Verkostoja

Henryn syntymäpäivillä ravintola Kaisaniemessä mietin, että olisikohan tämä koolla oleva joukko kompleksinen eli ei-triviaali sosiaalinen verkosto.

Nähdäkseni joukon koko vastasi Dunbarin lukua. 150 solmua, tässä tapauksessa henkilöä. Ehkä ylikin. Mutta väkeäkin oli kahdesta yliopistosta, ja muuten vain tutut päälle.

Se porukka, jona ravintola Kaisaniemi tuo mieleen, oli pienempi. Lauantaiseura ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustanut suomen kieletä innostunut opiskelijaryhmä oli pieni, muutamia kymmeniä.

Ydin oli kolmen hengen jengi, joka käytti yhteisiä paitoja asunnossaan hökkelissä Ison Roobertikadun varrella - Snellman, Runeberg ja Fr. Cygnaeus.

Viimeksi mainittu oli piispan poika ja sopivin vippaamaan.

Sukulaisuussuhteet olivat huimaavia, mutta eivät ne todellakaan selitä paljon, koska koko 1800-luvun Suomessa ja lisäksi Venäjällä sukulaisuus, veriveljeys ja valaliittolaisuus rehottivat.

Castells omaksui hollantilaiselta tutkijalta van Dijkiltä idean. Sosiaalinen verkosto on tärkeämpi kuin ryhmä, koska siinä liittyvät toisiinsa yhteisölliset ja mediavoimat ja koska siinä verkoston rakenteelliset kytkennät ovat tärkeämpiä kuin yksilöiden atribuutit.

Siis tärkeämpi kuin Snellman tai Runeberg tai Lönnrot tai Topelius erikseen on Snellman + Runeberg + muutamat vähemmän tunnetut kaverit verkostona.

Tässä tapauksessa media oli kirjoittaminen - periaatteessa suomeksi mutta käytännössä ruotsiksi. Päähänpisto oli tehdä suomesta kirjoittamisen kieli.

Ensimmäinen suurempi taistelu käytiin toisen uuden verkoston kanssa, nimittäin herännäisyyden, ja toinen ja vaikeampi tsaari Nikolain luotettujen virkamiesten kanssa, ja kolmas vaihe oli oman uuden verkoston rakentuminen - Snellman ja Yrjö-Koskinen senaattoreina.

Tällainen kielenkäyttö kukaties poikkaa perinteisestä sosiologiasta kiinnittämällä huomion keskinäisiin yhteyksiin ja solmujen eli ihmisten verkottumisominaisuuksiin - ketkä kaikki tunsivat Snellmanin? Kyllä, myös vastustajat, kuten R. Schauman.

Ajatusrakennelma on hyödyllinen, kun selitettävänä on organisaation syntyminen tai innovaatiodiffuusio eli uuden ajatuksen (suomen kieli) leviäminen ja yhdistyinen toisenlaisiin verkkoihin, kuten lennättimeen, rautateihin ja vesiteihin. Ja osittain Saksan yliopistoihin.

Minua tässä kiinnostaa etenkin oikeudellinen tai oikeuskulttuurinen näkökulma. Se ei riitä, että on laki, esimerkiksi tekijänoikeuslaki. Jokin laki tulee hyväksytyksi ja saa suosiota. Se leviää ja sen ympärille kasvaa verkosto, kuten tekijänoikeudessa liikeyritysten ja edunvalvontajärjestöjen kudos sekä media. On siinä kieltämättä mukana tekijöitäkin, mutta ei kovin keskeisessä roolissa.

Lähdimme kotiin aika varhain. Double-O-Henry jäi jatkamaan hyvin ansaittuja juhlia.

Eilisen postauksen jälkeen varmistin blogini kirjoitukset kiintolevylle käyttäen itse järkeileääni keinoa, Acrobatia. New File from web (Ctrl-Shift-O). Sitten Tools - Advanced - Web Capture.Sitten on löydettävä blogin arkisto, joka on tyyppiä url: Archive_2006_12-01.htm.

Ei siihen mennyt kuin puoli tuntia. Nyt puolentoista vuoden kirjoitukset ja kuvat ovat aika siisteinä ja tulostuskelpoisina puolentoista megan paketteina levyllä ja muualle bäkättyinä.

Hienostuneempiakin keinoja varmasti on. Tämä nyt toimii.

Menen Lappeenrantaan. Siellä on kuulemma pirusti lunta. Siitähän voisi kirjoittaa, vaikka huomenna tiistaina.

Huomaan ilokseni etten maininnut small worlds -ilmiöitä enkä power law -jakaumaa. Tällä kertaa. Kyllä niissä riittää miettimistä. Ja kyllä tietyin tavoi hahmotettu verkkoteoria on keino tarkastella kulttuurisia, taloudellisia ja oikeudellisia ilmiöitä tutkimuksessa.