Dynastia II

He wrote himself that Kilgore Trout will die in the age of 84. Vonnegut was 84.

So it goes.

He was taken as prisoner in the Ardennes on December 23rd 1944. Easy for me to remember. I was born that day.

Radio and a couple of newspapers called and asked, should they tell that Vonnegut was a great writer. I said: do not. He was one kid of a great writer. Something like Joe Heller. He knew how to put an era in a text. Perwsonally I am still more drawn towards the guys who knew how to put all ages in a text, like T'ang poetws (Li Po, Tu Fu, Po Chü-I - Villon, Lorca).

Kyllä tästä ehditään vielä Kanarian matkakuulumisiinkin - vaikka ei niitä ole paljon. Tarkoitus oli olla vain, ja se toteutui. Ja kävellä ja hengittää.

Kirjoitan itselleni kommentin eiliseen kirjoitukseen yrityselämän dynastioista.

Kysymys on valitettavasti vallasta.

Ei tule mieleen yhtään "hyvää" hallitsijasukua, ei edes kuvan Ming eikä T'ang. Englannin kuningashuone, joka muutti saksalaisen sukunimensä Windsoriksi sattuneesta syystä, ei tiettävästi koostu ainakaan yksinomaan älyn jättiäisistä, vaikka Viktorian poika Edvard VII (1840-1910) oli hupaisa henkilö ja hoiti tiettävästi virkansakin asiallisesti.

Ruotsin Bernadotteja, jotka polvelutuvat Napoleonin kelvollisesta kenraalista ja marseillelaisen silkkikauppiaan tyttärestä, on haukuskeltukin, mutta mielestäni he ovat huokeita maansa markkinamiehiä ja naisia ja ovat olleet enimmäkseen vaarattomia.

Heitä ennen Wittelsbachin dynastia teki aikamoista jälkeä, Kaarle XII kumminkin. Vaasain suku katkesi Kristiinaan.

Roomassa näyttäisi olleen keisarikunnan aikana onnistuneita dynastisia liikkeenjohtajia.

Habsburgit olivat sangen mahtavia monta sataa vuotta ja Hohenzollernit enimmäkseen harmillisia hekin aika kauan. Ranskan Valois- Bourbon - ja Orleans-suvuista ei nyt viitsi puhuakaan.

Oma suosikkini on Hohenstaufenin joukkokunta, etenkin haukkakuningas Fredrik II, joka todella taisi olla lahjakas ja kauaskatseinen mies. Pani paaville kampoihin ja keksi modernin hallinnon, verotuksen ja oikeuslaitoksen viisisataa vuotta ennen aikojaan mutta oikaisi koipensa turhan varhain.

Mutta liike-elämän magnaattien ja kuninkaallisten lisäksi on olemassa kaikkien hyväksymiä dynstioita. Pidämme aivan selvänä, että on hyvä onni ja ilo päästä pätevän muurari- tai kirvesmiessuvun asiakkaaksi. Arvelemme, että poikkeuksellisen taitavien vanhempien taidot siirtyät lapsille.

Samanlaisia mestarisukuja on veneentekijöissä, kellon rakentajissa (Könni; monet sveitsiläiset) ja vieläpä pitokokeissa. Perussana on "pitokokki", ei "pitokoe".

Vanhan, liikkumattoman yhteiskunnan harhaa vai totta?

En tiedä.

Lääkärin ja tuomarin ammattien sanotaan periytyvän suvussa. Alalle hankkiutuminen on varmaan helpompaa. Kun olin Korkeimmassa oikeudessa esittelijöinä, lähes puolet esittelijöistä ja jäsenistä oli aikaisempien KKO:n virkamiesten jälkeläisiä tai sukulaisia, ja on niitä edelleen. Turun hovioikeudessa taitaa tämä perinne olla vielä korostuneempi.

Ja on soturisukuja, jopa omana aikanamme, sellaisia kuin Siilasvuo.

Ja on opettajasukuja.

Puhumattakaan pappissuvuista. En ihmettelisi, jos Johanssoneita (Kaila) olisi viisi tai kahdeksan pappissukupolvea tällä hetkellä.

Mutta olisiko niin että huipputaide ja kirjallisuus eivät niinkään periytyisi? Kyllä meillä on kirjalisuudenhistoriassa ja taidehistoriassa dynastian tapaisia, mutta vähän.

Ehkä ammatti on niin kauhea, että kakarat osaavat varoa.

Historian suuri poikkeus, Bach, ei ollut taiteilijasuku, vaan virkamiesklaani - muusikko-Bacheja on tiettävästi luetteloitu yli sata.

Tämä on kommentti asiasta jota en ymmärrä. Olen juristin poika mutta lapseni eivt ole osoittaneet halua alalle. Se on hyvä se.

Kuulumisista - istuin tänään kahvilla Monteverdi-kuoron asioita hoitavien suomalaisten naishenkilöiden kanssa ja arvelen siis tapaavani Sir John Eliot Gardinerin 18.5. Lontoossa. Mietimme erilaisia mielenkiintoisia asioita, kuten nuorten suomalaisten muusikkojen saamista Gardinerin oppiin; heillä on sellainen linja.

Pohdimme rahoitusta ja kustannuksia ajatellen, että jospa tämän joukon saisi esittämään ison Monteverdin messun vai vaikkapa Johannes-passion esimerkiksi Tampere-taloon. Saattaisi tulla vaikka omilleen.

Musiikin sponsamisesta pidetään kai nykyisin kunniallisena.

Gardinerin joukko on julkaissut nyt seuraavan Bachin kantaattilevyn. Nyt mukana on yksi kaikkein kuuluisimmista, BWV 6 Christ lag in Todesbande.

Ei taida tästä enää musiikki parantua.

Gardiner on nyt siirtymässä Brahmsiin, josta tulee ensi vuoden iso juttu. Hirvittää ajatellakin, miltä Ein deutsches Requiem kuulostaa noiden ihmisten esittämänä.

Sillä kaikki liha on kuin ruoho.