Tunnen osuneeni onnella tietotekniikan korkeimmille huipuille, sinne missä on tilaa, missä tuuli vinkuu korvissa, missä hiukset hulmuavat uuden huomenen tuulessa, missä maan matoset ja heidän mitättömät murheensa ovat keveinä leijuvien pilviharsojen peittäminä.Kallioseinissä on muuta ankaran sään syövyttämä kiipeilyhaka. Tuosta ja tuostakin on rajansa tavoittanut kiipeilijä syöksynyt syvyyteen toisten selkärangattomien seuraan...
Anna sinäkin höpsismin ratkaista elämäsi! Löysin (PC Worldin vuoden välkkyjen kautta) paikan www.pocketmod.com
Oheen anastetusta kuvasta ilmenee ongelman ratkaisu, jota olen hakenut 21 vuotta tai kauemmin.
Muistilistan on oltava sellainen, ettei se putoa aivan ensimmäisenä taskusta parkkipaikalle, ja sellainen, että sen löytää taskusta, jossa saattaa olla muutakin tavaraa.
Joitakin vuosia sitten aloin ujostella hienoja kartonkikortteja, joissa luki "Jukka Kemppinen, Kustannusosakeyhtiö Otava, puh. 10 471".
Ne alkoivat tuntua hiukan epäajanmukaisilta, koska luovutin työhuoneeni kiinteine kirjehyllyineen ja komeine laatikostoineen Otavassa toisille (vaimolleni) loppuvuodesta 1975.
Kartonkikortteja toin kuitenkin kotiin. Koko on sama kuin joulukortin.
Korkeimmasta oikeudesta varastin viisi arkkia virallista paperia numero yksi ja kymmenen arkkia vesileimalla 2 varustettua paperia vuonna 199o, kun tyhjensin laatikkojani kylmän raivon vallassa. Ne ovat nyt muiden kalliiden aarteiden eli kalkkeeripaperin ja parin kosmoskynän seurassa samassa laatikossa kuin parin kuukauden kuluttua 40 täyttävän poikani piirustukset ja ensimmäiset hapuilevat askartelut.
Helsingin hovioikeus saa lähettää vaikka kolme poliisia. Ne glemmarit, jotka kieltämättä kavalsin, ovat kauan sitten menneet glemmareiden hautausmaalle, eikä niitä ollut kuin puoli kourallista.
Sitä vastoin hyvässä kätkössä on iskemätön paketti Linen Bankia. Sen painona on jouluksi 1982 saatu hajukynttilä avaamattomassa paketissa - antajan henkilökuntaetu Instrumentariumista.
Pocketmod on siis merkittävä tietotekniikan laite. Se on niin hyvä, ettei sitä oikeastaan tarvitse, koska vastaavan voi tehdä avustamattomasti, jos omistaa paperia ja sakset. Minulla on kuitenkin tässä ostolista, jossa on upeita neliöitä ja viivoja. Viivalle olen kirjoittanut muun muassa "piimä", ja kun viimeinen ostopäivä on tarkistettu ja tökki kärryissä, sipaisen kynällä (Bic, kavallettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston konttoritarvikekaapista) viivan ja täydennän sen saman tien rastiksi. Siirryn kauppalistan ohjaamana juustohyllylle.
A 4 -taitelmassani on lisäksi viivoja siltä varalta, että kesken reissun iskisi mieleen kuolematomia ajatuksia, kuten kieltämättä välillä tapahtuu, ja kansi ja takakansi ovat ruudullisia, joten siihenkin on varauduttu, että kassajonossa tai muussa ahdingossa osoittautuisi aiheelliseksi piirrellä kukkia tai ukonkuvia.
Varoitan, että kuten muutkin orgimani-henkiset viritykset, tämä on kohtuullisen vaikea. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Yksi ainoa kohta vaatii saksia, ja loppu on taittelua.
Niin. Outlookin paras puoli on vanhastaan ollut mahdollisuus tulostaa kuukauden kalenteri - mutta tähän asti ongelma on ollut, mihin taskuun se on joutunut. Se mikä menee kassiin tai salkkuun, sinne jää.
Ennen oli helppoa - nyt kynä vaatii virrat päälle, pari salasanaa ja purkillisen Imatran voimaa .
VastaaPoistaAd Toipila:
VastaaPoistaSalaisuuksia on aina hauska kertoa - työpaikkani Korkein oikeus oli miellyttävä edullisen sijaintinsa vuoksi (Pohjoisesplanadi 3), ja minulla oli pohjoisen pallonpuoliskon kaunein työhuone pohjakerroksessa, kahdesta ikkunasta näkjöalan mukulakivillä lasketulle pihalle. Ei siis nupu- vaan mukulakivillä. Saatoin olla silloin hitusen laihempi, koska ainakin Kalle Kultala -vainaja näki heti yhteyden - Raskolnikov keski-ikäisenä! Kuin romaanien Pietari (siis ilman likaa, hajua ja köyhyyttä).
Siirryin hovioikeudenneuvokseksi. Se oli muka ylennys. Todellisuudessa löysin itseni Itä-Pasilasta!
"Siirryin hovioikeudenneuvokseksi. Se oli muka ylennys. Todellisuudessa löysin itseni Itä-Pasilasta!"
VastaaPoista----------------------------
-"Antaisitkö pienen alen?"
-"Ei, minän annan ylen!"
Kieltämättä hiukan itäistä näköä, muttei tekoa.
VastaaPoistaMuistan kerran, kun pino oli tehty ja jaettu muttei kiirettä himaan. Aivan fantastinen kirjasto. Saattoi edetä takausasetuksessakin Ruotsin vallan aikaan saakka. Yhteiskunta oli aivan toinen. Ne pykälät olivatyhteiskuntaan, jossa laskettiin lampaita ja lähetettiin kirjekyyhkysiä.
Jossain tuli vastaan kirjoitus, jossa esittelijä purnasi, että saa vähemmän kuin kadulta palkatut santarmit korttelien mittaamisesta.
Kun kehnolla palkkauksella oli vuosisataiset perinteet, korjaantumisesta ei tietoakaan saati pysyvästä virasta sillä kokemuksella, niin hyppy tuntemattomaan oli paikallaan.
Josko vielä kumipallona pomppisin... no ainakin jonnekin, se on varmaa.
Finlexin mukaan muuten tämäkin pyhäinjäännös on vielä voimassa:
VastaaPoista(Rakennuskaari) 12 Luku
Miten sikoja saa terhometsään laskea
1 §
Jos useammilla on yhteinen terhometsä, niin sopikoot keskenänsä oikealla ajalla, kuinka monta sikaa siinä voipi elättää, ja laskekoon sitten kunkin sinne sikoja metsäosansa mukaan. Jos joku heistä laskee sinne useampia, olkoon toisilla valta ottaa ne kiinni, ja hän vetäköön sakkoa [markan joka sialta] ja korvatkoon vahingon. Jos hänellä itsellänsä ei ole niin monta sikaa, kuin hän osallensa saisi elättää, olkoon hänellä valta vuokrasta laskea sinne muiden sikoja. Jos hän ei sitä tee, käyttäkööt toiset vapaasti hänen osansa.
2 §
Joka ottaa maksusta toisen sikoja elätettäväkseen, toimittakoon ne takaisin taikka korvatkoon sen arvon, mikä niillä ottaessa oli. Jos hän voipi näyttää, että ne ovat tautiin kuolleet tahi muusta sattumuksesta hukkaan joutuneet, ja havaitaan, ettei hän ole ollut siihen syypää, niin olkoon vastuusta vapaa. Sama olkoon laki, jos karjaa otetaan maksusta laitumelle tahi ruokolle.
3 §
Jos siat juoksevat yhdestä metsästä toiseen, joka ei ole sen yhteydessä, niin käskeköön metsän omistaja ensimmäisellä ja toisella kertaa sikain omistajaa ottamaan ne pois ja pidättämään ne sieltä. Jos ne sitten siellä tavataan, saakoon metsän omistaja ottaa ne kiinni ja arvauttakoon uskottavilla miehillä, mitä niistä on maksettava, jolleivät omistajat keskenänsä siitä sovi.
4 §
Joka tahallansa laskee sikoja toisen aidattuun terhometsään, [menettäköön ne metsän omistajalle]. Jos sikoja taikka muita terhonsyöviä eläimiä muutoin sinne tulee, käyköön niinkuin 9 Luvussa on säädetty. Jos surmataan tahi lyödään sikoja, olkoon sakko ja korvaus niinkuin muista eläimistä 22 Luvussa säädetään.
Niin, siis alkuteksteihin, jotka oli kuninkaallisen hovin aikanaan matkaan saattamia painatuksia(tarkennus siihen Ruotsin vallan aikaan)
VastaaPoistaMiten ton nyt ottaa... Täydessä varustuksessa kyllä menee 250 kiloa rikki.
VastaaPoistaEli omapaino vaatteet päällä ja 90 kiloinen ruhoharteilla.
Minähän olen esiintynyt kiinalaisissa mainoksissa ja Beijingissä niillä oli tavattoman hauskaa kun kerroin että mun nimeni tarkoittaa kivikääpiötä.
Toipilalle:
VastaaPoistaTuohon liittyy tarina
No mutta nythän mä vasta hokasin.
VastaaPoistaMuistatteko mummopuhelimet (RINGO). Yksinkertaisia käyttää. Muussa tietotekniikassa ajatus on unohdettu kokonaan. Kaikki on kuin venäläistä radiota säätäisi. (Kaikki kunnia herra Popoville).
70 vuotias interneetteristä innostunut äiti on aikamoinen haaste. Kunpa voisi siihen vastata sataa desibeliä ylittämättä (paha poika). Siinä olisi luvattu maa suomalaiselle ohjelmistoteollisuudelle.
Tehkääpä niin yksinkertainen kokonaisvaltainen käyttöliittymä, että kynän, kumin, kirjoituskoneen ja korjausnauhan kanssa kasvanut ikinuori onnistuu entisissä askareissaan ja uskaltautu katselemaan vähän mualimaa.
Sitähän voidaan tehdä kuvaruudulle peli, jossa on nuo vanhan ajan symbolit ja logiikka. Remingtonissa oli vain yksi fontti yhdellä koolla. Kirjeet kirjoitettiin ja vietiin postiin.
Älkääkä panko sitä helvetinkonetta kysymään käyttäjältä yhtään mitään!
Ei Remingtonkaan kysellyt tyhmiä.
Sitä rataa. Markkinoita on koko maailma.