Katsoin aina auringonnousun. Se ei maksanut mitään. Se kesti vain neljä minuuttia, sillä Teneriffa on niin etelässä, kääntöpiireillä.
Myös yö tuli kuin kuolema. Sellaiseksi kuvittelen sitä. Äkkiä on valo poissa ja kaikki.
Harjoitin viikon pitkänmatkan ajattelua. Se on siis kestävyyslaji. Tietokonetta ei ollut. Puhelin oli kiinni. Televisio olisi maksanut euron tunti. Lehdistä riitti kun vilkaisi telineestä El Paisin otsikot. Potkupalloilua ja paavin murjaisuja.
Päädyin sellaiseen käsitykseen, että journalismin ja kirjallisuuden ero on sittenkin selvä. Journalismia on se, mikä menettää kaiken merkityksensä huomenna tai ensi viikolla.
Äitini leikkelee lehtiä eikä vaimonikaa ole vapaa siiitä synnistä. Määritelmästäni näyttävät poikkeavan ruoka- ja käsityöohjeet.
Blogit ovat journalismia, useimmiten.
Arvostelu on oma ryhmänsä. Se muistuttaa urheilua. Keinotekoisia sääntöjä noudattaen asiantuntevat henkilöt antavat pisteitä toisille. Jos henkilö on asiantuntematon, se ei haittaa.
Suomalaisen lehdistön valio, Tekniikan Maailma, paljasti ainakin minulle, että halvanlainen, napavaihteilla varustettu polkupyörä on OK. Testin voitti Helkama. En aio ryhtyä ajelemaan. Näkö ei riitä eikä kai koordinaatiokaan. Tappaisin itseni tai jonkun toisen. Olen nähnyt, miltä näyttää pyöräilijä, jota irrotellaan rekan paripyöristä.
Mutta ihastelen tuota journalismia. On tehty työtä, esitetään arviointiperusteet ja sen jälkeen faktoja ja arvioita faktojen johdosta.
Oma journalismini on usein tupakkahetki Martin kanssa, nyt siis Spektrin pihassa, koska jouduimme muuttamaan Ruoholahdesta. (Me on jälleen kerran HIIT.) Koska hän on tietojenkäsittelytieteen professori ja minä jonkin muun, puhumme usein musiikista.
Kun suvaitsimme palata muuttolaatikkojen keskelle, sain tilaisuuden kysyä Markolta ja Kaitsulta, miksi International Movie Database on pari vuotta sitten kuollut. Haluaisin tietää, pitäisinkö jostain elokuvasta, jota en ole vielä nähnyt. Tieto saattaisi löytyä IMdB:stä mutta helpommin Googlesta.
Pojat sanoivat, että tietokanta kuoli mainoksiin ja maksullisuuteen (pro-versio).
Kokeilin sitten sinne tänne. Kyllä se on totta, että Wikipediasta löytää nopeammin, enemmän ja parempaa.
Toinen vihje. www.metacritic.com näyttää olevan vielä pieni ja nuorisohenkinen. Silti löysin sieltä heti esimerkiksi Starrin Kalifornian historian kokoomaosan (joka ei ole hyvä). Kokeilin Bogdanovichin paksua kirjaa Who the Hell's In It, sillä pidin sitä melkein yhtä paljon kuin edellisestä. Herkkua: ammattilainen eli elokuvaohjaaja haastattelee ammattilaisia. Metacritic antaa listan vakavasti otettavista arvosteluista, joista osa aukeaa. Kun kohdalle sattuu, uskottavampi lähde kuin Amazonin arvostelut, puhumattakaan IMdB:n teksteistä, ehkä Ebertiä lukuun ottamatta.
Katso asiasta lähemmin Wikipedia "Roger Ebert Should Lay Off the Fatty Foods", selostus South Parkin merkittävästä jaksosta nro 211.
Kolmas vihje: Bogdanovichin kirja Who The Devil Made It: Conversations with Legendary Film Directors sisältää keskusteluja elokuvaohjaaja E. Ulmerin kanssa. Kuka olisi tiennyt, että ennen sotia Yhdysvalloissa tuotettiin nopeasti ja taitavasti ja noin kahdessa viikossa per pitkä filmi satoja leffoja vuodessa mm. jiddishiksi ja valkovenäjäksi?
Viides vihje: vakituinen aivoaaveeni John Eliot Gardiner löytyy YouTubesta sellaisina pätkinä, että asiasta saa käsityksen.
Kuudes vihje: YouTubesta löytyy myös Melina Mercouri + Ei koskaan sunnuntaisin.
Ja kun saitti on auki Giuni Rosson "Maruzzella" ihmeellisine arabialaisine sointuineen on kuuntelemisen arvoinen. Nyt kun Gabriela Ferri on hypännyt parvekkeelta, tämä taitaa olla hyvä näyte iskelmästä, joka sai meidät kaikki ihmetyksen valtaan 1950-luvulla sen vaikeasti käsitettävän italialaisaallon aikana.
Onneksi silloinkin oli hyviä laulajia niin kuin Laila Kinnunen ja Brita Koivunen ja usea.
Poika varjoisalta kujalta...
Joka toinen vastaantulija hyräili "Oi Lazzarella, ei siihen kuseskella..."
Ferri... En muista miltä näyttää, mutta laulaa niin, etten panis... pahakseni.
VastaaPoistaEi taida löytyä ensybrittonista esim RSS feedejä
VastaaPoista"Päädyin sellaiseen käsitykseen, että journalismin ja kirjallisuuden ero on sittenkin selvä. Journalismia on se, mikä menettää kaiken merkityksensä huomenna tai ensi viikolla."
VastaaPoistaPäädyit samaan lopputulokseen kuin Ezra Pound mainiossa kirjassaan Lukemisen aakkoset: "Kirjallisuus on uutisia, jotka pysyvät uutisina."
Siinä on tiivistetty keskeinen kirjallisuuden ja journalismin ero.
Onko www.rottentomatoes.com/movies/ Kemppiselle tuttu? Varsin amerikkalainen, mutta useimmista elokuvista saa helposti laajan valikoiman kritiikkejä helposti tarjoiltuna, monissa linkit arvostelujen täysversioihin toimivat ainakin määräajan. Nimi viittaa siihen, että kukin kohde saa mädän tai tuoreen tomaatin merkin sen mukaan, kuinka tietyt luottoarvostelijat (iso joukko) on arvioita esittänyt.
VastaaPoistaMikä ihmeen Maruzzella/Giuni Rosso? Eikös se ole Maruzzella/
VastaaPoistaRenato Carosone ? No,i alla fall:
Sisilia ja suuri osa Etelä-Italiaa
oli arabialaisen kaupan,asutuksen
ym. vaikutuksen alaisena pitempään
kuin nykyään on muodikasta myöntää.
Ja se tosiaan on kuultavissa
italo-iskelmässä.
Nyt vielä paljon tärkeämpään ai-
heeseen:kerroin monta vuotta sitten
hyvälle ystävälleni Elisa H:lle
(jenkki ja juutalainen),että meil-
lä Suomessa on kirjoitettu hemme-
tin hauska kirja Hitleristä.Hän ky-
syi,että miten on mahdollista kir-
joittaa hauska kirja Aatusta.En ky-
ennyt selittämään.Puhun tietysti
Huovisen "Veitikasta". Olisiko mi-
tenkään mahdollista,että Kemppinen
kääntäisi sen enklanniksi ja sitten
vielä joku uskaltaisi sen julkaista
englanniksi?
kysyy Lauri Huuskonen,Tampere
Ad Petja Jäppinen:
VastaaPoistaLevykannen mukaan vaistosi tai jokin muu sojottaa oikein.
http://tinyurl.com/3bxzxc
Ad Anonyymi I:
VastaaPoistaEi, en tuntenut BlinkBitsiä. Häpeä.
Tyypillisesti katson useammalla kielellä ja tahdon lisäksi tietää, kuinka monella kielellä artikkeli löytyy.
Ad Prospero:
VastaaPoistaVoi olla plagiaattikin. ABC of Reading on ollut suuria innostuksen kohteitani 1960-luvulta ja olen jatkuvasti tuputtanut sitä toisille.
Vaikea tehtävä. Liian monet lyyhistyvät anglosaksin kieliseen lyriikkaan ja viimeistään Chauceriin.
Anglosaksi on vaikeaa. Penguin on julkaissut valikoiman nykyenglanniksi ja todistanut, että Pound oli oikeassa. Siellä on ainakin kaksi loistavaa runoa (Wulf and Eadwacer; Wife's lament).
"Päädyin sellaiseen käsitykseen, että journalismin ja kirjallisuuden ero on sittenkin selvä. Journalismia on se, mikä menettää kaiken merkityksensä huomenna tai ensi viikolla."
VastaaPoistaMuistamani mukaan joku (taisi olla Heidi Hautala) sanoi, että G.H. von Wrightin luki sanomalehtiä vain seisaaltaan.
Arvostelua on kolmea tyyppiä.
VastaaPoista1) Kritiikki voi perustua joko faktaan, jolloin se ei oikeastaan ole arvostelua vaan asian korjausta oikealle tolalleen, 2) se voi olla omiin mielipiteisiin perustuvaa 'tunnepuhkuilua' eli ennakkoluuloa, jolloin arvostelun kohteen ei tarvitse välittää siitä 3) pahimmillaan pahantahtoista ilkeilyä, johon kohde voi vastata tai olla vastaamatta asianajajansa kautta - ihan riippuen siitä, miten vakavaksi hän moisen räksytyksen kokee.
*
Kävin läpi tuubista löytyvät Gardinerit ja uskomattoman hienoltahan ne kuulostavat.
Havahduin samalla tajuamaan, että olen kuullut hänen johtamiaan barokkiesityksiä Classic radiosta varmaan sadoittain.
Gardiner on klassisen musiikin 'poptähti'!
On jälleen hämmästyttävää havaita, miten tuhansia kertoja varioidun teeman ympärille voidaan rakentaa aina tuore ja syvällinen tulkinta.
Ongelma on hyvin - hieman liiankin tuttu pop-ja rock-musiikista, joka on rakenteeltaan varsin kapea-alaista.
Tehdä yksinkertaisesta ja usein toistetusta omaperäistä, on temppujen temppu.
Eräs tuttu, joka oli ikänsä harrastanut klassista musiikkia instrumenttinaan trumpetti, totesi, että Händel, jota hän ilmeisesti usein soitti, on klassisen musiikin 'poppia'.
Lausunto ei ollut suinkaan vähättelevä vaan viittasi ainakin osittain Händelin tapaan varioida teemojaan kovin niukasti.
Miksei myös Bach olisi poppia, vaikka teemojen variointi onkin monipuolisempaa kuin Händelillä?
Mutta kuten sanoin - kuitenkin näissä Gardinerin versioissa on merkillistä syvyyttä, johon ihan kuka tahansa kapellimestari ei yllä, vaan ne jäävät 'pelkäksi popiksi' vailla sitä äärimmäistä täydellisyyttä ja viimeistä silausta, joka Gardinerin tulkinnoista huokuu.
PS. Tämä oli mielipide eli ennakkoluulo ja kuului siten kritiikkikategoriaan numero 2. Siitä ei siis tarvitse välittää...
Ad Dr. Blind:
VastaaPoistaEn tuntenut tai olin unohtanut.
Täsmälleen sitä mitä peräänkuulutin.
Ad Sinatra11:
VastaaPoistaSano amerikanjuutalaiselle ystävällesi, että näin vain on. Tämä meidän Huovisemme on vielä parempi satiirikko kuin Erno Paasilinna.
Hän kääntää mahdottomuuksiin menemällä asiat toisin päin eli tarkoittaa täsmälleen toista kuin sanoo.
Oikeastaan tämä menetelmä näkyi jo Jonathan Swiftin "Gulliverin matkoissa", jossa jatkuvasti ylistetään kirjoittajan mielestä kaikkein inhottavimpia asioita. Gulliver kertoo Yahoolle (!), vanhalle hevoselle, että meillä on täysin hyväksyttyä ja kirkonkin mielestä kunniallista hyökätä salaa naapurikansan kimppuun, jos isänmaallisuudeksi nimitetty oma etu vaatii sitä. Ja Yahoo ei voi uskoa isoja korviaan.
Yahoo on Gulliverin retkissä rappeutunut ihmisrotu. Jalo hevosrotu on houyhnhnm.
VastaaPoistaTuolta kannattaa katsoa
VastaaPoistaHuovisen haastattelu
Totisesti hieno haastattelu, veitikka silmäkulmassa.
Jos ollaan ihan tarkkoja, niin
VastaaPoistaGulliverin retkien hevoset olivat nimeltään Houyhnhnm. Ne degeneroituneet(?) ihmiset olivat Yahoo'ita.
Hieman noloa, kun en oikein pysty osallistumaan keskusteluun muuten kuin viilaamalla pilkkuja...