Tulin juuri Lappeenrannasta.
Tohtorinväitös on iso ruljanssi.
Ajattelin aamulla, että tämän tyytyväisempi ei voi olla. Oppilaita oli paikalla koko kööri ja väittelijä, Aura Soininen, oli kirjoittanut erittäin hyvin patenteista ja teollisista standardeista. Opponentti, professori Lionel Bently Cambridgen yliopistosta, löysi teoksesta kritiikin ja jatkokeskustelun aihetta mutta lisäksi useia kohtia, jotka hän leimasi mielenkiintoisiksi ja lisäsi, ettei asia ollut tulut hänelle itselleen mieleen.
Puolustus eli suullinen esitys väitöstilaisuudessa oli opponentin mielestä parasta, mitä hän oli kuullut, ja hän oli kuullut, omien sanojensa mukaan, väitöksiä koko joukon.
Omaansa ei parane liikaa kehua, eikä tämä aihepiiri avaudu juuri muille kuin sitä harrastaneille.
Kirjaan tähän kaksi mielestäni merkittävää yleisempää asiaa.
Toisin kuin ehkä luullaan, patentit eivät ole pelkästään keino lihottaa porvarin rahapussia. Tällä hetkellä yksi alan suuria ongelmia on, miten pidellä etenkin amerikkalaisia yhtiöitä aisoissa niin etteivät ne ryöstäisi asiakkaitaan putipuhtaiksi. Lisäksi etenkin lääkeainepatentit ja kolmannen maailman kärsimys on polttava ongelma. Itse en myöskään mitenkään soisi, että tuhoisia ypäristönmuutoksia koskeva tutkimus menisi patenttimonopolin taakse.
Tutkimuksen kiihdyttäminen ja ohjaaminen on kuuma, vaikea kysymys.
Kylmä totuus on, että Suomi ei ole maineensa arvoinen teknologian valtakunta, koska me olemme pudonneet juuri infrassa. Meillä ei ole tarpeeksi oikeudellista, taloudellista, sosiologista ja filosofista osaamista niissä kysymyksissä, joista monien hyvinvointi riippuu nyt.
Tähän liittyy tervehdys nuorelle naiselle, joka väittelee oivallisesti keskeltä uroslaumaa vaikeasta aiheesta: elämässä on vähän yhtä sekoittumattomia ilon aiheita kuin hyvin tehty, mielekäs työ, josta puolueettomat, sivulliset, asiaa ymmärtävät arvioijat antavat kiittävän lausunnon. - Toinen ennakkotarkastaja oli Nokian Ilkka Rahnasto, joka on hänkin patenteista väitellyt juristi.
Jenny Robson, Teemu Viinikainen ja muut esittivät karonkassa nuorten ihisten uuden vuosituhannen musiikkia.
Aikamoista meininkiä.
Kunnia sille jolle kunnia kuuluu. Sinne tänne syntyy aika ajoin klustereita eli kertymiä, ja ihmiset alkavat saada aikaan odottamattomia. Tässä nyt tämä kolmas hyvä alan väitöskirja Lappeenrannassa vaatii mainitsemaan nimeltä kollegani Matti i. Niemen, joka on ollut meistä pisimpään yritysjuridiikan professorina. Matti on oikea juristi, kiinteistöoikeuden ja oikeusteorian spesialisti, ja niin viisas mies, ettei ole halunnut osallstua Helsingin yliopiston oikeustieteellisen taukoamattomaan viidakkosotaan.
Hän on luonut sen ilmapiirin ja niitä edellytyksiä, joiden turvin tutkimus toimii. Maailma on ehkä tältä osin sikäli elitistinen paikka, että vain henkilö, joka on itse tutkija ja kokenut ne tuskat ja tunteet, tietää missä kohtaa ja milloin pitää tehdä taikamerkkejä.
Kemppinen kirjoitti: "Matti on oikea juristi, kiinteistöoikeuden ja oikeusteorian spesialisti"
VastaaPoistaOnnistuvien oppilaiden lisäksi varmempaa todistetta Kemppisen professorisoitumisesta ei voine olla, tuomioistuinjuristilta, jollainen Kemppinen niin pitkään muun ohella oli, tällaista ei kuulisi. Heidän mielestäänhän vain tuomarit ja (asioita oikeasti ajavat) asianajajat ovat "oikeita juristeja".
Juristi-sankari -ajattelu lienee mennyttä maailmaa myös tuomioistuimissa. Toivottavasti.
VastaaPoistaHän ei oo oikea cowboy, niin ystävänsä hälle sanoivat.
VastaaPoistaMe ollaan sankareita elämän
ihan jokainen.
Kemppinen kirjoitti:
VastaaPoista"...kauan ennen kuin ihminen ilmaantui kuvaan, runsaat miljoona vuotta sitten, eliöt olivat hävittäneet toisiaan sukupuuttoon jo noin 3,5 miljardin vuoden ajan."
Sukupuuttoaaltoihin ei muuta lisättävää kuin että nykyinen aalto on paljon, paljon nopeampi kuin aiemmat. Luonto ei ehdi sopeutua.
Linkolaa en symppaa.
Meillä on kotona hieman vastaavat juhlat puolentoistaviikon päästä.
VastaaPoistaVaimoni on työsä ohessa opiskellut joitakin vuosia.
Alemman tutkinnon suorittamiseen vaaditaan, että osaa lukea tieteellisiä julkaisuja.
Perustutkinnon suorittamiseen vaaditaan, että lukemisen lisäksi osaa myös kirjoittaa tieteellisesti.
Lisensiaattitutkintoon vaaditaan, että on myös ymmärtänyt, mitä kirjoittaa.
Tohtorinväitökseen vaaditaan, että asia kiinnostaa myös muita.