Web ja net

Muuan henkilö – Mirkka Lappalainen – julkaisi Historiallisessa aikakauskirjassa 1/2007 aivan siivollisen arvioinnin McNeillin ja McNeillin hienosta kirjasta The Human Web, jonka nimi on siis Suomessa ”Verkottunut ihmiskunta”.

Jokin maininta ”www-intoilun kuumista vuosista” osoittaa, että kirjoittaja ei nyt yhtään tiedä, mistä puhuu.

En moiti. Suomen kieli ei ole taipunut sopiviin ilmaisuihin.

World Wide Web on Bernes-Leen vuonna 1991 kirjoittama tietokoneohjelma, jonka idea oli mahdollisimman helppo hyperlinkittäminen. Heti perässä tulivat kieli HTML ja protokolla HTTP. Tämä on tietysti peruskoulutietoa.

Mutta humanistilta voi jäädä huomaamatta, että sanan ”web” käyttäminen tarkoittaa sanan ”network” välttämistä. Jälkimmäinen tuo monen mieleen informaatioteorian, joka siis on eksaktin tieteen aluetta, ja graafiteorian (engl. graph or network theory), joka on myös huomattavan formaalista ja äkkinäiselle vähän vaikeaa. Graafiteorian diplomityö on sen näköinen ja oloinen, ettei tavallinen historian tohtori saa siitä selvää.

Kuvassa esimerkkinä Clebschin graafi.

”Verkostoituminen” on levinnyt holtittomasta yhteiskuntatieteisiin ja sanomalehtikieleen. Monesti nykyisin kirjoitetaan verkostoitumisesta kun ennen puhuttiin kauppareittien käyttämisestä tai ihmisten asioissa ”suhteista”.

Ihmisten web (suomeksi kai lähinnä ”netti”) viittaa nopeaan ja ehkä oikulliseen yhteyden ottamiseen. ”Verkko” voi olla hyvinkin hierarkkinen ja hidas kuten esimerkiksi rautatieverkko, sähköverkko, viemäriverkko tai vesijohtoverkko. Mitään näistä ei ole tapana sanoa ”verkostoksi”.

Toisin sanoen ”web” ja ”netti” tyrkyttävät huonoa mielikuvaa muikkuverkosta tai kanaverkosta, jollaisella ympäröidään kryytimaa. Mutta kysymys ei ole siitä, ei varsinkaan McNeillien historiaan siirtämässä kielikuvassa. Se ei ollut sitä myöskään Immanuel Wallersteinilla eikä hän oppi-isällään Férnand Braudelilla.

Olkoon Braudel esimerkki. Välimeren alueen kauppakaupunkien satamat olivat tärkeä ”verkko”. Laivat kulkivat. Tavaraa ostettiin ja myytiin. Braudel on kuitenkin hyvin täsmällinen siinä, että hän esittelee jo Kapitalismin historian alussa esimerkiksi uskonnollis-etnisiä kauppaverkostoja (Genova), etnisiä verkostoja (armenialaiset) ja esimerkiksi sen de Roverin jo kauan sitten esiin kaivaman kauppiasyhteisön, joka otti tavakseen hyväksyä porukkaan kuuluvien maksuosoituksia ja tuli siten kehittäneeksi merkittävästi kansainvälistä kauppaa ja luottolaitosta.

McNeillien ”human network” tarkoittaa etenkin uusia kanssakäymisen muotoja, ja tämä on tietenkin myös Internetin suuri merkitys . Tämä myös osoittaa, ettei kysymys ole oikeastaan lainkaan tietokoneista eikä tekniikasta. Kysymys on ihmisten ja koneiden avulla harjoitetusta ihmisten kanssakäymisestä, joka on kaikkea ennen nähtyä nopeampi ja samalla ongelmalliempi.

Kun koneet ovat tekemisissä toistensa kanssa, silloin ei ole kysymyksessä ”web”. Koneet ”keskustelevat” esimerkiksi kännykällä soitettaessa. Koneen lähettämä signaali kulkee monien koneiden kautta. Vähän samanlaista kuin töpselin napsauttaminen sähköverkkoon liittymiseksi. Valo syttyy (jos laskut on maksettu). Koneet keskustelevat.

Blogi on valitettavan huono Internet-sovellus. Nämähän ovat melkein pelkkiä kirjoituksia. Google olisi hyvä esimerkki vahvasta linkityksestä.

Hienoa tietoverkon käyttöä on tarjolla kaikille syötteiden eli feedien käyttäjille (esim. Google Reader). Aivan kotona, keittiön pöydän ääressä, pystyy seuraamaan automaattisesti virkistyviä uutisvirtoja ja vastaavia.

Vielä uudestaan: miksi www eikä information network? Siksikin, että www:n keskeinen ominaisuus on yhteyden satunnaisuus. Kun luen vaikkapa The Timesin verkkosivua (käytännössä mieluummin Guardiania), yhteys syntyy mm. liikennetilanteesta riippuen joidenkin palvelimien kautta, joita en tiedä ja joista en ole kiinnostunut. Jos haluan junalla Tampereelle, minulla ei ole ainakaan mielivaltaisen monta mahdollisuutta – käytännössä vain yksi, kun lähden Helsingistä.

Historiatiede on perinteisesti keskittynyt jäykkiin verkkoihin eli sellaisiin kuin valtio tai kirkko. McNeillit osoittavat, että todellisuudessa rinnalla on esiintynyt sopeutuvia ja skaalautuvia nettejä, joiden merkitys on ehkä paljon suurempi kuin noiden instituutioiden. Jossain vaiheessa rauta syrjäytti pronssin esimerkiksi miekan materiaalina. Missään ei ollut Yhdistystä Raudan Käyttämisen Edistämiseksi. Se vain levisi ihmisten verkoston kautta. Ensin tuli tieto ja sitten käyttö ja ennen pitkää maailmaa oli vaikea tuntea entisekseen.

Anteeksi tämäkin saarnailu.

Olen hiukan kyllästynyt ”verkostoitumiseen” ja harhaanjohtaviin verkko-kielikuviin.