ja yksityiskohtainen kuvineen kaikkineen, Mitsuo Kure.
VastaaPoistaKirja on politiikkaa, eli se on 700 vuoden taistelujen historia. Samurai-kasti luotiin vasta sen jälkeen kun hovi päätti oikeudenkäynneistä.
Suurin osa sodista oli sisällissotia. Suurin osa samuraista oli vain brutaaleja tappajia ja omaisuuksien ryöstäjiä.
En uskalla mennä väittämään Kurosawan antamaa kuvaa vääräksi, mieluummin uskon että hän kertoi tapauksen Ikko-ikki-liikkeestä. Talonpojat rupesivat kapinaan, koska aristokratian, temppeleiden (kyllä, buddhalais- ja konfutselais-temppelit!), hovin ym. sotahallitukset aloittivat aina vain uuden juonittelun jonka päässä oli sota.
Ainakin Seitsemän samuraita kertoo köyhistä talonpojista jotka pyysivät samuraita suojelemaan heitä.
Voisi olla joku sellainen tapaus.
Japanin historiasta täytyy kyllä olla suunnaton määrä kirjoitettua tietoa kun samuraistakin on syntynyt noin valtava opus.
Ai niin, naisista on kirjassa kokonaista kaksi sivua.
Trivia trivia näytä sarves, onko huomenna tietoo.
VastaaPoistaJapanissa oli minusta kaunis ja kannatettava periaate se, että maatalouden suorittavalla portaalla on liikaa vaurautta, jos sillä on varaa vaatteisiin.
VastaaPoistaUrheiluhengen vuoksi voitaisiin kyllä jonkinlaiset tossut sallia.