Se Chomskyn kirja, jota Hugo Chavez heilutti tämän aamun uutisten kuvassa puhuessaan YK:ssa presidentti Bushista, näyttäisi olevan Hegemony or Survival: America's Quest for Global Dominance (The American Empire Project).On häneltä tulossa myös uusi kirja, Failed States: The Abuse of Power and The Assault on Democracy.
Chomsky on yksi niitä epämiellyttäviä viisaita, joka on niin kauhea räyhäämään, että hänen kirjoitustensa lukeminen on piinaa, mutta hänen havaintojaan ja perustelujaan ei voi sivuuttaa olankohtautuksella.
Liioittelijoiden on maailma.
Yhdysvallat on luonut uuden ikonitaiteen ajamalla läpi määritelmät ihmisen näköisyydestä. Oikealla oleva, tuntematonta henkilöä esittävä kuva ei kelpaisi passiin. Katseen suunta, käsi, sinänsä rikollinen piippu ja lisäksi silmälasien heijastuma ovat kaikki rikkeitä, niin myös luihu olemus. Ja pään koko.
Luultavasti Ruotsin tuleva pääministeri ja Suomen Pankissa työskentelevä E. Liikanen eivät saa koskaan passia pään koon takia.
Kirjainten tunnistuksessa on edetty vainka kuinka pitkälle. Teknisesti vaatimaton softa lukee painettua ja ladottua tekstiä niin että paukkuu.
Vielä joitakin vuosia sitten - kun toimestani skannattiin ja tunnistettiin yksi Otava parhaista tuotteista, "Kuka kukin oli - henkilötietoja 1900-luvulla kuolleista suomalaisista, 1961", sinänsä tavanomaiset linjat ja merkit, kuten ristin ja tähden merkit syntymän ja kuoleman osoittimina, aiheuttivat villejä vaikeuksia.
On muuan mielenkiintoa herättävä ongelma: käsin kirjoitettu eli käsiala on vain suurin vaivoin tunnistettavissa.
Valtionarkistossa ja tieteellisissä kirjastoissa istuu väkeä käymässä läpi päiväkirjoja, kirjekokoelmia ja sellaista. Järkevin keino on kirjoittaa teksti uudestaan. Vaikka puhe olisi kadehdittavasti 1800-luvun kansliakäsialasta, näin kuuluu olevan.
Se on palvelukonseptien kannalta vähän huonoa, kun ottaa huomioon, että tietokoneen input-laite eli näppäimistö on pöyristyttävän hankala ja alkeellinen.
Mutta kasvojen tunnistaminen perustuu muutamiin algoritmeihin, joista keskeinen on kätketty Markovin malli, jonka takana on Markovin ketju. Idea on Bayes-todennäköisyyttä. Esimerkiksi kuvasta voidaan "ennustaa" järjestelmän muutokset.
Jokainen valokuva on historiallinen. Kenenkään pärstä ei ole ihan samanlainen kuin valokuvassa. Laskennallinen tehtävä on löytää pettämättömät yhteydet valokuvan ja ihmisen välillä. Silmien välimatka on yksi lähtökohta. Se ei ihmisellä hevin muutu.
Osoite http://www.face-rec.org/ sisältää suuren määrän linkkejä, muun muassa juuri oivallisen artikkelin "Bayesian Face recognition". Jos kerran menette vilkaisemaan linkkiä, niin ottakaa nyt viimein talteen myös Shannon A Mathematical Theory of Communication. Se ei ole kovin pitkä ja vakuutan, että kohtuullinen ei-insinöörin matematiikan taito riittää sen pääpiirteiden lukemiseen. Se on yksi näitä tieteellisiä artikkeleita, jonka lukeminen tuottaa vahvaa aistillista mielihyvää samalla tavalla kuin Bachin g-molli fuuga (BWV 578).
Kuvan tunnistus on minulle syvästi hämmentävä asia. Parikin lapsenlastani on tunnistanut valokuvasta sukulaisia samassa iässä kun ovat oppineet hiukan puhumaan - "iso isä". En lakkaa ihmettelemästä, etteivät he luule, että kuvassa on joulupukki vapaalla.
Kaikki ihmiset tietävät tai muistavat herkän nuoruuden päiviltä, miten läheinen ihminen voi muuttua vihassa tai kiihkossa tuntemattoman näköiseksi. Se menee ohi, mutta kokemus on erikoinen.
Kaikki ihmiset tietävät, miten muotokuvamaalaus on alamaissa ja virastot ja kansliat ovat täynnä tauluja, joiden kuvaama henkilö ei ole juurikaan näköisensä. Ja sitten kuitenkin on näitä ihmisiä, jotka osaavat vetäistä näköisen kuvan muutamassa minuutissa. Kari Suomalainen oli siinä pistämätön.
Joku - esimerkiksi Cessu - osaisi ajaa tämän blogin kuvat tunnistussoftan läpi. Luulisin että softa arvioisi ne erilaisiksi. Silti toista kuvaa on vain vähän vatkattu Fotarilla (liquify, distort).
Tumbs-nimisessä valokuvien tietokantaohjelmassani on muuten mainio ominaisuus "find similar images". Nolla-arvolla se löytää kaksoiskappaleet, mikä on sinänsä hyödyllistä. Säätöä muuttamalla se piru poimii mummut hakemistosta mutta jättää nuoret ja näpsäkän näköiset koskematta, mikä onkin poliittisesti korrektia.
* * *
This has very little to do with the day's theme, face recognition. However, a new paper of the very respected authority, professor Merges of UC Berkeley, was brought to my attention.
Everything Merges, Menell and Samuelson publish is of major interest. Here Merges seems to change his mind. The conclusion of the paper reads:
"This, along with evidence that innovative software firms in other countries make use of the patent system more than non-innovative firms, suggests a simple overall conclusion: patents are not killing the software industry, and successful firms are paying attention to patent quality, at least according to some measures."
Patents, Entry and Growth in the Software Industry
ROBERT P. MERGES
University of California, Berkeley - School of Law (Boalt Hall) August 1, 2006
Abstract:
In the late 1980s and early 1990s, people in the software industry often said that the coming of patents would spell doom, particularly for small companies. The entry of new firms - the seedbed of growth in the industry - would dry up, and only large, bureaucratic and decidedly non-innovative firms would remain. This paper concludes that these predictions were wrong. New firm entry remains robust, despite the presence of patents (and, in some cases, perhaps because of them). Successful incumbent firms have adjusted to the advent of patents by learning to put a reasonable amount of effort into the acquisition of patents and the building of patent portfolios. Patent data on incumbent firms shows that several well-accepted measures of "patent effort" correlate closely with indicators of market success such as revenue and employee growth. Whatever the effects of patents on the software industry, this paper concludes, they have not killed it.
Keywords: Patents, Intellectual Property
Working Paper Series
Suggested Citation
Merges, Robert P., "Patents, Entry and Growth in the Software Industry" (August 1, 2006). Available at SSRN: http://ssrn.com/abstract=926204
Ad Toipila:
VastaaPoistaAnteeksi.
www.face-org
lisää/algorithms tai klikkaa siitä.
En tule useinkaan laittaneeksi täsmällistä linkkiä, kun otaksun että kaikki kokeilevat ensin Googlea ja Wikipediaa.
Shannon löytyi heti googlesta
Shannon Mathematical Theory
Samoin täsmällinen otsikko Shannonia koskevan artikkelin yhteydestä.
Bayes probablity - Markovian chain jne. Wikipedia. - Jos se ei tunnu tarpeeksi antavalta, edistyneitä tietotekniikan ja matematiikan verkkopaikkoja on paljon. Webopedia on suosikkini sillon kun on haettava jotain lyhyttä ja tyhmää.
Ilkka Niiniluoto julkaisi muuten takavuosina toimivan johdannon informaatiokäsitteisiin: "Informaatio, tieto ja yhteiskunta" (1996).
VastaaPoistaSiitä patenttiartikkelin tiivistelmästä: "...Whatever the effects of patents on the software industry, this paper concludes, they have not killed it..."
VastaaPoistaTuohan on kuin Hesarin pääkirjoituksesta tai Vanhasen puheesta. Erittäin epärohkea väitä. Hohhoijaa. Veikkaanpa, että softateollisuus ei myöskään kuolisi, jos patentteja ei olisi.
Kvantitatiivista analyysia patenttien hyödyistä ja haitoista taitaa olla aika vaikea saada? Mutta en kyllä tiedä yhtään keksintöä, josta voisi uskottavasti sanoa, että se olisi jäänyt syntymättä tai syntynyt paljon myöhemmin, jos patentteja ei olisi.
Sen sijaan tiedän, että esim. Nokialla tuhlataan mielettömästi voimavaroja patentoimiseen ja patenttijuridiikan kanssa pelaamiseen, vaikka firman tuotteet eivät koskaan ole olleet mitään järin rakettitiedettä, vaan menestys on perustunut logistiikkaan ja markkinointiin. Ja Nokia on ottanut siipeensä patenttikiistoissa pahasti, eli sille on tuotettu patenteilla lähinnä vahinkoa.
Olisi kiva fantasioida hiukan maailmasta, jossa ei ole immateriaalioikeuslainsäädäntöä lainkaan. Sellaisessahan ihminen eli 200 000 vuotta, ennenkuin te juristit ne keksitte.
Se vasta häiriöksi oli, kun
VastaaPoistaFace Transformer -sivulla
www.dcs.st-and.ac.uk/~morph/ ohjelma teki omakuvasta erirotuisen tai vanhan näköisen.
Vanhuskuva oli tällaisen kolmikymppisen näkökulmasta varsin pelottava, koska ensiksi siinä olevan ihmisen tunnisti uskottavasti vanhan näköiseksi ja sitten tunnisti itsensä siitä.
Tunnistin myös kirjoittajan tämän merkinnän kuvasta, vaikka olen nähnyt aiemmin vain yhden kuvan hänestä. Kasvojen tunnistamisen kyky (oma heimo vs. vieraat) lienee joskus taanoin liittynyt hengissä selviämiseen, vai kuinka?
Ad Marimba:
VastaaPoistaEi huono! Kuva on otettu 34 vuotta sitten.
Ad Anssi:
VastaaPoistaKatso se Mergesin materiaali eli artikkeli.
Melkein koko Eurooppa pitää softapatentteja suurena ongelmana ja liiketoimintamalleja raunioittavana ongelmana.
Viimeksi tästä puhuttiin pitkään EU-puheenjohtajistopäivillä, jotka järjesti Helsingissä IPR University Center.
Olen itse keskimääräistä kiihkeämpi "minimalisti" IPR-asioissa ja pidän nykyistä järjestelmää monessa mielessä epäonnistuneena. Tuon kongressin julkaisuun kirjoitin lyhyen jutun otsikolle IPR in Dead End.
Mergesin juttu on siis vastakkainen ja siksi erittäin kiinnostava.
En ole vielä likikään valmis arvioimaan, ovatko Mergesin perustelut vakuuttavia. Mutta kirjoittajan tuntien tiedän, ettei hän harrasta "pääkirjoituksia" eikä ole ainakaan tähän asti juossut firmojen asioilla.
Luennoilla olen tavannut joskus sanoa, että Nokian kännykän n. 12 000 patentista ainoa todella tärkeä oli torkkumoodi 1980-luvulta. Se oli sähköopillisesti kiusallisen yksinkertainen ja johti roaming-systeemiin. - Akku ei syötä virtaa koko aikaa vaan ainoastaan kojeen ottaessa yhteyksiä.
Joka tapauksessa patenttioikeus on tällä hetkellä siinä pisteessä, ettei pienillä eikä keskisuurilla yrityksillä ole varaa edes puolustautua patentinloukkauksilta, eli patentit ovat niille hyödyttömiä. Oikeudenkäyntiin menee vähintään useita satoja tuhansia euroja. USA:ssa keskimääräiset oikeudenkäyntikulut ovat 2 - 4 miljoonaa dollaria.
Mielestäni tämä tosiasia riittää osoittamaan, että järjestelmä on mieletön.
Patenttien hyödyn tai hyödyttömyyden laskeminen ei ole oikeastaan onnistunut keneltäkään - joko tulokset ovat niin korkealla makrotasolla, etteivät ne todista mitään, tai niin alhaalla mikrotasolla, etteivät ne todista mitään.
Toki tämän alan spesialisteja on, jopa Suomessa, T. Takalo. Kansainvälisesti ehkä nimekkäin on Susanne Scotchmer.
Mutta itse opetan yliopistolla, että kukaan ei todellisuudessa tiedä, onko tekijänoikeudella ja patenteilla edes väitettyä insentiivi- eli kiihokevaikutusta.
Mikäli niin sanottujen isopäisten mutta pienikokoisten miesten pää olisi "normaali" suhteessa heidän muuhun kroppaansa, he näyttäisivät lähes kääpiöiltä.
VastaaPoistaNäin ollen esim. Kemppisen ja Erkki Liikasen päät ovat normaalikokoiset. Muu ruumis vain on jäänyt hieman "kehittymättömäksi".
En nyt muista, minkä loogisen periaatteen mukaan tämä päättely kulkee. Faktoihin se ei perustune.
Ad Hannu Hoo:
VastaaPoistaSignora, Satamakatu, Katajanokalla...