Näkkileipä (esim. Koulunäkki) on varmaan tehnyt kauppansa, kun urheilijoilta ja joiltakin taiteilijoilta on edellytetty nälkää.
Varmaan Bic tai joku sen kilpailija huomaa tuoteaukon nyt, kun etenkin poliitikot julistavat paloa tai poltetta.
Itse olen hyvin onnellinen, kun voin edistää tupakanpoltetta tuotteella, jonka satuin löytämään kiskalta – väärennetty Zippo!
Mitä muuta enää toivoisin elämässä?
Zippo on maailman parasta markkinointia. Se kytkeytyy miehisiin miehiin ja toiseen maailmansotaan. Siitä en ole varma, annettiinko sellainen todella taistelussa haavoittuneille. Kaatuneille nyt ei kumminkaan. Eiköhän niillä ole krematorioissa vehkeet omasta takaa.
En ole koskaan käyttänyt bensasytkää, koska se maistuu. Kertakäyttöinen kaasu on hyvä, mutta siinä saa olla tarkka sormiensa kanssa, riippuen tuulen suunnasta. Tavallinen maitokaupan sytkä on muuten täsmälleen sama keksintö kuin rataspistooli – 300 vuotta. Ei vähän mitään.
Tulitikkuja olen harrastanut kovasti. Liekö kömpelyyttä vain laadun heikkenemistä, mutta ne ikään kuin katkeilevat enemmän kuin ennen. Huonolla onnella siinä saa vaatteisiinsa reiän.
Tulitikkuteollisuus (Ivar Kreuger) oli loistoesimerkki suuruuden taloudesta (economics of scale).
Avotuleen uskoja olen. Siinä on jotain hypnoottista.
En pidä liikemiesten hokemasta ”ei saa jäädä tuleen makaamaan”. Riippuu tulesta. Jos sitä ampuu jalkaväki, ohje on oikea. Jos kysymyksessä on tykistökeskitys tai ilmapommitus, neuvo on mahdollisimman huono. Tosin makaamista huomattavasti parempi ratkaisu on kaivautuminen. Vähän yleistän voisi sanoa, että JR 61 menestyi Viipurin Tienhaarassa -44 niin hyvin, koska Alpo Marttinen pakotti rättiväsyneen joukon kaivautumaan.
Toisin sanoen olen yksi niistä potentiaalisista pyromaaneista, joiden vuoksi tulitikkurasioihin tulee varmaan pian pakollinen teksti: ”tulitikkujen raapiminen vaarantaa terveytesi”.
”Tulella ja miekalla” on mielestäni ikävä ja virheellinen iskulause. Miekka on rautaa tai terästä ja oksidoituu. Pehmeämpi pronssi lienee keramiikan jälkeen kestävimpiä aineita maapallolla. Lukemani mukaan pronssiveistokset kestävät maapallolla ainakin miljoona vuotta. Siten urheilijoiden kulta, hopea ja pronssi on aivan oikea lista – jalometalleja kaikki.
Kun tietää, minkä tasoisia pronssiveistokset keskimäärin ovat, ajatus ei ole aivan ilahduttava.
Ensin poltetaan kirjoja, sitten ihmisiä
VastaaPoistakauhistukset pois. kun tulen saa ensin syttymään niin
VastaaPoistahypnoottisen lisäksi
ei elämältä toivo enää mitään ..muuta..
Siltoja on polteltu aina. Olemme palanneet keskiajalle ja meilläkin poltetaan ihmisiä. Intiassa kuulen kautta aikain poltetun naituja naisia, jotka ovat jostain syystä osoittautuneet kelvottomiksi.
VastaaPoistaMitä muuta voikaan odottaa eduskunnalta, joka säätää perustuslain vastaisia lakeja. Tai poliisilta, joka toimeenpanee laitonta lakia lisäten siihen omia laittomia lavennuksiaan ja syvennyksiään.
Minä heitän ensimmäisen kiven, saanko?!
Varo, ettei lapsikulta pääse raapaisemaan tulta. Näin sanottiin ainakin 50-luvun valistuksessa, voi olla, että jo aikaisemminkin. Nuo menneet vuosikymmenet olivat antoisia etikettien kerääjille. Suomalainen tulitikkuteollisuus pilkkoi ja paketoi haapaa vaikka minkämaalaisilla etiketeillä varustettuihin askeihin. Kuvia oli Lontoon takseista Afrikan kameleihin. Laatikko, joka sekin oli puuta sisälsi keskimäärin/i medeltal 50 kpl/st tulitikkua/tändstickor. Nykyään vain 40, joista niistäkin puolet kelvottomia.
VastaaPoistaOn aina hyvä tehdä vertailuja, niiden perusteella pääsee kiistelemään makuasioista. Makuasioista voi ja pitääkin kiistellä. Yksi kiistanaihe lienee tikut vai sytkäri, muutamia muita musiikkiin liittyviä seuraavasti:
Rummut: Gretsch vai Ludvig
yhtyeet: Rolling Stones vai Beatles
kitarat: Fender vai Gibson
vahvistimet: Fender vai Marshall
pianot ja suklaa: Fazer vai Hellas
saksofonit: Selmer vai Buffet
säveltäjät: Bach vai Händel
viulut: Amati vai Stradivari
Eräältä musiikkineuvokselta kysyttiin, kumpi on parempi säveltäjä, Sibelius vai Malmstén, johon tämä vastasi diplomaattisesti kyseisten henkilöiden painivan eri sarjoissa, jolloin kysyjä ihmettelemään, että painiiko Sibelius.
Musiikin lisäksi on hyvä kiistellä makuasioista muillakin elämän alueilla. Otetaanpa nyt vaikka II Isänmaallisen Maailmansodan hävittäjälentokonetekniikka. Kaikki Airfixiin, Revelliin, Korkeajännitykseen ja Siivet-lehteen (tässä julkaisussa oli ainakin yksi todella hyvä ääriviivattoman tussipiirrostekniikan ja kuitenkin tarkat yksityiskohdat hallitseva taiteilija; esimerkiksi Boulton Paul Defiant-yöhävittäjäkertomus on jäänyt mieleen film noir-tyyppisenä grafiikkana) tutustuneet osasivat kinata, kumpi on parempi, Spitfire vai Messerschmitt, Focke Wulf vai Hawker Tempest.
VastaaPoistaNetistä löytyi juttu sodan loppupuolella V-1:ä metsästäneestä ja koneineen maahan pudonneesta lentäjästä, joka omaisten käsityksen mukaan oli aikanaan haudattu kuten sankarille kuuluu. Koneen hylky putoamispaikalla julistettiin koskemattomaksi sotamuistoksi. Viime vuosituhannen lopulla paikalla teki kuitenkin kaivauksia sotamuistojen keräämiseen erikoistunut henkilö, joka löysi koneen jäännöksistä osittaisen lentäjän; tältä oli aikanaan haudattu vain nähtävästi irti repeytyneet jalat. "Arkeologi" pisti taskuunsa lentäjän amuletin ym. kiinnostavaa irtonaista. Asia tuli julki, ja omaiset nostivat tapauksesta oikeusjutun. Tätä on näköjään puitu useissakin brittilehdissä, tässä Tempest-sivujen antia: http://www.hawkertempest.se/kosh.htm.
Jos saman puolen vehkeitä vertaillaan, voidaan keskustella Spitfirestä ja Tempestistä. Spitin saadessa Rolls Royce Merlinin tilalle Kestrelin, oli monella vanhalla entiseen tottuneella lentäjällä vitsit vähissä, kun tehokkaampi moottori kampesikin nousussa eri suuntaan pyöriessään eri suuntaan.
Lentokonemoottoreista käytetyimpiä sodan aikaan ja jälkeenkin on amerikkalainen Francis Prattin & Amos Whitneyn Wasp-tähtimoottori muunnelmineen. Tämänkaltaiset voimalaitteet kuljettavat mm. Aku Ankan sivuilla seikkailevien Mikki Hiiren ja Hessu Hopon DC 3-konetta. Aku Ankan kielen muututtua joskus 1970-80 -luvun vaihteessa osin käsittämättömäksi arkaismien ja sivistyssanojen puuroksi - johtui todennäköisesti ankkojen housuttomuuskohusta, jolloin haluttiin todistaa julkaisun sivistyksellistä painoarvoa - voitiin eräässä kertomuksessa lukea kohtaus, jossa sankarimme tekivät pakkolaskun mereen, koska kerosiini oli loppunut. Näinköhän Wasp olisi jyrähtänyt käyntiinkään kerosiinin voimalla.
KRP polttelee perustuslakia.
VastaaPoistaAd kariav:
VastaaPoistaElokuva Sky Captain and the World of Tomorrow kunnioittaa sarjakuvaa kertoen nais- ja miessankareista ihmeellisine lentolaitteineen sekä muine härveleineen.
Perjantaisen ohjelmasi aluksi oli kaunis versio Chopinin postuumista g-molli masurkasta. Kenen esitys se oli? Kuulosti vähän Rubinsteinilta.
VastaaPoistaKatselin hiljattain Ylen Elävän arkiston "tietoiskua", jossa pikku Kaija ja Jyrki tekivät tuhmiaan ja joutuivat nurkkaan, kun pistivät talon palamaan. Oli siinä asennetta ja äänensävyä. Vuosi taisi olla 1949.
VastaaPoistaPitäisi kaivaa esiin, vaikka haudoistaan, senaikaiset tekijät, elleivät sitten tulleet poltetuiksi. Saisivat laatia tupakka-askeihin tai saman tien niihin tikkuihinkin reippaammat ja runollisemmat uhkailutekstit.
Jörö-Jukkaa luetaan liian vähän nykyään. Sen poroksi palavissa lapsissa ja peukalon menettäjissä on minusta jotakin vastustamatonta.
Vaanivat vaarat ovat joka tapauksessa muodissa. Olkaamme valppaat: monta vaaraa ompi eessä!
Ad Antti Kortelainen:
VastaaPoistaHyvin tunnistettu - Rubinsteinin vanhempi (Gramex-vapaa) esitys. Myynnissä on myös n. 1960 levytetty, joka ei ole mielestäni parempi.
Kappale on ohjelmani tunnari. Se on aika harvoin levytetty, koska se kuuluu normaaliin harrastelijan ohjelmistoon teknisesti näennäisesti helppona.
Rakastuihin siihen kauan sitten Michelangelin levyltä.
Ad Mummo:
VastaaPoistaTuo tarpeellinen kirja kaikkine kuvineen on saksaksi Gutenbergissa
http://www.gutenberg.org/etext/24571
(Hoffmann, Heinrich, Struwwelpeter)
ad frank
VastaaPoistatämähän on mainiota. viaton on löytynyt! heitä toki...
ad anonyymi (KRP)
onkin mukavaa seurata kun viranomaiset opettelevat digiaikaa oikeuksineen ja perusoikeuksineen kaikkineen... tavattoman hieno asia että alkaa tapahtumaan!
Kohta voikin luottaa siihen, että netissä on vain aikuispornoa ja saa ladata sen minkä sielu sietää. Peräkammarin pojille parempi juttu. Syntyvyys tosin laskee. Prostituutiokin on sille uhka. Seksin oston rangaistavuudestahan ei ole pitkä matka pornografian täyskieltoon.
Sitä olen ihmetellyt, että kun jokaisella on nuo välineet noin niin kuin livenä hallussaan, niin kuinka niistä otettujen kuvien levittäminen voi olla rangaistavaa?
Kikkeli väärässä asennossa. Hilloviiva (sana A. Tenkasen laulusta) milloin mitenkin Kamalaa!!! Pornoa!!! Hui!
Kuka niitä jaksaa kattella...
Kaikki sitä paitsi pimenee, jos joku istuu kasvojen päällä... (G. Sundqvistin laulun sanoja)
Kielikuvat ovat siis sallittuja yleisradiossa, mutta jotkut painokuvat kiellettyjä kioskilla. Molempien lopputuloksena on mielikuva, jonka rasvaisuuden ratkaisee se, jonka päässä kyseiset aivot ovat - ei se mitä kuullaan tai katsotaan. Lievää epäloogisuutta.
Hmm... millähän tänään sohaisisin kekoa... panenpas piipuksi... heh, katsotaanpas mitä ne keksivät kommentoitavaa vaikkapa... tulitikuista, joo, tästähän se lähtee...
VastaaPoista"Näkkileipä (esim. Koulunäkki) on varmaan tehnyt kauppansa, kun urheilijoilta......"
Kemppinen kirjoitti: "En pidä liikemiesten hokemasta ”ei saa jäädä tuleen makaamaan”. Riippuu tulesta."
VastaaPoistaTuota hokevien "liikemiesten" liekeissä on kyse aina samasta: housut palaa. En minäkään pitäisi tilanteesta, neuvo ei kuitenkaan ole kontekstissa huono.
Kemppinen kirjoitti: "Tulitikkuja olen harrastanut kovasti. - - Huonolla onnella siinä saa vaatteisiinsa reiän."
Kun tietää, minkä tasoisia professorimme vaatteet keskimäärin ovat, ajatus ei ole aivan ilahduttava.
Kemppisen rajattoman mielenkiinnon pendelöinti globaaleista ilmaston lämpötiloista milloin puukkoihin, linkkuveitsiin, kelloihin, dektarjeveihin tai "stendareihin ja stideihin" hakee vertailukohtaa toisesta moniottelijasta Jacques Attalista, joka on suomeksikin ilmestyneessä kirjassaan väittänyt tulevaisuuden menestystuotteen olevan "kämmenenkokoinen".
VastaaPoistaMitä peräkamarin poikiin tulee...
VastaaPoistaMummo: Jörö-Jukka on sikäli mainio (ja miksi penteleessä tämä ei ole Kemppisen radio-ohjelman nimi?) että sillä on aina hauskaa huidella ihmisiä, kun tulee puhe väkivaltaviihteestä ja tarkkailla sitten reaktioita.
VastaaPoistaMuuan todistajanlausunto:
”Katselin kuinka suu aukeni, miten suupielet vetäytyivät alaspäin ja jälleen ylös, miten silmät laajenivat, ummistuivat, aukenivat taas, tummina kauhusta, kosteina, kyyneliä räpytellen. Kaikki mitä luin, joka sana, joka lause oli hänelle todellisuutta, ja sitä väkevöitti minun dramaattinen esitykseni. Kerran viikossa Laura parka todella paloi kokonaan. Kerran viikossa seisoi oikea Konrad ilmielävänä edessämme veri tihkuen peukalontyngistä ”eikä enää milloinkaan saanut heittää palloaan”. --- Jöröjukan avulla panin Vivecan käymään läpi laajan ja monivivahteisen asteikon mielenliikutuksia. Minä pusersin ja piinasin häntä, hellitin vähän välillä, mutta pakotin hänet kohta uudestaan jännitykseen ja ahdistukseen – ja juuri sitä hän tahtoi. Julmimmat, raakaa realismia ja kaikkein kauheinta moraalista johdonmukaisuutta sisältävät kohdat olivat hänelle mieluisimmat. Häntä värisytti, mutta hän nautti väristyksistä. Minä kidutin häntä, mutta hän tahtoikin itseään kidutettavan. Hän oli lapsi, mutta hän oli samanlainen kuin kaikki muut, aikuiset.”
Varsinainen hienous on siinä että tämän edesvastuuton kasvattaja oli muuan Tito Colliander.
[Kahdet kasvot, Weilin+Göös 1973.]
Ad kariav
VastaaPoista"Nuo menneet vuosikymmenet olivat antoisia etikettien kerääjille."
Muistan ajan. Mikä pettymys, kun tikkurasiat muuttuivat puusta pahvisiksi. Etiketin talteenotto muuttui paljon vaikeammaksi. Joskus se repesikin, kun ei enää taittunut saumasta nätisti.
-Vode-
"Poikia joit`ei saatu hyviks`,
VastaaPoistaon nyt jauhettu jyviks`."
Hyvä ja näin olla pitääkin.
Mutta tuo mainos:
"Ratsasta hienon maun Marlboro-maailmaan tökkii" , sillä Josef Koo siunaa aina hurskaasti nikotiiniriippuvuuden ja toisella kädellä kiroaa viinivastaavan.
Kysyn: Missä oikeus ja tasapuolisuus??
Ad Heikki Rönkkö:
VastaaPoistaAttali... tiedän miehen.
Kirjoitti blogeja kirjan muodossaa.
Heikki Rönkkö,
VastaaPoistaminusta Kemppisen mielenkiinto ei ole rajatonta. Pikemmin runokuvastonsa on joustava. Eivätkö useimmat meistä kuitenkin pyörähtele muutaman kysymyksen ympärillä koko elämänsä? Muu on hämäystä. Kun tässä vielä puoli vuotta kökötän, lupaan paljastaa, mitkä ovat Kemppisen kysymykset.
Jari Lehtinen,
sinähän olit se Muppet Show -ihminen? Meillä oli yhteinen 70-luku (paitsi Sleepy Sleepersin osalta). Siitäkö johtunee, että puheenvuorosi ilahduttavat minua?
Ja Catulux tuntee selvästi Maxin ja Moritzinkin. Oo, täällä on jo puolet paratiisista!
Pidän aivan tavattomasti Rubinsteinin chopin-tulkinnoista. Esimerkiksi minuuttivalssin hän soittaa hitaammalla tempolla mutta tarkemmin kuin muut. Siitä seuraa nopeuden illuusio. Jos kello voisi tanssia valssia se tanssisi sitä juuri sillä tavalla.
VastaaPoistaTulitikut katkeilevat nykyään. MIeheni väittää, että on sirkusesityksen arvoista katsella, kun sytytän kynttilää. Mutta kun pelkään tikkuja! Joko ne katkeavat raapaistessa, tai katkeavat juuri sytyttyään, tai syttyvät vasta, kun olen viemässä tikkua raapaisupintaan uutta raapaisua varten. Joku kerta saan vielä tikkurasian tuleen, ja sitten tulee hauskaa.
VastaaPoistaOlen syntynyt 1983 enkä varsinaisesti käsitä että mistä tässä nyt puhutaan.
VastaaPoistaMummon kanssa samaa mieltä: Kemppisen blogia seuranneena ovat peruskysymykset ja kipupisteet hahmottuneet. Näinhän se oli Bergmaninkin kohdalla, samaa aihetta hän työsti elokuvissaan. Yhdessä erinomaisessa haastattelussa Ingmarilta kysyttiin, että mitä hän tuumaa (silloisesta 90-luvun) nykyelokuvasta. Totesi, että tekijät ovat erittäin ammattitaitoisia, mutta elokuvat... Miksi näin? "Niistä puuttuu kipupiste" oli vastaus. Sen kun löytää ja tajuaa, niin muotokin asettuu aina kohdalleen.
VastaaPoistamette: Mutta kun pelkään tikkuja! Joko ne katkeavat raapaistessa, tai katkeavat juuri sytyttyään, tai syttyvät vasta, kun olen viemässä tikkua raapaisupintaan uutta raapaisua varten.
VastaaPoistaÄlä pelkää. Eihän niiden liekki edes kunnolla polta. Olet niitä vahvempi.
Tulitikun sytytys on tekniikkalaji: ei pidä käyttää liikaa voimaa muttei myöskään liian vähän. Edellinen katkoo tikut ja jälkimmäinen saa aikaan hitaan syttymisen. Paina tikku kevyesti mutta kunnolla raapaisupintaa vasten ja riuhtaise reippaasti pinnan suuntaisesti. Sillä pitäisi syttyä. Tietänet toki teorian, mutta epäilen käytännön tilanteen ja suorituspaineiden johtavan turhaan hätiköintiin.
Toki huonot tikut syttyvät huonosti, joten tässä kuten muissakin asioissa laatu kyllä näkyy.
Pahoittelen mahdollista alentuvaa sävyä. Ei ollut tarkoitus.
En kuulu niihin, joitten mielestä "ennen kaikki ole paremmin", mutta tulitikut olivat Finnmatchin ja Porin Tulitikkutehtaan (jonka lähellä lapsuuteni ja nuoruuttani vietin) aikaan parempia. Minulla on todiste: maakunnassa on jäljellä Finnmatchin kotimaisia tulitikkuja, jotka palavat paremmin ja turvallisemmin kuin nämä nykyiset ties miestä puusta (Puolassako?) tehdyt.
VastaaPoista