Eilen näytetyssä, tänä aamuna juuri nyt uusittavassa Planeettamme maa -dokumentissa kuvattiin luolia.Pääosaan otetusta Lechuguillan luolasta en ollut kuullut koskaan puhuttavankaan. Se löydettiin 1986 läheltä Carlsbadin luolia Uudessa Meksikossa. Siellä muuan tuttava kertoi käyeensäkin.
Lechuguillaan ei pääse. Wikiedia tietää, että juuri tämän ohjelman kuvauslupaa mietittiin kaksi vuotta ja lisää, ettei ole luultava, että sinne päästettäisiin muita kuvaamaan tulevaisuudessa.
Siis kuvia on lupa pitää ainutlaatuisina.
Platonin luolavertaus liittyy sekä tieto-oppiin että metafysiikkaan ja siis mystiikkaan. Minkä luulemme tietämme, se on kuin vankien luolan seinällä erottamia varjokuvia tulen loimussa.
Mystiikka käsitetään toiseksi todellisuudeksi, josta saattaa tulla tietoa äärmmäisissä olosuhteissa. Mystiikan nimikkeen alla mainitaan usein islamin sufilaisuus, zen, vajrayana, eräät hindulaisuuden muodot ja gnostilaisuus.
Suomen näkökulmasta näitä elementtejä voi nähdä eräissä herätysliikkeissä. Sasksalainen 1500-luvun mystikko Jakob Böhme vaikutti suomalaisiin vielä 1800-luvulla, ja omina vuosinani professori Seppo Teinonen suomensi alan klassikkoja.
Jos tämä luola olisi tunnettu aikaisemmin, siitä olisi voinut mennä monenkin pää sekaisin. Minulle Lascaux'n replika eli oikean, suljetun luolan vieressä oleva kaksoiskappale on yksi matkailevan elämäni hurjimpia kokemuksia, etenkin niiden maalausten takia.
http://www.showcaves.com/english/fr/showcaves/Lascaux.html
Luola ei useinkaan kärsi turismia. Hengityksen hiilidioksidi aiheuttaa kasvustoa, joka pilaa kaiken.
Aika lähellä Lascaux'ta autolla liikkuen on pyhiinvaelluskaupunki Rocamadour, villissä kalliorinteessä. Ellei häiriinny hurskaiden katolilaisten hartaudenharjoituksista, paikka on erittäin näkemisen arvoinen ja ainakin itse siellä käydessäni vailla "amerikkalaista" turismia.
Kyllä katolinenkin rihkama käy joskus voimille. Kerran ostin Pietarinkirkon aukealta munkilta postikortin, joka esitti silmää iskevää Jeesusta ristillä - sen ajan novelty-tuote eli sopivalla tavalla rypyliäinen muovipinta, jonka ansiosta kuvan ilme vaihtuu, kun sitä kääntää kädessä.
Dordognessa oli tuttavalla pieni vanha talo Cahorsin lähellä. Mutta myös Maurice on nyt kuollut. Hélas! Sieltä käsin kävimme katsomassa luolia, myös Grand Roc -tippukiviluolaa, ja Rocamadourissa.
Tämä voisi olla hyvä suunnitelma vanhuuden päiviksi: ryhtyä pyhiinvaeltajaksi. Mutta kiitos, ei jalan vaan henkilöauton polstereilla. Sitten voisi istua jossain pusikossa räkä poskella yhtymässä todellisuuteen. Olisi se parempi kuin jossain vaiheessa harrastamani ensimmäisen maailmansodan taistelupaikkojen kiertäminen - Paschendaele, Ypres, Somme, Verdun - niin paljon niin kauheita asioita.
Täytyy kysyä Heikiltä, tulisiko hän kuskiksi. Tosin navigaattorit ovat muuttaneet kaiken. Ennen oli jännittävää löytää Reimsiin ja Reimsistä pois.
Kirjallisuudessa "mystiikka" on pysyvä osa. Aaaro Hellaakoski sanoi sen kauniisti:
Niin pieniksi kasvoimme.
Äskettäin
olit vaahteran lehdellä
vierelläin.
Niin väljästi mahduimme
sekunnin rakoon
kuin aika ois antaunut
onnemme jakoon.
Ei silmäni kanna
ilon laidasta laitaan.
Kuin pieniksi joskus
tulla taitaan!
Minun velipuolellani, Hiekkamaiden viimeillä prinssillä ei ollut syntyessään peukaloita, tai oli, mutta ne eivät toimineet. Minä en muista hänestä muuta kuin pienen käden valkealla lakanalla, kasvoja en laisin.
VastaaPoistaLuola miehenä... Eikä se ole kirjoitusvirhe.
Suhteessa mystiikkaan ihmiset yleensä kaksi virhettä.
Suhtautuvat siihen kevyestä.
Suhtautuvat siihen vakavasti.
Jos ihminen ihminen ei hyväksy sitä, että mystisen kokeminen on mahdollista, silloinkin kun hän ei itse sitä koe, hän jää ontoksi, häneltä puuttuu myötäelämisen kyky.
Itse asiassa, minä aloitan virkkeen liian usein itse asiassa, mutta itse asiassa toinen ihminen on mysteeri, jota me voimme tulkita oman kokemuksemme kautta, kuin kuvina luolan seinältä.
Jos ihminen keskittyy taas mystiseen, häneltä jää elämä ohueksi, ihmisen maailma jää vieraaksi.
Syvällisyys ilman pinnallisuutta on pinnattomuutta ilman syvällisyyttä, märkä saippua kädessä vailla peukaloa, pimeässä luolassa.
Kiitos inspiraatiosta. Löytyi mm. tämä
VastaaPoistahttp://www.bradshawfoundation.com/
Kävin aikoinani Assisissa ja olin pikku hiukkasen järkyttynyt. Siellä oli verhottu seinäjuttu. Kun pani automaattiin kolikon, verho vetäytyi sivuun ja siellä makasi Pyhä Klaara omassa muumioituneessa persoonassaan. Pieni oli, ja musta, ja varpaat pystyssä. Minä en pannut rahaa, vaan kaksi afrikkalaista nunnaa. Kun Klaara ilmestyi, he heittäytyivät vatsalleen ja suutelivat lattiaa. Oudostutti melkoisesti näin luterilaisessa ympäristössä kasvanutta.
VastaaPoistaPetja pohdiskelee syntyjä syviä ja kyllä noihin mietteisiin ´voi yhtyä.
VastaaPoistaSaarnaaja sanoi saman asian tiivistäen, ilman mystiikkaa, mutta hienoksi elämänohjeeksi kuitenkin :
"Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni; on vanhurskaita, jotka hukkuvat vanhurskaudessaan; ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.
Älä siis ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?
älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikojasi?
Hyvä on että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkäävä selviää näistä kaikista." (Saar. 7:16-18)
Siis kulkekaamme kohtuuden kultaista keskitietä; (vaikka on sitä kyllä helvetin vaikea kulkea, vielä kun muistaa mitä Saarnaaja sanoi naisista.....)
lisää aiheesta!
VastaaPoista