Lapsella ei ole templatea. Ympäristö on siksi niin tärkeä. Ympäristö taitaa olla paljon tärkeämpi kuin ns. kasvatus, joka onkin aika uusi keksintö. Ruhtinaita alettiin kasvattaa keskiajalla, mutta muut kasvoivat muuten vain.Vanhan, hiukan yksinkertaistetun väitteen mukaan lapsuus on 1700-luvun eli suurten vallankumousten keksintö. Sitä ennen lapsi oli vain pienikokoinen ja epäonnistunut aikuinen. Philippe Ariès julkaisi uraauurtavan tutkimuksen L’enfant et la vie familiale sous l’ancien règime jo 1964 ja Bruno Bettelheim puolestaan 1976 saduista kirjan The uses of enchantment : the meaning and importance of fairy tales. Se on suomennettu.
Bettelheim osoittautui henkilönä ja tutkijana aika ongelmalliseksi. Nyt katsottuna kirja kolisee sellaista psykoanalyysia, jonka merkitys ei olekaan niin suuri kuin luultiin.
Joku viisas sanoi, että 1900-luvun ihmistieteiden merkityksellisin oivallus osoittautui virheelliseksi - Freudin oivallus lapsuuden ja alitajuisen merkityksestä aikuisuudelle ja kulttuureille.
Lapsi on kulttuurin kuluttaja numero yksi ja kulttuurin orja.
"Kulttuuri" on mielestäni ihmisen ja ihmisyhteisön tapa selittää ja sietää maailmaa. Se on siis kirjoja ja DVD-levyjä ja blogeja mutta myös tarinoita ja alushousuja ja saippuaa ja uskontoa.
Esimerkiksi urheilua mittaamattomasti tärkeämpi ilmiö on lasten leikki.
Lasten leikkejä ei onneksi välitetä televisiolla kolmeensataan maahan, eikä eteviä leikkijöitä luojan kiitos esitellä tositelevisiossa.
Lapset ovat kuitenkin mahtavan tärkeä asiakasryhmä. Elokuvantekijät ja kirjankustantajat tietävät, että tässä on yleisö joka uudistuu kokonaisuudessaan muutaman vuoden välein niin että samat tuotteet voi myydä kerran toisensa jälkeen.
Minulla on asiasta perhepiiristä jokseenkin laajat tiedot - siis lastenkirjoista ja lastenelokuvista. Olen myös itse ollut lapsi, ja muistan sen hyvin. Oli se rankkaa, mutta toisaalta kaikki lapset ovat neroja, kunnes yhteiskunta tarttuu heihin.
Kerran pääsin katsomaan lasten piirustuskilpailuun lähetettyjä teoksia. Alle 6-vuotiaiden teoksen olivat suuremoisia. Koulunsa aloittaneille oli oma sarjansa. Heidän teoksensa eivät olleet suurenmoisia.
Lapsista kirjoittamiseen on tällä kertaa kaksi välitöntä syytä. Onkelin romaanista "Ilonen talo" tehty televisioelokuva oli hieno mutta tosi rajua katsottavaa. Niin tahtoo käydä, kun katsoja ei voi selittää näkemäänsä saduksi. Myös Voimalan keskustelu ohjelman jälkeen oli erittäin hyvä.
Se toinen syy on halu kehua museoita ja gallerioita. Lapset otetaan yhä paremmin huomioon. Usein he ovat myös erinomaista yleisöä ja erityisen kiinnostuneita tietyistä tapauksista. Viime viikonloppuna lapsenlasteni kokoontumisajossa kova juttu oli kuulemma ollut vanhempien kertomus omasta lapsuudestaan ja siitä, miten he olivat arvelleet, että seudulla asunut mies oli varmaankin epäilyttävä henkilö, jota oli pidettävä silmällä...
Aikuisten vakoileminen ja juoppojen seuraaminen ja matkiminen on minunkin suuria elämyksiäni lapsuuden ajoilta.
Tulee sitä tehdyksi vieläkin. Viimeksi junassa sain tahtomattani kattavan yhteenvedon erään IT-alan yrityksen taloudesta ja suunnitelmista sekä parinkin nimeltä mainitun naishenkilön ulkosynnyttimistä. Syystä tai toisesta ihminen ei puhelimeen puhuessaan ota huomioon, että puhe kuuluu.
"Joku viisas sanoi, että 1900-luvun ihmistieteiden merkityksellisin oivallus osoittautui virheelliseksi - Freudin oivallus lapsuuden ja alitajuisen merkityksestä aikuisuudelle ja kulttuureille"
VastaaPoistaFreudin ajatusten huoleton yliolan heittely harmittaa joskus vietävästi. Suurin osa näistä freud-kriitikoista ei ole lukenut miehen ajatuksia yhtään. Tämä ei tietenkään koske blogi-isäntä Kemppistä ,joka on varmaan Freudinsa lukenut.
tyypillinen suomalainen mielipide freudista on ´Jim Morrison tyyppinen klisee; ajtus, jonka jim lisäsi erään biisinsä alkuun: "Daddy , I want to kill you. mother, I want to fuck you."
Ei siis kovin ylevää ja syvälle menevää analyysia.
Totta kai Freud oli aikansa vanki, niin kuin jokainen meistä. Seksuaalisuuden ylikorostuminen miehen minäteoriassa on nykyisestä näkökulmasta katsottuna hieman koomista. Myönnettäköön.
Freud toi kuitenkin ensimmäisenä esille alitajunnan käsitteen, mikä ei liene kovin vähäinen saavutus. F rupesi myös ilmeisesti ensimmäisenä analysoimaan tarkemmin pakkomielteiden ja fobioiden syitä. miksi osa mielenterveyspotilaista pelkäsi poliisia, miksi osa joutui kauhun valtaan nähdessään esim. hevosen..
Suurin osa sen ajan lääkäreistä luokitteli potilaansa ilmeisesti (hieman kärjistäen) vain hulluiksi, joita oli nyt kaikenlaisia.
Tunteet lähtevät mielen syvyyksistä ja nehän kait meitä loppujen llopuksi ohjaavatkin ?
Psykoanalyysi pyrkii siihen, että ihminen ymmärtäisi tunteidensa alkusyyt ja motiivit, jotka kumpuavat alitajunnasta.
Eikös tässä olekin hieno hoitomuoto ja paikkansa pitävä teoria ?
Minä olen kyllä ymmärtänyt, että varsin monet levinneimmistä kulttuuriartefakteistamme (esim. töllössä) on tehty nimenomaan
VastaaPoistalasten leikkien vertaisiksi, ooppiumina tietysti jaettavaksemme, levolle laskeutuaksemme.
Ad Sedis:
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, jos tarkoitat 10-12 -vuotiaita.
Kirjoittaessani ajattelin alle kouluikäisiä.
Ad Catulux:
VastaaPoistaPitää paikkansa että olen lukenut, mutta kenkä puristaa siitä, että kuulun kilpailevaan leiriin - mielestäni se psykoterapia, jota 1980-luvulla Suomessa edusti Terapeia-säätiötä lähellä ollut joukko eli siis Jung - Benedetti -linja oli kiinni asioissa, kun taas ankaran dogmaattinen International Ps. A. käytti suurimman osan ajastaan Freudin perinnön vaalimiseen.
Kuten toivoakseni aamulla kirjoitin, siellä on vuosisadan oivalluksia, mutta ei metodiikkaa tai integroitua kokonaisuutta, toisin kuin kauan luultiin.
1990-luvun alussa freudilainen psykoanalyyttinen koulukunta putosi kuin lakki naulasta.
Voi olla että nyt on menty toiseen äärimmäisyyteen lyhytterapioissa ja etenkin lääkehoidoissa.
Kun tämä ei ole päviäkirjablogi ja ekshibitionismiakin yritetään pitää välillä aisoissa, tyydyn vain sanomaan, että minulla on menneisyyden päiviltä erittäin laaja ja yksityiskohtainen kokemus analyysin ja terapian eri muodoista ja se subjektiivinen tuntuma, että tämä suuntaus kärsii siitä, että se on niin paljossa ihmisestä kiinni.
Vulgaaripsykoanalyysi amerikkalaisessa muodossaan uskotteli, että nyt oli löydetty melkein kenen tahansa käytettävissä oleva metodi ja hoitomuoto.
Ja sitten on raskaan, vanhan mallisen psykoanalyysin kalleus ja hitaus.
Toivoakseni puhumme tässä asioista, joista emme vastaa eli siis vastuuttomasti. Minä kumminkin olen oppinut yhden asian analyytikoilta: ei pidä yrittää kevytmielisesti auttaa ihmisiä selittämällä heidän ongelmiaan. Se on niin paljon vaikeampaa kuin ikinä uskoisi.
On yleensä huomautettu, että Freudin teoria muistuttaa Platonin näkemystä sielusta ja valtiosta: nälkä, jano ja seksi on tuotantovoimaprole eli id tai epithymeia, jota tahto, thymos, superego ja puna-armeija valvoo järjen eli logoksen tai logistikonin eli politryboon ja egon määräysten mukaisesti. Sekin on sanottu, että Avilan Teresa teoksessaan Sisäinen linna näki tuhat syltä syvemmäksi kuin Freud. Varsinaisen ongelman huomasi Wittgenstein, joka totesi, että Freud on korvannut myytin myytillä. Kerran olin psykologian opettajan sijaisena ja kysyin, kuka on Freud. Joku vastasi: pervo. Ehkä niinkin, mutta nerokas kirjoittajahan hän oli. Ongelma on se, että kyse ei ole mistään tieteestä eikä metodista, jonka avulla pääsisimme selkeämmille vesille vaan mytologisesta tavasta jäsentää wieniläisten herrasrouvien ongelmia. Joskus on käynyt mielessä sekin, että entäpäs jos meillä onkin tunteita, joka ovat aivan uusia ja joista eräässä mielessä olemme vastuussa itse eikä historiamme. Eihän oikeudessakaan tuomita isää ja äitiä vaan rikoksentekijä itse. (Yritin aiemmin postata samaa juttua, mutta kones ilmoitti ongelmista. Jos tuli perille, niin repetoin siis vain itseäni eli Freud olikin oikeassa)
VastaaPoistaVielä lyhyesti. Ennen hiljaisuutta.
VastaaPoistaJohdatus psykoanalyysiin on minun mielestäni hieno opus, jonka jäsentelevä loogisuus tempaa lukijan mukaansa ja osoittaa kirjoittajansa lahjakkuuden.
Tässä kirjassaan Freud kokoaa pala palalta minäteoriansa ja tekee sen aika vaivattomasti ja helposti.
Unien tulkinnassa Viktoriaaninen aika näkyy. Ei ollut helppoa sen ajan ihmisillä, etenkin jos libido oli vahva ja jos se pyrki juoksemaan järjen edellä. Ja niinhän libido aina välillä tekeekin ??
"Kuten toivoakseni aamulla kirjoitin, siellä on vuosisadan oivalluksia, mutta ei metodiikkaa tai integroitua kokonaisuutta, toisin kuin kauan luultiin."
Mitenkä luoda kaava ihmisestä ja hänen sielustaan? Integroitu kokonaisuus ja metodi? Ei mitenkään. "Mikä ihminen on? Virvaliekki levoton, jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa."
Freudin teoria on ainakin urhea yritys ihmisen mielen ymmärtämiseksi.
"1990-luvun alussa freudilainen psykoanalyyttinen koulukunta putosi kuin lakki naulasta."
Kyllä ja osittain ihan syystäkin. Samanaikaisesti ruvettiin kyllä voimakkaasti markkinoimaan eräänlaista Naminami-psykologiaa, joka kytkeytyi B. Fuhrmanniin. Benhän on eräänlainen psykologian Marko, jonka mielestä lapsuuden vaikutus on vain freudilaista harhaa.
Pyllyä pyöritellen ja hyny huulilla vakuutellaan, että "koskaan ei ole myöhäistä saada onnellista lapsuutta."
Tämä on mielestäni täyttä potaskaa.
Siitä huolimatta koko kansa juoksi miehen ajatusten perässä ja taputti kädet punaisina miehen ajatuksille. Voi aikoja, voi tapoja!
Positiivinen elmän asenne on Ok, mutta realismikin on suotavaa.
Mellerihän kertoo Elävien kirjoissa, miten lapsi vaikuttaa meissä ?
Tässä oli blogimestari osunut kymppiin:
"Minä kumminkin olen oppinut yhden asian analyytikoilta: ei pidä yrittää kevytmielisesti auttaa ihmisiä selittämällä heidän ongelmiaan. Se on niin paljon vaikeampaa kuin ikinä uskoisi."
Olen täysin samaa mieltä. Ekshibitionistin leimaa uhmaten ihmettelen lopuksi, miksi kaikki tapaamani psykologit ovat olleet niin hauraita ja epävarmoja henkilöitä. Vähän samanlaisia kuin Tolkienin kirjojen epähenkilöt ne sormusaaveet; siis ne eivät elävät eivätkä kuolleet...
Tulee mieleen, että psykologiaa lähdetään lukemaan silloin kun oma minä on hukassa ???
Onkohan näin ?
Philippe Ariesin kirja, englanniksi "Centuries of Childhood. A Social History of Family Life" 1962 (1960)on ollut vaikuttamassa luuloomme siitä, että lapsuus "keksittiin" vasta uudella ajalla. Minullakin on 1980-luvulla ostettu Ariesin lapsuustutkimus, jota olen alleviivannut moneen kertaan.
VastaaPoistaVarsinkin 1990-luvulta lähtien on tutkittu paljon lapsuutta. Esimerkiksi keskiajan tutkijat eivät ole löytäneet tukea Ariesin varovaisille ja muiden 1960- ja 1970-lukujen tutkijoiden äänekkäämmille väitteille, että lapsuutta ei olisi ollut ennen 1600-tai 1700-lukua.
Keskiajan tutkijat ovat löytäneet keskiajan kirjallisista lähteistä runsaasti aineistoa, joka osoittaa, että aikuiset pitivät jo 1100-luvulta asti lapsuutta erillisenä vaiheena ihmiselämää, osoittivat lapsille hellyyttä ja pitivät heistä huolta.
Lapsen syntymä oli suuri tapaus, lasta hoidettiin ja kasvatettiin huolella. Lapsille valmistettiin leluja, pelejä ja kirjoja. Lapset leikkivät ja loivat myös omaa kulttuuriaan.
Yllä olevat mielipiteeni ovat tiivistelmä keskijan tutkijan Nicholas Ormen kirjasta "Medieval Children" Yale University Press. 2001. Samaa esittävät muutkin keskiajan tutkijat mm. Shahar, Finucane, Hanawalt sekä Iona ja Peter Opie jne.
Freud ei halunnut antaa tuumaakaan periksi repressioteoriastaan, koska hän ilmeisesti tajusi, että psykoanalyysi kaatuu siihen paikkaan, mikäli seksuaalisuuden torjunnan periaatteesta tingittäisiin vähääkään.
VastaaPoistaVaihtoehtoja oli kyllä tarjolla. Adler, Jung, Reich.
Itse olisin mennyt Alfred Adlerin suuntaan, koska hän painotti neuroosien synnyssä itsetuntoon vaikuttavia komplekseja, joita syntyy traumatisoivien kokemusten ja ihmissuhteitten (rakkaus-/valtasuhteitten) seurauksena.
Tätä käsitystä ei pidä kuitata toteamuksella: neuroosi on jonkinlaista alemmuuskompleksia, koska silloin sorrutaan vulgarisoimaan koko Adlerin idea - samaan tyyliin kuin Freud on vulgarisoitu tulkitsemalla esim. maalaustaide torjutun/tukahdutetun seksuaalisuuden sublimaatioksi (palaan tähän).
Jungia olen arvostanut, mutta nykyään ehkä vähemmän kuin ennen. Hän jos kuka on enemmän platonikko kuin Freud, sillä mitä muuta piilotajunnan arkkityypit ovat kuin modifikaatioita Platonin ikuisista, tajunnasta riippuvista ideoista. Uskokoon ken haluaa (toki minäkin uskon - aina silloin tällöin).
Wilhelm Reich vei Freudin repressioteorian tavallaan äärimmäiyyksiin ja myös ratkaisi sen siellä. On huomattava, ettei hän ollut yhtään sen "tieteellisempi" kuin Freud tai Jung, sillä hän kehitti suorastaan mystisiä oletuksia ruumiin panssaroitumisesta eli neurotisoitumisesta, mikäli seksuaali- eli orgonienergia, jota ihminen kaikkinensa lopulta on, ei pääse purkautumaan.
Hän myös kehitteli laitteita, joilla tuota energiaa kyettäisiin säätelemään, käyttämään ja varastoimaan.
Foucault nimitti Reichin teoriaa pirullisen oivaltavasti "pneumaattiseksi". Orgonienergia on Reichilla ikäänkuin psyykkistä "henkeä".
Vain Adler pystyi edellä mainituista - Freud mukaanlukien - "kohtuullisesti" välttämään psykoanalyysin mytologisoitumisen - olkoonkin, että hän epäilemättä oli kohdannut myös oman linjansa kehittelyssä metafysiikan houkutuksen.
Tarkoitan lähinnä nietzscheläistä vallantahdon ajatusta, joka Freudin teorioitten ohella lienee toiminut Adlerille ainakin etäisenä lähtökohtana oman psykologisen linjan kehittämisessä, vaikka eniten siihen lienevät vaikuttaneet hänen omat ikävät lapsuudenkokemuksensa, enkä viittaa nyt mihinkään oidipuskompleksiin vaan konreettisiin traumoihin.
(Nietzschen ajatus kulttuurien ja yhteiskuntien synnystä perustuu repressioon sekin, mutta hänellä kyse ei ole nimenomaan seksuaalisuuden vaan ihmisen oman vallanhalun ja uhman tukahduttamisesta väkivaltaa käyttämällä.
Nietzschen "Tukahduttaja" saattaa "virallisesti" toimia Hobbesin Suvereenin tavoin hänelle luovutettuihin oikeuksiin ja sovittuihin periaatteisiin vedoten, mutta "Tukahduttajan" todellisena motiivina piilee kuitenkin - kuten Macchiavellin Ruhtinaallakin - tahto valtaan.
Norbert Elias on kirjoittanut tähän "ihmisen kesyttämisteemaan" liittyen laajan historiikin - The Civilizing Process.)
*
Freud antoi lopulta kenkää sekä Adlerille, Jungille että Reichille, eikä päästänyt heitä pysyvästi psykoanalyyttisen liikkeen johtopaikoille.
Mutta alkuun palatakseni - jos pidämme kiinni olettamuksesta, että repressioteoria (tietoisuus/kulttuuri torjutun seksuaalivietin sublimaationa) on psykoanalyysin ydin, ja että se myös on totta (mitä esim. Foucault ei uskonut - no hän ei kai uskonut mihinkään...), niin silloin Herbert Marcusen esittämään kysymykseen - onko ei-repressiivinen sublimaatio mahdollista? - annetussa vastauksessa fokusoituvat koko psykoanalyysin ja sen metodin sisältämät mahdollisuudet ja rajoitukset.
Pyrkimys emansipaatioon (mitä se sitten merkitseekään) ei nimittäin koskaan voi onnistua, mikäli repressioteoria pätee absoluuttisesti.
Kaikki niin sanotut henkiset toimintomme ovat silloin tuomittuja olemaan pelkkää korviketyydytystä ja tukahdutetun seksuaalisen ahdistuksemme seurausta.
Marcuse halusi vastata kysymykseensä myöntävästi, mutta en nyt muista miten hän ratkaisi metodisen ongelman repressioteorian ehdottomuudesta.
Loogisesti ottaen Marcuse ei kuitenkaan voi vastata myöntävästi, ellei hän ratkaisevasti heikennä teorian sitovuutta.
Psykologisesti hän toki voi selitellä ties mitä luopumatta Freudin paradigmasta, mutta tällaiset selittelyt sisältävät aina saman ongelman kuin, mihin ne perustuvatkin: ne ovat enemmän myyttistä propagandaa kuin sitä "oikeaa tiedettä", jonka tuntomerkit jotkut luulevat varmuudella tunnistavansa.
Kuten alussa väitin, Freudilla ei oikeastaan ollut mitään mahdollisuutta luopua ehdottomasta libido-reduktionismistaan (tämä pätee kaikkiin äärireduktionistisiin teorioihin - myös esim. Dawkinsin tai Kari Enqvistin edustamiin), koska silloin hänen omaan teoreettiseen demarkaatiolinjaansa olisi tullut läpimentävä reikä.
Tuo reikä on alunperin miltei huomaamaton teorian suuressa muurissa, mutta varmaa on, että kun se kerran löydetään, siitä mentäisiin läpi yhä useammin.
Viimein sen kautta tuodaan hermeettisen paradigman"kaikkein pyhimpään" itse Troijan hevonen, ja lopun me jo tiedämmekin.
Nykyään Freudille kelpaisi varmasti analogia virushyökkäyksestä tietokoneeseen, mutta vanhana kokainistina hän olisi luultavasti vieroksunut porttiteoriaa, vaikka se ajaa tässä aivan saman asian kuin tietokonevirukset tai Troijan hevonen.
(Kokaiini muuten stimuloi seksuaalista halua. Siis...?)
Äärimmäinen reduktionismi on joka tapauksessa epäonnistunut ja virheellinen tapa selittää ilmiöitä.
Olkaamme kriittisiä realisteja.
Mutta silloin joudumme hylkäämään psykoanalyysin ainakin, mitä tulee sen terapeuttiseen ja metodiseen uskottavuuteen.
Aatehistoriallisesti se kuitenkin säilyy yhä edelleen heuristisena metapsykologisena innovaationa.
catulux
VastaaPoistaEt näköjään ole tutustunut lainkaan niin sanotun lyhytterapian taustalta löytyviin kommunikaatioteoreettisiin malleihin ja teorioihin.
Ne eivät missään tapauksessa ole potaskaa, ja Furman - vaikken hänen elämänhallintapopulismiaan oikein siedäkään - harjoittaa omaa terapiaansa juuri niiden perustalta.
Mies, jonka näemme televisiossa, ei varmastikaan ole ihan yhtä populistinen varsinaisessa terapiatyössään.
Televisio on vesittänyt monta hyvää ideaa - niin ehkä tässäkin tapauksessa, vaikka Furmanin tyylissä sinänsä ei ole moittimista.
Olen ollut yhtä aikaa työssä samalla osastolla hänen kanssaan Lapinlahden sairaalassa - 85, ja havaitsin hänet erittäin mukavaksi ja tarpeen vaatiessa "pirullisen" järkeväksi mieheksi.
Sanoi ihan suoraan, ettei tule koskaan saamaan vakinaista virkaa Lapparista niin kauan, kun Kalle Achte on johtavana ylilääkärinä.
Koulukuntakiista.
Lyhytterapiat (hieman epäonnistunut ja yksipuolinen termi) ja psykoanalyysi kun perustuvat täysin erilaisiin teoriamaailmoihin ja paradigmoihin.
Tervehdys Rasanen.
VastaaPoistaJa kun seuraavan kerran kirjoittelet; kirjoitas siten ettei tällaisen huipulla olevan; siis Gaussin käyrän huipulla olevan, keskinkertaisuuden tarvitse käyttää koko aikaa "Joka kodin suomen kielen opasta" ymmärtääkseen sanoman ydinasiaa. ;)
Jung toi muistaakseni Freudin minäteoriaan uuden tason alitajunnan alle; ns. kulttuuritason. Freud taitaakin heittää piikin Jungille jossain kirjassaan toteamalla miehestä; "Jung oli aikaisemmin samaa mieltä kanssani... ennen kuin hän rupesi profeetaksi."
Kirjahyllyssäni on Jungin teos , Unia, ajatuksia ja muistikuvia, jota en ole vielä saanut luettua. Perhana sentäs.
Ihminen ilmeisesti lukee ja kokoaa itselleen sellaista "henkistä pääomaa", joka sopii hänen maailmankuvaansa. Freudin minäteoria, joka jakaa MINÄN vieteistä (id) koostuvaan alitajuntaan, kapeaan ja horjuvaan itsestään tietoiseen minään, jota kontrolloi lapsuudesta ja sen vaatimuksista koostuva superego=yliminä; tuntuu osuvalta ainakin meikäkäisestä.
Samalla se on yksi mahdollinen ratkaisu arvoitukselliseen yhtälöön nimeltä elämä.
Eikös tämä elämisen renkutus ole juuri jatkuvaa Jaakobin painia tunteiden ja järjen välillä ? Nouse aamulla ja ota ristisi ja sitten ei muuta kun menoksi kohti arkea..jossa muuten se id taitaa täysin unohtua ?
Eli Freudin minäteorian perusjako on mielestäni osuva. Viktoriaanisen ajan rasitteet; peniskateus, kastraatiopelko, Unien tulkinnan uniassosiaatiot; metsä/pensaikko=naisen häpykarvoitus, laukut/arkut/pussit=naisen vagina, voi ehkä heittää menemään sen ajan rasitteina. Meneekö sitten lapsi pesuveden mukana? Sitä en osaa sanoa.
Terapioita on nykyään tarjolla niin monenmoista, että ahdistustaan mt.toimistoon purkamaan lähtenyt kansalainen on varmasti ihmeissään. Siinä kokee olevansa ikäänkuin terapia-marketissa; valitse ja osta paras, niin paranet...Jollain taitaa olla myös kokemusta asiasta...
Ja koska kiire, tehokkuus ja nopeus ovat nykyisen yhteiskunnan eräänlaisia epäjumalia, täytyy terapiankin olla lyhyttä, nopeaa ja kirurgimaisen tarkkaa?
Tällainen ajatusrakennelma sotii mielestäni ihmismielen perusluonnetta vastaan. Taito nähdä itseensä, oman mielensä syvyyksiin vaatii aikaa. Eikös elämä ole eräänlaista hidasta kapuamista, henkistä kasvua kohti elämän täyttymystä; kuolemaa ??
P.S. Furman voi olla ihan perusjätkä ja myös tosissaan asiansa takana. Näin kaukaa katsottuna homma näyttää kuitenkin eräänlaiselta profetioinnilta...ja myös rahastukselta. Valitettavasti.
catulux
VastaaPoistaTutustu nyt ensi alkuun sellaisiin herroihin kuin Gregory Bateson ja Milton H. Erickson, koska he ovat systeemisen eli lyhytterapian guruja.
Luettuasi (samat terveiset jarvelaiselle) sen jälkeen vaikkapa seuraavat kolme kirjaa (kattavampia teoreettisia esityksiä löytyy englanniksi ja suomeksikin, mutta myös näissä kirjoissa on oleellisin), rohkenen vakuuttaa, ettet voi pitää systeemistä psykoterapiaa ("lyhytterapiaa") enää "sössötyksenä", ellet sitten ole "paatunut" psykoanalyytikko tai koe, että lyhytterapia on teoriaperustaltaankin yhtä "viihteellistä" kuin Ben Furmanin televisiopopulismi.
P.Watzlawick, J.H. Weakland, R.Fisch: Muutoksen avaimet. Gummerus 1979 (engl. Change)
Lynn Hoffman: Perheterapia. Systeeminen näkemys. Suom. Kaarina Kyyrönen. Prisma/psykiatria-sarja. Weilin+Göös 1985
Ben Furman: Lyhytterapia ja perheterapia. Otava 1986
Furman ja Tapani Ahola ovat julkaisseet muitakin sekä teoreettisesti että terapeuttisesti kiinnostavia kirjoja aiheesta, mutta Gregory Batesonin koulukunnan teoriainnovaatiot (etenkin double-bind) ja Milton H. Ericksonin intuitiivisen nerokkaat terapiamenetelmät ovat koko tämän suuntauksen perusta.
(Batesonin vaimo oli muuten kulttuuriantropologi Margaret Mead, ja mm. antropologi oli myös Bateson itse.)
On väitetty että systeemiteoriasta (kybernetiikasta) ei koskaan tullut itsenäistä tiedettä, mutta sen merkitys lyhytterapioiden perustana on kiistaton.
*
Lue ihmeessä Jungin "Unia, ajatuksia ja muistikuvia".
Hieno kirja, josta löytyy autobiografisen aineiston ohella paljon erinomaisia kuvauksia Jungin ajattelun ydinteemoista.
Mun pitäisi lukea se oikein perusteellisesti uudelleen.
Kuten kirjoitin, arvostan Jungia, vaikken nyt ihan kaikkea hänen piilotajunnallisesta mytologiastaan noteeraakaan.
Joka tapauksessa esimerkiksi Jungin Nietzsche-luentoja, joista olen lukenut vain joitain tiivistyksiä, voi pitää varsin opettavaisina Nietzschen "pimeän puolen" (nihilismi, ateismi) ymmärtämiseksi, vaikka Jungin käyttämä terminologia tuntuisikin liian metafyysiselta ja runolliselta.
Mutta kun hänen ajatteluaan yrittää seurata suurella toleranssilla, niin silloin siitä tulee todella heuristinen, oivalluksia herättävä "matka" mielen ikuiseen symboliikkaan.
Ad Catulux et Rasanen:
VastaaPoistaUhkaan palata asiaan pian.
Systeemiteorian ongelmista Teknillisellä korkeakoululla ollaan ehkä eri mieltä, varsinkin systeemiteorian labrassa.
List of psychotherapies
From Wikipedia, the free encyclopedia
This is an alphabetical List of Psychotherapies. It is an incomplete list and new or minor approaches are still being added.
In the 20th century a great number of psychotherapies have been created. All of these face continuous change, both in popularity, methods and effectiveness. Sometimes they are self-administered, either individually, in pairs, small groups or larger groups. However, usually a professional practitioner will use a combination of therapies and approaches, often in a team treatment process that involves reading/ talking/ reporting to other professional practitioners.
The older established therapies usually have a code of ethics, professional associations, training programs, and so on. The newer and innovative therapies may not yet have established these structures or may not wish to.
* Acceptance and Commitment Therapy
* Adlerian therapy
* Analytical psychology
* Art Therapy
* Autogenic training
* Behavior therapy
* Biodynamic psychotherapy
* Bioenergetic analysis
* Bionomic psychotherapy
* Body Mind Psychotherapy
* Body-Oriented Psychotherapy
* Body psychotherapy
* Brief therapy
* Classical Adlerian Psychotherapy
* Client-centered psychotherapy/counselling
* Co-Counselling
* Cognitive analytic psychotherapy
* Cognitive behavioural psychotherapy
* Concentrative movement therapy
* Contemplative Psychotherapy
* Conversational Model (The)
* Core Energetics
* Core process psychotherapy
* Daseins analytic psychotherapy
* Dance therapy
* Depth Psychology
* Developmental Needs Meeting Strategy
* Dialectical behavior therapy
* Dreamwork
* Drama therapy
* Dyadic Developmental Psychotherapy (DDP)
* Emotional Freedom Techniques (EFT)
* Encounter groups
* Eye Movement Desensitisation and Reprocessing (EMDR)
* Existential therapy
* Expressive therapy
* Family systems therapy
* Feminist therapy
* Focusing
* Freudian psychotherapy
* Gestalt therapy
* Gestalt Theoretical Psychotherapy
* Group therapy
* Hakomi
* Holotropic Breathwork
* Humanistic psychology
* Human givens psychotherapy
* Hypnotherapy
* IBP Integrative Body Psychotherapy
* Integrative Psychotherapy
* Internal Family Systems Model
* Interpersonal therapy
* Jungian psychotherapy
* Lifespan Integration
* Logotherapy
* Mindfulness-based Cognitive Behaviour Therapy
* Method of Levels (MOL)
* The Moving Cycle
* Multicultural Counseling and Therapy (MCT)
* Multimodal Therapy
* Music therapy
* Narrative Therapy
* Neuro-linguistic programming (NLP)
* Object relations theory
* Orgonomy
* Pastoral counselling/therapy
* Personal construct psychology (PCP)
* Pesso Boyden System Psychomotor (PBSP)
* Play therapy
* Positive psychotherapy
* Postural Integration
* Primal integration
* Primal therapy
* Process Oriented Psychology
* Provocative Therapy
* Psychedelic psychotherapy
* Psychoanalysis
* Psychodrama
* Psychodynamic psychotherapy
* Psychological astrology
* Psycho-organic analysis
* Psychosynthesis
* Psychosystems Analysis
* Pulsing (bodywork)
* Radix therapy
* Rational emotive behavior therapy (REBT)
* Rebirthing-Breathwork
* Re-evaluation Counseling
* Relationship Counseling
* Reprogramming
* Reality therapy
* Reichian psychotherapy
* Person-centred (or Rogerian) psychotherapy
* Rolfing
* Rubenfeld Synergy
* Sensorimotor Psychotherapy
* Social Therapy
* Solution focused brief therapy
* Somatic Psychology
* Sophia analysis
* Self Relationship (or Sponsorship)
* Systemic Therapy
* Systematic desensitization
* SHEN Therapy
* T Groups
* Transactional analysis (TA)
* Transpersonal psychology
* Twelve-step programs
* Unitive Psychotherapy
* Vegetotherapy
Retrieved from "http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_psychotherapies"
Categories: Psychotherapy | Psychology | Psychology lists
Rasanen.
VastaaPoistaKiitos vinkeistä. Pitää ilmeisesti hölkätä kirjastoon ja kurkistaa sivujen ja samalla ihmismielen sisälle. Tietenkin vain yhdestä näkökuilmasta.
Ihmettelen suuresti sinun ja Kemppisen valtavaa tietomäärää. Miten helkkarissa sellaisen ehtii kerätä? Heti aamusta kirja käteen ja kirja nenän edestä pois ennen iltasuihkua ja unta?
Kemppisen aakkosellinen terapiahakemisto kertoo olennaisen nykyajan markettimaisesti terapia valikoimasta. Valitse, osta ja parane..
Lisää listauksia ja terveisiä myös Diderotille: funktionalistit, eliminatiiviset materialistit, instrumentalistit ja biologiset naturalistit, Martha Nussbaum, Therapy of Desire, Princeton 1993, Ignatios de Loyola, Hengellisiä harjoituksia postauksessa "James Bond painonvartijana" päivämäärälle 6. 11. osoitteessa http://jarvelainen.blogspot.com
VastaaPoistacatulux
VastaaPoistaJottei totuus unohtuisi.
En minä Kemppiseen verrattuna tiedä juuri mitään.
Kunhan tyylittelen.
niin)?) räsänen,mutta sinun tietosi on hirveän hyödyllistä..selventävää..olet lukenut puolestani kaiken. marcuse kirjoitti repressiivisestä toleranssista..mikä ei välttämättä ole emansipaatiota, mutta ehkä lähtökahta kaikelle. asun maassa jossa kaikki sujuu hitaasti ja monen mutkan kautta, toleranssi on kaiken a ja o. tietysti mieluummin toimisin toimivassa suomessa..mutta toleranssissa on joitakin salaisuuksia joita mikään muu asenne ei avaa...
VastaaPoistaemansipaatio on sitten tietysti luku sinänsä, taistelu
VastaaPoistajota ..hm jumala käy avullamme.