Eino Leino I

Hymyilytti.

Otavan Eino Leino -verkkosivuilla ei ole hiiskahdustakaan verkosta löytyvistä Leinon teksteistä.

Google löytää heti sellaisenkin tekstin, jossa valehdellaan tekijänoikeuden rajoittavan jollain minulle tuntemattomalla tavalla Leinon tekstin käyttämistä.

Leino on vapaa.

Hänen tuotannostaan löytyy suurin osa hiukan hankalakäyttöisestä Gutenbergista (www.gutenberg.org). Kootut teokset löytyvät zipattuina osoitteesta www.lonnrot.net/etext.html

Samasta paikasta löytyvät muuten Kalevala, Kanteletar ja Kivi.

Ikuinen kunnia Gutenbergille ja sitä lähellä oleville hankkeille. Jotkut ovat korvaukseta nämä skannanneet ja oikolukeneet, tarkastelujeni mukaan lisäksi aika hyvin.


Käytön kannalla näissä teksteissä on pieniä ongelmia.

Itse olen muokannut käsin käytössäni olevat noin tuhat e-kirjaa acii-muodosta sellaisiksi Word-dokumenteiksi, joissa ei ole rivin päässä kappaleen vaihtomerkkiä (hard break) eli teksti on vapaasti muotoiltavissa. Lukemista varten olen muuttanut useimmat pdf-tiedostoiksi.

Leino on havainnollinen esimerkki klassikon verkkokäytöstä - yksittäisen runon löytäminen voi olla hyvin vaikeaa.

Mistä on katkelma:

Tule, Tuonen tumma pursi,
satamahan miestä saata,
miestä, jonka matka mursi;
kaipaan kangastuksen maata:
pääskyn virttä viiripuussa,
kotikummun kultasantaa,
laituria lahden suussa,
heleätä heinärantaa.

Rohkenenpa arvata, että maassa on noin seitsemäntoista henkilöä, jotka löytävät tämän. Tai tietävät.

Adobe Acrobat on mielestäni erikoisen hyvä ja nopea sanaan tai muutamaan sanaan perustuvaan hakuun. Väitteen mukaan Windows Vista olisi etevä tässä. Google Desktop on paha vikuroimaan.

Olen silti hiukan ymmällä siitä, ettei esimerkiksi kirjastolaitos tarjoa klassikkoja sähköisessä muodossa.

Täytyy ehdottaa tätäkin Kirkkonummen kirjastolle. Pdf-kuvakkeet kotisivulle. Leino. Lehtonen. Kivi. Aho.

Jatkan Leinosta ehkä huomenna, ehkä yli.

Tässäkin vaikuttaa sodanjälkeinen perinne. Leinoa kiitetään mutta rivien välistä kuultaa väheksymistä "helskyttelijää" kohtaan. Se asenne syntyi noin 1897. Manninen - siinäpä runoilija!

Olen kunnioittavasti eri mieltä. Mannisella on suurenmoisia runoja, mutta usein hänen tekstiensä lukemiesta tulee tukala olo.

Leino on kansainvälisen luokan mestarimme, jonka tuotannossa on helmiä paljon enemmän kuin aika vakiosisältöisistä niteistä päätellen luulisi.

Olisi mielenkiintoista nähdä Leino-valikoima, jota ei olisi toimittanut Hannu Mäkelä. Se olisi kuin sitaattivalikoima, joka ei olisi Jarkko Laine -vainajan perua.

Jatkan tästä ja liitän mukaan Leino "Tuonelan joutsenesta" muutaman runon, jotka Kai Chydenius ja Kaisa Korhonen melkein pilasivat omituisella sävellyksellä ja kummastuttavalla esityksellä.

Tuonen tytön laulu:

Tumma on Tuonelan tähdetön yö,
tummempi Tuonella raatajan työ.
Vähän täält' on mennyt ja tullut tänne monta,
vielä ei tullut, ei mennyt viatonta.

Huuhtelen mekkoja murhaajain.
Herjojen helmat jo puhtaiksi sain.
Valkeat on virrat siellä elävitten mailla,
Tuonen vettä toki elon tahrat on vailla.

Mielelläni sentään ma työtäni teen.
Katselen kauvas yli vierivän veen,
katselen kauvas kohti elon kukkarantaa,
kuplaset aatostani kulettaa ja kantaa.

Muistelen tummuutta Tuonelan yön.
Ajattelen raskautta raatajan työn.
Tuntoni on puhdas ja mieleni on tyyni,
parempi jos pestävinä oisi omat syyni!

Kurjia kuinka jos lie ihmiset,
kerran ne on iloinneet ja nauttinehet.
Helppoja heille lie Tuonen ikivaivat,
hetken kun rikkoa ja riemuita saivat.

Tuolla taas on kulkija päässä elon tien.
Venhoni kyykokan hälle mä vien.
Vähän täält' on mennyt ja tullut tänne monta,
vielä ei tullut, ei mennyt viatonta.


LUMMEKUKKIEN LAULU:

Terve Tuonelan ruhtinatar,
terve kuoleman kuningatar!
Tummat on vyörtehet
Tuonelan laineen,
synkät on pyörtehet
synnin ja aineen,
ulpu se sousi
aaltojen alta,
yöstä se nousi
aattehen valta.

Terve Tuonelan ruhtinatar,
terve kuoleman kuningatar!
Kukkaset hohtavat
aalloilla päilyi,
juuret ne johtavat
pohjassa säilyi,
aattehet suuret
taivaita loivat,
aattehen juuret
yöstä ne joivat.
Terve Tuonelan ruhtinatar,
terve kuoleman kuningatar!

(LEMMINKÄISEN ÄITI:)

Tuuti lulla mun kuopustain,
kuopusta kulta-hasta!
Tuuti nuorena nukkumahan
nurjasta maailmasta.

Maailma kiisti mun kuopuksein
äityen parmahilta.
Kiitos Ahti, kun palasit taas —
myöhä jo onkin ilta.

Tuuti lulla mun tummaistani —
kuuletko laulun soivan?
Kuuset ne kotisi ikkunan alla
huojuvat surujen hoivan.

Näätkö sä lapseni kuusten alta
tähteä tuikkivaista?
Luojan silmä se katsovi sieltä
Ahtia armahaista.

Maailma kiisti mun kuopuksein
äityen parmahilta.
Kiitos Ahti, kun palasit taas —
myöhä jo onkin ilta.


Miekkonen, ken
saa uinahtaa.
Onnellinen,
ken rauhan saa.
Pahat on hukkua
huolet ne karmaat,
hyvät on nukkua
äityen parmaat,
uni on ehtoo
eksynehen,
laulu on kehto
lapsosen.
Kultasiipiset
karkelemaan.
Multasiipiset
multahan maan.