Keskeneräinen muistiinpano

En kirjoita tänään tuoteväärenöksistä, vaikka se kuulemma on päivän teema ja tiedottamisen aihe. Asia on niin vaikea, etten osaa lähteä tiivistämään sitä teeseiksi.

Eräät tuoteväärennökset ovat vahingollisia ja eräät vaarallisia. Joskus tuoteväärenöksistä puhuminen on hysteeristä huomion tavoittelua. Tuotejäljittely nimittäin on luvallista ja kuluttajan edun mukaista.

Päivän muistiinmerkinnän varsinainen aihe on hämmästely ja runoilija ja juristi Edgar Lee Masters. Lukija lähetti kommentin Mastersin pojan muistelmateokseen, joka ei näyttäisi olevan varsinaisesti muistelma.

Alkaa kuitenkin ymmärtää, miksi Masters on toisaalta niin kuuluisa yhdestä ainoasta teoksesta ja toisaalta niin vaiettu.

Hän näyttää olleen kertakaikkian mahdoton ihminen, jolla oli taito riitautua kaikkien vastaantulijoiden kanssa ja ennen kaikkea kirjoittaa ja julkaista todella huonoa tekstiä.

Verkkolähteistä näen, että runoilijasta on uusi ja merkeistä päätellen pätevä elämäkertateos. Tavoistani poiketen en rientänyt tilaamaan sitä suinpäin.

Joka tapauksessa havainto on selvä: myös Internetistä on vaikea löytää valtavirrasta poikkeavaa tietoa, Masterista löytyy periaatteessa sama koulu- tai collegetasoinen luritus moneen kertaan, mutta ei oikeastaan mitään muuta.

Olisikohan niin, että etenkin Yhdysvalloissa varottaisiin oikeudellisia seuraamuksia?

Masters näyttäisi olleen omahyväinen hölmö, täysin holtiton naistenmetsästäjä, mies joka jätti vaimon ja pienen lapsen heitteille silmää räpäyttämättä ja lisäksi henkilö, joka menetti vuoden 1930 vaiheilla suuren osan jäljellä olleesta maineestaan kirjoittamalla harvinaisen hyökkäävän ja kielteisen elmäkertateoksen Abraham Lincolnista, joka hänen mukaansa oli läpitse tyhmä mies, kansallinen onnettomuus ja ehkä maan huonoin presidentti kautta aikojen. Tämän hän esitteli "kiistattomana" tutkimustyön tuloksena, mitä se ei ollut.

Masters kieltäytyi elättämästä itseään juristina ja näki sen sijaan nälkää. Olettaisin että pohjaan palaneiden ihmissuhteiden lisäksi kuvassa olisivat olleet väkiviinapohjaiset tuotteet. Se että tutkinnot suorittanut juristi riutuu Chelsea-hotellissa New Yorkissa, viittaa henkisiin ongelmiin. Etenkin tasapainottomilla juristeille on aina töitä, jos miehestä on tekijäksi. Tuomariaikoinani kaheli päämies ja vielä kajahtaneempi juristi oli tuttu näky, ja sekä asianajajat että tuomarit tunsivat tyypit. Varsin hankalia tapauksia olivat ne, kuten yksikin Repe, jotka olivat sekä huluja että erittäin älykkäitä. Heidän sepustuksensa oli välttämättömästi luettava huolella, koska niissä saattoi olla hyvnkin järkevä välähdys peittyneenä suureen mielettömyyteen.

Edgar Lee Mastersinpoika, joka oli hänkin kirjailija, mutta menestyi korkeintaan vaatimattomasti, kertoo verkosta lopulta löytyneessä tekstin pätkässä, miten hän äitinsä viimein kuoltua etsi käsiinsä akateemisen tutkijan ja tarjosi tälle kaiken isän aineiston ja vapaan vallan kirjoittaa. Itse hän kauhistui nähtyään, että aineistoon kuuluneiden 57 täysmittaisen teoksen käsikirjoitusten perusteella isä ei koskaan korjannut mitään kirjoittamaansa vaan julkaisi kaiken sellaisenaan.

Tämä avaa hiukan arvoitusta.

Olen tässä ja nyt kahden vaiheilla. Tekisi mieli perehtyä asiaan. Toimiva juristi runoilijana on melkein henkilökohtainen haaste. Toisaalta tarinoita erilaisista mielipuolista löytyy etsimättäkin.
Mastersin mielenkiintoinen vastinkappale olisi Wallace Stevens, jonka vika ei ollut kiihkoseksuaalisuus niin kuin Masterilla vaan pikemminkin epäseksuaalisuus, ja se tuntuu hiukan runoissakin. Mutta Stevens hallitsi julkisuuskuvansa ja esiintyi hyvin onnistuneesti arvokkaana runoilijana ja kansallisena merkkihenkilönä T.S. Eliotin malliin. Toisin kuin Masters Stevens kirjoitti niin vaikeasti, etteivät edes normaalit opiskelijat saaneet tekstistä selvää.

En tiedä, että herrat juristit olisivat tavanneet.

Ei se ihme olisi. Brahms ja Bruckner eivät tiettävästi tavanneet milloinkaan toisiaan, vaikka asuivat elämänsä päivät Wienissä ja toimivat samojen muusikkojen kanssa.

En tiedä. Olen käynyt yhteensä yhden kerran Lahden kirjailijakokouksessa; pakenin puolen tunnin kuluttua paikalta. Minusta siinä on jotain erikoisen perverssiä, että aikuiset ihmiset hipsuttelevat puiden alla puhumassa kirjallisuudesta.

En tiedä. En ole koskaan hakenut kirjailijaliiton jäseneksi. Jos joku perustaa Suomen blogistiyhdistyksen, en liity.