13. joulukuuta 2007

Linssien viilaamisesta

Pesin silmälasini, koska olin eilen junassa nähnyt paremmalla silmälläni, miten rasvaisessa pölyssä ne olivat. Asia ei ole ollut hallinnassa sen jälkeen, kun nainen lähti. Tyttäreni tapasi joskus napata lasit nenältäni ja pestä ne. Sitten hän lähti opiskelemaan ja naimisiin. Kai hän pesisi silmälasit vieläkin, mutta yleensä molemmissa ranteissa riippuu lapsi. Pojat ovat identtiset kaksoset ja heillä on ihailtava isoveli.

En ole vielä päättänyt, pitäisikö miettiä, olisiko hankittavat toisetkin silmälasit. Jos astun nämä rikki, olen avuton.

Silmien tilttaaminen oli mielenkiintoinen kokemus. Harmaakaihi on arkipäiväinen asia, mutta kun muutamia vuosia sitten verkkokalvo repesi niin kuin entisen temppelin esirippu, siinä tuli kiire. Puolet näkökentästä peittyi väristä, joka oli kuin meri Vaasan edustalla tuulen käydessä luoteesta.

Leikkaus oli tuskallinen vain siksi, että se kesti kahdeksan tuntia ja minut oli köytetty niin tiiviisti pöytään, että verenkierto lakkasi vähä vähältä ja ääreishermosto reagoi tähän kauan ja tuntuvasti.

Olin hyvilläni luokkayhteiskunnan eduista, sillä joku yhteisen kansan edustaja oli kieräytetty paareilta Haartmaninkujalle, koska minut oli saatava sisään silmäklinikalla heti. Myöhemmin kävi ilmi, että syy olikin toinen. Irronneen verkkokalvon saa kukaties kiinnitetyksi, jos työhön käydään heti eli noin vuorokauden kuluessa.

Outoa että maailmassa todella on asioita, joihin kannattaa suhtautua luulevaisesti. Jos toinen puoli kasvoja romahtaa tai toinen silmä rupeaa äkisti toimimattomaksi, silloin on kiire. Tosi mies tietenkin haluaisi pohdiskella tilannetta viikon tai kaksi. Sitä ei pidä tehdä.

Eräs lääkäri pelasti henkensä kuiskaamalla vuoteessa vaimolleen: soita ambulanssi. Heti. Hänellä oli ikäviä tuntemuksia kädessä. Ambulanssi vei hänet teholle, jossa auottiin sitten sepelvaltimo. Tavallinen ihminen olisi ajatellut, että käsi on muuten vain puutunut ja luonnollisesti kammoksunut yli kaiken ajatusta vaimon herättämisestä keskellä yötä. Pääseehän puhelimen luo itsekin, jos nyt välttämättä haluaa soitella. Mutta se matka olisi katkennut siihen.

Olen kuunnellut ihmisten muistelevan kuolemaansa. Eräältä repesi aortta. Hän oli kliinisesti kuollut, kun lääkäriambulanssin käsityötaitoinen kirurgi alkoi koruommella. Lopputulos oli, ettei hän ole edes eläkkeellä, vaan kulkee maajalassa eräässä mielessä ruumishuoneelta karanneena.

En tiedä, miksi blogi ei ole romaani. Internetiin pitäisi kirjoittaa muistoja, mielipiteitä ja sitten vielä ajatuksia, jos sellaisia ilmenee. Romaaneissa saa valehdella vapaammin ja ajatukset ja tuntemukset voi jakaa eri henkilöiden kestettäviksi. Lohdullista on se, että kaikki henkilöt ovat kuviteltuja.

Ihminen joka alkaa vakavissaan kuvata ”omia” vaiheitaan, ei tiedä, mitä kirjoittaminen on.

Tämän blogin mainio ominaisuus on joka päivä toistuva tilaisuus arvailla kommenteista, luulevatko lukijat, että olen jotain mieltä jostain asiasta tai yritänkö opettaa tai edistää jotain aatetta.

Luen kirjoituksiani aamuisin ja olen kiinnostunut juuri samoista asioista.

Jos kerron, että olen ollut Lappeenrannassa, se voi olla tottakin. Jos kerron, että minut on kyyditty tervattuna ja höyhenissä kieriteltynä Taipalsaaren tai Luumäen puolelle tai Nuijamaalta rajan yli, se ei ainakaan toistaiseksi ole totta eikä tapahtunutta siitä huolimatta että maininta voisi tuntua uskottavalta.

En siis osaa ratkaista, miksi ihmisellä pitäisi olla mielipiteitä. Sen ymmärrän, miksi ihmisillä pitää olla alushousut. Mutta mielipiteitä? Niitähän myydään kaupassa. On minulla juustoakin ja näkkileipää ja lisäksi oivallista Perhe-kaljaa, jonka kantavierrepitoisuus on kahden luokkaa. Viimeksi mainitut ovat tarpeen päivittäisi vaelluksessa, ensin mainitut eivät.

Mielipiteitä voi vaihtaa vastaantulijoiden kanssa. Minä omaksun sinun mielipiteesi ja sinä minun. Välirahastakin voi sopia.

Kauhistelen hiukan lehtien ja televisiokanavien keskustelupalstoja, koska niissä on niin paljon juuri mielipiteitä ja niiden esittäjät tuntuvat vaativan, että nämä ilmaisut olisi otettava vakavasti ja toteutettava kiireimmin.

Parmenides, Platon ja Aristoteles käyttivät sanaa ”mielipide”, joka on siis latinassa opinio, tosiasian vastakohtana. Usein sillä viitataan epämääräiseen ideaan, jonka tueksi ei oikein ole todisteita. Usein tämän sanan käyttämisellä halutaan viitata myös muutoksen mahdollisuuteen. Mielipide on sellainen, joka voi muuttua.

Joku voi olla ”mielipiteiltään oikeistolainen” mutta tuskin ”mielipiteiltään isänmaallinen”.

Epäilen että mielipiteet kuitenkin keksittiin suunnilleen samaan aikaan kuin silmälasit eli 1300-1400-luvulla. Molemmilla oli suuri merkitys tieteeseen ja politiikkaan.

Itse pyrin käyttämään näissä blogikirjoituksissani kaksitehomielipiteitä. Sangoista (ei siis ämpäreistä) ajattelen, että mielipiteiden pysyminen päässä on tärkeää.

Yöksi riisun mielipiteet pöydälle.

22 kommenttia:

  1. Tuulen tarkoitus

    Innostuin hakemaan kirjastosta Andrei Belyitä, Peterburg, suomeksi, koska sitä ei muutoin saanut enkä osaa venähtä.

    Sitä lukiessa miettii, onko kirjalla tai kirjailijalla mielipide ja piilotteleeko se sitä jossakin kahden sanan välissä.

    Me olemme oppineet, että kaikella on tarkoitus sekä kuulustelemaan sen tarkoituksen siitä irti tarvittaessa vaikka 3. asteen lämmössä. Meihin tuon ajattelun siirsi kristinusko luojineen mutta varsinaisesti vasta ranskalainen muodikas valistus.

    Leif Salmen kirjoitti jossakin juuri lukemassani kuinka nykyinen ajattelun ja (olisiko kausaliteetti oikea sana) loogisuus aukesi meille vasta 1800-luvun puolimaissa. Mutta sitten se repesi niin tehokkaasti, että -- ja tämä on oma päätelmäni -- vasta sen jälkeen dekkari oli mahdollinen asia.

    Nykyään on tarpeen kysyä tuuleltakin sen tarkoitusta.

    Me olemme epäluulon ihmiskunta, vaiko ehkä vain sen deduktiivinen osa?

    VastaaPoista
  2. Minulla on kokemuksia infarktista.

    Kun heräsin teho-osastolla, lääkäri kävi sanomassa minulle että "Saitte toisen mahdollisuuden". En käsittänyt mitä hän tarkoitti. Hän sanoi että "20% potilaista kuolee ensimmäiseen infarktiinsa". En minä tiennyt mitä siihen pitää vastata, pitääkö kiittää vai... voi hyvänen aika. Se napitti minua ruskeilla silmillään. Sanoin että "jos olisin eilen kuollut, mistäs minä sen nyt tietäisin?"

    "Aivan".

    VastaaPoista
  3. Jos käyttää samaa pukua useamman päivän, se käy tunkkaiseksi ja rikkiyhdisteet tekevät siitä hauraan.

    Jos pitää pari päivää samaa paitaa, sen kaulus pinttyy ja alkaa haista.

    Mielipiteetkin pitää vaihtaa, hyvissä ajoin, ennen kuin vanhat käyvät harsuiseksi tai alkavat haista.

    Ja mielibideen säännöllinen käyttö auttaa mentaalihygieniaan.

    VastaaPoista
  4. Kantavierrepitoisuudella tarkoitetaan yleisesti käymistuotteen sokeripitoisuutta ennen käymistä, ja se ilmoitetaan prosentteina. Käymisreaktiossa 100 grammasta sokeria syntyy noin 51 grammaa alkoholia. Sokerin käymisaste vaihtelee suuresti ja käymättä jäänyt tuntuu lopputuotteessa makeutena.

    Perhe-kaljan 2 % ei ole kantavierteen vaan alkoholin pitoisuus. Kantavierre siinä on kuuden kieppeillä. Kantavierteellä on sikäli merkitystä, että se on melkein linaarisessa suhteessa tuotteen energiapitoisuuteen ja monissa Euroopan maissa käymistuotteita on verotettu kantavierteen, eikä alkoholin perusteella.

    VastaaPoista
  5. Suosittelen varamielipiteiden tilaamista netin kautta, halvalla. Länsinaapurista, ikävä kyllä.

    VastaaPoista
  6. On hankala kuvitella, miten joku voisi olla "mielipiteiltään isänmaallinen". Sehän on sama kuin joku olisi mielipiteiltään rehellinen tai mielipiteiltään oikeamielinen. Isänmaallisuushan on hyve, ei mielipide. Se, miten tämä isänmaallisuus sitten ilmenee, on ihan eri asia, joka kuuluukin poliittisten mielipiteitten puolelle. Toisen isänmaallisuus ilmenee haluna palvoa marsalkka Mannerheimia. Toinen puolestaan katsoo palvelevansa isänmaata parhaiten lakkoilemalla oikeudenmukaisemman tulonjakautumisen puolesta. Yhtä kaikki, molempia tekoja voi perustellusti pitää isänmaallisina ja siis hyveellisinä.

    VastaaPoista
  7. Mielipiteet ovat kauppatavaraa. Harva vain tajuaa rahastaa niillä. Viisaimmat vain. Tai ronskeimmat. Ruohonjuurisuomalaista hävettää periä maksua mielipiteistään.

    Alushousut eivät ole tärkeitä. Ilmankin voi olla. Eihän siitä ole kauhean pitkää aikaa kun ne tuomittiin häpeällisiksi kapineiksi, Helvetin ikkunaverhoiksi.

    VastaaPoista
  8. Minä tilasin uudet silmälasit.
    Samalla kolmet, niin että niitä sitten on.

    Tavan omainen lattea isänmaallisuus on bulkkihyve, mukavuusetiikkaa, joka sopii niille, joille eettisyydessä olisi liian ahdas kaulus.

    Vain kymmenen minuuttia sitten puhuin naapurifirman toimitusjohtajan kanssa isänmaallisuuden ja liiketoiminnan suhteista rajojen kunnioittamiseen.

    Minua vaivaa ikänäkö, mutta niin huonoksi se ei ole mennyt, että löytäisin isänmaani rajat karttakirjasta. Paljon selvemmin ne piirretty sanojen, kuin maitten väliin.

    VastaaPoista
  9. Mielipiteesi mielipiteestä on ihan oikea ja vastaa minunkin alushousuja.
    :DD

    VastaaPoista
  10. Ameriikkalaisilla on sanonta mielipiteistä:

    "Opinions are like assholes. Everybody's got one."

    Viitannee pragmaattisuuteen ja dynamiikkaan oman mielipiteen ja kulloisenkin Zeitgeistin tai muodikkuuden välisessä suhteessa.

    VastaaPoista
  11. Jos kerron, että minut on kyyditty tervattuna ja höyhenissä kieriteltynä Taipalsaaren tai Luumäen puolelle tai Nuijamaalta rajan yli, se ei ainakaan toistaiseksi ole totta eikä tapahtunutta siitä huolimatta että maininta voisi tuntua uskottavalta.
    Valetta, sanon minä!
    Vai oliko se sittenkin joku toinen?

    VastaaPoista
  12. " ...Pesin silmälasini, koska olin eilen junassa nähnyt paremmalla silmälläni, miten rasvaisessa pölyssä ne olivat. Asia ei ole ollut hallinnassa sen jälkeen, kun nainen lähti."

    Huh! mutta eihän onneksi J.Kemppisen kaltaiselle mukavalle miehelle oikeasti voi käydä niin, että sen Nainen jättää ja lähtee.
    Ei.

    VastaaPoista
  13. 5 nyt mielipiteistä,
    mä oon tottunut premissien tuuletukseen.

    t. -rh

    VastaaPoista
  14. Bloggaajaparka, mikä sinä olet epäilemään tosiasiaa?

    Sanooko blogi tekijälleen: miksi teit minusta tällaisen.

    Kyllä kai blogintekijällä on oikeus tehdä samasta templatesta yksi arkiseen ja toinen ammatillisempaan käyttöön sopivaksi.

    Niin on myös suuri totuudenhaltija tehnyt, mutta on viisaudessaan säästänyt niitä, jotka on tuomittu tuhoon, mutta antaa ikuisen armonsa loistaa niiden kasvoilla, jotka on tehty kirkkautta varten

    VastaaPoista
  15. Ad Roh:

    Koristelin vähän - se nainen oli tämä tytär, eikä se Helsinkiä kauempana ole.

    VastaaPoista
  16. Ad Roh:

    Koristelin vähän - se nainen oli tämä tytär, eikä se Helsinkiä kauempana ole.

    VastaaPoista
  17. Niin, isäänmaallisuus ei ole mielipide, vaan asenne. Ja asenteesta riippuu mielipiteitä kuin joulukuusessa koristeita: itsenäinen puolustus/turva Natosta; sosialismi meille/kuolema kommunisteille; hyvinvointivaltio/uusliberalismi - niistä kaikista voi valita ja ripustaa omaan isänmaallisuuteensa. Kaikki jos valitsee käy kuten lasten tai jenkkien kuuselle, kuusta ei enää koristeiden alta näy, eikä opportunismia erota patriotismista.

    Silmälasivertaus oli hauska. Samaa jatkoa voisi olla asenteen vertaaminen asentOON. Sillä asenteesta riippuu, mitkä mielipiteet tuntuvat relevanteilta kuten pään asennostakin riippuu, mihin suuntaan silmälaseilla katsoo.

    Kaksiteholaseja ja -mielipiteitä käyttävä saa olla varovainen, ettei kompastu eli vaihda asentoa pystystä kaatuneeseen taikka asennetta (isäänmallisuus) häpäisyyn (quislingläisyys).

    Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Siinä oli asennetta kuten asentoa Runoilijalla: "Elämä on ihmiselle annettu, että hän tarkoin harkitsisi, missä asennossa tahtoo olla kuollut".

    VastaaPoista
  18. Ad Dr. Blind:

    Lähteköön kuolevainen ajoissa matkaan vuorille, joilta auringot syövät lunta.

    VastaaPoista
  19. Kuolema- tai kuoleminen on outo asia.
    Kemppinen kuvasi ihan oikein joitakin oireita, jotka ennustavat äkkikuolemaa. On niitä muitakin. Vasta nykylääketiede ja nopea sairaankuljetus on tehnyt reagoimisen niihin mahdolliseksi. Vielä joitakin vuosia sitten ne johtivat varmaan kuolemaan.
    Muutama outo juttu. Tällaiselle vanhenevalle, koko ikänsä tupakoineelle ja melko paljon paloviinan kanssa lätränneelle lääkärit suosittelevat päivittäistä asetosalisyylihappoannosta tosin pientä. Ruuansulatuselimistö siinä kärsii. Jos ei ole mitään sydänoireita hitostako sen tietää kumpi on uhkaamassa, sydäninfarkti vai aivoverenvuoto. Jos jälkimmäinen niin aspiriinista on tietysti vain haittaa.

    Graham Green kuvasi jossain opuksessaan kuolemaa peräseinän lähestymisenä. Jossain olosuhteissa sen kohtaamista voi viivyttää oikein ajoitetulla potkulla. Tietysti vain hetkellisesti. Ja jos lattia on liukas.

    Kun on ylittänyt tietyn ikäkynnyksen, kuolema ei enää varsinaisesti pelota. Ansiokkaasta juopottelusta (tarkoitan nyt vähintään viikon kestävää yötäpäivää särpimistä) on se etu, että on jo useasti luullut kuolevansa. Ajatukseen on ikäänkuin tottunut. Aina yhtä kummallinen yllätys, että sen "viidennentoista yön" jälkeen on vielä hengissä.
    En kehoita kokeilemaan, mutta on sekin jonkinlainen lisä elämänkokemuksessa.

    Luin muuten juuri Dostojevskin pikku kertomuksen "Ikävä tapaus", satunnaiseen juopotteluun sortumisen seurauksista. On timanttisen tarkka kuvaus asioiden etenemisestä alkoholin vaikutuksesta aivan toiseen suuntaan kuin alkuperäinen, hyvää tarkoittava aikomus oli. Hakkaa mennen tullen suomalaisten nykykirjailijoiden örvellyskuvaukset

    Mitä linssien viilaamiseen tulee olen melkein koko ikänäköaikani tullut tomeen Tiimarin muutaman euron laseilla. Niitä kun pitää joka pöydän päällä ja hyllyn kulmalla, ei niin väliä vaikka jotkut murskautuisivat jalan alla aamukuselle mennessä. Nyt vain tahtovat tehot niistäkin loppua.

    VastaaPoista
  20. Lähtekööt auringot vuorelta, jossa kuolevainen syö lunta.

    VastaaPoista
  21. Opinio - miksi latinaa, professori Kemppinen? Kreikkalaiset kai käyttivät kreikan doksa-sanaa, joka merkitsee ymmärtääkseni sekä uskoa että mielipidettä?

    Jari J. Marjanen, harrastelijagrekisti

    VastaaPoista
  22. Ad Jari J. Marjanen:

    Koska mm. gnome ja axio ovat liian lähellä doxaa ja koska latinan opinio tuotti sekä sanan että merkitykset vernakulaareihin.

    Kreikka on niin vaikea, kun se täytyisi aina myös ajoittaa - roomalaisajan kreikka vai Perikleen ajan vai kukaties Aleksandrian kreikka jne.

    VastaaPoista