Rakastava

Ei vedä vertoja etelän aurinko pohjolan pakkaselle.

Erityisesti hekumoin auringonnousuilla ja illan pitkillä hämärillä.

Patrian idänpuoleisesti yläkerran huoneesta nähtynä taivaanranta rusottaa jo neljältä ja Saimaan vanha satama peilaa kuvajaisena. Kuudelta aurinko on noussut.

Soitin mielessäni Sibeliuksen "Rakastava"-sarjan. Sain salateitse käsiini King's Singers -kuoron levyn Landscape & Time, jolla on muitakin erikoislaatuisia kappaleita.

Kuoro tuntuu vähän erikoiselta sananlta. Heitä on kuusi miestä. He laulavat siis Rakastavan mieskuoroversion, suomeksi. Samasta teoksesta on Sibeliuksen sekakuoroversio ja vielä versio jousiorkesterille. Mieskuorokappaleen kanssa ovat painiskelleet monet, aika epätoivoisesti. Kyllä se on niin vaikea.

King's Singers esittää kolmiosaisen teoksen kolmena pitkänä legatokaarena, ja laulutapa on tietenkin heille tuttu bel canto. Poissa ovat siis tutut karjahdukset, mylvähdykset ja pinnistykset, eikä edes solisti oikeastaan erotu muusta joukosta.

Kuten Gramophone todistaa arvostelussaan, esitys on "impeccable". Tai on siinä viimeistä edellisessä tahdissa tenoreilla pieni epäpuhtaus, joka ei kyllä merkitse mitään.

Televisiossa taannoin pyöräytettiin oma kontribuutioni ohjelmasarjaan suomen kielen sanoista. Kehuin sanaa "äyräpää" hyvin kauniiksi, mutta en jättänyt mainitsematta, että kesällä 1941 itäisissä maakunnissa ammuttiin kaikki, jotka eivät osanneet sitä ääntää.

King's Singerisen ällät ovat aika paksuja ja tämä "äyräpää-ilmiö" on vaikea. Heille tietenkin käsittämättömän suomen ääntäminen on yleensä tavattoman hyvää, mutta silti:

"Hyvaa iltaa lintuseni..." - - - "Jaa hyvasti lintuseni".

Ei se ole kumma, ettei ASCIIssa ollut alun perin skandeja, kun ei niitä oikein ole puheessakaan, heillä.

Suositan raivokkaasti tätä levyä /tata levua.

Itse jysähdin pitkiin ajatuksiin. Muistan mitä Ensti Pohjola kerran selitti esimerkiksi tavasta esittää Bachia muulla kielellä kuin saksaksi. Muistan kun Hynninen kerran mainitsi, että hävettää kuunnella kun "Pajatso" laulaa saksaksi "Lache, Pajazzo", vaikka Leoncavallo on riipaissut italian alukkeen "Ridi, Pajazzo..."

Ei "Rakastavaa" kyllä tosiaankaan pidä laulaa millään muulla kielellä kuin suomeksi.

Suomi on kaunis kieli.

Nämä kolme runoa ovat Kiven tasoa eli huimaavaa huippua. Samaa tasoa kuin "Kun mun tuttuni tulisi" (josta tietysti on rinnakkaisversioita).

Miss' on, kussa minun hyväni,
miss' asuvi armahani,
missä istuvi iloni,
kulla maalla marjaseni?
Ei kuulu ääntävän ahoilla,
lyövän leikkiä lehoissa,
ei kuulu saloilta soitto,
kukunta ei kunnahilta.
Oisko armas astumassa
marjani matelemassa,
oma kulta kulkemassa,
valkia vaeltamassa;
Toisin torveni puhuisi,
vaaran rinnat vastoaisi,
saisi salot sanelemista,
joka kumpu kukkumista,
lehot leikkiä pitäisi,
ahot ainaista iloa.


Täst' on kulta kulkenunna,
täst' on mennyt mielitietty,
tästä armas astununna,
valkia vaeltanunnal
Täss' on astunut aholla
tuoss' on istunut kivellä,
kivi on paljo kirkkahampi,
paasi toistansa parempi,
kangas kahta kaunihimpi,
lehto viittä lempiämpi,
korpi kuutta kukkahampi,
koko metsä mieluisampi,
tuon on kultani kulusta,
armahani astunnasta.

Hyvää iltaa lintuseni,
hyvää iltaa kultaseni,
hyvää iltaa nyt minun oma armahani!
Tanssi, tanssi lintuseni,
tanssi, tanssi kultaseni,
tanssi, tanssi nyt minun oma armahani!
Seiso, seiso lintuseni,
Seiso, seiso kultaseni,
Seiso, seiso nyt minun oma armahani!
Anna kättä lintuseni,
anna kättä kultaseni,
anna kättä nyt minun oma armahani!

Käsi kaulaan lintuseni,
käsi kaulaan kultaseni,
halausta kultaseni,
halausta nyt minun oma armahani!

Suuta, suuta lintuseni,
suuta, suuta kultaseni,
halausta lintuseni,
halausta nyt minun oma armahani!

Jää hyvästi lintuseni,
jää hyvästi kultaseni,
jää hyvästi lintuseni,
jää hyvästi nyt minun oma armahani!