Tädin munat

Jossittelua pidetään pahana.

Joissakin tilanteissa se onkin arvoton ajattelumalli. Jos olisi ottanut vähän pidempiä askeleita vähän tiheämin, olisin voittanut juoksukilpailun.

Historiatiede teki itselleen paljon pahaa "pitäytymällä tosiasioihin". Ranke ja kumppanit aloittivat tämän tavan 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella muoti saavutti huippunsa.

Mistä me tiedämme, mitä ovat ne "tosiasiat", joissa olisi pysyttävä?

Emme tiedä. Siksi meidän on tehtävä samalla tavalla kuin esimerkiksi taloustieteilijät. Oletamme.

Ellei taloustieteilijällä ole korkkiruuvia, hän olettaa korkkiruuvin.

Hintateoria eli kysynnän ja tarjonnan laki (lainalaisuus) perustuu oletukseen täydellisestä kilpailusta ja riittävästä, symmetrisestä informaatiosta. Oletus on selkeästi todellisuutta vastaamaton. Silti hintateoria on lukemattomia kertoja koeteltu, riittävän hyvin toimiva malli, jolla todella voi selittää taloudellista toimintaa.

Uskotteko markkinatalouteen?

Kysymys on älyä vailla. Uskotteko metsään? Uskotteko kissoihin? "Markkinatalous" on tiettyjen ilmiöryhmien nimitys. Sitä käytetään, kun halutaan ottaa esiin ja lähemmin tarkasteltavaksi ilmiöitä. Ei se ole uskon asia eikä liioin tosiasia. Se on apupiirustus.

Siis: entä jos Hitler olisi saanut kuulan kalloonsa ensimmäisessä maailmansodassa?

Akateemiset tutkijat kieltäytyvät miettimästä tällaista (paitsi Niall Ferguson).

Voi olla, että tässä kohdin on turha nirsoilla.

Joku harmittelee että Mannerheimista puhutaan jatkuvasti. "Suurmies" on sanomalehtikieltä, mutta Hitler ja Mannerheim ovat kaksi esimerkkiä henkilöistä, joiden asemaan on vaikea kuvitella ketään toista. Hitlerin porkoissa ei ollut ketään, jolla olisi ollut edes likipitäen samantapainen paholaismainen nerokkuus. Hyviä isäntärenkejä hän kyllä löysi, kuten Goebbelsin, mutta tohtori Goebbels oli vain oman aikansa Sarasvuo.

Mannerheimilla, joka ehkä ei ollut häävi sotapäällikkö, oli puolestaan ainutlaatuinen kyky aavistaa oikea hetki ja kävellä kulisseihin eli poistua näyttämöltä. Se on poliitikolle harvinaista ja suosikkisotilaalle ainutlaatuista. Hän teki sen muun muassa 1921, 1932 ja 1946. Hän siis teki sen, mikä oli mm. Paasikivelle ja Kekkoselle ylivoimaista, näillä kun oli tämä käkikellovietti: kukkuu! Täältä tullaan taas.

Jossittelun summittainen tuomitseminen on höperöä myös siksi, että jossittelu on toinen keskeinen tieteellinen menetelmä. Kokeellinen menetelmä taipuu yleensä induktioo. Kerätään havaintoja, kuten lääketieteessä, ja päätellään niistä jostain. Se toinen pitävä tieteellinen menetelmä on deduktio, joka on pätevä aksiomaattisissa järjestelmissä eli mm. matematiikassa. Deduktiivinen päättely toteutetaan kaavalla "jos... niin". Jos suure f saa arvon, joka on reaaliluku, yhtälö...

"Jos koe-eläimelle annetaan päivittäin hormonia N, sen käyttäytyminen..."

Tässä on tieteen ja runouden yhtymäkohta ja sen syy, että lapset ovat taitelijoita.

Lapset osaavat sanoa "leikisti". "Tää olis isä ja nyt tää tulis kännissä kotiin."

Jokseenkin varmojen tosiasioiden pyöritteleinen tuottaa lähinä lasihelmipelin eli toisenlaisia rakenteita. Joskus niistä on hyötyä, mutta useimmiten ei.

Mielestäni oletus olisi mielenkiintoinen: Jos tädillä olisi munat, paljon mielenkiintoista tapahtuisi. Se arvelu, että täti olisi silloin setä, on virheellinen.

Kai niitä transsujakin on?