31. joulukuuta 2007

Bergmanin kasvot

Mansikkapaikka hämmästytti ihmettelemään, miten paljon muisti deletoi. Olen nähnyt sen sangen monta kertaa. En muistanut että se on hauska, monin kohdin farssi, eräin paikoin salonkikomedia, jonka alla sitten liikkuu yksinäisyys, joka on sama asia kuin äänettömyys eli sama kuin vaikeneva Jumala.

Jaan Bergmanin elokuvat kahteen osajoukkoon, niihin joita en hevin katso, koska ne ovat niin kauhistuttavia, ja niihin toisiin. Mansikkapaikka ja Fanny ja Alexander kuuluvat jälkimmäisiin. Kuiskauksia ja huutoja tai Käärmeenmunaa en katsoisi nyt uudestaan suurin surminkaan.

Bergman kävi ankaran väännön uskonnon kanssa. En tiedä kumpi voitti. Ehkä Bergman, koska hän oli hakamies mattopainissa toisin kuin Jaakob, joka painiessaan enkelin kanssa ilmeisesti yritti sylivyötä.

Enkelit eivät paini puhtaasti.

"En päästä sua / ennen kuin mua / käyt siunaamaan."

Hänen laitansa saattoi olla sama kuin monen muun ihmisen: omat varhaiset kokemukset määräävät aikuisen asenteita silloinkin kun ne esitetään hienon älyllisesti perusteltuina.

Hovisaarnaaja Bergman eli isä ei ilmeisesti ollut lainkaan mukava mies. En muista, suomensinko vai arvostelinko Hesariin "Hyvä tahto" -teoksen. Joka tapauksessa se on mestarillinen.

Ajattelin muistuttaa, että ainakin nyt tammikuussa tulee Ylen Teemalta hyvin vaikuttava sarja B:n filmejä. Juuri uusittu Donnerin tekemä laaja haastattelu tai dokumentti oli ällistyttävä – suhteellisen vähäpuheinen, syventyvä. Ja vaikka ei olisi innostunut Donnerin omista elokuvista, kyllä hän totisesti elokuvan tuntee, ja Bergmanin. Ja Fannyn ja Alexanderin hän tuotti (ja pokkasi Oscarin).

Ja oli hän Jerker Eriksonin ohella ensimmäisiä elokuvasta edesvastuullisesti kirjoittaneita henkilöitä maassamme. Se on paljon se, koska oivaltava elokuvakirjallisuus alkoi myös Ranskassa vasta 50-luvun lopulla ja USA:ssa myöhemmin.

Muistutettuani asianmjukaisesti päivittelen tänään esitettyä Bergmanin Taikahuilua (1975), joka siis on kuvattu Drottningholmin teatterissa, joka on aito ja puinen ja Mozartin ajalta. Oopperaelokuvaa pidettiin sangen epäsosialidemokraattisena, kuten myöhemmin Fannya ja Alexanderia, ja asianomaiset johtajat ja ministerit luvattiin hirttää ja sen jälkeen erottaa kansanvihollisina.

Kun sen näki nyt, käsitti että äänentoiston takia tarvittiin hyvin paljon lähikuvia eli ohjaaja ja kuvaja (Sven Nykvist), jotka todella osaavat sen. Nähtävästi ainakin laulut oli tehty sataprosenttisella äänellä.

Molemmat mainitut televisioelokuvat ovat tuottaneet Ruotsin televisiolle runsaan rahallisen voiton ja luultavasti suurta mainetta.

Bergman osoittaa tässäkin, mitä tarkoittaa sana auteur elokuvan yhteydessä. Ihmeellisin keinoin hän on tuonut omat näkökulmansa ja myös omat ongelmansa teokseen muun muassa tekemällä Sarastrosta ja Yön kuningattaresta riitautuneen avioparin ja teoksen hyvin sekavasta juonesta lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan riidan.

Kalliiseen Taikahuiluun kohdistunut kiukku tuo mieleen Savonlinnan oopperajuhlien alkuvaiheen. Muuan Kalle Holmberg johti kaupungin torilla mielenosoitusta eliittitaidetta vastaan ja Talvela, Borg, Matti Lehtinen ja ne muutamat muut joutuivat lannistamaan muutamia kiihkeitä vastustajia – Savonlinnan kaupunki, Kansallisooppera, Yleisradio, Opetusministeriö, vain eräitä mainitaksemme.

Savonlinnassa Taikahuilu oli pelastava voima. Sen korkeatasoisilla ja erittäin korkeatasoisilla esityksillä osoitettiin yleisölle, että minkkiturkin sijasta villahousut ovat paikallaan.

Vahinko muuten että Borg ja Talvela riitautuivat osittain siksi, että Borg sanoi Talvelan Boris Godunovista (omasta loistoroolistaan), ettei se mikään Boris ollut, mutta tiernapoikaesitykseksi kohtuullinen…

28 kommenttia:

  1. Elokuvien privaatti luokittelu

    Olen varmaan ainoa joka laittaa Bergmanin "Kesäyön hymyilyä" ja Mendesin "American Beautyn" samaan laatikkoon. Filmit eivät ole faktoja vaan niissä on tunnelatauksia.

    Näin Taikahuilun tuoreeltaan aikanaan. Silloin en ymmärtänyt siitä niin mitään vaan halusin sen lopultakin päättyvän. Sen jälkeen luin Laterna Magicasta siihen selitystä ja nyt kuvittelen, että kun kaivan sen digitaalilta esiin ja varaan kärsivällisyyttä, kuulen Mozartin musiikin alta joitakin asioitakin.

    Mutta kaikki eivät voi pitää Mozartistakaan.

    VastaaPoista
  2. JK:
    " ..Bergman osoittaa tässäkin, mitä tarkoittaa sana auteur"

    Siksi mä olen pitänyt hänestä, ja muista pohjoismaisista ohjaajista, mm. tanskan Lars von Trier, miksei härmän Aku Louhimieskin ..

    Mutta noin kysymykseen painista, mielestäni Bergmanin Laterna magica valotti suoralla tavalla, selittelemättä, hänen erikoista näkökykyään, jota samoin, ilman selityksiä, tuo esiin myös Fanny ja Aleksander; hänen yhteytensä todellisuuden toiseen ulottuvuuteen oli visualinen. Se saattoi harhauttaa. Mutta hän näki myös edeltä symboleja, ja osasi niitä usein - ei aina – myös tulkita. Totesi kuoleman rajan alueeksi, jota ei hallinnut.
    Oliko hänellä vielä jotain erikoista Jumala-fiksaatiota? itse sanoisin, että se oli jotain naiiveja, maagisia persoonakäsityksiä korkeampaa, Spinozan Jumala, jos oli.

    VastaaPoista
  3. Vahinko muuten että Borg ja Talvela riitautuivat osittain siksi, että Borg sanoi Talvelan Boris Godunovista (omasta loistoroolistaan), ettei se mikään Boris ollut, mutta tiernapoikaesitykseksi kohtuullinen…

    Boris Godunov Savonlinnassa. Lapsuuden pitkiä hetkiä. Seuraavana kesänä, kun muut lähtivät Aidan kaatoon, jäin täysihoitolaan lukemaan "Saatana saapuu Moskovaan". Oli siinäkin Vale-Dimitri.

    VastaaPoista
  4. Stranger than fiction...

    Hyvää Uutta Vuotta pojat ja tytöt
    - minäkin ihailen Bergmania sopivasti

    z

    VastaaPoista
  5. "Bergmanin Taikahuilua (1975), joka siis on kuvattu Drottningholmin teatterissa, joka on aito ja puinen ja Mozartin ajalta".

    Muistan, toivottavasti olen väärässä, jostain lukeneeni, että elokuvalle olisi tehty kulissit Drottningholmin teatterin mukaisesti, koska alkupeäiset eivät olisi kestäneen elokuvan kulutusta.
    AM.

    VastaaPoista
  6. "tuo esiin myös Fanny ja Aleksander; hänen yhteytensä todellisuuden toiseen ulottuvuuteen oli visualinen. ...
    Oliko hänellä vielä jotain erikoista Jumala-fiksaatiota? itse sanoisin, että se oli jotain naiiveja, maagisia persoonakäsityksiä korkeampaa, Spinozan Jumala, jos oli. ..."

    Ankaran isän uskonnolla ja vakavalla moraalilla ohjattu piiskakeppi nuoren Ingmarin persuksissa synnytti varmaankin hyvinkin syvää tajua toisen todellisuuden luonteesta ja Jumala-fiksaatioista. Kyllä siinä symbolien taju selkiytyy.

    Donnerin Bergman-haastattelu oli hieno.

    VastaaPoista
  7. Kemppinen kirjoitti: "Ihmeellisin keinoin [Bergman] on tuonut omat näkökulmansa ja myös omat ongelmansa teokseen muun muassa tekemällä Sarastrosta ja Yön kuningattaresta riitautuneen avioparin ja teoksen hyvin sekavasta juonesta lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan riidan."

    Tämä näkökulma kolahti minuun, eroperheitä sivusta nähneeseen 1970-luvun lapseen, niin lujasti, että en osaa irtautua siitä lainkaan, vaan yritän lukea jokaisen näkemäni Taikahuilun tästä vinkkelistä. Siitä moni asia libretossa avautuu nätisti jakaukselle - ja kerrankin koneisto on eroisän puolella.

    Bergmanin Taikahuilu on muuten saatavilla hienona DVD-versiona (region 0!):
    http://www.criterion.com/asp/
    release.asp?id=71

    Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  8. Lavastuksesta:

    "The aim of the enterprise was to create an intimate, joyful Flute and to evoke the original 1791 production at the Theater auf der Wieden in Vienna. Bergman wanted to shoot the film inside the celebrated Drottningholm Palace (in a royal park on the outskirts of Stockholm), but the scenery was considered too fragile to accommodate a film crew. So the stage—complete with wings, curtains, and wind machines—was painstakingly copied and erected in the studios of the Swedish Film Institute, under the direction of Henny Noremark."

    Hyvää Uutta Vuotta Kemppiselle ja kaikille lukijoille.

    VastaaPoista
  9. Katsoin Donnerin IB-haastattelun nauhalta juuri jouluaattona. Vahvaa tavaraa, ja valaisevaa.

    Bergmanin Taikahuilu - jota en nähnyt nyt vaan 70-luvulla teeveestä ja muutama vuosi sitten Orionissa - on jotensakin kummallinen elokuva, mutta muistan että sillä ja usein näkemälläni Olavinlinnan Taikahuilulla oli suuri merkitys siinä että ylipäätään selvisin 70-luvusta. Ne näyttivät siivuja ihan jostain muusta kuin minkä läpi kahlasin arkipäivässä.

    Bergman-muistoihin kuuluu myös se, että ensimmäinen ikinä huomaamani ja muistamani filmihahmo on shakkia pelaava Kuolema :-) Itse taisin olla silloin jotain viisi tai kuusi.

    VastaaPoista
  10. Ad Sedis: Todella mielenkiintoista! Ihmettelin. Olen käynyt tuossa teatterissa. Kyllä siellä valaiseminen ja äänitys olisi myös ollut ylivoimaista. Vaimoni ihmetteli ääneen, miten puomimiehet voivat toimia tuossa ahataudessa.

    - - -

    Kuten esim. Imdb:stä näkee, tätä nykyä on olemassa esiintyjistäkin päätellen erinomaisia taltiointeja.

    Mielestäni tämä Bergmanin teos on kuitenkin elokuva.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia:

    Korostan vielä, että Yön kuningattaren ja Sarastron avioliitto ja yhteinen lapsi, Pamina, lienee Bergmanin oma keksintö.

    Oopperan tekstissä ei ole mitään sellaiseen viittaavaa.

    Tarina on iloisen sekava. Silloin hiljattain kielletty vapaamuurarius lyö läpi monin kohdin. Sarastron johtama kultti palvoo Isistä ja Osirista.

    Tarinaan on sekoitettu myös silloin suosioon tulleita "Tuhannen ja yhden yön satuja".

    VastaaPoista
  12. "Ankaran isän uskonnolla ja vakavalla moraalilla ohjattu piiskakeppi nuoren Ingmarin persuksissa synnytti varmaankin hyvinkin syvää tajua toisen todellisuuden luonteesta ja Jumala-fiksaatioista. Kyllä siinä symbolien taju selkiytyy.

    Ja Mä taas luulen, ettei ihan noin vain arkijärkeilyllä kaikki selity, varsinkaan ko. tapauksessa - vaikka kaikki tietty vaikuttaa kaikkeen.

    En tiedä, mikä osuus natseilla, kidutuksella, on omaan
    syvään tajuuni toisen todellisuuden luonteesta, ei ehkä kuitenkaan sellainen mitä he halusivat.


    Ps. Bergamanhan on myöntänyt: "olin natsi" - toisin kuin suomaliset.

    VastaaPoista
  13. Hei hyvä Jukka Kemppinen,


    Bergmannin, Pasolinin, Fellinin
    ja Bertoluccin "uskonnonfilosofia"
    on varsin tasokasta ja kiinnostavaa. "Seitsemäs sinetti"
    mun suosikki.

    Liike-elämässä kannattaa olla moraalinen vai onko niin, että
    bisneksessä on oma sisäinen
    moraliteettinsa, johon ei kannata
    sekoittaa, ei ole relevanttiakaan
    sijoittaa filosofista tai teologista spekulaatiota, kuten jotkut filosofit ja piispat vähän
    ajattelemattomasti ja jopa naivisti tekevät;)

    Kapitalismi on vain niin kovin fetissisidonnaista ja siinä
    mielessä hyvä alusta ateismille,
    parempi kuin sosialismille, joka
    osin ponnistaa kristinuskosta.


    Hyvää ja siunauksellista uutta vuotta Sinulle ja kaikille blogi-
    kirjoittajille!


    Ystävällisesti Matti Taneli

    VastaaPoista
  14. "Kapitalismi on vain niin kovin fetissisidonnaista ja siinä
    mielessä hyvä alusta ateismille",
    mattitaneli sanoi.

    Niin.
    ei oikeastaan sen Parta-Kallen, joka keksi tavarafetissismi-käsitteen, mukaan. Vaan niinpäin, että vieraantumisen kautta kapitalismi johtaisi yksilöt tavarafetissismiin.

    Seitsemäs sinetti on munkin suosikki, hän itse Bergman väheksyi ko. elokuvaa: pedanttina miehenä ei voinut niellä sitä, että valkokankaalla yhdessä kohdassa voi nähdä (jos tietää) pensaan takaa hahmottuvan kerrostalon.
    Kekiaikana.

    VastaaPoista
  15. -rh kirjoitti: "Bergamanhan on myöntänyt: 'olin natsi' - toisin kuin suomaliset."

    Mitä tarkoitat sanalla "suomalaiset"? Olivatko kaikki suomalaiset, monet suomalaiset vai jotkut suomalaiset mielestäsi natseja?

    Ja mitä tarkoitat ilmaisulla "myöntää 'olin natsi'"?
    1. hyväksyi täysin Hitlerin politiikan (ja olisi hyväksynyt Holokaustinkin jos olisi siitä tiennyt)
    2. ihaili Hitleriä ja oli antisemitisti mutta ei olisi hyväksynyt Holokaustia jos olisi siitä tiennyt
    3. ihaili joitakin Hitlerin politikkan puolia mutta ei ollut antisemitisti
    4. ei ihaillut Hitleriä mutta katsoi että natsismi on vähemmän vaarallinen kuin kommunismi
    5. ei ihaillut Hitleriä eikä natsismia mutta halusi Saksan auttavan Suomea sodassa
    6. ei ihaillut Hitleriä eikä natsismia eikä olisi halunnut Suomen olevan Saksan aseveli, mutta osallistui kuitenkin Suomen sotaponnisteluihin rintamalla tai muualla

    Ja vielä: onko mielestäsi mitään eroa sen välillä, että osallistuu varsinaisiin hirmutekoihin, tietää niistä, tekee propagandaa aatteensa puolesta mutta ei tiedä hirmuteoista, kannattaa aatetta sydämessään mutta ei tee mitään konkreettista sen puolesta.

    VastaaPoista
  16. Marjo, mm.:
    "ei ihaillut Hitleriä eikä natsismia mutta halusi Saksan auttavan Suomea sodassa"

    ..tulevassa sodassa, joka provosoitiin aseveli Natsi-Sakan kanssa käyntiin.

    Tuota, Marja vielä .. Olivatko kaikki suomalaiset, monet suomalaiset vai jotkut suomalaiset mielestäsi natseja?

    Yllättävän monet olivat kaappinatseja, suojeluskuntataustaisia tms., ikoneista mm. Arvo Ylppö, Georg Henrik von Wright ....
    ja tästä kysyttiin, oli vastaukset kiemurtelevia nuoruuden "ulkoilmaelämästä" ym...

    Bergmanilta kysyttiin hänen ulkoilmaelämästään, hän vastasi: "olin natsi".

    VastaaPoista
  17. -rh kirjoitti: "Bergman väheksyi ko. elokuvaa: pedanttina miehenä ei voinut niellä sitä, että valkokankaalla yhdessä kohdassa voi nähdä (jos tietää) pensaan takaa hahmottuvan kerrostalon. Kekiaikana."

    Keskiajalla kerrostaloja toki oli harvemmassa, mutta on mielenkiintoista muistaa, ettei kerrostalo mikään tuore keksintö ole: antiikin Roomassa ja jopa muinaisessa Etiopiassa kerrostaloja oli runsaasti.

    VastaaPoista
  18. olen toki itsekin käynyt keskiaikaisissa kerrostaloissa, ... mutta vähä eri asia tuo 1950-luvun ruåttalaisfunkkis, kai.

    Kumma ettei filmiin voinut ajaa toista kuvaa "niiden pahimpien kohtien" päälle - (oikeasti siellä mitään näy).

    VastaaPoista
  19. -rh, von Wright taisi kannattaa rauhaa syksyllä 1939 ja muistuttaa, mitä Englanti imperiumissaan oli tehnyt. Onko hänellä muitakin syntejä?

    Yleisesti, kysymyksessä "olitko natsi" ei ole minussa kerrassaan mitään järkeä. Eihän se kerro lainkaan sitä, mitä ihminen on *tehnyt*.

    Mitä Suomeen tulee, 1940-1 oli valittava joko NL tai Saksa.

    VastaaPoista
  20. Katsotaanpas,
    Valintahan se, Moskovan rauha 13. maaliskuuta 1940 ei kelvannut, vaan Natsi-Saksan kanssa "oli lähdettävä" uuteen sotaan. Rauhan Suomi solmi ”voidakseen sotia uudestaan myöhemmin”, kuten Heikki Ylikangas määritteli.

    Ihan kuin tuo "oli" olisi tosiaan joku pakko muka ollut. Instituutioissa historia usein vieläkin esitetään merkillisenä väistämättömyyksien tienä, tarinana, legendana, satuna.
    Suomessa ”väli”rauhanehdot koettiin kohtuuttomiksi, ja revanssimieliala sai vallan. Se että jos sanotaan, että tuossa tilanteessa ei ollut muut mahdollisuutta kuin tarttua natsien tarjoukseen (jonka valtiojohtomme kai sai Natsi-Saksalta valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin kautta jo helmikuussa, ja se realisoitui rauhanaikana18. elokuuta vuonna 1940 Göringin esittämiin vaatimuksiin ja tarjouksiin uudelle aseveljelle).

    Jos noin ”oli valittava joko NL tai Saksa” todella väitetään, on kyse silloisten valtiollisten päättäjien pesemisestä ja itsepetoksesta, vaikka onkin myönnettävä, että vaikeita ne tilanteet olivat, joissa Suomi ”ei voinut pysyä toimettomana tarkkailijana" (Ryti, 1941),
    ja kiistatta poliittinen liikkumavara oli vähäinen.

    Tosi asiassa tilanne kuitenkin ajettiin, se ei ajautunut, siihen että NL purki rauhansopimuksen.
    Suomen ja Natsi-Saksan merivoimat toteuttivat yhdessä Suomenlahden miinoituksen kesäkuussa v. 1941. Samalla natsit valmistautuivat hyökkäämään Suomen Lapista Neuvostoliittoon. 22. kesäkuuta 1941 itse Aatu julisti radiossa Suomen oman kansansa aseveljeksi sodassa NL:toa vastaan (Suomi julistautui puolueettomaksi, mutta vielä samana päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi).

    Noh, aikanaan natsien kätyreinä ketunhäntä kainalossa jo rauhasta sopineina ja Hitlerin hännystelijöinä kunnostautuneina monien oli kai se jotenkin selitettävä itselleen, kansalleen ja tulevalle sukupolvelle - ja aik´ hyvin tuo on läpi mennytkin ihan tälle vuosituhannelle asti, ei siinä mitään, nk. ajopuuteoriat.
    Ilman että yhteiskunnassa, eritoten sen akateemisissa piireissä oli sotakiihkoinen perusta, tuskin olisi ”ajautumista” sotaan tapahtunut.

    Silloin ja myöhemminkin, ja NL:n toimesta melkein aina on sanottu, että puolueettomuus on mahdottomuus, mm. 1970-luvulla (ja nyt sitä toitotetaan uudella innolla, nyt taas eri suunnalla) - se mitään mahdotonta ole, se on vain taitolaji, jossa taitamattomat julistavat mahdottomaksi sen mitä eivät itse klaaraa.
    Valtiojohtoon pyrkii sitä jengiä, jonka intention eivät ole rauhan, rauhanomaisen kehityksen ja solidaarisuuden puolella, vaikka näin Suomen tien valtiosääntömme 1§ linjaa.


    "Yleisesti, kysymyksessä "olitko natsi" ei ole minussa kerrassaan mitään järkeä.

    Ei minustakaan, sillä se törmää puolustusmekanismiin. sen sijaan tunnustuksessa "olin natsi" on tuota ja rehellisyyttä sitäkin enemmän.
    -rh

    VastaaPoista
  21. Progeclub, Göringin "lupaus" oli täysin arvoton, ennen kuin Ranska oli kukistettu. Ja maaliskuussa 1940 ei kukaan voinut arvata, miten nopeasti se tapahtuisi, vaan odotettiin ensimmäisen maailmansodan tapaista sotaa.

    Mauno Jokipii onkin osoittanut (Kanava 6/2000), että Göringin "lupaus" oli tyypillistä disinformaatiota: Suomi oli saatava tekemään paikainen rauha, ettei Saksan laivasto törmäisi Englannin laivastoon matkalla Norjaan.

    Jatkosodan esihistoriaa kannattaa tutkia NL:nkin puolelta. Ei sekään ollut tyytyväinen rauhanehtoihin, kuten sen käytös seuraavat puoli vuotta osoitti.

    On tietysti ihan kiva kuvitella, että ihminen voi koska vain tehdä ihan mitä vain. Mutta silloin on paras harrastaa sci-fiä, ei historiaa.

    Mitä kysymykseen "olitko natsi" tulee, niin eiköhän jätetä nämä senaattori McCarthyn tyyliset kysymykset, joissa ihminen vastaa "väärin", jos ei "tunnusta", historian romukoppaan. Se mitä voidaan ja kannattaa arvioida ei ole mielipiteet vaan toiminta. Ei ole tuomittava olla kommunisti, vaan esim. ilmiantaa.

    VastaaPoista
  22. Marjo:
    Ei ole tuomittava olla kommunisti, vaan esim. ilmiantaa.

    Sekin riippuu ihan kontekstista, jossain tapauksessa seuraamusetiikan näkökulmasta ilmiannon tekemättä jättäminen, hiljainen vaikeneminen, onkin se tuomittava teko.

    Muuten tuosta
    "On tietysti ihan kiva kuvitella, että ihminen voi koska vain tehdä ihan mitä vain."

    Niin ymmärrän, että nyt tarvitaan jo tällainen olkimies avuksi; itse kyllä korostin edellä, että liikkuma-alue oli kapea. mutta ei kuitenkaan niin kapea, että voitaisiin antaa natsiaseveljeyteen Suomen ajaneille täysi vapauttava historian tuomio, mielestäni.

    "Mutta silloin on paras harrastaa sci-fiä, ei historiaa."
    Tätähän mä olen sanonut, että ajopuuteoriat ovat satua ja itsepetosta.

    "... tyyliset kysymykset, joissa ihminen vastaa "väärin", jos ei "tunnusta", historian romukoppaan."

    Niin, mä ehdotin tätä ensin, edellä. Koska se johtaa yleensä vain täysin päinvastaiseen tulokseen, jos ihmisellä ei ole totuudenetsijänluontoa.
    Vapaa tunnustus taas tekee hyvää sydämelle (jälleen Bergmanilta)

    -rh

    VastaaPoista
  23. Progeclub kirjoitti: "Vapaa tunnustus taas tekee hyvää sydämelle (jälleen Bergmanilta)"

    Varmaankin, jos se on vapaa. Mutta tuskin sellainen, jota tingataan ulkopuolelta.

    Voiko ihmisen elämän (tai edes osan siitä) tiivistää kahteen sanaan? Eikö olisi parempi kertoa mitä teki ja miksi?

    Eniten kummastuttaa, miten ei-natsit voivat olla niin varmoja, että ovat parempia ihmisiä? Esim. se britti, joka haukkui 1945 saksalaisen pakolaistytön - tämähän oli Saksasta ja siis paha. Ja hän oli britti ja siis hyvä.

    Kuitenkin ko. britti käyttäytyi ihan samalla tavalla kuin natsi juutalaisia kohtaan - pelkästään ryhmään kuuluminen riitti.

    VastaaPoista
  24. Eniten kummastuttaa, miten ei-natsit voivat olla niin varmoja, että ovat parempia ihmisiä? Esim. se britti ... niin ja joku muukin, kai.

    Natsismi tunnistetaan ennen muuta ankarista erityistuomioistuimen tuomioista, jotka langettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan - ja ei ole salaisuus, että kaiken karvaiset myötäilijät ja oman edun tavoittelijat tekivät nämä rikokset mahdollisiksi.

    VastaaPoista
  25. - rh vetoaa natsien rikoksiin.

    Juu, mutta kyse onkin siitä, että kun taivastellaan muiden rikoksia, tulee helposti tehty itse. Teko ratkaisee, ei tekijän ideologia.

    Siinähän ei ole mitään ihmeellistä, että natsit tekivät pahaa. Mutta siinä on että ei-natsitkin sitä tekivät.

    VastaaPoista
  26. Ahah, nyt tätä trivalisointia.
    ei, ei antifasistinen premissi tee kenestäkään erehtymätöntä, varsinkaan täydellistä.
    Siihen on turha vedota, mutta kulttuurisesti ja yhteiskunnalliskollektiivisesti natsivalta on sairastuttava, se tekee kansasta valtiosta osarikollisen.

    Yleensä tämä "miten ei-natsit voivat olla niin varmoja" -vedätätys taas viittaa siihen, että asinomainen jämppääjä kiistää objektiivisen moraalin mahdollisuuden, kuten se tapahtuu esimerkiksi solipsismissa ja nihilismissä.
    -rh

    VastaaPoista
  27. "Hänen laitansa saattoi olla sama kuin monen muun ihmisen: omat varhaiset kokemukset määräävät aikuisen asenteita silloinkin kun ne esitetään hienon älyllisesti perusteltuina."
    Tätäkö tämän meidän elämämme oikeasti on, menneisyyden etsimistä, että löytäisi tulevaisuutensa.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista