Seisoin sairaalan pihalla ja olin muistavinani jotain, mutta en muistanut.Äiti soitti ja sanoi että nyt on kymmenen vuotta siitä, kun isä kompastui niskoilleen rannassa ja sai retkahdusvamman ja neliraajahalvauksen.
Niinpä onkin. Lääkärit sanoivat ettei se mies enää koskaan sängystä nouse.
Nousi vain. Vaikka hankalaa sen liikkuminen on ollut.
Joku nainen oli kaipaillut lehdessä partiolaisten 100-vuotisjuhlan kunniaksi Sompion suurleirin anorakkia. Äiti soitti hänelle ja sanoi että täällä olisi, kun hän on sellaisen Kemppisen vaimo ja oli itsekin ennen vanhaan lippukunnanjohtaja ja tämä sama Kemppinen oli sen leirin johtaja 1975.
Naishenkilö oli sanonut että tottahan nyt kai - hänhän oli jo silloin legenda.
Saattoi muuten ollakin.
Puhelun päätyttyä äiti meni kiskaisemaan isän varpaasta hereille - he asuvat yli 85-vuotiaina kahdestaan omassa kodissaan.
Ihmeellinen onni että eräät saavat elää täyden elämänkaaren järjissään ja täydessä ymmärryksessä.
"Legenda nousee nyt päiväkahville."
Punaisen ristin hoitajatyttö oli tulossa. Äiti käyttää joskus, kun varpaita kolottaa, korvatulppiavarpaiden välissä. Ovat kuulemma kaikkein sopivimpia. Äiti sanoi isälle, että älä nyt sitte tällä kertaa kerro menneisyyden muistoja, kun ei hän jaksa niitä aina kuunnella.
Isä sanoi, että voithan sinä ottaa ne tulpat varpaiden välistä ja panna korviin.
Me miehet joutuisimme hunningolle ilman vaimoja ja hyväntahtoista piruilua. Kuusikymmentä vuotta avioliittoa opettaa.
Omaiseni viettivät hääpäivää. Olikohan se 50 vuotta kun tuli täyteen.
VastaaPoistaOmaiseni mieheltä kysyttiin, että mitä pitkä avioliitto omaiseni kanssa oli opettanut.
"Kärsivällisyyttä. Sanomalla ei pärjää ja lyödä ei uskalla."
joo onneksi olkoon kuusikymppisille
VastaaPoistameilläkin on kolmekymmentä lasissa, vaikka on kyllä tällä viikolla vaihto tullut mieleen, ei niin että mitään (ei todellakaan!) vikaa olisi
VastaaPoistamuuten vaan
Menneinä vuosina Jukka ja Kaisu Malmivaaralta kysyttiin lehtihaastattelussa, että mikä on pitkän avioliiton salaisuus. Vastasivat, että ollaan vältetty riitelemistä. Kiinnostava neuvo tässä avointen tilitysten maailmassa. Voi olla, että onni syntyy ihan yhtä paljon puhumattomuudesta kuin puhumisestakin.
VastaaPoistaPetja
VastaaPoistaTäysin nappiin sanottu!
Ad Omnia:
VastaaPoistaKäytin toissijaiskanavaa (HeSa) päivän Simpsons-tapauksen yhteydessä mutta teille, lukijat, tässä sama Lingosta löytämäni Harper's Bazaarin kuvasivu, josta huvituin:
SIMPSONS
"JOS yleensä taivas on olemassa, niin se löytyy onnellisesta avioliitosta."
VastaaPoistaJoku viisas sanoi näin.
On se muuten kumma, että tuohon J.Kemppiseen törmää joka julkaisussa; tänään Hesarissa Simpsonien merkeissä ja eilen SK:ssa siteerattiin miehen blogijuttua koskien S. Essayhta (olikos tuo oikea partitiivimuoto?)
Mitä tämä tarkoittaa??
Kuvan komealla partiopojalla Kullervolla avioliittoa on kestänyt jo lähes 64 vuotta.
VastaaPoistaHyvä Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos taas mielenkiintoisesta
jutusta koskien avioliittoa
ja rakkautta, rakkauden ystävyyt-
tä tai ystävyyden rakkauttakin
Minusta kyllä ihmisen "suuruus", legandaarisuus, on hänen
"pienuudessaan". Todella suuret
ihmiset ovat kaikkein pienimpiä -
toisten palvelijoita. Se ei
helposti onnistukaan, vaikka
se ihmiselle paras osa onkin. Kirkolla ja oikeuslaitoksellakin on palvelijansa, puhumattakaan
koulun opettajista ( joihin itsekin kuulun), joiden olisi
hyvä olla dialogissa myös sisäisen
opettajansa kanssa ( vrt. kirkkoisä Augustinus)
Muuten, olisi myös tärkeää saada
Sinun kommenttisi oikeusjuttua koskevaan
viestiini vai pidítkö sitä kenties niin
triviaalina, ettei se anna aihetta
vastata. Sekin olisi arvokasta kuulla, tietenkin analysoiden. Voimme tietenkin käydä "muutamaa" astetta "kovempaakin",
so. tasokkaampaa ja spesifisempää keskustelua aiheesta, jos suinkin
vain koet sen relevantiksi.
Minusta sellainen on tärkeää ja
vahvasti kriittisen keskustelijan
tunnusmerkki. Luotan tai ainakin toivon, että Sinusta on sellaiseenkin.
Ystävällsesti ja kunnioittavasti Matti Taneli
Ad Matti Taneli:
VastaaPoistaKyllä jatkamme - mutta ymmärrä sinäkin, että blogi muistuttaa enemmän pilkkimistä kuin nuotanvetoa.
Tuo suurten ja tuskallisten oikeudenkäyntien teema on niin raskas, että siitä olisi kirjoitettava kirja ja kaiken lisäksi onnistuttava.
Ad Catulux:
VastaaPoistaEpäilisin kyllä jotain hämärää. - Jätit mainitsematta radion ja television: niistäkin on valitettu, ettei kohta tohdi avata.
Isoisäni, raskaan sarjan tehtaanjohtaja, oli vuosikymmeniä Poikien Keskuksessa ja läänitason partiojohtajana. Nykyisin emme me tällaiset erilaiset asiantuntijat, johtajat saati Kullervo Kemppisen tapaiset huippuasianajajat juuri ole mukana oikeasti työläissä ja networking-mielessä epäkiitollisissa harrastushommissa, hyvä kun oman golf-kentän, purjehduskerhon tai lasten kielikoulun vastuutehtäviin ehtii. Yksi syy on tämä jatkuva *kiire*, toinen ehkä reaalisen vastuun riskin. Mutta painavin syy on se kolmas, eli EVVK.
VastaaPoistaHei hyvä Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos paljon vastauksestasi!
Se oli lyhyt, käytännön
viisas, neuvova - "hauskakin".
Minusta taasen ei tarvitse
niinkään onnistua missään
erityisesti ( ja mitä sekin sitten tarkoittaa ), eikä kirjaa
näistäkään teemoista tarvitse kirjoittaa -saa tietenkin, eikä olle pahitteeksi.
Avoin ja toisiaan kunnioittava
ajatusten vaihto on arvokasta
sinänsä, ajattelen. Siinä kai blogissakin voidaan onnistua.
Hienoa, että saa(n) olla kriittinen. Kiitos siitä
Sinulle!
Ystävällisesti ja kunnoittavasti Matti Taneli
Kyllä jatkamme - mutta ymmärrä sinäkin, että blogi muistuttaa enemmän pilkkimistä kuin nuotanvetoa.
VastaaPoistaSiinä tapauksessa:
Herätys!
Pettäminen on niin helppoa, petetyksi tuleminen vielä helpompaa.
VastaaPoistaTiedän.
Tämä liikutti minua.