Voi olla että tähän kirjoittamiseen tulee tilapäistä epäsäännöllisyyttä. Menen huomenna silmäklinikalle syynättäväksi. Niinkin voi käydä, että uhkaavat puukolla. Tai sitten ei.Näissä merkeissä muuta lyhyitä vastauksia runsaisiin kysymyksiin.
”Mikä Kemppistä kiehtoo sodassa?” – Aiheellinen kysymys. Vastaus: kuulun niihin, joiden mielestä ainakin kolmannes sodasta hengissä ja haavoittumattomina selvinneiksi merkitystä sai pysyviä vaurioita, jotka vaikuttivat ajoittain määräävästi heidän käyttäytymiseensä.
En sano että henkisiä vaurioita. Sanon että ne kokemukset muuttivat maailmankuvaa ja luonnetta pysyvästi.
En halua yleistää. Sotaa käytiin monella tavalla. Isäni tapaa sanoa, että kunniamerkeillä ja ilmapommeilla oli taipumus pudota kauas taistelulinjoista ja osua viattomiin.
Tämä periytyi. Minulle esimerkiksi Saksan ja Italian väkivaltaisimmat ylioppilasliikkeet 1970-luvulla ovat selvästi isien sodankäynnin jatkamista. Etumerkin muuttaminen ei muuta asiaa.
Suomen johtavissa stalinisteissa oli joukko jääkäriupseerien poikia. Heillä ei ole ilmennyt tarvetta korostaa taustaansa.
Hitler oli yksi näistä sodan pysyvästi vaurioittamista henkilöistä. Myös Churchill oli. Saatuaan osittain aiheellisesti syyn Gallipolin fiaskosta hän toimi ihan oikeasti aikansa pataljoonan komentajana länsirintamalla.
Meidän jääkäreillämme oli oikea käsitys sodankäynnin luonteesta, koska he olivat olleet Saksan itärintamalla.
Ymmärtääksemme toista maailmansotaa – esimerkiksi talvisotaa – meidän on ymmärrettävä ensimmäistä maailmansotaa.
Somme 1.6.1916 oli Britannian armeijan verisin päivä – 20 000 kaatunutta. Saavutukset nolla. Sommessa kaatui jouluun mennessä 600 000 saksalaista ja 420 000 brittiä.
Intomielisimmät ja nuorimmat, tyypillisesti yliopisto-opiskelijat, oli tapettu jo 1914.
Mitä tulee sodankäynnin tasoon ja johdon suhtautumiseen, Sommessakin tehtiin rynnäkköjä taisteluhaudasta täyspakkaus selässä. Piikkilangoille ja kohti bunkkereita kannettiin repussa mm. kenkävoidetta. Pakkaus painoi 30 kiloa.
Olen käynyt Sommessa, ja Verdunissa. En ole ajatellut mennä toista kertaa. Ihmisen ja hänen historiansa hulluuden muistomerkkeinä paikat ovat ylivoimaisia. Niihin verrattuna toinen maailmansota Hitleriä (ja meillä Stalinia) vastaan oli viimeinen ”hyvä sota”.
Joku oli lukenut kirjoituksestani, että olisin pitänyt talvisodan rauhaa ”oikeudenmukaisena”. En tiedä, mihin tämä lukutapa perustuu. Olen kyllä hyvin vakuuttunut siitä, että kansa taisteli olemassaolostaan, ja Kolymaan ja Vorkutiin tarkoitetut junat olivat odottamassa suomalaisia Leningradin seudulla. Sota ja sen rauha olivat uskomattomia väkivallantekoja, joiden uhriksi Suomi joutui – siis talvisodassa.
Kommentoija ”Marjo” esitti hyviä huomautuksia siitä, miten Suomessa tiedettiin Stalinin ja toisalta Hitlerin julmuuksista. Kertaa hänen jo mainitsemansa: suurisuuntainen eli teollinen joukkomurhaaminen alkoi Sakassa syksyllä 1941. En tiedä että kukaan suomalainen asiantuntija olisi vieraillut tuhoamisleireillä. Theresienstadt oli Hitlerin miesten rakennuttama kulissi, ”onnellinen keskitysleiri”, jota näytettiin mielellään ulkomaalaisille.
Neuvostoliitosta tiedettiin. Itse olen tiennyt yksityiskohtia hyvin kauan, koska yksi isäni sukulaisista, Kaisu-täti, karkasi Siperiasta ja pääsi uimalla Rajajoen yli hiukan ennen sotaa. Sukumme piirissä tiedettiin siis hyvin tarkasti, mitä vähemmistökansallisuuksien edustajille, kuten suomalaisille, oli jo tehty, ja tämä tieto oli olemassa 1939.
(Kuva Wikipedia - Somme.)
Onnitetaan, että silmälääkäri olisi virkeä, hyvin nukkunut ja hyvänäköinen. Tai muutoin blogi voisi olla hetken mp3-formaatissa.
VastaaPoistaLainaus: "ainakin kolmannes sodasta hengissä ja haavoittumattomina selvinneiksi merkitystä sai pysyviä vaurioita, jotka vaikuttivat ajoittain määräävästi heidän käyttäytymiseensä."
Pysyvimmät henkiset vauriot tulivat ja kohdistuivat sitten ketjussa suurin osin heidän pojilleen. Ja sen valitettavasti usein huomaa.
Anthoni vieraili ainakin Sachsenhausenin keskitysleirissä ja ymmärtääkseni myös Dachaussa.
Auschwitchissa vieraili sodan aikana ainakin 1 suomalainen lääkäri ja virkamies Punaisen Ristin porukan kanssa. Kunpa muistaisin tarkemmin...
Kun ei kerran Punainen Risti mitään kummallista Auschwitchissa huomannut, niin miten kukaan tuolloin Suomessa asuva olisi tarkempiin huomioihin pystynyt.
Mikä ketään kiehtoo sodassa?
VastaaPoistaEnsiksikin. Ihmiset eivät ole kiinnostuneita pääosin sosiaaliturvasta tai työmatkaliikenteestä vaan lukevat ilta-nimisistä lehdistä ihan muista jutuista. Elokuviin mennään katsomaan ihmisten nirhaamista tai spektaakkeleita jättionnettomuuksista, tai muuta vastaavaa; vain Warholin elokuvissa on esitetty nukkumista eli muuta käytännön elämää silkaltaan. Sota dramaattisena tapahtumana ansaitsee jollei ykkössijaa niin ainakin hopeaa, kiinnostuskisoissa.
Toiseksikin. Ihmiset jäsentävät elämäänsä sen tärkeiden tapahtumien, solmukohtien, joissa tapahtuu merkittäviä asioita, kautta. Yhteisöjen elämässä sodat ovat semmoisia. Niitä ja niiden syitä on funtsittu jo antiikin draamoissa.
Kolmanneksi. Sota on julkinen salaliitto, kunnes se joko aloitetaan tai julistetaan. Salaliittojutut ovat aina kovasti kiinnostavia. Ja tässä päästäänkin sitten siihen oikeaan asiaan.
Mitä Sommeen ja Verduniin tulee, on muun lukemani lisäksi siihen minulla niitannut viimeisen kirjoituksen Brev från nollpunktenissaan, kuvaillessaan Ossuaariota. Siteeraan esipuhetta, jossa puhutaan yleisemminkin:
"Igen tror jag att livet på seklets ljusa sida skapat ett onaturligt stort avstånd till det skedda. Länge tänkte vi att det faktiskt var så, att katastroferna under århundradets första hälft bara var tillfälligheter, och att deras blotta monumentalitet skulle göra dem svåra att glömma och omöjliga att upprepa. Men nu vet vi tyvärr bättre. Vi har nyligen sett händelser som tvingar oss att undra om dessa stora tragedier kanske inte bara var temporära yttre störningar, utan kanske till del har samma rötter som våra påtagliga framsteg. Och vi kan nu också skåda betydande försök att föneka det som skett, en verksamhet som bara finner sin logiska fullbordan just i återupprepningen. Därför är det idag viktigare än någonsin att minnas."
http://www.peterenglund.com/andrabocker_nollpunktentext5.htm
Ypresin musta koira.
VastaaPoistaKun poika oli pieni, opetin hänet lyömään, esitin kysymyksen, kannattaako hänen ennen lyödä vai juosta, ja jos juoksee, kuinka kauas. Sitten opetin hänet lyömään oikein.
VastaaPoistaOpetin hänet hyväksymään väkivallan todellisuuden ja ottamaan sen haltuun.
Minusta on aina yhtä mielenkiintoista törmätä ajatukseen siitä, että joku ihmettelee miksi jokin kiinnostaa.
Ns. Edmond Hillary -teesi toimii ihan hyvin tässä "koska se on siellä".
Tästä tuli mieleeni. Takavuosina pari tuttua naista, ihan fiksun maineessa ja valtion leivissä, esitti minulle että historian opetus kouluissa pitäisi kieltää, sillä historiassa sorrettiin naisia, joten historian opetus on osa miesten ylivallan legitimisointia.
Sama asenne hstorian näkyy eräillä virkattupipohumanisteilla; tulkitaan sodan tutkiminen militarismiksi.
Juuri eilen puhuin hyväksymisestä.
Asioiden haltuunotto edellyttää niitten todellisuuden hyväksymistä. Sodan haltuunotto edellyttää ensin sodan todellisuuden hyväksymistä, sen tiedon sisäistämistä, että sota on totta.
Kun sodan todellisuus on hyväksytty, voidaan aloittaa sodan haltuunotto. Kun sota on otettu haltuun, voidaan puhua sodan hallinnasta ja kun sota on hallinnassa, sen todellisuuden toteutuminen on epätodennäköisempää.
Ranskassa, joka ei koskaan ole luopunoin noin 36 000 kunnastaan, on kolme kuntaa, joissa ei ole lainkaan asukkaita.
VastaaPoistaNämä taitavat sijaita Verdunin alueella.
Yhteiskunnallinen asema tuo mukanaan vastuuta, siis tiettyjä oikeutettuja odotuksia sen suhteen, että jos ei tiedä, niin pitää ottaa selvää. Mutta ne, joilla oli asemaa ja vastuuta lipesivät vastuustaan.
VastaaPoistaTietoa Saksan sisäisestä kehityksestä oli tarjolla yllin kyllin. Jo 'Mein kampfissa', oli selkeä ohjelma sen suhteen mitä tuleman piti. Ennen sotaa poliittisille vastustajille pystytetyistä keskitysleireistä palattiin joskus, mutta kuolemaan. Ne harvat vapautetut olivat jo niin heikossa kunnossa, että suurin osa kuoli 'vapauttamisensa' jälkeen.
Jotenkin näissä aatoksissa 'tietämättömyydestä' ja vertailusta Stalinin ja Hitlerin hirmutekojen suhteen haiskahtaa taustalla ajatus siitä, että olisi moraalisesti ja oikeudellisesti jotain eroa sillä tapettiinko tuhat vaiko satatuhatta. Tähän vertailuun sisältyy myös silmänkääntötemppu. Jos Hitlerin valta olisi kestänyt yhtä pitkään kuin Stalinin, olisi Saksa ohittanut Neuvostoliiton kirkkaasti myös numeerisesti tapettujen määrässä. Mutta kuten sanottu, tällaisessa vertailussa ei ole mitään mieltä.
Miekkaan tarttuminen hyvän asian puolesta usein hukuttaa, mutta ei aina eikä kaikkia. Erään tuntemani vaikeasti haavoittuneen sotaveteraanin vastaus kysymykseen, jäikö sodasta pahoja muistoja oli: "Ei - tulipahan homma hoijettua".
Lue Iineksen viimeisimmät kommentit Pääministerin suojasta -osiossa.
VastaaPoistaZenonin paradoksi selittää hyvin paljon mutta sitä paradoksia ei olla selitetty oikein: samasta syystä, miksi ei olla selitetty filosofiakaan oikein: logiikka on ollut tietoisesti virheellistä mutta yliopistolla ei haluttu astua vallan sormille kuten Vatikaanissakaan ei haluttu astua. Molemmat pitivät vääristynyttä ideaa sen takia, ettei uskallettu antaa periksi. Nythän Katoliset myöntävät tieteen merkityksen ja GG:n maailmankuvan. Nyt - siis vasta 400 vuotta jäljessä. Muuttavatkohan nyt Lontoossakin sitten kerhonsa nimen "The world is not flat anymore" -kerhoksi? Voisivat hävetä, että kantavat intellektuellien symbooleja ja ovat pässejä, superidiootteja.
Jos vasta nyt revidoitiin logiikka on siinä samoja idiotismeja, joihin ei saanut puuttua. Kun yritti oli ensin (kuten minä) vaarassa joutua itse idiootiksi. Otin riskin ja sain idiootin leiman. Mutta nyt en ollut ainoa kapinoiva ja sen takia aika oli kypsä.
Mutta Zenonin paradoksi ja Stoalaisten logiikka antoivat heille jo kauan sitten ohjemallit miten vetää tietämättömät talonpojat nenästä. Enää ei taida onnistua.
Silti minäkin ehdin saada vihamiehiä ja loukkaantuneita narsisteja ja psykopaatteja ikuisesti vihamiehiksi. Eikä kukaan ymmärtänyt minua, ei kukaan. Kaikki näkivät vain omat kenkänsä, miten ne kiilsi ja kiilsivätkö ne. Tämä sota on minun osaltani siksi ohi: nyt olisi leikin aika eli nautinnon.
Jos sellaista saa toivoa.
Se olisi haaveeni: pitääkö kirjoittaa Iineksen bloggiin uudelleen haaveistani. Haaveilen, että saan nauttia ja olla mukana oikeassa yhteistoiminnassa enkä pelätä jatkuvasti.
Minua ei kiinnosta sota, vaan historia. Se mitä on tapahtunut todella.
VastaaPoistaMenee pahasti asian viereen, jos pohdiskellaan käsi poskella, miksi joku tarvitsee sotaa henkilökohtaisista syistä... Sellaisia hulluja on mitättömän vähän.
Sen sijaan voisi ehkä pohdiskella, miksi valtioilta hyväksytään sellainen käytös ja itsekkyys, jota yksilöltä ei hyväksytä missään yhteiskunnassa.
Mitä isänmaallisuus on muuta kuin viihtymistä oman ihonsa sisällä! (nahkansa voi tietysti venyttää maansa rajoille asti, ja jotkut siitä saattavat hyötyäkin, mutta ei se välttämätöntä ole, perhe ja asuinsija riittää ihan hyvin ja ystävät, kunhan antaa salliaisen sallia jokapäiväisen tyytyväisyytensä omissa puitteissa tai ainakin jokatoinen-päiväisen )
VastaaPoistaVoimia! Ainakin olet silmäklinikalla sananmukaisesti hyvissä käsissä.
VastaaPoistaJK:
VastaaPoista...suurisuuntainen eli teollinen joukkomurhaaminen alkoi Sakassa syksyllä 1941. En tiedä että kukaan suomalainen asiantuntija olisi vieraillut tuhoamisleireillä.
Hieman ontuvanoloinen puolusteluyritys, koska kirjoja ja lehtiä painettiin, ja ne olivat saatavilla. Eri asia, jos ne strutsipuolustuksessa jätettiin lukematta, (tai luettiin taskulampun kanssa peiton alla kuin teologi steineria).
Puhutaan, ettei tiedetty...mutta tosi asiassa Suomen osa tässä toiminnassa on yhä kiistanalainen. vaihdettiinko juutalaisia ehkä viljaan? Emmekö taaskaan tasan olleet sankareita? No, emme. Dokumenttien valossa olimme lähinnä natsi-Saksan juoksupoika, tässäkin. Ihmisarvo oli alisteinen omalle hyvinvoinnille, mutta syöväthän ihmiset myös toisiaan tiukan tullen. Ja minä siinä nyt näe mitään erityistä, vars. jos muutenkin tapaa syödä nisäkäslajitovereidemme kuolleita ruumiita.
Kenkävoiteella on juuri sodat voitettukin mutta sen tietävät ne, joiden syliin lensi sitten nuo mitalit.
VastaaPoistaDet skall se bra ut och man måste lyda. Förstår man inte det så måste man krypa och behöver snarast handkräm.
Ne osaa kyllä hommansa, silmälääkäritkin, pitää vain rukoilla virkeyttä ja viileitä ajatuksia lääkärin aivoihin. Parhaimmat lääkärit eivät tule liian lähelle, eivät ole liian empaattisia, eivätkä juo kahvia ennen operaatioitansa.
VastaaPoista(minulla sama juttu tässä kuussa , alan jo rukoilla)
Hyvä kirjoitus, kiitos. Sodan vammauttava vaikutus ilmenee ja levittäytyy kaikkialle. Tässä hieman japanilaista problematiikkaa:
VastaaPoistahttp://www.heiwa.go.jp/en/peace-and-consolation.html
"Non-pensioned veterans
Those who were ready to lay down their lives for their country and left home for military service and yet, though they underwent severe hardships, were deemed ineligible for a military pension as they had not served in the armed forces for the stipulated length of time.
Postwar internees
Those who were forcibly detained in the Soviet Union and Mongolia, despite the fact that the Pacific War was over. In camps called "lageri", they had to perform hard labor in bitterly cold conditions and with little food. There were many who died in these camps, and even some survivors were unable to return home until diplomatic relations were restored between the Soviet Union and Japan in late 1956.
Repatriates
Those who had been living abroad but were compelled to flee to Japan at the end of the Pacific War. Their lives in danger, they had to leave everything behind and endure terrible hardships in an attempt to reach safety in Japan. Many died on the journey."
Kuten afrikkalainen sanonta (Sambia?) kuuluu: "Elefanttien tapellessa vain ruoho kärsii".
Näyttely on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos olette menossa Tokioon.
http://www.heiwa.go.jp/en/visitor.html
Pari asiaa jäi erityisesti mieleen: Paluumuuttajien valtava määrä sekä sotilaskaluston vaatimattomuus. Paljon puhutaan "teollisesta sodasta", mutta käsittämättömän surkeilla varusteilla yksittäinen sotilas on lähetetty kärsimään vuosiksi jonnekin merten taa. Samahan se on tietysti ollut kaikkialla.
Oikeastaan olen tänään ajatellut enemmän silmälääkäritapausta kuin sotaa, mutta lienee parempi kommentoida vain jälkimmäistä.
VastaaPoistaTarkkaan ottaen en ihmetellyt, miksi ihmiset yleensä ovat kiinnostuneita sodasta vaan miksi Kemppinen. Siinä on tietty ero. Mutta, Eero Raunio, sinä erittelet hyvin niitä yleisiä syitä. Olen kaikesta samaa mieltä kanssasi, joskin inhoan salaliittoelokuvia, paitsi Mametin.
Petja,
nuoruuspoikaystäväni opetti minulle, että miehet lyövät nyrkillä ja naiset avokämmenellä. Tämä hämmentävä uutinen on mietityttänyt minua vuodet. En tiedä; jotenkin luulen, että minä kyllä käyttäisin nyrkkiä. Mutta omia lapsiani (10-vuotias tytär ja 8-vuotias poika) en ole opettanut lyömään. Siksikin, etten tiedä, miten lyödään oikein.
Keskustelu siitä, hyötyykö joku sodasta vai ei, on mielekäs vasta, kun ensin määritellään, mitä hyötyminen on. En epäile aseteollisuuden voittoja enkä poliitikkojen urain urkenemista.
"Kuka siitä hyötyy?" oli keskeinen kysymys niissä nuoruuteni opintopiireissä, joissa istui monenmoista feministiä ja postgenderistiä, muutamien sydämet syvästikin sotaisina. Minua se kysymys aina nauratti epäasiallisen hysteerisesti.
"nuoruuspoikaystäväni opetti minulle, että miehet lyövät nyrkillä ja naiset avokämmenellä. Tämä hämmentävä uutinen on mietityttänyt minua vuodet."
VastaaPoistaAvokämmenellä aikaansaadaan ääntä ja läpsäyksen sosiaalinen sanoma ("täällä tapahtuu").
Nyrkillä saadaan aikaan sinelmiä, äänettömästi, mutta vain taitava lyöjä satuttaa kohdetta enemmän kuin itseään. Kun molemmissa päissä on luuta, kudosta ja lihasta.
Nyrkillä lyöminen on "privaatti tapahtuma".
Ei kai kukaan meistä Suomen puolustajista halua väittääkään, että suomalaiset olisivat olleet jaloja ja puhdasotsaisia sankareita.
VastaaPoistaKahdeksan juutalaista luovutettiin ja 50 000 inkeriläistä palautettiin. Paha ja surkea juttu, ei mikään ylpeilyn aihe. Vaikka muualla tehtiin paljon isompia pahuuksia, niin emme mekään syyttömiä ole. Jatkosotaankin lähdettiin kostomielellä.
Leireistäkin meillä takuulla tiedettiin jotain ja tiedettiin sekin, etteivät ne pyhäkoululeirejä ole. Meidän omista kuolemanleireistämme oli kulunut vasta parikymmentä vuotta, joten kyllä ne muistissa olivat.
Mutta ratkaiseva ero on siinä, että Suomi taisteli hengestään keskellä maailmansotaa, jossa isommat taistelivat vain vallasta.
Saksa ja Japani hävisivät - mutta sitä ei enää huomaa mistään! Jos me olisimme kärsineet yhtä totaalisen tappion, me kirjoittelisimme tässä venäjäksi.
Kaunis kielihän se on, täytyisi oikeastaan opetella.
Lyömään oppii vain nyrkkeilysalilla. Lyöminen ei ole vielä mitään, jos ei osaa suojautua ja väistää vastustajan iskuja.
VastaaPoistaIhan ekaksi toivotan JK:lle sirkeitä silmiä ja onnistunutta puoskarilla käyntiä.
VastaaPoistaPetjalle:
"Kun poika oli pieni, opetin hänet lyömään, esitin kysymyksen, kannattaako hänen ennen lyödä vai juosta, ja jos juoksee, kuinka kauas. Sitten opetin hänet lyömään oikein.
Opetin hänet hyväksymään väkivallan todellisuuden ja ottamaan sen haltuun."
Kuulostaa aika roomalaiselta ja spartalaiselta kasvatukselta. Tyyliin "Vivere est militare." (?)
Maailmankatsomuksen pohjana on synkkä käsitys elämästä ja tuonelaakin mustempi ihmiskuva. Tällaisen kasvatuksen saaneelle Pekalle on aika vaikeaa selittää välitunnilla käsitettä kaverin fyysinen koskemattomuus.
Itsepuolustus on sitten asia erikseen.
Hitlerin nousu ja toisen maailmansotaan johtanut kehityskin pohjautuu roomalaiseen sanontaa:
"Ubi bene, ibi patria."
Missä hyvin siellä isänmaa. Hitler tarjosi saksalaisille ihmisille mitä he tarvitsivatkin: leipää, työtä ja itsekunnioitusta.
Putinin kansansuosio lepää luultavasti samanmoisten pilarien varassa.
Sodan järjettömyys ja tavallisen rivisotilaan kohtalo, hänen ainutkertaisen elämänsä pienuus sodan hulluuden rattaissa tiivistyy Linnan Tuntemattoman hienoissa sanoissa:
"Vuosi kului. Paloaukean reunaan oli noussut parakkeja ja itse aukeama oli raivattu harjoituskentäksi. Siinä he juoksivat, melusivat ja kehittyivät vähitellen laiskansitkeiksi "vanhuksiksi".
Sotilas Mäkisenkin kai piti olla. Ei hänestä aivan sellaista tullut, mutta sellaisenaankin HÄN SAI KELVATA ASTUMAAN MAAILMANHISTORIAN NIELUUN."
Uskomattoman hienosti sanottu....
Anonyymi kirjoitti: "Ennen sotaa poliittisille vastustajille pystytetyistä keskitysleireistä palattiin joskus, mutta kuolemaan. Ne harvat vapautetut olivat jo niin heikossa kunnossa, että suurin osa kuoli 'vapauttamisensa' jälkeen."
VastaaPoistaTämä on täyttä puppua. Michael Burleigh kertoo Kolmannessa valtakunnassa, että poliittisia vankeja oli vuonna 1933 noin satatuhatta, mutta määrä laski muutamaan tuhanteen, kun hallitus sai valtansa vakiinnutettua. Uudeksi perusteeksi tuli "antisosiaalinen elämä". Määrä nousi 60 000:een muutamina kuukausina vuonna 1938, vaikkakin useimmat juutalaiset vapautettiin muutaman viikon kuluttua Krtistalliyöstä. Elokuussa 1939 määrä oli vähän yli 20 000. (Minulla on valitettavasti vain englanninkielinen Penguin-painos, siinä tiedot ovat sivulla 198.)
"Jotenkin näissä aatoksissa 'tietämättömyydestä' ja vertailusta Stalinin ja Hitlerin hirmutekojen suhteen haiskahtaa taustalla ajatus siitä, että olisi moraalisesti ja oikeudellisesti jotain eroa sillä tapettiinko tuhat vaiko satatuhatta."
Moraalisesti ei ole eroa. Oikeudellisesti asia riippuu valitettavasti täysin siitä häviääkö ko. hallinto koska muuten sen edustajia ei päästä tuomitsemaan.
Historiallisesti ero on ihan olennainen. Vai eikö muka ollut mitään eroa sen välillä, että Stalinin aikana leiriin saattoi joutua kuka vain "ei mistään syystä", mutta myöhemmin täytyi tehdä jotain josta tiesi etukäteen olevan seurauksia (joskin meidän mielestämme "laki" oli edelleen väärä kriminalisoidesaan perusoikeuksia).
Olennainen ero oli myös siinä, että USA:ssa mustien asema oli alkanut hitaasti parantua, mutta Saksassa juutalaisilta vietiin 30-luvulla ne oikeudet, jotka he Weimarin tasavallassa olivat saanet.
Väkivallan ongelmat johtuvat osaamattomuudesta.
VastaaPoistaEi olla sinut sen kanssa, mitä tapahtuu, kun väkivalta alkaa.
Ihminen on väkivaltainen eläin.
Se joka kieltää sen, syyllistyy johonkin paljon halveksittavampaan kuin mikään väkivalta ihmistä kohtaan; eläinrääkkäykseen.
Koko ämmämäinen "julkinen kasvatus", päiväkodista kuohittuihin opettajiin lähtee ihmisen kieltämisestä ja tästä syystä se ei saa eläintä kiinni, koska se tunnusta petoa ennen kuin se on verikäpälin heidän käsissään.
Ihminen, joka on ottanut väkivallan haltuun oppii kunnioittamaan ja ymmärtämään sitä, mitä tapahtuu kun lyöminen alkaa, mutta toisaalta taas, kun hän tietää mitä se on, hänen ei tarvitse lyödä vihan vallassa, vaan arvioiden, koska, kuinka paljon ja kauan.
Ihminen joka on ottanut väkivallan haltuun, voi olla myötätuntoinen vastustajaansa kohtaan, sillä hän tuntee väkivallan ja tietää mitä se on, ja näin kykenee asettumaan toisen asemaan. Näin ollen hän myös kykenee kunniottamaan toisen koskemattomuutta ja ennen muuta kunnioittamaan omaa koskemattomuuttaan; seuraava sitten varoo.
Kunnioitusta ei voi pakottaa, se pitää ansaita. Toisaalta pienviljelijöitten ja muun paskasakin kunnioitus ei nyt ole kenellekään kunniaksi.
Kun poikani oli lukiolainen, hän käsi murtuneena puolusti joukkoa vastaan maassa makaavaa, joka oli hetkeä aikaisemmin murtanut poikani käsivarren, koska hän osasi käyttää väkivaltaa vailla suuttumusta ja hänen ei tarvinnut pitää erillään miestä ja lipereitä.
Kommunistit olivat aloittaneet täysmittaisen lahtaamisen 1917, natsit pääsivät vauhtiin 1942. On siinä eroa jos vuosina 1940-1941 piti valita liittolaista.
VastaaPoistaTapsa P:
VastaaPoistaMutta ratkaiseva ero on siinä, että Suomi taisteli hengestään keskellä maailmansotaa, jossa isommat taistelivat vain vallasta.
Ai ihan ratkaiseva (taas, hyvä Suomi!)
Millähän tavalla se on ratkaisevaa, ja poikkeaa siitä, miten muut 2. maailmasodan maat taistelivat?
Haluaisin kuula tämän Suomi-mystifioinnin perusteet.
btw.
Aika totinen paikka taisi olla yleisesti. Jos liittoutuneet olisivat hävinneet 2. maailmasodan, en viitsi edes ajatella skenaariota, mikä osa tälle fasistisen suurvallan satelliitille olisi jäänyt. Minua ei olisi.
Jossakin se piileksii raapaisujen välillä - sota. Viime vuosisadalla raapaistiin monesti ja lujasti.
VastaaPoistaTuskin viimeisen kerran. Jatkuvasti on käsillä alkuja, jotka voivat jotaa siihen.
[petja jäppinen]Toisaalta pienviljelijöitten ja muun paskasakin kunnioitus ei nyt ole kenellekään kunniaksi[/pj]
VastaaPoistaNo jopas!
[petja j]Kun poikani oli lukiolainen, hän käsi murtuneena puolusti joukkoa vastaan maassa makaavaa, joka oli hetkeä aikaisemmin murtanut poikani käsivarren, koska hän osasi käyttää väkivaltaa vailla suuttumusta ja hänen ei tarvinnut pitää erillään miestä ja lipereitä[/pj]
Näin ne suuret legendat syntyvät. Universumi nytkähti, kun Jäppisen myyttinen sukuhistoria sai jälleen yhden alaluvun lisää.
Aina joskus sitä epäilee joko toisen ymmärrystä tai lukutaitoa. Nyt on taas sellainen hetki.
VastaaPoistaHyvä rh - minähän selitin siinä ihan perässä, millä tavalla se ero oli ratkaiseva.
Suomella oli pelko hävitä kartalta kokonaan ja muuttua venäläistyneeksi autonomiseksi neuvostotasavallaksi.
Vertaapa vaikka Karjalan vastaavaan. Montako karjalaista tai karjalan kielen taitoista siellä nykyään on? Baltiassa sama kehitys ehti jo aika pitkälle, mutta sitten NL onneksi kaatui.
Suurvalloilla tätä pelkoa ei ole. Siinä on se ratkaiseva ero. Ne taistelevat vain vallasta.
Saksa ja Japani antautuivat ehdoitta, mutta niin ne vain taas porskuttelevat täysissä voimissaan.
Loppu rh:n analyysista on sitä samaa mystifiointia, josta hän minua syytti.
"Koko ämmämäinen "julkinen kasvatus", päiväkodista kuohittuihin opettajiin lähtee ihmisen kieltämisestä ja tästä syystä se ei saa eläintä kiinni, koska se tunnusta petoa ennen kuin se on verikäpälin heidän käsissään.
VastaaPoistaIhminen, joka on ottanut väkivallan haltuun oppii kunnioittamaan ja ymmärtämään sitä, mitä tapahtuu kun lyöminen alkaa, mutta toisaalta taas, kun hän tietää mitä se on, hänen ei tarvitse lyödä vihan vallassa, vaan arvioiden, koska, kuinka paljon ja kauan."
Tjaa-a. Olipas tässä, Petja sanansäilää.
Itse tässä joku vuosi sitten herätin suurta pahennusta taukotuvassa kun ilmoitin sanoneeni nouseville, ettei kenenkään saa kääntää toista poskea, vaan itseä saa ja pitää puolustaa. Eli takaisin vaan ja kunnolla.
Sain Kainin merkin otsaani humanisteilta ja paremmilta collegoiltani.
Mutta Petjan pedagogiikka toisi sodan säännöt kouluun ja päiväkoteihinkin. Sodassahan ihmisessä oleva peto pääsee valloilleen täydessä kaameudessaan ja julmuudessaan. Ehkä ei ole tarpeen lietsoa petoa esiin jo lapsuudessa ja nuoruudessa.
Ja yleensäkin suosittelisin ottamaan ripeät Ritolat AINA, kun aggressiivisia häiriköitä ilmestyy paikalle. Olemmehan siirtyneet jo pois luolista; ja urosten ei enää tarvinne kilpailla siitä kenen sarvet ovat suurimmat ja kenen kukon pärstä on värikkäin ja kenen nokka terävin.
Tuo termi "väkivallan otto haltuun" on vasemmalla kädellä huiskaistu akvarelli vailla todellisuus pohjaa.
Ei, Tapsa hyvä, kuten sen esitti jo Roberto Rossellin Saksa vuonna nolla (Germania anno zero) 1948, se oli sen valtion senastisen historiannollaus, ja uusi demokraattinen alku, eikä mikään "porskutus". Postkuttaa voi Saksa niminen valtio, muttei sillä ole mitään tekemistä natsi-Saksan kanssa. Ei liioin Japani ole sama kuin keisarikunta ennen romahtamista.
VastaaPoistaEn käsitä, miksei mikä muu maa tahansa voisi käydä läpi samanlaista metamorfoosia, ja käykin vielä. Romahdus on valeasuinen ystävä.
itse katson yksinkertaisesti siitä syystä, että materialistinen ihmiskäsitys ei ole ollut missään muualla maailmassa vielä niin rajoittunut ja syvällä kuin protestanttisessa pohjolassa, ei edes NL:ssä, ja siksei myöskään tämänkaltaisen näivettävän hengettömyyden kulttuurisia seurauksia ole kai voitu nähdä missään muualla. Tämä sivilisaatiomme tila johtaa väistämättä paineeseen muuttaa suunta; ei ole olemassa sellaista (kanallisromanttista) stabiliteettia jota ilmeisesti haikailet. On vain ikuinen liike, ja prosessi. Eikä se välttämättä enää ole aseellinen ja fyysinen sota – vaan jotain sitäkin pahempaa.
mutta se on toinen tarina.
tapsa p, Stalin apulaisineen taisteli vallasta ja hengestään, mutta venäläiset taistelivat isänmaansa puolesta siinä kuin suomalaisetkin.
VastaaPoistaMonet venäläiset uskoivat, että sodan jälkeen tulee muutos parempaan. No, ei tullut, piti odottaa 8 vuotta. Mutta olisivat kai valinneet muutenkin kotimaisen tyrannian, ulkomainen tyrannia kun merkitsi mm. sitä ettei alempirotuisille anneta korkeampaa koulutusta. Tuo asia on ainakin kommunismin eduksi laskettava.
Olisiko rh:n niin vaikea ymmärtää suomalaista ratkaisua siksi, että hänelle on olemassa kuin "oikea" (= liittoutuneet) ja "väärä" (= Natsi-Saksa). Niinpä, kumma kyllä, NL sai käyttää kaikki keinot välttääkseen sotaa kaksi vuotta, mutta Suomi ei olisi saanut luovia Skyllan ja Karabriksen välillä.
Jos Suomen toiminta 1941-4 olisi voinut vaikuttaa maailmansodan lopputulokseen, niin arvostelun voisi ymmärtää. Mutta mitä järkeä olisi ollut tehdä kansallinen itsemurha vain siksi, että joidenkin mielestä olisi ollut mukavampi olla "oikealla" puolella?
Marjo, ikävä vaivata tällä kommenttijulkaisulla taas sairaslomailevaa miestä, mutta:
VastaaPoistaJos Suomen toiminta 1941-4 olisi voinut vaikuttaa maailmansodan lopputulokseen, niin arvostelun voisi ymmärtää.
Siksi sen voikin ymmärtää, suur-Suomea, natsisakan liittolaista lähdettiin kyllä rakentamaan ihan ratkaisumielessä - ja on sanottava, ettei tämä ollut edes perusteetonta uhoa - alussa.
Suomen hoipertelevan puolueettomuuslinjan itua siinä yritettiin tosin pitää mukana jollain tapaa - vielä viimeisissä traagisessa vaiheessa kun Hitler oli jo julistanut (jatko)sodan natsi-Saksan ja liittolaisensa Suomen nimissä.
(...) vaan itseä saa ja pitää puolustaa. Eli takaisin vaan ja kunnolla.
VastaaPoistaPeriaatteessa näin, tosin aika usein kannattaa katsoa kenelle aikoo antaa takaisin ja kunnolla. Kas kun aika monella katukiusaajalla on niitä taustajoukkoja odottelemassa tilaisuutta.
Ehkä ei ole tarpeen lietsoa petoa esiin jo lapsuudessa ja nuoruudessa
Joo, vähän kuin kuraveden juominen. Kyllä sen oppii, jos on pakko. Ei sitä tarvitse etukäteen harjoitella...
;-)
Ja yleensäkin suosittelisin ottamaan ripeät Ritolat AINA, kun aggressiivisia häiriköitä ilmestyy paikalle
Hyvä ohje. Nuoruudessa kävi näin, että meitä oli aika monen kontaktilajin sekalainen konklaavi koolla (judoa, aikidoa, karatea, nyrkkeilyä jne., mutta ei savatea...) ja sellaista nuorten miesten kukkoilua että mikä se on tehokkain itsepuolustuslaji (siis ns. p-n jauhamista aidoimmillaan). Päästiin lopuksi yksimielisyyteen 800 metrin juoksusta. Jos todella aikoo "puolustaa itseään", niin puolimailin treenaaminen on järkevää: Kiihtyvyyttä tulee sen verran, ettei känniset perään lähde ja nopeuskestävyyttä sen verran, ettei muutkaan viitsi perässä juosta. Ja jos juoksevat, niin eivät lopulta kykene mihinkään ja voi rauhassa kävellä kotiin...
;-)
Myönnän ilman muuta, että jokaisen sodassa hengestään taistelevan yksilön osa ja kokemus on yhtä arvokas tai hirveä.
VastaaPoistaPuhuinkin valtioista ja kansoista. Niiden tasolla näen edelleen suuria eroja sotaanlähdön syissä.
Natsisimi oli erään kansallismielisen sairauden tähänastinen huippu. Mutta sodanjälkeinen tapa selittää tämä silmitön pahuus demonisoimalla johtajat, vapauttaa syylliset vastuusta.
Syyllisiä olemme me.
"Olisiko rh:n niin vaikea ymmärtää suomalaista ratkaisua siksi, että hänelle on olemassa kuin "oikea" (= liittoutuneet) ja "väärä" (= Natsi-Saksa)."
VastaaPoistaHän kyllä jättää määrittelemättä ne 'liittoutuneet', syystäkin. Silloin kuin tämänniminen liittokunta oli Suomesta kovasti kiinnostunut, talvisodan aikana, se yritti saada Suomesta tekosyytä uuteen sotaan, Neuvostoliittoa vastaan (joka oli tuolloin Saksan liittolainen.) Kun Hitler kohotti sen kuuluisan sateenvarjonsa Suomen ylle, Nevostoliitto oli edelleen Saksalle tärkeä yhteistyökumppani, monin verroin Suomea merkittävämpi avustaja sodassa 'liittoutuneita' vastaan.
Myöhemmistä 'liittoutuneista' tärkein, Yhdysvallat, ei ollut koskaan sodassa Suomen kanssa. Epäselväksi jää, milloin rh:m mielestä Suomen olisi pitänyt liittyä johonkin liittokuntaan, ja mihin.
Tapsa P., vai että ihan me kaikki.
VastaaPoistaUusi luokitus.
Antifasistinen rauhanoppositio lienee kuitenkaan ollut ihan sitä samaa kokoluokkaa kuin mitä Milgramin konformismi- eli yhdenmukaisuuskokeen tulos antaa muutenkin.
Ei yksin missään estä vielä fasistisia kansannousuja. Mutta se on tuuripeliä. oppositio voi pitää ääntä, ja yrittää kuitenkin herättää ihmisyydentunnon-, etiikan- ja ajattelunkykyjä, oivallusta, niin kauan kun fasismi menee sen yli – tää toimii jos fasismin mielettömyys on nähty ja muistissa.
Mutta Suomessahan oli pohjat tehty heti kansalaissodan jälkeen, julistamalla laittomaksi osa fasismin vastaisesta poliittisesta agendasta, jonka takan oli n. ¼-kansaa..
Kun täällä keskustelu lainehtii valtapolitiikan ja yksilönvastuun välillä, niin päätin paljastaa todelliset karvani - eli pasifistin sieluni.
VastaaPoistaKyllä me kaikki olemme syyllisiä.
Jos jokainen kieltäytyisi tappamasta toista ihmisolentoa, niin sodat loppuisivat siihen paikkaan.
Mutta niin kauan kuin se on utopiaa, voisimme ainakin yrittää kriminalisoida hyökkäyssodat.
Eihän missään yhteiskunnassa hyväkystä toisen kimppuun käymistä ja tämän ryöstämistä ja tappamista mistään syystä? Miksi se hyväksytään valtioiden välillä?
Ja sitä jopa ihaillaan ja juhlitaan!? Suuri isänmaallinen juhla sen muistoksi, että poikamme murhasivat miljoona lasta ja raiskasivat miljoona naista?
Miksi nähdä pahuus vain natseissa?
Ja
Some anon:
VastaaPoistaEpäselväksi jää, milloin rh:m mielestä Suomen olisi pitänyt liittyä johonkin liittokuntaan, ja mihin.
En voi vaatia että edellinen saman aihepiirin ketju "Liittoutuneiden sota" olis luettu:
"Itse ajattelen, että teki vääriä ratkaisuja, mutta selvisi kuin ihmeenkaupalla. Se mitä Stalin sanoi Suomen johtajille, ja he juoksivat natsien syliin, ei ole mitään muuta kuin mitä NL toisti myös Paasikivelle ja Kekkoselle – ei ole Suomen tietä, ei puolueettomuutta. Eikä se helppo tie ole ollutkaan, vain vahvat, todelliset johtajat siihen pystyvät ohjenuoranaan ja linjanaan luottamaan." by -rh
http://blog.magnumphotos.com/
VastaaPoistarh kirjoitti: "suur-Suomea, natsisakan liittolaista lähdettiin kyllä rakentamaan ihan ratkaisumielessä"
VastaaPoistaEpäilemättä, koska silloin oli siihen mahdollisuus. Ihan samalla tavalla kuin NL otti osan Puolaa ja Baltian. Miksi Suomen toiminta on tuomittavaa mutta NL:n ei?
Tarkoitin kuitenkin *koko* toisen maailmansodan ratkaisua. Siihen ei Suomi voinut vaikuttaa (lukuun ottamatta ratkaisua olla pyytämättä länsiliittoutuneiden apua), ainoastaan pelastaa itsensä.
rh puhuu "antifasistisesta rauhanoppositiosta" tarkentamatta mitä sillä oikein tarkoittaa.
Vaikka kuinka on sanoissa hienoa olla "antifasisti", niin en silti halua, että SNS olisi onnistunut 1940. Eikä Stalin 1944 neuvotellut "rauhanopposition" vaan presidentin ja laillisen hallituksen kansa.
"Se mitä Stalin sanoi Suomen johtajille, ja he juoksivat natsien syliin": unohti kertoa mitä pakoon.
Vuonna 1903 syntyneet,kuten mennyt isäni, joutuivat käytännölisestti lähes koko miehuutensa ajan käymään sotia, kapina johon lähest kaikki viisitoistavuotiaa pojat osalistuivat, puolella taikka toisella, 1922 kaksivuotinen vakinainen, 1939 talvisota, ja ne 42 vuotiaat, jotka vielä talvisodasta olivat hengissä , joutuivat jatkosotaan. Käytönölisesti koko miehuus sodassa, ja ikämiehenä joille sodakaäynti maastoissa on täytynnyt olla todella raskasta.
VastaaPoistaSiksi en ihmettele että ylipäälikön myöntämistä kunniamerkeista niin moni jäi noutamatta.