Väärinkäsitys nro 1

Väärinkäsitys I



Maanviljelystä on sanottu, että se oli soma keksintö. Siitä alkaa historia. Keksittiin uusia hyödyllisiä asioita, kuten orjuus, sota, kuninkaat ja papit sekä kirjoitus. Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa nelistivät esiin: valloitus, sota, nälänhätä ja kuolema ruton, nälän tai miekan kautta.

Etenkin Jared Diamond on osoittanut ("Tykit, taudit, teräs"), että kaikki kulkutaudit ovat oikeastaan alkujaan eläintauteja ja että ne me saimme ihan ilmaiseksi, kun aloimme pitää kotieläimiä.

Historiatieteissäkin tapahtuu, ei ainoastaan arkeologiassa, jossa etenkin luonnontieteellisten menetelmien kehitys on pannut paperit uusiksi säännöllisin väliajoin.

Liettualais-amerikkalainen Marija Gimbutas tuli kuuluisaksi käsityksellään, jonka mukaan myöhemmän kivikauden kulttuuri oli hyvin lujasti kiinnittynyt uskontoon, ja suurin jumala oli äiti Maa, jonka kuvia ja kuvauksia on kaikkialla, ken osaa katsoa.

Koska muinaiset mytologiat ovat Kaliforniassa erittäin suosittuja, kannattajia ilmeni runsaasti, eivätkä likikään kaikki olleet edes halukkaita kriittiseen ajatteluun. Myös monet kollegat ñ myös naiset ñ kieltäytyivät ihastumasta.

Asian voi sanoa olevan auki tai sitten tutkimattomissa. Mikäpä sen tietää, mitä porukoiden päässä liikkui. En pitäisi ihan mahdottomana, että asiaan kumminkin tulisi valaistusta. Kielihistorian suuri nimi, Suomessa asuva Harald Haarmann näyttää tunkeutuvan hyvin vanhoihin kirjoituksiin niin että îhistorianî alkukohta, perinteisesti siis kirjoitus, saattaa osoittautua merkittävästi luultua vanhemmaksi.

Mutta maanviljely nähdään edistyksenä, ja eläinten kesyttäminen ja järjestelmällinen viljely lopullisena siirtymisenä aivan toisenlaiseen elämäntapaan.

Hyvin mielenkiintoinen ja hauska ajatus on syvä kivikausi todellisena hyvinvointiyhteiskuntana. Sitä on nyt viime vuosina pyöritelty, eikä ajatus ole yhtään hullumpi.

Metsästäjät ja keräilijät käyttivät paljon pienemmän osan ajastaan ja voimistaan ravinnon hankkimiseen kuin maata viljelevät. Lopun aikaa he istuivat tulilla, grillasivat sisäfileitä ja puhuivat hulluja.

Keräilijäkulttuurin on pakko olla îdemokraattisempiî, sillä kun kaikki on kannettava mukana, ei tule liikaa tavaraa. îPaimentolaisuusî on mutkikas käsite. Puolivilliä riistaa voi îpaimentaaî kuten peuroja ja luultavasti mammutteja. Porukat kuljeskelevat perässä.

Ukrainassa asui erikoisen eteviä mammutinmetsästäjiä, jotka osasivat rakentaa asumuksiakin mammutin luista ja vuodista, ja keksivät pakastimen paloittelemalla kesäkaudet lihoja sopiviin syvyyksiin ikiroutaan. Alkuhärkä tarjosi kovan vastuksen metsästäjille, mutta tuli proteiiniakin.

Nykyisen Euroopan alueella paimentolaiset olivat turhan taitavia. Isot nisäkkäät tapettiin sukupuuttoon melkein viimeistä sorkkaa myöten, kuten esimerkiksi Irlannin jättiläishirvi.

Rikollisen ajatussuunnan mukaan maanviljely oli ilmaston tilapäisen kylmenemisen aiheuttama taantuma. Niin sanottua nuorempi Dryas-kausi, joka alkoi 11 500 vuotta sitten, oli suuronnettomuus ihmisen ja monien eläinten kannalta. Jääkausi ikään kuin palasi jo väistyttyään. Meillä päin vallitsi ikuinen talvi eli vuoden keskilämpötila pysyi pakkasen puolella, joillain seuduilla rajustikin.

Varhaisemmasta retevästä elämästä taannuttiin syömään ruohoa, ja se vähän mitä saatiin nyhdetyksi irti, oli tosi arvokasta.

Kun siitä päästiin taas paremmille päiville eli ilmasto lämpeni, kyky ja keinot kiertelevään elämäntapaan olivat kadonneet niin ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä pysyviin asumuksiin nyhjäämään. Ja ennen kuin kukaan ehti kunnolla säikähtää, olivat kuninkaat ja muut rosvot liikenteessä, koska maan viljelemistä miellyttävämpi vaihtoehto on tietenkin elää toisten viljelemästä maasta.

Tuntuisi että näillä kohdin on jopa Marxin ajattelussa virheitä. Vaikka îneoliittinen vallankumousî näyttää olevan vähemmän raflaava tapaus kuin on luultu, teollistuminen eli industrialismi ei oikeastaan alkanut 1700-luvulla höyrykoneesta, vaan 7000-luvulla, jolloin energian talteen ottaminen ja ohjattu käyttö oli opittava ñ vesivoima, eläinten voima, ihmisten lihasvoima, tuuli (purjeet) ja aurinko.

Ekologinen innovaatio on isompi asia kuin sosiaalinen innovaatio, ja tekniikka on vielä pienempi. Ekologia tarkoittaa eliöiden vuorovaikutusta fyysisessä ympäristössä. On mieluisaa nähdä, että tämä vuorovaikutus nousee yhä tärkeämmäksi historian ja siis ihmisen ymmärtämisessä.

Tietoyhteiskunta ja informaation merkitys elämässämme on kukaties arvioitu radikaalisti väärin, koska se on nähty maanviljelyn ehdoilla.

Meistä on tullut tekniikan kehityksen myötä olennaisesti paimentolaisia ñ nomadeja ñ vaikka asumme joskus pitkäänkin samoissa paikoissa.

Luin uutta yli kuuden miljoonan kappaleen painoksena levinnyttä Timeä, jossa vuoden henkilöksi on valittu îsinutî ja kansikuvana on peili (peilin näköinen Mylar-kalvo). Katsellessani mitä kaikkea Time pitää isona asiana tällä hetkellä, löydän luettelon siitä, minkä esimerkiksi Teknillinen korkeakoulu halveksi hengiltä noin vuonna 2 000.

Nämä toiminnat, joita nimitetään hyvin harhaanjohtavasti viihteeksi, ovat rakenteeltaan ja verkkorakenteeltaan keräilykulttuuria. Muinoin keräiltiin suuhunpantavaa. Nyt keräillään mieleen pantavaa.

Eikö totta?