Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
20. marraskuuta 2006
Kaiken katoavaisuudesta
iPod päivittää juuri kappaleta "Ylistäkään Herraa" (saksaksi). Kovin tekee mieli ylistää, ja lisäksi viedä tontulle vadillinen puuroa. Toisaalta tapaan tällä viikolla sekalaisen joukon hiippakunnan pappeja. Voi olla aihetta pitää pakanalliset virikkeeet aisoissa.
Se on ollut kateissa (misplaced) elokuusta. En missään tapauksessa voinut tunnustaa, että se olisi ollut hukassa. Olisin joutunut koulu- tai työpaikkakiusaamisen kohteeksi: tuon iPod on hukassa! Se olisi tuntunut vielä pahemmalta kuin huutelu, että auto on tyhmä, äiti lihava, nimi hullu ja lakissa on räkää.
Heikki etsi sitä Possulasta käydessään vetämässä kaivon kuiville ja panemassa veneen pois päältä. Ei löytynyt. Lappeenrannassa syksyn alussa katselin salavihkaa, josko se olisi jollain tavalla jäänyt työpöydälleni tai hyllyyn, sillä kävin kuin kävinkin auraamassa postiani kirkkaana kesäpäivänä. Ei oll't.
Kaiken, ennen kaikkea esineiden katoavaisuus on raskas asia. Esineet ovat nimittäin pohjaltaan ilkeitä, ja jos niille antaa siihen tilaisuuden, ne alkavat tahallaan rääkätä ihmistä. En yleensä hukkaa mitään tärkeää, mutta kerran katosi hyvä ja mieluisa sytytin. Ajattelin mennä luostariin, mutta luostarit eivät olleet kiinnostuneet ottamaan vastaan esineettömäksi ryhtynyttä mieshenkilöä.
Kerran kävi ilmi, että Hiitin avainta ei ollut kertakaikkiaan missään. Suoritin järjestelmällisiä etsintöjä ja pohdin miinaharavan ostamista tai vuokraamista. Se on kuitenkin sellainen muoviläpyskä, että se olisi varmaan jäänyt löytymättä.
Se muuten kävi se kaveri, joka oli lukenut tätä blogia ja saanut vihiä kruunukorkkiaarteestani. Miinaharavan käyttäjät tiettävästi löytävät suuria määriä ruostuneita pullonkorkkeja ja pari bolivarin kolikkoa. Tämä pätevä henkilö pyydysti korkit seinän ja lattian sisältä ja löysi lähes kymmenen kokoelmiin kuulumatonta. Ymmärsin hankkeen vasta kun hän lahjoitti CD-levyn, jolla perheen tyttäret esittelevät eskarissa ja koulussa styrkoksiin painettuja korkkeja; lapset ovat kuulemma älytömän hyviä huomaamaan marketissa jokaisen korkin, joka poikkeaa edes hitusen aikaisemmasta mallista.
Hukkaamalla iPodin joutuu lopullisesti pois täysjärkisten kirjoista ja osoittaa soveltumatomuutensa järjestyneen yhteiskunnan jäseneksi.
Eilen sitten pyydystin pyjaman yläosaa kiskomalla sänkyäni eli oivallista runkopatjaa. Nurkasa olevan sängynjalan kohdalla on tietenkin pieni kolo, ja imuroitaessa sänkyä kiskotaan ja työnnetään takaisin. Vieressä on kiinteä vaatekomero, aitoa lastulevyä muuten, jota sängyn siirtäminen sijoiltaan olisi jo laaja perusparannustyö, jollaiseen ei ole ilmennyt tarvetta.
Sinne oli valahtanut se vihreä pyjaman yläosa, jonka alla oli iPod. Nukuin nyyhkytykseen.
Spekseistä kiinnostuneelle - syksyn aikana iTunesiin ilmaantuneen 3,5 gigan päivittäminen (kokonaisuus 31,26 Gb) kesti neljä minuuttia. Akku oli lähes täysi ja koje on siis ajat sitten päivitetty.
Lienee kai suorinta tunnustaa, että samassa kotelossa olivat hintavat Sonyn ääntä jarruttavat umpikuulokkeet, henkilökohtainen eloonjäämiskeinoni luonnonvalinnan riehuessa Lappeenrannan junassa tai lentokoneessa.
Olin jo ehtinyt todistella itselleni, että iPod ja kaikki mut mp-soittimet ovat tyhmiä ja että musaa voi soittaa yhtä hyvin läppäristä, varsinkin Macistä, ja sillä keinoin kohentaa sosiaalista arvonantoaan. Varsinkin jos on noise-cancelling -tyyppiset kuulokkeet.
Samaten olin ajatellut aloittaa eskaloituvan parjauskampanjan iPodeja vastaan ja laajentaa sen Applen tuotteiden yleiseksi vähättelyksi (paitsi tämän ison näytön, joka on magee).
Nyt voin keskittyä muihin asioihin. Luin kirjasta, että jutelma on kirjoittamisen lajeista ala-arvoisin, varsinkin jos se on tarkoitettu sivistysporvariston ratoksi, jolloin päätin heti kirjoittaa tällaisen. Kirjoittaja mainitsi ja tähdensi, että näin menetellen vaietaan monista tärkeistä yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä.
Kuten kreikkalaise murhenäytelmän perinteen jatkajat Laurel ja Hardy niin usein osoittivat, esineet vainoavat ihmistä, varsinkin knallihattua ja solmuketta käyttäviä, ja tuloksena on aina tulipalo ja tuho.
Tietotekniikasta tietävät kaikki, että tietokoneet, varsinkin pienet, ja etenkin älypuhelimet, ovat paholaisen keksintöjä, joiden tarkoitus on saada ihminen mielettömällä toiminnalla ja ruokottomalla kielenkäytöllä menettämään taivasosuutensa.
Käynpä katsomassa Verkkokaupassa pientä skanneria. Ehkä siellä on malli, jonka voisi panna hauenleukaliittimellä nenäänsä kiinni. LibraryThing meni vähän yli äyräittensä. Siellä on nyt 1769 kirjaa ISBN-numeroineen kaikkineen. Arvelin että voisi panna mukaan ammattikirjallisuutta eli sellaista, jonka muistaa alaviittoja tehdessään tai toisten väitöskirjoista tarkastaessaan vain suunnilleen oikein.
Järjestelmä toimii siis hakemalla mm. pääkaupunkiseudun kirjastoista ja amazoneista tai Kongressin kirjastosta niteen täydelliset tiedot asiasanoineen, kirjastoluokkineen ja MARC-näytön lisätietoineen. Hakusanat "tekijänoikeus" ja "copyright" antavat nyt 47 kirjaa ja hakusana "talvisota" kirjaa. "Muistelmat" tuottaa 86.
Täytyy mennä motkottamaan Kaitsu Ekholmille, että Yliopiston kirjaston Helka ei toimi vielä tämän oivallisen ilmaisohjelman yhteydessä. Voisi vetää muutaman Podcastin koneeseen niin että voisi masentaa professori ylikirjastonhoitajaa. - En ole katsonut, sattuneesta syystä, mikä kaikki YLEn uudesta upeasta tarjonnasta löytyy myös podcastina. "Musiikin mestareita" olen kuunnellut jokseenkin hurmioituneena - ne ovat niin hyvin tehtyjä, samoin kuin muuten radio ykkösen ohjelmat lantta lauree.
(Viimeksi mainittu retkellinen ilmaus ei ole latinaa, vaan Kauhavan murretta - "viimeistä myöten".)
Elämän järjettömyyden hyväksyminen on edellytys järkensä säilyttämiselle.
VastaaPoistaMystisin katoamimen/löytyminen minun tavaroissani oli harkkosaksien mystinen de-/re/ferraatio.
Harkkosakset ovat vaattureiden ammattityökaluja, painavat sakset, joissa on tylppäkärki ja leikkausjälki on sahalaitaista. Kapine painaa reippaasti toistasataa grammaa ja on yli 20 senttiä pitkä.
Niillä leikataan esim. vuorikankaita ja sahalaita reuna estä kankaan purkautumisen.
Ne katosivat kesken kaiken, kun olin leikkaamassa erään täälläkin kommentoineen henkilön takin vuoria.
Kolme päivää myöhemmin löydän tyydyltäni.
Ei mitään käsitystä miten se on mahdollista.
ps. Operaati luuluuri kärsi merkittävän takaiskun. Aihiossa on halkeama, johtuen huolimattomuudesta kuivaamisessa. 16 tuntia töitä hukkaan, otaksun.
Hukkasin sen taskun, jossa avain on, lausui tietäetsivä.
VastaaPoistaLinux users owe Microsoft?
VastaaPoistaJukka, ei liity postaukseesi, mutta ehtisitkö kommentoimaan Ballmerin viimeisintä möläystä? Aiheesta kirjoittaa myös Bridget Kulakauskas: http://www.freesoftwaremagazine.com/node/1879
Ad Sudden Death:
VastaaPoistaPlease go and fetch your Nobel Prize. A lightyear and "ahead" is either a stroke of genius or plain stupid.
I wouldn't make a guess.
I prefer stupidity. I am familiar with that. (now you are talking)
VastaaPoistaystävä hyvä, juuri tällaisissa paikoissa "i completely loose it"
VastaaPoistavaikenen - kiitos.
Siskot ja veljet Kemppisessä.Iltaa.
VastaaPoistaVälitän terveiset teille suoraan 70-luvun tunkkaisilta vuosilta. Punainen profeetta Taanila piti Oulussa luennon Haanpäästä, joka kylläkin on hieno kirjailija,yhteiskuntakriitikko ja elämän kuvaaja.
Taanila valitteli miehen kohtaloa sen aikaisen suomalaisen oikeiston käsittelyssä. haanpäätä vähäteltiin, hänet yritettiin painaa alas pelkästään jätkäelämän kuvaajan muottiin jne.
Erittäin räikeää oli Hannu-pojan mielestä se, että Piippolan miehet "ryöstivät miehen ruumiin" ja hautasivat kirjalijan Piippolan kirkon siunattuun maahan, jota Haapää ei olisi halunnut.
Varmaan tässä on asiaa, mutta oli muuten äärimmäisen kamala istua salissa, joka alkoi tuntua punaisten herätyskokoukselta ja vaalikuumeen nostattamiselta.
Kaiken kaikkiaan tilaisuudesta jäi sellainen tunne, että profeetta taanila itse ryösti Pentti Haanpään haudan ja häpäisi miehen henkisen perinnön pukemalla hänet väljähtäneeseen punaiseen viittaan ja työntämällä kirjailijan suuhun sanoja omasta maailmankuvastaan.
Kemppiselle tiedoksi; 1944 torjuntavoiton kuulema saavutti suuri ja mahtava N-L, koska hyökkääjinä olivat Suomi ja SAksa.
Lisäksi "vain jotkut idiootit kutsuvat 1918 tapahtumia vapaussodaksi."
Perkele, pitääkö tässä minunkin alkaa puhua Vapaussodasta?
Millainen olisi ollut Kemppisen Haanpää-luento???
Olenko minä nyt kamalan väärässä ja leimaan ihmistä oman tuntoni mukaan, mutta minusta Taanila ei ole aikoihin, kahteenkymmeneen vuoteen, ollut Punainen Profeetta, vaan satiirikko joka tekee persoonastaan sanan kärjen.
VastaaPoistaSuomessa satiirin tekeminen ei ole helppoa, sillä suomalaiset ottavat sen tosissaan. Vielä vaikeampaa suon ja jään lasten on ymmärtää, jos joku sisällyttää itsensä satiiriin.
Toisaalta, satiirikko voi voi saada tydytystä kahta kautta. Hän on tyytyväinen jos hänen satiirinsa ymmärretään, ja hän on tyytyväinen, jos sitä ei ymmärretä, sillä ne jotka eivät sitä ymmärrä, osallistuvat sen tekemiseen tosissaan.
Hehhee.
VastaaPoistaOn oikein hauskaa lueskella Kemppisen "jutelmia" siitä kaameasta tapauksesta, jolloin hän iPodinsa (ym. pyhäinjäänteensä) hukkasi.
Ikäänkuin "Roope Setä" olisi epätoivoissaan etsimässä kadonnutta, ensimmäistä lanttiaan, jossa on maagista ja ikuista voimaa...
Varo Karhu-Koplaa Kemppinen! KK:lla on sitäpaitsi monta nimeä.
Yksi niistä lienee "Sattuma".
Mitä tuohon "vapaussotaan" tulee, niin minä tapaan kutsua sitä "roskaväen/kapinallisten väliseksi ampumavälikohtaukseksi".
VastaaPoistaOlen tästä jo privasti joillekin maininnut.
Kun ratkaisen erään ohjelmallisen ongelman, niin vähennän painetta omassa asunnossani, perustamalla "verkkokirjaston", jonka kautta lainaan maailmalle aluksi noin 100 kirjaa, pitäen sisällään kaikenlaista kirjallisuutta.
Mukaan menee Mirja Turusen "Veripellot- Sisällisodan surmatyöt Pohjois-Kymenlaaksosssa 1918
Eräs kaukainen omainen kirjoitti kuoleman syistä.
Minusta olisi hyvä muistaa myös seurauksia, vielä parempi olisi, jos ymmärtäisimme näitten yhteydet.
Hiljan eräs nainen puhui, huonosti, siitä miten kamala sairaus on masennus.
Tuli mieleeni, onko se sairaus?
Jos; niin miksi?
Eikö se ole oire jostakin vakavasta, jos tässä maailmassa ei masennu?
Ad Rauno Rasanen:
VastaaPoistaMiten saatoit tietää, etä sekin on jossain laatikon pohjalla, aluspaperin alla, kateissa, se hopeakolikko, jota pidin taskussani tuomarina ollessani. Kuuntelin aina, josko se alkaisi huutaa: "Väärin! Väärin! Väärin! Ihmisten ja Jumalan edessä!" (Lähde: Topelius. Silfverpenningens berättelse - Svänsk Läsebok II)
Se on tetradrakma, vähän kulunut.
Totta. Ei pitäisi provosoitua, jos provosoidaan. Ja ehkä Taanilassa on myös satiirikkoa; hänen tietomääräänsä on myös varmaankin kunnioitettavan suuri.
VastaaPoistaSe satiirikko jää kyllä miehessä näkyvän öykkärin taakse piiloon. Muistoihin on jäänyt ohjelma, jossa Taanila haastattelee vanhaa sotaveteraania. Tässä ohjelmassa vanha mies muistelee veljensä haudalla sota-aikaa ja sitä tunnetta , kun hän oli saattamassa sodassa surmansa saanutta veljeään kohti viimeistä matkaa.
Vanha pappa oli siis murtumispisteessä, mutta herra Taanila kysyi naama ylimielisessä hymyssä: "No, miltä se tuntui kanniskella velipoikaa?"
Tämä oli kuvaava esimerkki miehen luonteesta; eli se sanan kärki=varsinainen sanoma , jää valitettavasti sinne persoonan taakse piiloon. ja päällimmäiseksi jää tunne, että mies haluaa vain herättää huomiota ja loukata toisia...