Sukupiiri II

Tänään, huomenna ja kohta on puhuttava jatkuvasti sosiaalisista innovaatioista. On paneeleja, on ohjelmia.

Valitettavasti käsite "innovaatio" on niin vastanemielinen, samoin kuin käsite "luovuus".

Kirjoitin seitsemän vuotta sitten pätkän "differentiaalioikeudesta" ja sain aikaan tyrmistyneen hiljaisuuden. Halusin vain sanoa, että oikeudellisissa puuhailuissa muutos on keskeinen ilmiö ja että matematiikassa tunnetaan muutoksen suunta ja muutoksen suuruus.

Historiassa arvioidaan jälkeenpäin muutosnopeutta, ja tuloksena on melkein aina yllätys.

Klingen "Iisalmen ruhtinaskunnan" keskeinen ajatus on pappien ja muiden säätyläisten toiminta sosiaalisen innovaation käynnistäjinä ja liikkeellä pitäjinä.

Se on paksun kirjan arvoinen aihe. Pappeja ja muita säätyläisiä pidetään usein terveenkin muutoksen jarruttajina, ja ennen vanhaan käytettiin sanaa "taantumus".

Klinge jättää lopulta esittelemättä taloudelliset innovaatiot. Ehkä se on hyvä ratkaisu, koska Eino Jutikkala teki sen puoli vuosisataa sitten suomalaisen talonpojan historiassa. Mutta lukija käsittää, että puhe on siirtymisestä kaskenpoltosta peltoviljelyyn ja aikanaan muun muassa kylvöheinään. Karjan tilat ja navetat oli suunniteltava uudestaan ennen kuin päästiin "Punaisen viivan" kirouksesta eli talven ja kevätkauden nälästä.

Joku kysyi jossain verkon keskustelupalastalla, miksi huhtikuu on T.S. Eliotin mukaan kuukausista julmin. Eliotilla voi olla hyviäkin vastauksia kysymykseen, mutta Suomessa huhtikuussa kuoltiin nälkään. Maaliskuussa oli syöty siemenviljat.

Tänään pidetän tiettävästi vaalit. Olen vailla mielenkiintoa poliitikkojen säädyn saavutuksiin muilta osin kuin että ihailen heidän työtään. Itse en millään jaksaisi pysyä hereillä niin pitkissä kokouksissa ja istunnoissa. Asiantuntijana valiokunnissa olen nukahtanut pari kertaa jakarandapenkille odottaessani vuoroani.

Kunpa näkisi innovaatioeduskunnan. Kerran se tapahtui, sata vuotta sitten. Muutos oli käsittämättömän suuri. Uudistuksia ei juuri ilmennyt, koska Venäjä kykeni vaivattomasti jarruttamaan. Kun lopulta päästiin äänestämään oikeista asioista, sisällissota sai enimmät äänet.

Tapaus oli niin nolo, että sana "vapaussota" on edelleen käypä ja kohtelias. Ja saatiin siitä toimiva parlamentti, kun sopivin välein vangittiin osa ehdokkaista tai edustajista.

EY:n maailmassa moni ei tohdi sanoa, että eduskunta ei ole entisensä. Tai Timo Soini sanoo, mutta taitaa tarkoittaa jotain muuta.

Muutoksen nopeuden ja suunnan sääntely (sääntely-yritykset) jatkuvat. Lehdet kysyvät, miksi ei keskustella tärkeistä asioista, kuten kansallisesta turvallisuudesta eli Wenäjästä. Siksi että ne ovat tärkeitä.

Miksi kaikki ovat yhtä mieltä ilmatonmuutoksen vastustamista? Koska tässä asiassa näyttää riittävän, että hyväksyy jonkin mielipiteen. Itämeri on pelastettava, sanovat maanviljelijät.

Tämä kaikki, eduskuntavaaleineen, liittyy professori Klingen kirjaan kiinteästi.

Kieltämättä, ensi tulee ryhmä, joka alka yllättäen toimia. Tässä tapauksessa se oli Porthanin porukka ja seuraava sukupolvi, ns. kansalliset suurmiehet, jotka todella olivat häikäisevän lahjakasta joukkokuntaa. Sitten tulevat "liikkuvat äänestäjät" eli ne, jotka haistavat tuulen muuttuneen ja saavat palkinnokseen pastoraatit.

Eilen havaitsimme, että suomalaisen talouselämän ja herra paratkoon tutkimuksen huipulta puuttuu aika pahasti itäsuomalaisuus.

Ehkä pitäisi lakkauttaa ylipistot Uudenmaan ulkopuolelta, paitsi Oulu. No, Oulunkin voi lakkauttaa, koska Nokia saa samat edut ostopalveluina.

Itäsuomalaisuutta ei enää ole. Byt työpaikkoihin ja korkeakuluihin ovat tulossa 1985-1987 syntyneet. Merkittävät opintopaikat menevät Olarin, Tapiolan ja Haukilahden nuorisolle. Tiedän mistä puhun. Siellä on merkittävän hyviä lukioita. Tapiolan lukiota sanotaan Teknillisen korkeakulun yläasteeksi.

Klinge tulee lajentaneeksi Norbert Eliasin sivilisaatio-teoriaa, joka kuvailee nousevan säätykierron mekanismin. Saksalainen versio tuottaa sellaisia henkilöitä kuin Klinge - tai minä. Nousu tapahtuu yliopistojen kautta, opiskelemalla oikeiden professoroiden alaisuudessa. Ero on tavaton verrattuna esimerkiksi Ranskaan, jossa nousu edellyttää että on oikeasti fiksu.

Sosiaalinen nousu tarkoittaa, ettei ole pahempaa putoamisen vaaraa. Suvusta tietysti tippuu jokin osa Lapinlahteen ja vastaaviin alan yrityksiin.

Innovatiivinen oivallus on ruustinna. Kyllä kai nämä kanavat ja kuhilaat kukkivat ilmankin, mutta se suuri taloudellinen muutos, joka tapansa mukaan näkyi heti kulttuurissa, oli ruustinnojen ja papintyttärien tekoa.

He pystyivät pitämään suunnatomista lapsikatraista hengissä merkillisen suuren osan. He onnistuivat pitämään kirkkoherra-miehensäkin hengissä ja sellaisessa kunnossa, että selkä taipui kunnolla papinsäkkiä täytettäessä. Ja he kasvattivat pelokkaan, auktoriteetti-uskovaisen siviiilivirkakunnan, jonka viimeiset merkit ovat vielä keskuudessamme.

Haluan siksi muuttaa Klingen kirjan nimeä. Siinä on puhe pappila-ruhtinattarista.

Isänmurha ja kosto äidille oli salamannopea. Papiston ja ylempien virkamiesten asema romahdutettiin 1920-luvun puolivälissä, ja pari poikkeusta lukuun ottamatta vanhat puupappilat lyötiin päreiksi toisen maailmansodan jälkeen.

Esityksen polttopiste, Iisalmen vanha pappila, on nykyisin juuri oikeassa paikassa, Seurasaaren ulkomuseossa, japanilaisten ja kiinalaisten turistien ja oravien saartorenkaan keskellä.