Miten tulla eteväksi I

Tärkeimmän säännön esitti Saarikoski pakinassaan puoli vuosisataa sitten:

- Älä pidä kyniä rintataskussa!

Jos toisin tekee, luullaan puotipuksuksi tai insinööriksi.

Oikeastaan ei enää insinööriksikään, koska he ja samoin teknikot ja työnjohtajat ovat luopuneet labratakeista. Ei siitäkään muuten ole kauan kun autokorjaamon työnjohtaja oli "keltainen vaara". Tympeän keltainen puolireiteen ulottuva takki oli sekä suoja että arvon merkki.

Hyödylliset arvon merkit tuhoutuivat ehkä Unileverin ja pesukonevalmistajien puristuksessa. Todellisia työvaatteita käytetään enää todella tahrivissa töissä, mutta epäilen, että jotkut rakennus-, putki- ja sähkömiehet pitävät sinisiä haalareita ulkotaskuineen osoituksena asemastaan.

Mielenkiintoinen maailma. Ellen nyt aivan erehdy, nuo työvaatteet ja jalkineet, joita täällä Kirkkonummella saa ainakin maatalouspainotteisesta osuuskaupasta (VAK), ovat laatua ja hintaa ajatellen aivan ylivoimaisia verrattuna erilaisiin miehistelyvaatteisiin, joita myydään hienostelukaupoissa.

Yritän muistaa överhaalareiden menneisyyttä, mutta en ole varma. Epäilen että monttöörit eli koneasentajat käyttivät niitä ennen sotia ja että näkemäni ovat sitä perua. Ilmasotakoululla niitä ainakin käytettiin. Lentohaalareista minulla on paljon perhevalokuvia, samoin lentoturkeista.

Väittäisin että armeijan haalareiden väri on aina ollut khaki. Työmiesten haalareiden väli oli koko yhteiskuntaluokan väri: sininen. Ranskassa myös savukepakkaukset värjättiin vastaavasti. Taustalla on 1800-luvun synteettinen väri, joka korvasi liian kalliin indigon, ja tämän sinisen työvaatteen nykyinen versio on tietysti farkut, joissa on ainakin viitteenä jäljellä myös luja kudos ja saumaus, vaikka meille tuttujen farkkujen leikkaus ei tietenkään salli työntekoa.

Jäin miettimään tätä kynäkysymystä, kun usea kommentoija on kysynyt, kannattaako väitellä esimerkiksi Princetonissa ja onko ihmiselle suurikin häpeä että suorittaa tutkintonsa jossain muualla kuin Helsingin yliopistossa tai Teknillisessä korkeakoulussa.

Vastaus on näet selvä ja mutkikas: yleensä kukaan järkevä ihminen ei väittele ulkomailla. Ulkomailla ollaan opissa ja sitten tullaan kotiin väittelemään. Muuten tulee vaikeuksia, jotka eivät lopu koskaan. Apurahoja ja sitten virkoja hakiessa joutuu jatkuvasti selostamaan, onko suoritettu tutkinto muodollisesti riittävä tai minkään arvoinen.

Yhdysvaltain oikeustieteen tohtori (J.D.) esimerkiksi on minun mielestäni omituinen ainakin suomalaisen suorittamaksi. Mutta tilanne muuttuu. Normaalitutkinto oli kauan LLB (Bachelor of Laws). LLM (Legum Magister - Master of Laws) on ollut kauan joko merkki ulkomaalaisesta, joka on suorittanut jotain Yhdysvalloissa, tai sitten erikoistuneesta amerikkalaisesta, joka siis osaa esimerkiksi vero-oikeutta. Mutta J.D. on ehkä kansainvälisen vaikutuksen takia jatkuvasti nousussa.

Englannissa juristi-professori ei ole välttämättä lainkaan tohtori, tai sitten Ph.D eli filosofian tohtori.

Menen ennen pitkää oppeineni mailleni, mutta olen siis yleensä neuvonut nuoria, että kuunnelkaa luentoja ja suorittakaa kursseja, mutta ei tutkintoja. Yhdysvalloissa - Berkeleyssä - esimerkiksi täysi tutkinto vaatisi myös Bar Examinationia, joka on tarpeen praktiikan harjoittamiseksi, ja se on kiusallisen työläs tutkinto ja sisältää paljon turhaa tietoa.

Humanisteille ja yhteiskuntatieteilijöille Ph.D. on yleensä ongelmaton. Tekniikassa moni väittelee maailmalla; esimerkiksi Ph.D. on monissa tapauksissa kova juttu MIT:sta saatuna (Massachusetts Institute of Technology).

Jonkun kysymä Princeton on hurja juttu - matemaatikolle. Muista en niin tiedä.
Yleisesti, kaunista kotikasvatusta ajatellen, Ivy Leaguen tohtorin tutkinto on ihan OK.

Jolloin - papereissa painaa väitöksen ja tutkimusten lisäksi se, kenelle on väitelty ja kuka on ollut opponentti. Siis pääaineproffa ja opponentti vaikuttavat. Tutkijoiden maailmassa julkaisut tai oikeastaan ne lehdet, joissa on julkaissut, ja sitaatit painavat. Suomessa sitaattiperinne on painava ehkä vain luonnontieteissä. Suurta on siis kirjoittaa paperi, johon ennen pitkää monet toiset tutkijat viittaavat.

Mutta jos eteväksi pääsisi vain käyttämällä taskuttomia paitoja ja hankkimalla sopivat tutkinnot, maailma olisi kovin helppo.

Kenellä väistyvän Vanhasen hallituksen jäsenillä on loppututkintoja ja miten koulutuspohja vaikutti vaalimenestykseen?

Kukaan ei muista. Ketään ei kiinnosta. Muistaakseni Vanhasen hallituksessa useimmilla on jokin säädyllinen tutkinto, ja sellaisen puuttuminen on nälvimisen aihe. Muistaakseni vain Tuomiojalla on järeän tason tieteellinen koulutus, mutta who cares.

Vaaleissa tupakointi ja pahantapaisuus voitti.

Siitä olen tietysti onnellinen, vaikka Niinistön lumo ei jostain syystä minuun vetoakaan. Ihmettelen sitä itsekin, kun mies on työelämänsä alkuvaiheessa jopa joutunut tutustumaan maapallon pimeään puoleen (toimimaan Turun hovioikeuden esittelijänä).

Vanhanen todistettiin perinpohjaisesti pahantapaiseksi henkilöksi, jolla on kuriton isä ja joka ei saa naissuhteitaan järjestykseen. Näillä puutteilla ei näytä olevan minkäänlaista merkitystä.

Kokoomuksella on nyt hyvä poliisi - paha poliisi -pari, koska Katainen puolestaan on julkisuudessa mallikelpoisen vaihto-oppilaan perikuva ja täsmälleen sen oloinen henkilö, joka pääsisi arvostetun amerikkalaisen yliopiston Business Schoolin assistentiksi tai apulaisprofessoriksi (associate professor) kykyihin ja tietoihin katsomatta. (Sanon varmuuden vuoksi, etten ole havainnut kyvyissä ja tiedoissa mitään vikaa.)

Poliitikon esiintymiskyky ja esiintymistapa ovat luultavasti vaikeita asioita ja ehkä niitä ei voi opettaa ainakaan lyhyessä ajassa. En esimerkiksi havainnut Heinäluoman esiintymisessä ja puheissa mitään erityistä vikaa, paitsi tottumattomuuden puhua epäluuloisille ihmisille.

Television liian monien keskustelujen joukossa oli yksi, joka hätkähdytti erilaisuudellaan. Kesken vaalitaiston Ihalainen ja Riski puhuivat tunnin toisilleen ja yleisölle. Kyllä oli eroa!

On lupa kysyä, kannattaako tällaisista kysymyksistä puhua näin pitkään. On lupa vastata, että kannattaa. USA:n Bush osoitti kahteen kertaan hallitsevansa erittäin hyvin äänestäjien suosion saamisen vaikean taidon. Tuo vaalitulos on osoittautunut erääksi aikamme ongelmista. Brittien Tony Blair osoitti prinsessa Dianan hautajaisissa olevansa esiintymistekniikaltaan vanhan koulun Shakespeare-näyttelijän tasolla. Syistä joita en ymmärrä pakottaviksi hän on vetänyt maansa Yhdysvaltojen perässä hyvin hankalaan tilanteeseen ja nämä kaksi herraa ovat lisäksi tehneet oikeusvaltiosta kyseenalaisen käsitteen.

Tämän hetken poliitikoista kai sitten paras kannatuksen rakentaja on V. Putin, jolla ei taida olla Suomessa yhtään kannattajaa. Neuvostovakoojan koulutuksella on rakennettu ura, joka näyttää kestävän kaiken, myös hurjapäisyyden kansainvälisessä sotilas- ja energiapolitiikassa. Kun menetelmiin ei näyttäisi liittyvän näkyvää terroria, ei voi muuta kuin ihmetellä.

Kirjoitin eilen jotain sosiaalisista innovaatioista ja aion kirjoittaa jatkossa paljon. Luulisin että uudenlaisten toimintamallien kehittyminen edellyttää uudenlaista poliittista johtoa ja uudenlaista taloudellista johtoa.

Meillä oli yksi huippujohtaja odottamassa näyttämölle paluun vuoroaan Suomen Pankissa. Hänellä on yhtä upea puheääni kuin Kataisella. Mutta nyt Liikasen juna taisi mennä.

Tilanne on jännittävä, sillä jos hallituksesta tulee ennakoidun kaltainen, kaksi näkyvintä henkilöä, Vanhanen ja Niinistö, joutuvat edustamaan kotona ja kaukana ilman daamia. Kun molemmat ovat kuitenkin tunnettuja aikaansaavuudestaan naisten maailmassa, tilanne on lyhyesti sanottuna outo.