Kimmo Pietiläinen oli myymässä kirjojaan Lappeenrannassa, jossa yliopiston aula kuhisi väkeä Tieteiden yön vuoksi.Katsoin vähän hitaasti, kun näin, että Wired-lehden päätoimittaja Chris Andersonin Pitkä häntä oli jo siinä tiskillä suomeksi. Miksi tulevaisuudessa myydään vähemmän enempää.
Sanoin että voisi kannattaa katsoa sellaista kuin Black Swan. Siinä pannaan taloustieteilijöille luuta kurkkuun yhdistämällä "pitkä häntä" siihen oivallukseen, että onnistumiset ovat odottamattomia tieteessä, taiteessa ja taloudessa. (Lausetta "Kaikki joutsenet ovat valkoisia" käytettiin esimerkkinä tieteellisestä totuudesta, kunnes 1700-luvulla sitten löydettiin mustia kyhmyjoutsenia.)
Tämähän tarkoittaa viime kädessä, että innovaatiotoiminnan edistäminen on turha toivo.
Pietiläinen sanoi, että käännös on jo vedoksina ja kirja ilmestyy kohta.
Hän sanoi myös, etteivät kirjakaupat pidä hänen kirjojaan - melkein kaikki myynti on tällaisista tilaisuuksita, ja hän saa siis kaiken kääntämisensä lisäksi laukata ympäri maata myyntitiskeineen.
Sanoin että täytyy patistaa blogissa. Pietiläisen Terra Cognitan suomeksi julkaisemien tietokirjojen lista on lähinnä järkyttävä - on se niin hyvä.
Ennen kuin kiirehdin pitämään luentoni, murehdimme yhdessä sitä, että ihmiset ovat niin kovia valehtelemaan. Kaikki professorit ja suurin osa muista kirjojen selaajista kuulemma sanovat, että he lukevat nämä tällaiset alkukielellä.
Se on tietenkin vale.
Olen seurannut asiaa pitkään. On suhteellisen harvinaista, että ihminen todella pystyisi lukemaan tätä ns. yleistajuista tietokirjallisuutta englanniksi. Jokin "Tykit, taudit ja teräs" vielä menee mutta entä Wilsonin Konsilienssi?
Yliopistopohjalla englannin taito ei yleensä kerry riittäväksi - vieraan tieteen lukeminen on oikeasti vaativaa, ja nämä Dawkinsit ja Dennetit ja vastaavat ovat biologiaa, psykologiaa, historiaa, fysiikkaa jne. siten mitoitettuna, että lukeminen on suorastaan nautinto - äidinkielellä. Etenkin muutoin vieroksumani Dawkins on aivan loistava kirjoittaja.
Yliopistopohjalla ihmiset eivät mielestäni yleensä saa liioin selvää englanninkielisestä romaanista tai pitävät niitä joka tapauksessa liian työläinä lukea. "Yleensä" tarkoittaa tässä yhteydessä yhdeksää ihmistä kymmenestä.
Älkää lukeko tästä moitetta. Yleensä ihmisillä on kädet täynnä tärkeämpää elämistä. Joskus saan itseni kiinni yllyttämästä perustutkinnon suorittajia. Käsken lukea romaaneja. Hiljan ylioppilastutkinnon suorittaneelta se alkaa sujua hyvin pienellä ponnistuksella, kunhan nyt ei jostain Bellowista tai Doctorowista aloita.
Mitä mieltä te olette? Ette varmaan tiedä. En minäkään tiedä. Kunhan väsyksissäni arvailen.
Porvoon motarilla oli lentokone.
Hyvä ajatus.
En tosin ole varma, oliko pysäköintipaikka laillinen. Matkaseuralaiseni tosin väitti, että kysymyksessä olisi ollut pakkolasku.
Motarilla oli flygari, totta. Taitava lentäjä veti alas autojen sekaan. Joku ehti sanomaan, että sama/samanlainen Malmin diesel-kone oli aiemmin kesällä pysäköinyt veteen Helsingin saaren rantaa.
VastaaPoistaMuistan Kaliforniassa, jossa liikennetiheys on suurempi, moottorivikaisen pikkukoneen viitisen vuotta sitten vetäneen rekan kontin katolle. Siisti suoritus lentäjältä sekin.
Päivän lakivisa: Kumpi onpi pyhempi, hallitus ja BB-talo? Hallituksessa ryöväri ja pari muuta tuomittua nauttivat luottamusta, mutta Isoveljen leikkimökistä samanlainen on saanut lemput. Jätän asian oikeuden harkittavaksi.
Nytpä halveksit lukijoitasi. Tosin voi olla, etten edusta 9/10 osaa. Mutta joka päivä luen englanniksi vähintään about 100 sivua - arvioisin. Kun en kerro nimeäni, ei ole motiivia juksata. Se tieto, mitä lukemastani ymmärrän vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset saavat oikeussuojaa. Kummallista, mutta totta. Elämme siis pimeää keskiaikaa.
VastaaPoistaOlen poikkeusihminen. Luin itse englantini -- mun osani oli pitkä saksa, ja englanti tuli mukaan uteliaisuudesta (ja siitä, että sain markan käännetyistä pienoismallien kokoamisohjeista kohtalotovereiltani). Kun lisäksi kirjaston unohtuneiden kirjojen lista myöhemmin elämässä esti enemmän lainaamisen, piti siirtyä ostettuun halpaan kirjallisuuteen. Se oli englanniksi, silloin.
VastaaPoistaTämän seurauksena kirjastoni, yksi huone, on nykyään pääasiallisesti englantia (paitsi Guillout ruotsia).
Ja en myöskään enää välttämättä muista enkä tunnista, olenko lukenut kirjan suomeksi vai englanniksi. Paljon lukemalla vaikeat sanat selviävät itsestään, asiayhteydestä. On aikaa siitä, kun olen löytänyt uuden englannin tuntemattoman sanan.
Ja, kyllä, on siellä Dawkinsia. Vaikka en pidä mielipiteiden ehdottomuudesta.
Par'aikaa kesken on Diktoniuksen Suomen tasavallan kansalaisia, josta huomaan että ruotsin kielellä en ymmärrä sävyjä joita tästä suomennoksesta ilokseni löydän.
Terra Cognitan teoksista olen samaa mieltä bloggaajan kanssa.
Silloin kun "katsotaan hitaasti", niin stadin slangissa se on tarkoittanut, että katsotaan jotenkin ikäänkuin paheksuvasti.
VastaaPoistaKimmo on äijä! Suomennosten joukossa on hauskojakin opuksia, kuten Steven Johnsonin "Kaikki huono on hyväksi". Miten luentosi meni? Oliko paikalla salaliiton kannattajia tms?
VastaaPoistaVieraan tieteen lukeminen vieraalla kielellä on työlästä ja hankalaa. Totta, joskus vieraan tieteen lukeminen omallakin äidinkielellä on työlästä ja hankalaa, koska jokaisella tieteellä on oma käsitteistönsä ja joillakin käsitteillä vähintäänkin erilainen vivahde kuin jonkin toisen tieteen käsitteistössä.
VastaaPoistaYliopistopohjalla vieraalla kielellä oman tieteen tekstien lukemisen pitäisi olla varsin sujuvaa, joskaan sekään ei ole koskaan yhtä tehokasta kuin äidinkielellä luettaessa.
Osa tentittikirjoista jotakuinkin kaikissa aineissa taitaa olla jollain muulla kielellä tehtyjä kuin suomeksi. Hyvä niin, koska tiede on kansainvälistä ja siihen pitäisi pystyä loppututkintopohjalta edes small talk-tasoisesti ottamaan kantaa, vai?
Tosin tiedänpä tapauksia, joissa yliopistojen käytävillä kiertää kädestä käteen englannin kielisistä tenttikirjoista kollektiivisesti tehtyjä käännöksiä.
Tunnustan, että oma englannin kielisten tekstien lukeminen on hitaampaa ja työläämpää kuin suomeksi käännettyjen tai kirjoitettujen tekstien.
Jotkut tekstit toimivat alkuperäiskielellään paremmin ja joskus käännös hukkaa hyvinkin olennaisia asioita. Siksi useinmiten luen oman ammattialani tai oppialani tekstit mieluiten englanniksi ellei niiden alkuperäiskieli ole suomi.
Olen myös sitä mieltä, että esimerkiksi romaanin kunnollista käännöstä lukiessaan lukukokemus on suurempi kuin vaativaa tekstiä vieraalla kielellä hetkittäin tavatessa.
Ja Terra Cognitan tuotannosta olen samaa mieltä. Se on loistava.
Kimmo Pietiläinen tekee ainutlaatuisen mittavaa ja tehokasta kulttuurityötä, mutta tehokkuuden hintana on paikoittaiset käännösvirheet (Wittgensteinin ajatuksen kääntyminen ympäri tuolla, sanan catfish kääntyminen "kissakalaksi" täällä, "siperialainen tungusnainen" ym.) ja puolitahallisilta vaikuttavat kömpelyydet, jotka jäävät kiusaamaan akateemisen toimitustyön (tai tietosanakirjojen tai vaikka kaunokirjallisuuden) laatustandardeihin tuudittautunutta, perfektionistista ja knoppeihin rakastunutta lukijaa. Sikäli kuin tämä on minkään huomion arvoinen ongelma, on kysyttävä, onko vika lukijan kohtuuttomissa odotuksissa vai kustantajan uhkarohkeudessa.
VastaaPoistaVaikka arvostankin suuresti Pietiläisen työtä, hänen julkaisemiensa (ja etenkin itse kääntämiensä) kirjojen ostamishalua hillitsee huomattavasti käännösten suoraan sanoen surkea suomen kieli. Kömpelyydet ja kaikkialla rehottavat anglismit tekevät tekstistä todella rasittavaa ja usein tarpeettoman vaikeatajuista luettavaa.
VastaaPoistaAsia olisi helppo korjata palkkaamalla osaava kustannustoimittaja - miksi se on liian vaikeaa?
ARGH. Minua raivostuttaa tuollainen kirjahylly, jossa kirjan selät kääntyneinä vasemmalle ja oikealle, hyllyn ulkoreunasta yli 2 senttiä sisentyneinä.
VastaaPoistaEniten tympäisee suomalainen nettiuutisointi jossa pääosin englanti-suomi käännöstelyä.
Ai sitä tiedon määrää, jos joskus uutisointimme perustuisi saksa-suomi käännöksiin. Aivan kuin jokin uusi ja ennen kokematon maailma avautuisi.
Tuntuu hyvältä lukea, että joku uskaltaa tunnustaa, että vieraiden kielten oppiminen kunnolla on vaikeaa.
VastaaPoistaKokemukseni mukaan pitkällä saksan kurssilla (9 vuotta) ja ruotsin kurssilla (8 vuotta) ei vielä pysty lukemaan romaaneja. Täytyy harrastaa kieltä erityisen paljon, jotta se tulee tutuksi.
Meidän kannattaa muistaa tämä myös silloin, kun puhumme Suomeen aikuisina muuttaneista ihmisistä.
Lapsena maahan muuttaneet oppivat leikkitovereiltaan ja opettajiltaan uuden kotimaansa kielen. Vanhempien on parasta puhua lapsilleen omaa äidinkieltään. Niin siirtyy vanhempien kulttuuri, suhde vanhempiin säilyy läheisenä ja tunne-elämä kehittyy.
Uskon, että suomalainen kulttuurielämä virkistyy ja avartuu kovasti, kun maahanmuuttajien lapset ja lapsenlapset alkavat kirjoittaa - ja kääntää kirjallisuutta.
Seppo Lehto kysyy pilakisaan mukaan myös Jukka Kemppistä ;)
VastaaPoistaOta osaa pilakuvakisaan lapsiinsekaantuja profeetta Muhammedista
Tervetuloa osallistumaan suomalaiseen pilakuvakisaan aiheen profeetta Muhammed ja perverssionsa rinnattomien tyttöjen kimpussa ja eläinmaailmaakin ahdistellen. Tunnettuahan on että muslimipoikien ensi kosketus seksiin on nussia koiria, vuohia ja sikoja, jompaan kumpaan reikään tai jopa molempiin.
Sama juttuhan oli Kiinan jokidelfiineillä. Ne vaan sattuivat loppumaan kesken kiinalaispoikien delfiininaaraisiin kohdistuneen harrastuneisuuden takia. Pilakuvia profeetta Muhammedista paheineen voitte lähettää e-mail: vapaussoturi(at)yahoo.com
Suomentaminen on käytännössä hyvä tapa oppia oman kielitaitonsa vajaavuus.
VastaaPoistaJonkin kirjan suomentaminen opettaa hommaan ryhtyneen nopeasti ymmärtämään sen, kuinka helposti ihminen kääntää lukemansa ja muka tajuamansa asian vääräksi.
Olen itse lukenut paljon tekstejä ns. intuition varassa. Vaikka ei tarkalleen ymmärrä kirjoitettua, ymmärtää kuitenkin tekstin jujun.
Valitettavan usein se tarkoittaa, että luulee ymmärtävänsä.
Suomennetuissa teksteissä on harvoin niin pahoja virheitä, etteikö niistä saisi kaiken kaikkiaan enemmän irti kuin nopeasti luetusta alkuteoksesta.
Tähän teemaan liittyy tietysti väärä ja vahingollinen ylpeys siitä, kuinka nopeasti kykenee tekstiä lukemaan.
Ja nythän on niin, että tämä koskee ennen kaikkea sitä parasta osaamaansa "vierasta" kieltä.
Muita hallitsemiaan kieliä lukee tarpeeksi hitaasti ja sen myötä haluaa myös ymmärtää paremmin.
Sanakirjan aiheuttamat keskeytykset ymmärtää luontevaksi osaksi tekstin haltuunottamisen prosessia.
Umberto Eco oli oikeassa: pitää oppia lukemaan hitaasti, aristokraattisesti, kuten hän sanoo.
Ajatelkaapa miten paljon aikaa me Suomessa joudumme käyttämään sivistyskielien opettelemiseen, ennen kuin vasta niiden kautta pääsemme käsiksi itse tietoon.
VastaaPoistaIhme että koululaiset PISA-tutkimuksissa menestyvät niinkin hyvin. Melkoista tyhjäkäyntiä täytyy vastaavasti monessa sivistysmaassa olla koulunkäynti, koskapa eivät sen parempia tuloksia saavuta.
Tieteen tekeminen ja nobelit ovat tietenkin asia erikseen, ja vaikuttaa niissä väestömassakin.
Sen nyt vielä sanoisin, että jos haluatte notkolle meneviä kirjahyllyn välilevyjä, niin siitä vain hankkimaan tyylikäs lastulevymööpeli.
VastaaPoistaEhkä Pietiläisen tuotteliaisuutta voi jollain tasolla arvostaa, mutta hänen käännöstensä suurin ansio lienee kuitenkin se, että monilukuiset virheet ovat sentään johdonmukaisesti sellaisia, että ainakin englantia osaava pystyy ne tunnistamaan ja itse palauttamaan alkukieleen, ja täten pysymään tekstin kyydissä.
VastaaPoistaAd Suojeluskunta jne. -
VastaaPoistaNäitä Seppo Lehdon viestejä on tullut useampia.
En osallistu enkä julkaise.
Haluan järjestää itse omat provokaationi enkä osallistua toisten junailemiin.
Benjamin Franklin said better one good schoolmaster than twenty poets. That's why when we have most need of the imagination we have only 'special effects' andhistrionics. But for a fellow like me, the real temptation of abyssifying is to hope that the approach of the 'last days' might be liberating,might compel us to reconsider deeply,earnestly. In these last days we have a right and even a duty to purge our understanding. In the general weakening of authority, the authority of the ruling forms of thought also is reduced, those forms which have done much to bring us into despair and into the abyss. I don't need to mind them anymore. For science there can be no good or evil. But I personally think about virtue, about vice. I feel free to.Released, perhaps, by all the crashing.
VastaaPoistaThe Dean's December
Vanhempia ei pitäisi mennä neuvomaan, mutta kun täällä nyt on kääntäjiä koolla niin ottakaapa joku toimeksenne kääntää suomeksi aikamme ehkä merkittävin amerikkalainen romaani: I Am Charlotte Simmons.
VastaaPoistaNokian metsien humalaiset huutelijat oikeasti toivovat tätä :)
Koska sain yhden tutkinnon verran yliopistokoulutusta Iso-Britanniassa, totuin pakon edessä lukemaan kaiken (mainittakoon tässä että humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen) asiatekstin englanniksi. Arvostan suuresti englanninkielisen tekstin eksaktiutta, rakenteen loogisuutta, ilmaisun sujuvuutta ja termien sopivuutta käsiteltävään todellisuuteen.
VastaaPoistaSuomenkielisen tekstin lukeminen on minusta nykyään lähinnä ärsyttävää. Minulle on suuresti vastenmielistä tarttua mihinkään suomenkieliseen historiatieteen tai valtio-opin tuotokseen. Kieli on ympäripyöreää ja jotenkin kankeaa, ilmaisu harhailevaa, epätarkkaa. Muodossakaan ei ole kehumista.
Kun nykyään olen joutunut opettelemaan taas yhden hyvin rajoittuneen ja muusrta elämästä poikkeavan käsitemaailman työhöni liittyen, teen sen paljon mieluummin englanniksi kuin suomeksi (eurobyrokratia elää kielellisestikin aivan omassa universumissaan). Käännökset saisin toki erittäin helposti käsiini, mutta eivät ne sanat suomeksi tarkoita mitään. Ne ovat käsittämätöntä höttöä vailla selkeää vinkkiä siitä mihin kontekstiin se pitäisi ankkuroida. Englanniksi taas asiayhteydet käsittää paremmin. Englanti on parempi kieli keksiä aivan uusia sanoja.
Mutta niin, samaa mieltä olen siitä että vaikean tekstin lukeminen vieraalla kielellä edellyttää paljon paneutumista opiskelu- ja opetteluvaiheessa. Suomessa on yleinen ymmärrys siitä, että kaikki koulutetut ihmiset puhuvat englantia. Tosiasiassa monet puhuvat sitä säälittävästi, kirjoittavat sitä omituisesti ja lukevat sitä vielä huonommin. Eikä jostain syystä sitten englannin todellinen osaaminen saa osakseen kovinkaan kummoista arvostusta.
Akoilla ja susilla on maailma pilattu.
VastaaPoistaKaunis ääni mutta ammuvainaan nuotti.
Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan,
saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat,
puhe'et putoelevat,
kielelleni kerkiävät,
hampahilleni hajoovat.
Veli kulta, veikkoseni,
kaunis kasvinkumppalini!
Lähe nyt kanssa laulamahan,
saa kera sanelemahan
yhtehen yhyttyämme,
kahta'alta käytyämme!
Harvoin yhtehen yhymme,
saamme toinen toisihimme
näillä raukoilla rajoilla,
poloisilla Pohjan mailla.
ja sitten
Etsittihin iskijätä,
sonnin suuren sortajata
kaunihista Karjalasta,
Suomen suurilta tiloilta,
vienosta Venäjän maasta,
Ruotsin maasta rohkeasta,
Lapin laajoilta periltä,
Turjan maasta mahtavasta;
etsittihin Tuonelasta,
Manalasta, maanki alta.
Etsittihin, eipä löytty,
haettihin, ei havaittu.
Etsittihin iskijätä,
katsottihin kaatajata
selvältä meren selältä,
lake'ilta lainehilta.
Mies musta merestä nousi,
uros umpilainehista,
aivan selvältä selältä,
ulapalta aukealta.
Ei tuo ollut suurimpia
eikä aivan pienimpiä:
alle maljan maata mahtui,
alle seulan seisomahan.
Se oli ukko rautakoura,
rauankarva katsannolta;
päässä paatinen kypärä,
jaloissa kiviset kengät,
veitsi kultainen käessä,
varsi vasken-kirjavainen.
Saip' on siitä iskijänsä,
tapasipa tappajansa,
Suomen sonni sortajansa,
maan kamala kaatajansa.
Heti kun näki eränsä,
ruhtoi niskahan rutosti:
sorti sonnin polvillensa,
kylen maahan kyykähytti.
Saiko paljo saalihiksi?
Saanut ei paljo saalihiksi:
sata saavia lihoa,
sata syltä makkarata,
verta seitsemän venettä,
kuuta kuusi tynnyriä
noihin Pohjolan pitoihin,
Sariolan syöminkihin.
Mites tää alla oleva menis englanniksi?
VastaaPoistaLAPIN KESÄ
Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuon usein tuntenut oon raskahasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää - miestä toivenn tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?
Muualla tulta sähkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.
Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?
On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
on lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.
Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.
Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän,
jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!
Eino Leino
Ja mites on tämän kanssa?
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä,
ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan
oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän
huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan.--Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.
Saksalla kans noi asiayhteydet aukee aika hyvin;
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=rE-wNvvDQIo
ad jukka,
VastaaPoistaPyydän anteeksi sopimatonta aiheenvaihtoa, mutta se liittyy aiempaan keskusteluun. Suomessa on käytössä vapaa todisteharkinta. Mitenköhän menisi läpi sisältöanalyysi kunnianloukkauksen todisteena? Olen esimerkiksi varma siitä, että omat tekstini ovat tunnistettavissa kirjoittamikseni, jos niitä lueskelee yhtään enempää. Samalla tavoin voi myös monen enemmän tai vähemmän kiinteän nettipersoonan kirjoitukset yhdistää toisiina, vaikka nimimerkit vaihtuisivatkin.
Ennakkotapauksena olisi varmaan taannoinen graffiti-oikeusjuttu, jossa tägien piirtelijöitä tuomittiin kaikista kaupungilta löytyneistä heihin yhdistetyistä tägeistä. Todistajana oli graffittikulttuurista väitöskirjan tehnyt tutkija, jonka eräänä tuloksena oli ollut, että samalla henkilöllä on tapana käyttää samaa tägiä eikä vieraiden tägien käyttö ole yleistä.
Anna Mikkola kirjoitti "Suomenkielisen tekstin lukeminen on minusta nykyään lähinnä ärsyttävää. Minulle on suuresti vastenmielistä tarttua mihinkään suomenkieliseen historiatieteen tai valtio-opin tuotokseen. Kieli on ympäripyöreää ja jotenkin kankeaa, ilmaisu harhailevaa, epätarkkaa. Muodossakaan ei ole kehumista"
VastaaPoistaSamma har! sanoo latimeri.
Hyvä prof. Kemppinen,
VastaaPoistaItsekin törmäsin Pietiläiseen Porthanian ala-aulassa kauan sitten. Hattua pitää nostaa noille suomennoksille. Valitettavasti olivat liian kalliita opiskelijan kukkarolle. Myynnin vähyys kuitenkin siitä, että asioista kiinnostuneet ostavat kirjansa englanniksi Amazonista tai Kindlestä. Englantia kuitenkin osataan lukea, vaikka ulosanti olisi ns. "rallienglantia".