Käännös

Löysin sen sattumalta.

Muuan Whimsley kirjoittaa blogiin arvostelua Andersonin Pitkästä Hännästä. Hän näyttää näkevän vaivan, koska on itse julkaissut hiljan toisenlaisen kirjan.

Tätä minä en ollut huomannut: blogi on paikka ja ainoa paikka kirjoittaa kunnon arvostelu! Siis sellainen joka ei ole nalkuttamista tai kehuskelua vaan josta on oikeasti hyötyäkin.

Sanomalehdessä sekä ympäristö että tila rajoittavat. Ei siinä kauhean paljon muuta voi kuin jakaa kirjoittajalle tikkukaramelleja tai luunappeja. Lipsahtaminen kamalaan kukkaiskieleen on suuri vaara.

Olen jatkanut sikäli kuin olen ehtinyt SKS:n Suomen käännöskirjallisuuden historian selaamista, ja siitäpä täytyy kirjoittaa kymmenkunta arvostelua, jakso jaksolta. Joka sivulta nousee esiin virheitä ja puutteita. Yliopistomiehet eivät ole käyttäneet julkisia tietokantoja, kuten Helkaa tai Helmetiä ja siksi faktat ovat vinksallaan. Niinpä päätehtävä, kriittisen kuvan esittäminen suomeksi käännetystä kirjallisuudesta, jää epähuomiossa suorittamatta.

Katsoin uskontoa ja sitten filosofiaa koskevat pätkät ja ajattelin, ettei tämä voi olla totta. Uskonnosta on kai kirjoittanut joku, joka ei tiedä, miten päin virsikirjaa pidetään kädessä, koska jopa Lutheria koskeva esitys on pielessä. Asiahan on niin että ennen kuin Tuomo Mannermaa näki vaivan, Lutheria oli suomeksi hyvin omituinen eikä lainkaan edustava valikoima.

Filosofiassa mainitaan, että esim. Foucaultia on ilmestynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. "Tarkkailla ja rangaista" ilmestyi 1980.

Historiassa yllättäen tunnetaan LeRoy Ladurien Montaillou, mutta kirjaa ei lie avattu, koska Marja Itkonen-Kailan suomennos lienee tuon kirjan käännöksistä paras. Hän teki työn vertaamalla kirjoittajan tekstiä latinan kieliseen alkutekstiin eli niihin inkvisitiopöytäkirjoihin, ja oikoi todella paljon.

Tähän siis on tilaisuus palata sopivan laajasti, koska muoto löytyi. Mainitsemani Whimsley käy Andersonin kirjan läpi luku luvulta ja vyöryttää esiin äärimmäisen oleellisia kommentteja todettuaan heti alkuun, että Anderson on innostunut aivan kohtuuttomassa määrin "Pitkän hännän" teoriastaan ja yrittää soveltaa sitä messiaaniseen näkyynsä myös vastoin selviä tosiasioita.

Tämä on jotain - lukuopas, jota voi seurata kähydessään kirjaa läpi. Kiitos netin, viittaukset poikkeaville käsityksille on helppo esittää linkeillä.

Jenkeillä on ollut vanhastaan opiskelijoille tarkoitettuja lukuoppaita, joita suosittelen kaikille lämpimästi - etenkin sitä keltamustaa vihkossarjaa. Eräistä kirjoista (Finnegan's Wake) ei ymmärrä paljon, jos yrittää yksin lukea. Eräät aukeavat aivan uudella tavalla, kun vaihtoehtoiset lukumahdollisuudet osoitetaan.

Oppilaitani olen vanhastaan neuvonut varomaan klassikoja: älkää lapsi-kullat lukeko Hegeliä tai Heideggeriä. Maailma on täynnä alle satasivuisia yhteenvetoja, joista saatte todella käsityksen asiasta. Klassikkoja lukiessanna aina kun luulette ymmärtävänne keskeisen sanan (Hegelin Geist tai Heideggerin Sein lukemattomine versioineen), ymmärrätte väärin.

Esimerkki: Anderson päivittelee, miten yhtenäinen Yhdysvaltain viihdekulttuuri oli 50-luvulla - kolme neljännestä kaikista katsoi I Love Lucyä. Kriitikko huomauttaa, että siihen aikaan vain kolmanneksella oli televisio ja lisää, että 50 vuoden sosiologinen kirjallisuus tyyppiä Bowling Alone on keskittynyt kuvaamaan yhteisöllisyyden hajoamista. Kolmen valtakunnallisen kanavan show't olivat yksi pieni osa tästä tapahtumasarjasta, joka on nyt taas saanut vauhtia, kun meillä ei ole enää juuri lainkaan yhteisiä, samaan aikaan katsottuja ohjelmia eikä kohta liioin lehtiä.

Siitä kaikki ovat yhtä mieltä, että sanomalehdistön tulevaisuus ei ole valoisa.

Power law - eli Poisson-jakauma näkyy kuitenkin jopa blogeissa. Alle 1 prosentilla amerikkalaisista blogeista on enemmän lukijoita kuin minulla tässä. Alle 2 prosentilla amerikkalaisista kirjoista on enemmän lukijoita. (Käytän vertauslukunani tuhatta lukijaa, vaikka on teitä keskimäärin enemmän.) Se ei ole paljon, kun kirjoja ilmestyy yli miljoona eri nimikettä vuodessa.

Tämän jupinan tausta on huominen kauppa- ja teollisuusministeriön tilaisuus, jossa pitäisi keskustella mm. innovaatioiden edistämisestä lainsäädännöllä ja vastaavilla keinoilla.

Täytynee tyytyä torkkumaan, koska en vieläkään tiedä, mitä sana "innovaatio" tarkoittaa.

Pelkään että se on puolitieteelliselle kirjoittelulle tyypillinen kehäpäätelmä. Menestyvää tuotetta tai palvelua aletaan jälkikäteen sanoa innovatiiviseksi.

En ihan käsitä, miten maailmalla pärjäisi, ellei tekisi jotain hiukan parempaa tai halvempaa tai helpommin käytettävää tai vaivattomammin hankittavaa kuin siihenastinen.